Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh. 17:3)
Jeesuksen ylipapillinen rukous on Johanneksen kirjoittamassa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin 17 luvussa; milloin alkaa iankaikkinen elämä?
Mikä on Jeesuksen (Jumalan Sanan) osuus meidän uskomme syntymisessä ja säilymisessä; mikä merkitys Raamatulla (Jumalan sanalla) on uskomme syntymisessä ja säilymisessä?
Milloin saimme pelastavan uskon Jeesukseen Kristukseen; mikä merkitys on rukouksella uskon syntymisessä; miksi tarvitsemme Jeesuksen Kristuksen esirukousta?
Kuka Jeesus on sinulle?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Ristiinnaulitun veri (2.7.2015)
Tähti (15.7.2015)
Haavaton Kristus
Tohtori Martti Luther oli elänyt mitä uljainta ja riemullisinta voittojen aikaa. Mitä enemmän hän oli saanut kokea vastarintaa, sitä enemmän hänen purjeensa olivat paisuneet. Mutta sitten tuli synkkiä koetuksen hetkiä.
Kristus ilmestyi hänelle, kuten ennen opetuslapsille pääsiäispäivän jälkeen. Luther ihastui ja tunsi, kuinka suloiset armotunnelmat täyttivät hänen sydämensä. Mutta kun hän aina oli oppinut teroittamaan Jumalan sanan merkitystä, tahtoi hän silläkin kerralla kuulla, miten Kristus selittäisi kirjoituksia. Keskustelu syntyikin. Kristus selitti laajasti Raamattua. Mutta Lutherille se tuottikin vain tuskaa ja levottomuutta. Suloiset tunnelmat katosivat kokonaan. Raskaat kuormat kartuttivat hänen hartioilleen ja hän oli aivan menehtymäisillään.
Silloin Lutherin mieli kuohahti ja hän tarttui kuoleman kaltaisessa hädässään Jumalan sanaan, lausuen: ”Mikä Kristus sinä oikeastaan olet, kun et voi tuottaa minulle mitään lohdutusta, vaan ajat ja pakotat minut epätoivoon ja epäilyksiin. Sinä menet valtasi yli. Minä vetoan Pyhään Henkeen ja riipun kiinni Jumalan sanassa, vaikka minut tähän paikkaan tappaisit.”
Tuli hetken hiljaisuus, jonka kestäessä Luther tutkailevin katsein tarkasteli Kristusta. Mutta kun hän ei nähnyt hänen käsiensä haavoja, kysyi hän: ”Missä sinun haavasi ovat?”
Silloin katosi näky, mutta Luther riemastus ja lausui: ”Saatana on paljastettu! Se ei voi kestää totuuden edessä. Yksin Jumalan sana sen kaataa.”
– – –
Saatana saattaa muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi ja pukea päällensä Kristuksen jalon persoonan. Koska Saatana Pyhää Raamattua tuntevana käyttää itsensä Kristuksen suloisimpia sanoja Kristusta ja uskoa vastaan. Sellaisessa kiusauksessa ollessasi sinun on kerta kaikkiaan luovuttava ajattelemasta sitä ja sanottava: En tiedä kenestäkään muusta Kristuksesta kuin hänestä, jonka Isä on antanut ja joka on kärsinyt kuoleman minun syntieni tähden. Tiedän, ettei hän vihastu minuun, vaan on minulle laupias ja armollinen, sillä muutoinhan hän ei suinkaan olisi kärsinyt kuolemaa minun sijastani ja minun hyväkseni.
Saatana osaa tehdä Kristuksesta jopa tuomitsijasi ja hirmuvaltiaasi, joka vainoaa ja ahdistaa sinua, niin ettei sinulla ole hänestä mitään turvaa, vaan kauhistut ja pakenet häntä kuin Saatanaa. Hän pystyy siinä määrin sokaisemaan ihmisen ja täyttämään sydämen sellaisin ajatuksin, ettei ihminen näe mitään muuta kuin sen, mitä on tehnyt ja tekemättä jättänyt, hyvän tai pahan. Näin hän vangitsee sinut, niin ettet pysty näkemään Kristusta.
Kun minulle näet käy huonosti, kun hätä ja tuska ovat käsillä, en tahdo kuulla enkä tietää Kristuksesta mitään muuta kuin sen, että hän on annettu minulle lahjaksi, että hän on antanut itsensä alttiiksi syntieni tähden, on peittänyt minut vanhurskaudellaan, tehnyt ja runsaasti täyttänyt edestäni kaiken sen, mikä elämässäni on puutteellista. Tämä ei ole hyödyllistä tietää vain siksi, että jokaisella olisi kiusauksissa tämä kallis lohdutuksen lääke, vaan myös siksi, että sillä auttaisimme muitakin kiusattuja.
Lähteet:
Frans Kärki, matkamiehiä
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille