Nyt on hyvät neuvot tarpeen! Korona-aika alkaa monilla meistä jo käydä hermoihin. Vaikka olisikin säästynyt taudilta, elämä on monin tavoin rajoitettua. Työssäkäyntiin ja opiskeluun liittyy monia ongelmia, oltiinpa asialla etänä tai henkilökohtaisesti. Työttömäksi joutuneilla on ehkä toimeentulohuolia, ja me eläkeläisetkin saatamme kärsiä yksinäisyydestä, turvattomuudesta tai ainakin pitkästymisestä.
Kaipaamme sitä tavallista arkea, jolloin voi mennä kauppaan, kahvilaan, kirjastoon ja kirkkoon huolettomasti, ilman maskia ja käsidesiä. Koittaakohan sellainenkin aika vielä joskus? Kaipaamme ystävien tapaamista ja harrastuspiirejä. Kaipaamme vähän epätavallisempaakin arkea, kuten matkoja sekä kulttuuri- ja urheilutapahtumia. Kukaan ei osaa sanoa, kauanko tätä hiljaiseloa kestää.
Olen tässä miettinyt, mikä neuvoksi. Mikä tätä elämää oikein pitää kasassa? Luulen, että monet elämän varrella opitut rutiinit ovat kriisitilanteessa rautaa. Mitä paremmin voi ja jaksaa pitää kiinni normaaleista arjessa toistuvista asioista, sen paremmin menee. Varjele tapaa niin tapa varjelee sinua. Minkä on hyvissä voimissaan oppinut, sen jaksaa ehkä tehdä vähemmilläkin voimilla, ja niin elämä jatkuu.
En tiedä, millaisin sanakääntein nykyvanhemmat opastavat lapsiaan. Me vähän varttuneemmat muistamme lapsuudestamme sananlaskun tapaisia elämänohjeita, joita joskus sai kuulla kyllästymiseen asti. Osan niistä voi ehkä heittää roskakoriin, mutta osa saattaa olla edelleen ajankohtaista viisautta.
Joku kertoi, että vaikeassa elämäntilanteessa häntä auttoi äidin käytännöllinen neuvo, jonka mukaan joka päivä noustaan sängystä, pukeudutaan ja petataan sänky. Se piti elämän jotenkin käynnissä, kun ei oikeastaan olisi ollut voimia mihinkään.
Oma äitini sanoi joskus, että minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Ymmärsin lauseen niin, että ei kannata lykätä tarpeellisten mutta epämieluisten asioiden tekemistä, koska joskus ne kuitenkin on tehtävä.
Muusikko Pave Maijasesta kertovassa tv-dokumentissa hänen muusikkokollegansa kertoi, kuinka Pave viljeli kotoa oppimiansa elämänohjeita myös keikkamatkoilla. Yksi niistä kuului: ”Kaikki ruoka syödään, ja myös kastike on ruokaa.” Tämäkin on omasta lapsuudesta tuttu ohje, vaikkakin eri tavoin muotoiltuna. Lautanen piti syödä tyhjäksi. Viimeiset kastikkeen rippeet pyyhittiin leipäpalan avulla. Tapa kertoi sekä ruuan että tiskaajan kunnioituksesta. Vanhempien ikäpolvi oli elänyt sota-ajan ja pulavuodet, ja elettiin edelleen aikaa ennen tiskikoneita.
Millaisia elämänohjeita sinä muistat ja pidät hyvinä?
Mikä sinua pitää korona-ajan elämässä kiinni, opitut rutiinit vai joku aivan uusi asia?
Itse olen toiminut pandemia aikana, seuraavasti.
1. En ole ottanut kokeellista ja ehdollisen myyntiluvan saanutta rokotetta. Odotan parempaa rokotetta jonka vasteaika on 10-15 vuotta, ja haittavaikutusten määrä ei ole korkea ( https://www.fimea.fi/vaestolle/laakkeiden_turvallisuus/haittavaikutusilmoituksen-tekeminen).
Odotan myös, että lääkeyhtiö https://www.pfizer.fi/ kertoo avoimesti tuotteensa koko sisällön. Tämä lisää luottamusta.
2. En käytä myöskään maskeja, koska ne ahdistaa ja on vaikea hengittää. En myöskään osaa käyttää niitä oikein, niin että ne olisivat hygieenisiä. Vältän mäskien käyttöä. Haluan nähdä ihmisten kasvot. Lisäksi maskit viestittävät minulle synkkyydestä, ahdistuksesta ja unenomaisuudesta.
3. Yritän ajatella kriittisesti, monipuolisesti ja etsiä vaihtoehtoisia näkökulmia koronaan. Niitä löytyy lähinnä ulkomaisista tiedotusvälineistä.
4. Seuraan THL:n tilastoja joissa koronakuolleisuuden mediaani-ikä on korkea. Lisäksi korona kuolemia on hyvin vähän, koko pandemian aikana. Sydän ja verisuonitauteihin kuoli enemmän vuodessa.
5. Olen myös seurannut hallituksen kafkamaista, hämmentävää, järjetöntä ja uhkaavaa monimuotoisuutta. Kuulemma suuri määrä valituksia on hautautunut oikeuslaitoksemme pöytälaatikkoihin. ( Tästä oli ohjelma, yle puhe aamu, torstai) .
6. Hengellisesti olen nähnyt tässä yhtymäkohtia ilman sarvia ja hampaita joukkopsykoosiin, ja moniin historian tapahtumiin. Pandemian takana on suurimpi agenda, jossa ihmisen yksilön vapaus riistetään kuten kiinassa.
7. Kaiken keskellä olen yrittänyt elää normaalia elämää, niin paljon kuin se on mahdollista. Etsiä korvaavia väyliä elää vapaudessa. Luon siis oman todellisuuden ja rukoilen kärsivän maailman puolesta.
”Haluan nähdä ihmisten kasvot.” Pyydätkö heitä riisumaan maskinsa ? Mitä jos ihmiset eivät halua nähdä sinun kasvojasi.
Käytän maskia, eikä sillä ole mitään tekemistä minun yksilönvapauteni kanssa. Ihanaa, että ”joukkopsykoosin” voi jakaa kanssaihmisten kanssa, niin se on antoisampaa.
Terveydenhuoltoviranomaisten suositusten noudattaminen on käytännön lähimmäisrakkautta, siten kun minimoidaan tartuntoja, jotka joillekin ihmisille voivat olla hengenvaarallisiakin. Ainoa eettisesti kestävä vaihtoehto tälle on täydellinen eristyminen ulkomaailmasta.
Yrjö Sahama kirjoittaa; ” Terveydenhuoltoviranomaisten suositusten noudattaminen on käytännön lähimmäisrakkautta”
Ei todellakaan ole. Tässä korote hengellistetään ja jatketaan vielä pahempaa retoriikkaa, syyllistämällä niitä jotka eivät ota rokotetta. Tämä osoittaa tietämättömyyttä lääkeyhtiöiden historiasta, terveyden huollon dynamiikasta, ja lääkehaitoista. Esimerkkinä voidaan osoittaa Suomestakin lähihistoriasta ” sikapiikin” THL:n mainostama roketeturvallisuus. Tälläinen yliminä, jumaloitava terveysintoilu on kaukana kristillisestä lähimmäisen rakkaudesta. Tämän tasoinen retoriikka ei kuulu muuta kuin totaaliseen kommunismiin etc…