Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselontekoa ja yhteistä strategiaa valmistelevien ryhmien työn keskeinen osa on jo olemassa olevien hyvien käytäntöjen löytäminen. Tässä työssä juuri Sinä olet ratkaisevassa asemassa.
Suomi on suuri maa. Sen seurakunnissa tapahtuu paljon sellaista hyvää, joka ei ole yhteisesti tunnettua. Suomen miljoonien kristittyjen keskuudessa syntyy jatkuvasti innovaatioita ja ajatuksia, joita haudotaan kypsemmiksi ja saatetaan käytäntöön.
Hyvät käytännöt ja löydöt nousevat esille, kun kokemuksia vaihdetaan kahden kesken tai suuremmalla porukalla kahvipöydissä, saunoissa, neuvottelupäivillä, koulutuksissa ja kirkon yhteisissä hankkeissa. Nämä kanavat palvelevat niitä, jotka ovat paikalla. Kaikki eivät ole. Siksi tarvitaan myös muita keinoja jakamiseen.
Usein toisessa ympäristössä elävän kirkon elämä havahduttaa. Kenties olet törmännyt erinomaisiin käytäntöihin ulkomailla ja toisissa kirkoissa.
Hyvä käytäntö voi olla suuri tai pieni. Se voi olla seurakunnan koko organisaation uudelleen järjestäminen vastaamaan muuttuneen tilanteen vaatimuksia tai muutos nettisivuilla esiin nostettavien asioiden järjestyksessä. Se voi olla kirkkokahvien paikan muuttaminen tai avoin lenkkiryhmä. Se voi olla tapa muistaa jäsentä tai järjestää yhteistyötä kunnan kanssa. Se voi olla muutos esirukouskäytännöissä tai tapa paneutua alueen väestörakenteeseen.
Ryhmämme ovat kiinnostuneita kaikista hyvistä käytännöistä koskien seurakunnan elämää ja toimintaa. Erityisesti etsimme hyviä käytäntöjä kulttuurienvälisen elämän ja toiminnan alueelta: millaiset käytännöt ovat auttaneet erilaisten kulttuurien ja alakulttuurien kohtaamisessa monimuotoisessa yhteiskunnassa.
Hyvää käytäntöä voi hahmottaa seuraavien kysymysten avulla:
- Millaisilla käytännöillä seurakuntasi – tai naapuriseurakunta – on vastannut 2000-luvun haasteisiin
- Millaisten askelten kautta hyvä käytäntö on saatu käyttöön?
- Miten hyvää käytäntöä kehitetty edelleen?
Ole hyvä ja tee tietämästäsi käytännöstä yhteistä viisautta. Lyhyet kertomukset mahtunevat keskusteluosioon, pidemmät tekstit voi lähettää osoitteeseen timo-matti.haapiainen(at)evl.fi.
Kiitos jo etukäteen!
Kotikirkossani on jokaisessa messussa ehtoollispöydän oikealla reunalla varattu mahdollisuus valita alkoholiton vaihtoehto.
Mielestäni tämä saisi yleistyä.
Henkilökohtaisesti bvalitsen tämän jos tulen autolla kirkkoon.
Tiedän että ehtoollisannos mahtuu maallisen lain rajoihin, mutta minulle on nollatoleranssi maa- ja vesiliikenteessä.
Eräässä toisessa vanhassa kivikirkossa on poistettu viimeinenpenkkirivi ja saatu tila kirkkokahveille. Aiemmin tuokin seurakunta järjesti kirkkokahvit seutakuntatalossa. Uusi käytäntö on osoittautunut suosituksi.
Jostain kuulin ”saarnan jatkoista”, joissa yhdessä keskustellaan päivän saarnasta. En muista missä seurakunnassa tätä on kokeiltu.
Omassa kotikirkossani seutakuntasali on niin pieni, että joutuu väkisin istumaan jonkun vähän vieraammankin viereen. Kova keskustelun pulina kuuluu joka kerta.
Tilaisuudessa luetaan päivän virrestä ja lauletaan se kokonaan vielä kerran.
Tosi hyvä ajatus kerätä tällä tavalla hyviä käytänteitä eli ajan mittaan kasaantuneita saavutusia tulevaisuuden rakentamista varten. Kirjoitin joskus blogia romahtamassa olevan organisaation eheyttämisen teoriasta: (Teesi 21), koska kriisissä olevan organisaation kehittämistä on tutkittu. Luotua teoriaa voidaan käyttää yhteisön tervehdyttämisen ja eheyttämisen ja korjaustoiminnan pohjana. Teorian antama ohje tuottaa eväät käytännölliselle soveltamiselle. Sen soveltaminen on apu selviytymiseen vaikeasta tilanteesta. (Tomasello, M. (1999) The Cultural Origins of Human Cognition. Cambridge, MA: Harvard University Press)
Tästä yhteisön eheytymisen teoriasta voisi olla apua. Kerätään kiireellä kokoon kaikki menneisyyden onnistumiset ja rakennetaan tulevaisuus niiden varaan. Sitähän tämä onnistumisten keräämistoiminta juuri on. Jotkut pitävät tätä menettelyä kriisitilanteessa ainoana tapana välttää kivulias kehitysprosessi, johon ajaudutaan pakosta romahtamisen jälkeisessä tilanteessa, jos oikeita ratkaisuja ei tehty ajoissa.
Jatkuu: Kasaantuneita saavutuksia kirkon toimissa:
1) Koska organisaationamme on evlut kirkko, tärkein hyvä käytänne on Sanaan sitoutunut opetus
2) Yhtä tärkeätä on Sanan ulkopuolisuudesta irtautuminen
3) Meillä kirkkoon ei mennä käymään vaan olemaan. Pois voi lähteä virallisen osan loputtua tai voi jäädä 3-4 h ajaksikin
4) Lasten hoito kahdessa kanavassa jumalanpalveluksen aikana: pienet ja isot
5) Ilmapiiri: Kerran poikani rupesi itkemään kun olin lähtenyt ilman häntä. Toinen poika piti viedä usein tunti etukäteen
6) Kirkkokahvit jumalanpalveluksen yhteydessä aina ja isot tarjoilut (yleensä), eri ryhmät vuorotellen toteuttavat
7) Urkuja ei käytetä aina. Tilalla nuorten/nuorten aikuisten soitinryhmät
Virsien ja laulujen sanat heijastetaan videotykillä seinälle
9) Jumalanpalveluksessa opetuksen lisäksi ihmisten haastatteluja ja henkilökohtaisia ajatuksia, ehtoollisjumalanpalveluksissa aina maalikkoavustajat mukana ja sitten lopussa aina rukouspalvelu
10) Samalla kahvilapuoli avataan ja voi jäädä pitkäksi ajaksikin tarinoimaan
11) Miestenilta/naistenilta jonkun kotona
l12) Lapsiperheiden kokoontuminen
13) Miesten/naisten elämänkaari-ilta: Yksi ihminen kertoo koko illan mitä tahtovat sanoa, mitä elämä on ollut, muut kuuntelevat eivätkä varsinkaan anna neuvoja.
14) Miesten heprealainen ylistysryhmä/kansantanssiryhmä
1 Meillä järjestetty kävelyretkiä opastuksineen lähiympäristöön. Lähtö kirkon pihalta ja paluu kirkkoon, jossa laulettu vuodenaikaan sopiva virsi ja sitten mehutarjoilu seurakuntasalissa. Pappi mukana. Suunnattu uusille asukkaille.
2 Paikkakunnalle edellisen vuoden aikana muuttaneille kutsukirje kotiin. Yhteinen lounas seurakuntasalissa, jonka aikana seurakunnan toimintaa esitellään. Sitten aikuisille papin pitämä musiikkihartaus kirkossa ja lapsille päiväkerhotilassa omansa. Keittolounas tehty naisryhmän talkoilla ja kustantamana. Ei maksa paljon.
3 Joulunavaus kynttilälyhtykulkulkue kylän halki kirkon pihalle, jossa mehu-piparitarjoilu, tiernapojat ja papin lyhyt puhe ja pihalla olevan suuren kuusen kynttilöiden sytytys. Lopuksi kaikki Maa on niin kaunis. Saavutti suurimman yleisömäärän. Siinä veisasi vanhempaa ja nuorempaa väkeä, joita en ole kirkossa nähnyt. Vapaaehtoiset hoitavat.
4 Kotoinen kohtaamispaikka maanantai aamuisin 3-4 tuntia seurustelua ja kahvitusta. Hartaita lauluja kerran kuukaudessa, papin vierailu kerran kuukaudessa, luentoja ikäryhmää koskevista aiheista: ravinto, muisti, liikunta jne. Pikalla aina 20-30 henkeä. Vapaaehtoiset hoitavat.
Eikö tarkoitus olisi saada uusia kirkollisveronsa tunnollisesti maksavia ihmisiä lähemmäs kirkkoa, saada heidät tuntemaan kirkko kodiksi ja turvapaikaksi kuten lumivyöryjen yhteydessä alppiseuduilla.
15) Keväisin äitienpäivän aikoihin ja syksyllä itsenäisyyspäivän aikoihin osallistutaan kaikkien eri ryhmien/koreografioiden (n.15-20 ryhmää) yhteisesitykseen
16) Kevättapahtuma kevään päätteeksi leirikeskuksessa, grillausta ja yhdessäoloa
17) Yleinen kotitapahtuma. Joku vain kutsuu. Kutsuin kerran kaikki kirkossa kuulolla olevat, lupasin kahvia ja teetä, muut herkut nyyttikestiperiaatteella. Väki jaettiin n. 5 hengen ryhmiin, joissa kukin vuorollaan kertoi asioita, joissa hän on mielestään hyvä ja sitten muut rukoilivat hiljaa tai ääneen,että nämä hyvät asiat voisivat vahvistua edelleen. Silloin keskityttiin vain positiivisiin puoliin ja vajavaisuudet laitettiin sillä kertaa syrjään.
18) Jumalanpalvelus pizza-ravintolassa eli pizzakirkko säännöllisin välein, 5 € /ateria.
19) Sururyhmä lähiomaisen menettäneille.
20) Isät ja pojat telttaretki talvella puolijoukkueteltassa ja kaminalla lämmittäen, kuten armeijassa on tapana
21) Raamatun lukuohjelma pyörii seurakunnassa. Raamattu läpi vuodessa
tai pitemmässä ajassa. Raamatun lukemisen säännöllisyys.
22) Omasta porukasta lähteneet lähetystyöntekijät paikalle, kun ehtivät
23) Usein esillä tietyt samat rukousaiheet, joihin kuuluvat nuo lähetystyöntekijät, Jumalan omaisuuskansa juutalaiset ym.
24) Uusivuosi -tapahtuma
25) Usean päivän pituiseen kesätapahtumaan osallistuminen
26) Alfakurssi joka vuosi
27) Tarvittaessa kyytipalvelu kirkolle
28) Nuorten itsensä järjestämät tapahtumat ja jatkot jumalanpalveluksen jälkeen
29) Rukouspalvelijakoulutus
Palkattu työväki ei pysty kaikea tätä tekemän. Seurakuntalaisille delegoidaan. Asiat hoidetaan antamalla toiminnan vapaus asiastaan kiinnostuneille, joilla on hyvä visio/työnäky toiminnasta seuraunnassa.
Kyllähän monenlainen musiikki on kirkon toiminnassa todella tärkeätä. Lutherin ajatus, että musiikki avaa ihmisen sydämen Jumalalle osuu asian ytimeen. Nykyistä monipuolisempaakin se voisi mielestäni olla. Olen mieltynyt näinä aikoina pariin kappaleeseen, jotka mielestäni kuvastavat erinomaisesti juuri meidän suomalaisten miesten tunne-elämää ja uskoa ja sen ilmentämistä:
Löytyvät mm. paikasta: YouTube
The Best Hebrew Songs Ever ja
Mordechai Ben David – Mashiach
Jotain tällaista kaipaisin kirkkotoimintaan, koska siinä mielestäni henki, mieliala ja ilmapiiri on kohdallaan. Tuo myöhäisempi noista kappalaista on myös meidän heprealaisen ylistysryhmämme taustana Messias-koreografiassa. Kun kristillisessä toiminnassa esitetään musiikin ja fyysisen koreografian avulla evankeliumin sanomaa, se välittyy kuulijoille hyvin monenlaisen oppimisprosessin välityksellä. Musiikkiin liitetty esitys ja koreografia on minusta aina erinomainen kokonaisuus ja näin toimitaankin usein esim. lasten joulunäytelmissä.
Viime toukokuussa meillä miehillä oli yli tunnin pituisessa katselmuksessa lippukoreografia. Kuulin, että paikalla ollut eurooppalaisen balettikoulun käynyt neitokainen oli sanonut äidilleen: ”Miehet eivät osaa, mutta he eivät yritä näytelläkään, että osaisivat. Ja sen takia ne ovat niin hyviä.” Pidin sitä kohteliaisuutena.
Hän näki asian ytimeen. Ei tärkeintä ole esittäminen eikä musiikki eikä koreografia eikä osaaminenkaan, vaan ihmisten välinen yhteys, oleminen mukana, sydän, imariiri ja sanoma.
Kiitos kokemuksista! Tapania vapaasti lainaten: tärkeintä ei ole esittäminen vaan yhteys. Varsin monet jakamanne käytännöt liittyivät yhteyden rakentamiseen, eikö vain? Monessa näistä käytännöistä yhteyteen liittyy osallisuuden toteutuminen. Miten seurakunnissanne osallisuus on lähtenyt toimimaan? Ovatko seurakuntalaiset hakeutuneet aktiivisesti toimijoiden paikalle vai ovatko työntekijät pyytäneet seurakuntalaisia mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen?