Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi. (Joh. 19:19-20)
Miten on mahdollista, että pakana Pilatus kirjoitti tämän tunnustuksen Jeesuksesta; mikä olisi voinut vaikuttaa siihen miten hän kirjoitti Jeesuksesta?
Mitä Pilatuksen kirjoitus meille merkitsee ja miten se mahdollisesti vaikutti niihin, jotka sen Golgatalla lukivat?
Kuka Jeesus on sinulle?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Pyhä Kolminaisuus (29.10.2015)
Lakihenkisyys – masennus (20.11.2015)
Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Jumalan sana: ”Sano Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja koko Juudan ja Benjaminin heimoille sekä muulle kansalle näin: ’Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne, israelilaisia, vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä minä olen sallinut tämän tapahtua.”’ Niin he kuulivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaan. – Tämä esimerkki 1. Kuningasten kirjasta näyttänee, että Raamatussa on Jumalan sanoja, jotka on selvästi erotettu muusta tekstistä. Jumalan Semajalle lähettämä viesti on kuin kirje, jossa on ensin osoite: ”Rehabeamille, Juudan ja Benjaminin heimoille ja muulle kansalle” ja sitten varsinainen viesti: ”Älkää sotiko veljiänne vastaan, vaan menkää kotiinne!” Miksi pitäisi jättää tämä huomiotta ja väittää kaiken olevan Jumalan sanaa?
Kiitos, Martti Pentti. Raamatussa on paljon asiaa, eikä jokainen kohta puhuttele meitä joka päivä. Mutta kaikista Raamatun jakeista voimme oppia jotain. Myös aikakirjojen sukuluettelot ovat tärkeitä, vaikka ne meistä voisi tuntua jonninjoutavilta, taustastamme johtuen. Koko Raamattu on Jumalan sanaa.
Kun Raamattu ilmoittaa erikseen, mikä on Jumalan sana kenellekin erikseen tai kaikille yhdessä, pitäisi ymmärtääkseni Raamatun luotettavuuteen vakaasti uskovan ottaa tämäkin kirjaimellisesti todesta. Koko kirjoituskokoelman ymmärtäminen Jumalan erehtymättömänä sanana on epäraamatullista.
Moni Raamatunkohta selviää meillä vasta Taivaissa, jotka täällä maanpäällä on meille epäselvää. Silti se on Jumalan erehtymätöntä sanaa, vaikka sitä emme vielä ymmärrä. Kaikella on tarkoituksensa. Taivaissa meidän ei tarvitse epäillä mitään.
”Silti se on Jumalan erehtymätöntä sanaa, vaikka sitä emme vielä ymmärrä.” Tämä uskomus ei ole Raamatusta lähtöisin, vaan suhteellisesti nuoresta kristillisestä perinteestä, jota ei koko kristikunta jaa.
Kerroin, kuten näen ja uskon. Eipä meistä kestään ole Jumalan ja hänen sanansa arvostelijaksi. Luojana Jumala tietää kaikesta paljon paremmin kuin me. 2000 vuotta sitten olevista tapahtumista apostolit kirjoittivat mitä olivat nähneet ja omin korvin kuulleet, eikä meistä ole niiden kumoajiksi, tosin jotkut ovat eivät niihin usko. Aivot narikkaan, jos oma ymmärrys tulee Jumalan sanan ymmärtämisen esteeksi.
Tämä 1. Korinttolaiskirjeen kohta on minusta selvä osoitus siitä, että osa Raamatusta on inhimillistä alkuperää. Toki tämäkin on syytä lukea syventyen: ”Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava.”
Martti Pentti, kiitos hyvästä pohdinnasta. Paavali kirjoitti selvästi Herralta Jeesukselta Kristukselta saadut asiat. Asia, jonka hän itse oli ymmärtänyt ilman Herramme ohjeita, hän mainitsi selvästi ; ”ei ole Herran käskyä”. Tämäkin on luotettavalta henkilöltä ja voimme itse tehdä ratkaisumme joko sen mukaisesta tai erilailla. Lisäksi Raamatussa on selvästi kerrottu myös Saatanan eksytyksistä ja muitten Jumalasta poispoikenneitten, jotta tunnistaisimme myös nämä. Nämäkin on Raamattuun oikein kirjoitettu. Meidän ei tule tehdä pimeyden töitä. Pyhässä Raamatussa näkyy koko totuus peittelemättä pimeyden töitä. Koko Raamattu on Jumalan sanaa.
”Minä sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava.” Jos tämä riittää määrittelemään, mikä on Jumalan sanaa, se pätee Raamatun ulkopuolellakin monen kristityn monenlaiseen tekstiin eri vuosisadoilta omaan aikaammekin asti. Mikäpä olisi sen suloisempaa? Näin on hyvä.
Martti Pentti. Nyt putosin sinun kelkasta, että mätkähti. Kannattaa pitää virke kokonaisuutena eikä tehdä osasta virkkeestä omia johtopäätöksiä.
Kirjoitin edellä miten minä ymmärrän tämän:
Paavali kirjoitti selvästi Herralta Jeesukselta Kristukselta saadut asiat. Asia, jonka hän itse oli ymmärtänyt ilman Herramme ohjeita, hän mainitsi selvästi ; “ei ole Herran käskyä”. Tämäkin on luotettavalta henkilöltä ja voimme itse tehdä ratkaisumme joko sen mukaisesta tai erilailla.
En usko, että kukaan Judaksen hirttäytymistä ota esimerkkinä (vaikka se on Raamatussa eli Jumalan sanassa), vaan varoituksena. Meillä on aina mahdollisuus tunnustaa syntimme Jumalalle, oli ne miten kamalia tahansa ja uskoa ne anteeksi saaduiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesus kuoli, jotta meillä olisi elämä. Juudas ei pystynyt katsomaan Kristukseen vaan katsoi itseensä ja menehtyi.
”Asia, jonka hän itse oli ymmärtänyt ilman Herramme ohjeita, hän mainitsi selvästi ; ’ei ole Herran käskyä’.” Jos Paavalin oma ymmärrys Raamatussa on Jumalan sanaa, on Lutherin oma ymmärrys vaikkapa Vähässä katekismuksessa myös Jumalan sanaa, Thomas Wilcoxin oma ymmärrys Kalliissa hunajanpisarassa samoin Jumalan sanaa tai vaikkapa Aimo T. Nikolaisen oma ymmärrys teoksessa Uuden testamentin tulkinta ja tutkimus yhtä lailla Jumalan sanaa.
Raamattu on täydellinen ja viiimeinen ilmoitus Jumalalta. Vaikka Lutherin teokset ovat hyviä, pitää niitä arvioda Raamatulla, jotta tietäisimme kunkin kohdan arvon. Samoin muut hengelliset kirjoitukset pitää arvioida Jumalan sanalla. Raamattu arvioi meitä, mutta me emme arvioi Raamattua.
”Raamattu on täydellinen ja viiimeinen ilmoitus Jumalalta.” Tuo on eri asia kuin se, että koko Raamattu olisi Jumalan sanaa. Uskon, että Jumala on niin suuri ja ihmeellinen, ettei Raamattukaan voi kertoa Häenstä kaikkea. ’Täydellinen’ siis tarkoittaa jotain samaa kuin ’täysin riittävä’ ilmoitus. Miksi Jumala vaikenisi Raamatun kaanonin kokoamisen jälkeen?
Raamatusta voimme sanoa sen olevan kuin valo pimeydessä. Mutta kertoo kuitenkin kaiken, mitä Jumala tahtoo meidän tietävän. Raamattu on Jumalan sana. Raamattu on ihmisten sana. Ihmiset kirjoittivat kaiken, mitä Raamattun on kirjoitettu.
Jeesuksesta sanotaan. että hän on Jumala ja ihminen, emmekä voi erottaa mikä hänessä on Jumala ja mikä ihminen. Eikä Raamatusta voida erottaa mikä siinä on Jumalan sanaa, ja mikä ihmisen sanaa. Koko Raamattu on molempia. Eikö tästä seuraa, ettemme voi sanoa: Tämä kohta on Jumalan sanaa, tämä on tärkeä ja tämän täytyy ottaa todesta. Mutta tätä ei tarvitse, sillä se on ihmisen ajatus. Tällainen jaottelu on tuomittu epäonnistumaan.
Kiitos, Martti. Näin on. Itse pidän Jumalan osuutta Raamatun teksteissä keskeisenä ja ihminen on ollut työrukkasena. Ilman Jumalaa meillä ei olisi Raamattua, ei olisi myöskään jos kukaan ihminen olisi laittanut ylös Jumalan ilmoitusta meille. Ainoastaan Raamatussa on kokonainen Jumalan ilmoitus ja se on kokonaan totta. Tänäpänä jotkut voivat profetoida, mutta voiko niitä pitää Jumalan sanana?
”Ilman Jumalaa meillä ei olisi Raamattua.” Ilman Jumalaa ei olisi yhtään mitään.
Aamen.
Kiitos, Martti Pentti.
Pilatus: ”Mikä on totuus?”
Käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen. (Hebr. 10:22-23)
Mitä tarkoittaa, että tulemme Jeesuksen luo vilpittömin sydämin? Mistä voimme saada sellaisen sydämen, koska olemme kaikki valehtelijoita (vert. Room. 3:4)?
Vilpitön sydän on sellainen sydän, joka pitää kiinni Jumalan sanasta eikä halua tehdä mitään sen vastaista. Jumalan sana on totuus ja sana tekee meidän sydämistämme vilpittömiä ja totuudellisia, kun juurrumme siihen. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät” (Joh. 15:3). Jumalan sana on siis puhdas, ja se puhdistaa myös meidän sydämemme, kun uskomme siihen. Herran sana on myös totuus, ja se tekee sydämistämme totuudellisia, kun luotamme siihen.
Ihmisten oppi on pelkkää valhetta, ja se tekee valehtelijoita kaikista niistä, jotka elävät sen mukaan. Maailmassa kehutaan hyviksi ja pyhiksi monenlaisia autuuden oppeja, vaikka ne ovat vain ihmisten valheita ja niiden tarkoitus on saada meidät eksymään. Ne, jotka seuraavat näitä opin tuulia, horjuvat sinne tänne. Ihmisten juonet ja vihollisen kavaluus saavat heidät eksymään. He eivät lopulta enää tiedä, onko mitään totuutta olemassakaan, ja kysyvät kuten Pilatus: ”Mikä on totuus?” (Joh. 18:38).
Herran todistus on kuitenkin pysyvä, ja se tekee tyhmästäkin viisaan. Herran sana on totuus, ja se tekee meidänkin sydämistämme totuudellisia, kun pidämme siitä kiinni, vaikka kaikki järjen, maailman ja vihollisen juonet houkuttelisivatkin meitä muualle. Apostoli kehottaa meitä juuri siksi astumaan vilpittömin sydämin ylimmäisen pappimme, rakkaan Jeesuksemme luo. Vilpitön sydän pysyy lujana hänen pyhän evankeliuminsa totuudessa eikä seuraa enää vieraita opin tuulia.
Valheen isä pistää tosin aina myrkkyään sydämiimme ja sanoo: ”Luuletko, että Jumala välittää sinusta vähääkään? Miten sinä, kurja syntinen, uskallat mennä hänen luokseen? Hänhän asuu taivaassa, ja hänen nimensä on pyhä?” Vihollinen puhuu jatkuvasti tällaisia asioita, tekee omistatunnoistammekin todistajiaan sekä pelottelee meitä lain tuomiolla ja Jumalan vihalla. Meidän on kuitenkin pysyttävä lujina evankeliumin totuudessa: meillä on suuri ylimmäinen pappi, Jeesus, Jumalan Poika. ”Meillä on täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä” (Hepr. 10:19). ”Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme.”
Autuas Fredrik Gabriel Hedberg: Elämän sanoja / 29.6
Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Matt.22
”Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa, eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.
Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän. Joh.5
Tuossa on kaksi kohtaa, missä tuntuu ensilukemalta olevan ristiriitaa, mutta kuitenkin niissä on kirjoituksia lukevalle jotain hyvin oleellista.
.
Ensinnäkin on tärkeä tuntea kirjoituksia, ettei eksy, mutta ennenkaikkea on tärkeä tuntea Jumalan Voima. (ilman Jumalan Sanaa ei ole mitään, kuten Martti aikasemmin totesi)
Jumalan Voima muuttaa ihmisen ja vie valkeuteen pimeyden keskeltä, pois väärältä tieltä. Kirjoitukset paljastavat totuuden ihmisestä ja Jumalasta
Toinen kohta asettaa kirjoituksia tutkivan tärkeän kysymyksen eteen, löydänkö vai etsinkö vain?
Kristuksen löytyminen lopettaa etsimisen ja kirjoitusten päämäärä on saavutettu, mutta jatkanko etsimistä, jos en löydä kirjoituksista haluamaani? Jos kirjoituksia tutkiva ei löydä niistä Kristusta, niin kaikki tutkiminen on turhaa.
Ilman uskoa kirjoituksiin, kirjoitukset eivät anna meille elämää, mutta niiden kautta voi löytyä elämän lähde, jos vain uskomme niiden ilmoituksen. Ilman uskoa kukaan ei voi olla otollinen.
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hebr.11
Raamattu palkitsee ne, jotka etsivät Jumalaa, muut hän ajaa tyhjinä pois.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Kristuksen voi löytää koko Raamatusta.
Pyhä Augustinus kirjoittaa erinomaisesti onnen löytämisestä.
Haluatko siis olla onnellinen? Minä näytän sinulle, mistä saat onnen. Tarkkaa nyt! ”Kuinka kauan te vaellatte raskain sydämin? Miksi rakastatte turhuutta ja etsitte valhetta? Tietäkää:” – Mitä pitäisi tietää? ”Ihmeellinen on Herra Pyhäänsä kohtaan.” (Ps. 4:4)
Kristus tuli meidän kurjuuteemme. Hän kärsi nälkää ja janoa, hän väsyi ja nukkui, hän teki ihmeellisiä tekoja. Hän joutui kärsimään, häntä ruoskittiin, hänet kruunattiin orjantappuroin, häntä syljettiin ja lyötiin. Hänet naulattiin ristinpuuhun, häntä haavoitettiin keihäällä. Hänet haudattiin, mutta kolmantena päivänä hän nousi kuolleista täytettyään työnsä, surmattuaan surman. Kääntäkää nyt katseenne hänen ylösnousemukseensa. Sillä: ”Ihmeellinen on Herra Pyhäänsä kohtaan.” Herra nosti hänet kuolleista ja antoi hänelle kunnian istua oikealla puolellaan taivaassa.
Hän osoitti sinulle, mihin sinun tulee suunnata mielesi, jos tahdot olla onnellinen. Täältä, tästä elämästä et voi löytää onnea, ei kukaan voi. Sinä etsit hyvää. Älä etsi sitä maan päältä! Etsit onnellista elämää. Mutta sitä ei ole täällä!
Jos etsisit kultaa paikasta, missä sitä ei ole, niin eikö vain sellainen, joka tietäisi sinun etsivän väärästä paikasta, sanoisi sinulle: ”Mitäs kaivat? Miksi möyrit maata? Kaivat kuoppaa johon voit pudota mutta josta et mitään löydä!” Vastaisit kai hänen huomautuksiinsa: ”Etsin kultaa.” Siihen hän: ”En sano etsimääsi arvottomaksi, sinä haet hyvää tavaraa, mutta et sinä sitä täältä löydä.” Sama juttu on kun sanot: ”Haluan olla onnellinen.” Etsit kyllä hyvää asiaa, mutta sitä ei ole täällä.
Jos Kristus olisi saanut täällä onnen, saisit sinäkin. Mutta kuule mitä hän löysi kuolevaisten ihmisten maasta. Kun hän tuli toisesta valtakunnasta, hän löysi vain sitä, mitä täällä on ylenpalttisesti: kärsimystä, tuskaa, kuolemaa. Sitä sinäkin täällä saat, sitä täällä on runsaasti. Kanssasi hän nautti kaikkea sitä, mitä kurjalla kodillasi on varaa tarjota. Etikkaa hän täällä joi, sappea hän sai syödäkseen. Sitä sinun talosi hänelle tarjosi.
Mutta hän kutsui sinut suureen ruokapöytäänsä, taivaan aterialle, enkelten pariin. Siellä hän on leipänä itse. Hän laskeutui alas, ja vaikka hän näki kaiken kurjuuden talossasi, hän ei kuitenkaan kieltäytynyt sellaisesta ateriasta, vaan kutsui vielä sinut omalle aterialleen. Meille hän sanoo: ”Uskokaa, uskokaa pääsevänne minun herkkujeni ääreen, koska minä olen suostunut teidän kauheaan kestitykseenne.”
Hän on siis kärsinyt sinun onnettomuutesi ja antaa sinulle autuutensa. Antaa varmasti! Hän lupasi meille elämänsä, mutta hän teki vieläkin ihmeellisempää: hän antoi meille kuolemansa kuin elämän ennakkona. Ikään kuin hän sanoisi: ”Kutsun teitä elämään kanssani. Täällä ei kukaan kuole. Täällä on elämä todella onnellista. Täällä ei ruoka ole pilaantunutta, se virkistää eikä vähene. Tänne kutsun teitä, enkelten maahan, Isän ja Pyhän Hengen ystävyyteen, ikuiselle aterialle, omiksi veljikseni ja sisarikseni. Kutsun teitä luokseni, omaan elämääni. Ettekö usko, että annan teille osuuden elämääni? Onhan teillä panttina kuolemani!”
Niin kauan kuin siis elämme tässä tuhoutuvassa ruumiissa, me kuolemme yhdessä Kristuksen kanssa, kun käyttäytymisemme muuttuu, ja me elämme yhdessä Kristuksen kanssa, kun rakastamme vanhurskautta. Saavutamme onnellisen elämän vain tulemalla sen luokse, joka tuli ensin meidän luoksemme, ja alkamalla elää sen kanssa, joka kuoli meidän puolestamme. Aamen.
Kirkkoisä Augustinus: Pääsiäispuheita