Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselontekoa ja yhteistä strategiaa valmistelevien ryhmien työn keskeinen osa on jo olemassa olevien hyvien käytäntöjen löytäminen. Tässä työssä juuri Sinä olet ratkaisevassa asemassa.
Suomi on suuri maa. Sen seurakunnissa tapahtuu paljon sellaista hyvää, joka ei ole yhteisesti tunnettua. Suomen miljoonien kristittyjen keskuudessa syntyy jatkuvasti innovaatioita ja ajatuksia, joita haudotaan kypsemmiksi ja saatetaan käytäntöön.
Hyvät käytännöt ja löydöt nousevat esille, kun kokemuksia vaihdetaan kahden kesken tai suuremmalla porukalla kahvipöydissä, saunoissa, neuvottelupäivillä, koulutuksissa ja kirkon yhteisissä hankkeissa. Nämä kanavat palvelevat niitä, jotka ovat paikalla. Kaikki eivät ole. Siksi tarvitaan myös muita keinoja jakamiseen.
Usein toisessa ympäristössä elävän kirkon elämä havahduttaa. Kenties olet törmännyt erinomaisiin käytäntöihin ulkomailla ja toisissa kirkoissa.
Hyvä käytäntö voi olla suuri tai pieni. Se voi olla seurakunnan koko organisaation uudelleen järjestäminen vastaamaan muuttuneen tilanteen vaatimuksia tai muutos nettisivuilla esiin nostettavien asioiden järjestyksessä. Se voi olla kirkkokahvien paikan muuttaminen tai avoin lenkkiryhmä. Se voi olla tapa muistaa jäsentä tai järjestää yhteistyötä kunnan kanssa. Se voi olla muutos esirukouskäytännöissä tai tapa paneutua alueen väestörakenteeseen.
Ryhmämme ovat kiinnostuneita kaikista hyvistä käytännöistä koskien seurakunnan elämää ja toimintaa. Erityisesti etsimme hyviä käytäntöjä kulttuurienvälisen elämän ja toiminnan alueelta: millaiset käytännöt ovat auttaneet erilaisten kulttuurien ja alakulttuurien kohtaamisessa monimuotoisessa yhteiskunnassa.
Hyvää käytäntöä voi hahmottaa seuraavien kysymysten avulla:
- Millaisilla käytännöillä seurakuntasi – tai naapuriseurakunta – on vastannut 2000-luvun haasteisiin
- Millaisten askelten kautta hyvä käytäntö on saatu käyttöön?
- Miten hyvää käytäntöä kehitetty edelleen?
Ole hyvä ja tee tietämästäsi käytännöstä yhteistä viisautta. Lyhyet kertomukset mahtunevat keskusteluosioon, pidemmät tekstit voi lähettää osoitteeseen timo-matti.haapiainen(at)evl.fi.
Kiitos jo etukäteen!
Olen seurakuntalainen, jolla on kokemusta siitä, miten seurakunnasta kehkeytyy monenlaisten toimintamahdollisuuksien yhteisö.
1) Seurakunta oli perustanut kylille vastuuryhmät. Minut kutsuttiin (naapuri) tällaiseen ryhmään. Järjestimme esim. kylätapahtuman, johon sisältyivät ”kinkerit”. Suunnittelukokouksissa oli mukana pappi, samoin tilaisuuksissa. Ja kanttori.
2) Pappi kutsui minut suunnittelemaan, yhtenä ryhmäläisenä, keskustan seurakuntatalolla pidettäviä seurakuntailtoja. Pappi ei osallistunut suunnitteluun. Hän oli alkuun mukana tilaisuuksissa, mutta sittemmin niitä toteuttivat maallikkot.
3) Olin perustamassa erään järjestön toimintaryhmää. Toimintaryhmä suunnitteli ja toteutti tilaisuuksia, joihin kutsuttiin mukaan seurakunnan työntekijä; pappi, lehtori, kanttori, sekä järjestön työntekijöitä. Järjestimme kotiseuroja, Sanan ja rukouksen iltoja ja 2-3 päiväisiä seurakuntatapahtumia.
4) Seurakunnan työntekijät kutsuivat minua tilaisuuksinsa puhumaan tai hoitamaan käytännön asioita, esim. tarjoilua.
5) Sain kutsun ehtoollisavustajaksi.
Seurakunnasta tuleva kutsu on tarpeen, kun yhteyttä rakennetaan. Tunnettu maalikko voi saada monenlaisia, hyvinkin vastuullisia tehtäviä.
Mielestäni pitäisi tehdä toinen blogi/ketju uusista käytännöistä ja toivomuksista. Kun kävijöitä on 1,3 pros jäsenistä on pian muuten käsillä kuihtuva kirkko. Pitää tavoittaa nuorempaa kansanosaa ja määrää.
Tuomasmessu on aika hyvä. Kesälläkin pitäisi olla nuorekkaampia messuja.
Lisään vielä, että tällaista keskustelua täällä pitäisi käydä vaikka joka päivä.
Usein on juututtu kohuihin ja muuhun toissijaiseen.
Tällaista keskustelua käydään myös ilahduttavan monessa seurakunnassa, ja määrä kasvaa koko ajan. Paikallisen tason toimintaan vaikuttava avoin keskustelu on tärkeä tulevaisuuden tekemisen malli.
Kyllä osallisuus toimimaan lähtee.
Muutaman perheen kanssa toteuttamallamme raanattupiirillä on ikää 30 vuotta. Se alkoi perhepiirinä, loppui välillä ja herätettiin henkiin, nyt naistenpiirinä ja miestenpiirinä. Luemme Raamattua, kesustelemme, rukoilemme, juomme kahvia, teemme reissuja. Kyse ei ole pelkästään henkilökohtaisestä päätöksestä ja sitoutumisesta vaan ennen kaikkea Raamatun sanomasta, sen rakentavasta vaikutuksesta, siitä että Raamattu lukee meitä. Eli sanoma on tärken. Sen jälkeen syntyy yhteys. Tämä piiri syntyi itsestään, mutta kun se oli rekisteröity seurakunnan työmuotona, paikkakunnalle muuttanut perhe etsi raamattupiiriä ja löysi meidät. Seurakunta voi luoda puitteet, toteuttaa pienryhmien vetäjäkoulutusta ja pyytää mukaan. Alfakurssi on hyvä, mutta sen toteuttajana tarvitsee olla työryhmä.
Hyvin näyttää toimivan se, että seurakunnasta pyydetään eri työryhmiin, joille annetaan toiminnan vapaus. Varmaan moni haluaisi ja kykenisi tekemään monenlaista, mutta ei itse uskalla ehdottaa ja tuoda ideoitaan esiin.
Potentiaalia ja ammattitaito, elämänkokemusta ja luovuutta on vaikka kuinka paljon seurakunnassa. Meillä kumpikin tapa toiminnan aloittamiselle on toimivaa: Pyydetään mukaan tekemään jotain ja myös annetaan ideoiden syttyä ja johonkin asiaan innostunut voi aloittaa oman toimintamuodon.
Pizzakirkossa loppui pizza kesken, oli niin suosittu kokonaisuus… Pitää varautua isommasti jatkossa..3 pizzakirkkoa vielä tänä vuonna.
Kirkon Jumala Jeesus valittiin Jumalaksi ihmisten toimesta Nikean kirkolliskokouksessa 325. Sen päätöksen voi uusi kirkolliskokous kumota koska tahansa aivan samoin kuin minkä tahansa ihmisten päätöksen.
Korkeimman, Jumalan, sanansaattajan tavallisen ihmisen Jeesuksen vahvistama Jumala lähimmäisen rakkauksineen on aivan toinen asia.
Jeesusta ei 325 suinkaan valittu Jumalaksi, vaan vain vahvistettiin se, mikä hän on. Vasta kirkon 3-opin ymmärtäminen ja vastaanottaminen johtaa pelastukseen. Raamattu ei ole mikään satukirja tai vaikkapa joidenkin rajoittuneiden kansallisten (kuten esim. Suomi) tai ideologisten (kuten esim. rakkaus) intressien pönkittämiseksi kyhätty teos, kuten vaikkapa Tuntematon sotilas tai Jari Tervon kolumnit. Historian Jeesusta tutkittaessa on naru jo jäänyt tutkijoille käteen. Historian Jeesusta ei yksinkertaisesti ole. Siksi ihmiskunnan täytyy nyt avata Raamattu uudelleen, kokonaan uusin silmin. Aika on tullut lähelle.
”Suurin syy eron harkintaan on vastaajien mukaan se, etteivät he enää usko Jumalaan. Tätä mieltä oli 42 prosenttia vastaajista.”
Tämä on mielestäni ihan relevantti syy erota kirkosta.
– ”En nyt lähtisi vielä kansankirkolle hautajaiskelloja kumistelemaan, koska enemmistö siihen edelleen kuuluu ja aikoo kuula jatkosakin”, Rahkonen sanoo Iltalehdessä.
Mietin, että riippuuko kirkon olemassolo siitä, että sen jäsenmäärä on mahdollisimman suuri, siis jäsenmäärän koosta. Kirkon olemassaololle on mielestäni tärkeämpiä kriteereitä, kuten se, miten kirkko pysyy tunnustuksessaan. Jos kirkon tunnstus häviää ihmismielipiteiden massaan, niin kirkko lakkaa olemasta kirkko, siitä tulee pelkkä humanistinen yhdistys.