Instituutio on sosiaalinen rakenne, joka muuttuu yhteiskunnan ja sen arvojen muuttuessa. Avioliittoinstituutio on muuttunut vuosisatojen kuluessa. Osa muutoksista on oikeudellisia, mutta hyvin suuri osa sosiaalisia. Avioliittolain muutos, joka mahdollistaa avioliiton solmimisen myös kahden miehen tai kahden naisen välillä, ei itsessään muuta juurikaan avioliittoinstituutiota. Mutta tämän muutoksen edellytyksenä on sekä avioliittoinstituution muutos että muuttunut käsityksemme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
Avioliittolain muutosta vastustettaessa on puhuttu siitä, että avioliitto on miehen ja naisen liitto, jonka tarkoituksena on biologisten jälkeläisten kasvattaminen. Tässä ei puhuta avioliittosta empiirisen todellisuuden instituutiona vaan järjellä ja ymmärryksellä tavoitettavasta ihanteesta, avioliiton ideasta. Ajatus on, että avioliiton sosiaalisena instituutiona pitäisi heijastaa tätä avioliiton ideaa. Perustelu, että lapsen etu on kasvaa biologisten vanhempien muodostamassa perheessä, vaikuttaa reaalimaailmasta nousevalta. Mutta nouseeko se todellisesta empiirisestä tutkimustiedosta? Epäilen vahvasti, että taustalla on käsitys lapsen kasvuympäristön ideasta. Tätä käsitystä tukee ainakin se, että myös syntyvistä lapsista puhutaan kuin heille päätettäisiin perhettä.
Avioliiton ideasta puhutaan niin kuin se olisi itsestäänselvyys. Kuitenkaan kukaan meistä ei tiedä, millainen on avioliiton ikuinen ja muuttumaton idea. Mahdollisuutemme saada tietoa ideoiden maailmasta on kovin rajallinen. Kuuluvatko esimerkiksi sekä mono- että polygamia samaan avioliiton ideaan vai eivät?
Idean luonnetta merkittävämpi kriittinen kysymys on, tuleeko yhteiskunnan lainsäädännön ja kirkon käytäntöjen perustua asioiden ideoille vai päätösten vaikutuksille todellisessa maailmassa. Tämä johtaakin sitten kirkon tulevaisuuden kannalta Suomessa miljoona ihmisen kysymykseen: Onko Jumalan maailma tämä luotu todellisuus, jossa pyrimme rakastamaan Jumalaa ja turvautumaan häneen sekä etsimään oikeutta ja vanhurskautta suhteessa kanssaihmisiimme. Vai onko Jumalan maailma ikuinen ideoiden maailma, jota tämän maailman tulee heijastaa.
Kristillinen ajatus tuonpuoleisesta ei taida olla aivan sama kuin Platonin ajatus ideamaailmasta. Oli miten tahansa, Jeesus opetti tuonpuoleisen tulevan ja jo tulleen tämänpuoleiseen. Se lienee enemmän kuin vain ideoiden heijastumista. Herran rukouksessa puhutaan Jumalan tahdon tapahtumisesta maan päällä niin kuin taivaassa. Siitä käsittääkseni nyt avioliitonkin kohdalla väitellään, mikä se Jumalan tahto on. Onko se Jumalan säätämä avioliiton muoto vai Jumalan lahjoittama avioliitossa toteutuva rakkaus?
Minusta kaikille niille pareille, jotka vain haluavat elää yhdessä ja saada tiettyjä parisuhteeseensa liittyviä oikeuksia ja etuja, pitäisi riittää rekisteröity parisuhde. Myös heteropareille.
Ja kuten olen tuhat kertaa sanonut, on mielestäni täysin perusteltua ja tärkeää, että niille heteropareille, jotka luonnollisesti, suunnittelematta ja spontaanisti voivat saada lapsia, on omanlaisensa parisuhdeinstituutio. Joka on tiukemmin kontrolloitu, valvottu, rajoitettu ja sisältää enemmän vastuuta, velvoitteita ja josta ei pidä saada erota niin helposti.
Jos (tai kun) avioliitosta nyt tehdään Suomessakin ”tasa-arvoinen” (jee) niin sitten pitää luoda oma parisuhdemalli lisääntyville heteropareille. Edellämainittuine elementteineen.
Tätä kautta ehkä vihdoin selviäisi se, että avioliitto ei ole jotain hienoa ja kivaa, jota voi kadehtia. Vaan siinä on kyse aikuisten oikeukisen ja vapauksien RAJOITTAMISESTA.
Siksi sitä alettiin vastustaa 60-luvulta lähtien. Ja tässä vastustamisessa oli jotenkin enemmän mieltä kuin nykyisessä ”kaikilla täytyy olla oikeus rakkauteen… nyyh…” -draamassa.
Tästä syystä, lasten aseman turvaamisen vuoksi, avioliitto on tärkeä instituutio. Mutta kuten todettua, se on menetetty jo ajat sitten. Se menetettiin silloin kun avioliitossa alkoi olla kyse ”vain kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.” Kuten tässä jo moneen kertaan jakamassani linkissä todetaan, avioliiton rappion syy on se, jonka perusteella homoille vaaditaan ”oikeutta avioliittoon”.
[Linkki poistettu. HL]
Rekisteröity parisuhde palvelee aivan riittävässä määrin sitä, että ihmiset saavat rakastaa ketä haluavat, elää kenen kanssa haluavat ja saada tietyn oikeuden toisiinsa onnettomuustilanteissa jne.
Avioliitto olisi ihannetilanteessa säilytetty instituutiona, jossa on kyse lasten oikeuksista ja aikuisten vastuusta. Mutta kun homma meni jo pipariksi, niin pitäisi aloittaa aivan alusta. Ja miettiä mitä yhteiskunta tarvitsee.
Siihen voi mennä muutama vuosi tai vuosikymmen ennenkuin huomataan, että avioliitolla oli tärkeä tarkoitus yhteiskunnassa, joka menetettiin aikuisten ”rakkaus”-vaatimuksien myötä.
Poistan linkit muihin kirjoituksiin, koska keskustelussa tulee pysyä alkuperäisessä blogissa, eikä vaihtaa keskustelun kohdetta.
Jumala on Pyhä ja Hän on Todellinen. Jumala on antanut Sanansa meille, jossa näemme Hänen tahtonsa. Siellä on heti alussa Jumalan luomistyön kauneus ja sopusointu: miehen ja naisen välinen avioliitto, jonka Jumala siunasi. Muut parisuhteet ovat Jumalan siunauksen ulkopuolella ja siten sielunvihollisen työtä. Se ei pysty mitään luomaan, siksi se pyrkii tuhoamaan Jumalan Sanaa ja vääristelemään Hänen luomistyötään. Näin sielunvihollinen tahtoo kapinallaan tuhota ihmiset. Ilmestyskirja kertoo, että sielunvihollinen on jo tuomittu. Me jokainen joudumme tilille siitä, otammeko vastaan Jeesuksen sovitustyön syntiemme sovituksena vai hylkäämmekö Hänet.
Annikki Salo kirjoitti: ”Muut parisuhteet (kuin avioliitto) ovat Jumalan siunauksen ulkopuolella ja siten sielunvihollisen työtä”. Sekä aiemmin: ”Koska haureusliitot ovat sielunvihollisesta, niissä ei ole aitoa rakkautta, on vain itsekäs himo”. ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he näkevät Jumalan”.
-Melkoista joukkoa suomen perheistä ja heidän parisuhteistaan olet saatanan työksi tuomitsemassa sekä heidän rakkaudenkin tyrmäät pelkäksi itsekkääksi himoksi !. ..Juu, niin puhdassydämistä että !
Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2013 lopussa suomessa oli noin 330000 avopari perhettä ja näissä perhekunnissa noin 835000 jäsentä. Yhden vanhemman perheitä oli n180000 ja näissä perhekunnissa n550000 jäsentä. Uusperheitä oli noin 50000 ja uusperhekunnissa noin 215000 jäsentä. Noita eronneiden ja uudelleenavioituneiden perheitä oli myös yli100000 avioperheistä.
Rekisteröityjä pareja oli noin 2200 ja näissa noin 5000 perhekunnan jäsentä, mutta pelkästään tähän pieneen joukkoon jotkut konservatiivit kohdistavat omat antipatiansa ja synnin saarnaamisen.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 avioparin ja lasten muodostamia perheitä oli 30 prosenttia kaikista perheistä. Aviopari on huoltajana n60 prosentissa lapsiperheistä ja nykyään 56 prosenttia esikoisista syntyy avioliiton ulkopuolella. Yksinasuvia oli noin viidennes koko väestöstä eli hiukan yli miljoona henkilöä.
http://www.tilastokeskus.fi/til/perh/2013/02/perh_2013_02_2014-11-21_fi.pdf
Erityyppisten perheiden v2013 lukumäärät otettu tilastokeskuksen taulukosta 2 (uusperheet taulukosta 6).
Eri perhekuntien jäsenten kokonaismäärään laskettu yhteen vanhemmat (tai vanhempi) ja niihin lisätty liitetaulukosta 14 k.o perheryhmän alle 18v lapset (liitetaulukon 0-17 rivi).
Eronneiden ja uudelleenavioitujen avioparien lukumäärää on kerrottu liitetaulukossa 3, mutta sitä on hiukan vaikea tulkita (kaikki avioparit, miehen 2 avioliitto > 100000?)
Sensuurin lihakirves innokkaasti heilahtaa, ellei linkattu asiaan liittyvä aihe miellytä blogistia?
En kuule, en kuule, katsokaa minulla on kädet korvilla, en kuule….!
En sensuroi omastani poikkeavia mielipiteitä. En yleensä edes hyvän maun rajan ylittäviä. Mutta minusta ei ole asiallista reagoida blogitekstiin linkittämällä toisia mielipidekirjoituksia. Se näyttää kovin paljon yritykseltä ’kaapata’ blogi eli siirtää keskustelu alkuperäisestä blogista toiseen kirjoitukseen.
Avioliiton ikuinen ja muuttumaton idea.
Kun katson luontoa ja esim. Lintujen soidinmenoja, niin siellä ei ole paikalla ihmisten mielipiteitä, eikä siellä päde mitkään järjelliset pohdinnat siitä, mikä tämän kaiken ”paritanssin” tarkoitus on.
Ainoastaan seuraamukset puhuttelevat vielä enemmän. Se kuinka jälkeläiset saavat alkunsa juuri tämän loputtoman tanssin päätteeksi.
Ainoa johtopäätös minkä voi nähdä, on, että jotain hyvin oleellista elämään liittyvää tapahtuu, kun uros ja naaras saavat toisensa soidin menojen päätteeksi.
Mielessäni kysyn; kuka näille luontokappaleille on opettanut tuon loputtoman tanssin? Missä on se hetki, kun ensikerran tapasitte?
Samalla kysyn mielessäni; Miten pihalla onkaan ihmiskunta, joka turhia pauhaa?
Alussa mies yhtyy naiseen ja näin neitseestä tulee miehen vaimo ja heistä tulee yksi liha. (perillinen)
Tälle liitolle pyydetään siunausta (mies pyytää) ja kylänvanhin ottaa heidät yhteen ja kuuluttaa heidät kaikille ja siunaa heidät.
(vanha Juutalainen tapa)
Ismo Malisen kommenttiin lienee syytä todeta, että homous on hyvin yleistä, paljon luultua yleisempää eläinkunnassa.
Ilmiölle oli aiemmin vaikea löytää evoluutioteorian mukaista ”hyötyä” lajin menestykselle, mutta ainakin yksi selitys on pitkäkestoisissa, empiirisissä tutkimuksissa löydetty: kun esimerkiksi kaksi koiraslintua muodostaa parin, se on paljon vahvempi kuin koiras-naaras-pari, ja puolustaa reviiriään tehokkaammin. Naaras taas käy parittelemassa jommankumman (tai huh huh molempien) koiraan/koiraiden kanssa, ja myös munii koiraiden reviirille. Tämän jälkeen koiraat ajavat naaraan pois. Koirasparin hoitamilla poikasilla on peräti kymmnenen kertaa suurempi todennäköisyys selviytyä hengissä kuin koiras-naaras-parin poikasilla. Ihmeellinen tämä Jumalan luoma maailma! Voi jopa olla niin, että homoseksuaalisuudella on myös oma tehtävänsä koko ihmiskunnan menestykselle.
Sen lisäksi, että homous on hyvin tyypillistä eläinkunnassa, en ole havainnut yhdenkään tinttiparin solmivan avioliittoa.
Näitä kahta pientä puutetta lukuunottamatta hyvä ja loppuun asti ajateltu kommentti Ismo Maliselta.
Minä suhtaudun hieman skeptisesti tuollaisiin kielileikkeihin, joissa todellisuus hämärretään moniselitteisyyteen. Tässäkin kaiketi pätee edelleenkin se onko Jumala todellakin sanonut jotakin vai onko sekin vain sotkettavissa mutaisiin vesin?
Avioliitto on itsessään jo varhain ollut hyvin selkeä yhteiskunnan perussolu. Jumala antoi Aadamille Eevansa ja niin se tapahtuu nytkin. Ymmärrämme hyvin, miksi sitä vastaan hyökkää se Jumalan vastustaja, joka jo paratiisissa sanoi Eevalle: Sanoiko Jumala todella…
En siis ymmärrä saivartelua näin erittäin selvästä ja vanhasta ja jokaisen ymmärrettävissä olevasta instituutiosta. Aikamme on vakavasti kipeä, siksi kun se paras lääke kaikkeen syntiin on hylätty. Siitä on seurauksena, että todellakin annetaan langeta syvälle ja mennään sekaisin ihan selvistä asoista. Näin Raamattu kuvaa sitä prosessia.
Jumala jakoi mieheksi ja naiseksi luodun (1. Moos. 1: 27) ihmisen kahtia (1. Moos. 2: 21,22). Ihmisestä luotiin mies ja nainen. Avioliiton idea on tämä, tämän vuoksi puhumme puolisoista. Todellisuus lienee ratkaisevasti toinen. Ihanne ainoasta oikeasta aviopuolisosta elää vaikka onkin oikeastaan mahdoton. Joudumme hyväksymään likiarvot. Joudumme tyytymään siihenkin, että muutamat meistä tunnistavat puolisonsa saman sukupuolen edustajista.
Jumala loi alussa miehen ja hänen kylkiluustaan hänelle vaimon, näin olemme jo hamasta lapsuudestamme Raamatusta kuulleet ja lukeneet. Nämä Jumala tunnistaa ja järjestää puolisoiksi toisilleen ja siihen saamme Samuelit ja Pentit ilolla tunnustautua, että onpas Hän hyvin ja viisaasti ja niin hyvin kaiken luonut ja järjestänyt.
Aadam ei tarkoita miestä, vaan ihmistä. Raamatussa ei käytetä miestä tarkoittavaa sanaa ennen kuin ihmisen kyljestä on irroitettu nainen. Jäljelle jäi mies.
Kun mies ja nainen ovat alunperin lähtöisin samasta ihmisestä, niin avioliitto pohjautuu juuri tähän asiaan, eli mies ja nainen ovat täsmälleen toisilleen sopivat osapuolet, myös synnyttämään uusia ihmisiä.
”Mies ja nainen ovat täsmälleen toisilleen sopivat osapuolet.” Olisivat, jos olisimme kaikki täsmälleen miehiä ja täsmälleen naisia. Jokaisessa miehessä taitaa olla hitunen naista ja jokaisessa naisessa miestä. Useimmissa hitusta enemmän.
Sanana ja käsitteenä avioliitto on jo tuhansia vuosia ennen Jeesusta ja Moosestakin merkinnyt nimenomaan miehen ja naisen julkista yhteenliittymistä perheen perustamisen tarkoituksessa. Siksi pidän valitettavana sitä, että tämä sana aiotaan lakiterminä muuttaa merkitykseltään tarkoittamaan kaikkia sukupuolisen ulottuvuuden omaavia liittoja. On yhteiskunnallisesti kylläkin toivottavaa, että myös niiden ihmisten liitot, jotka henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi eivät pysty hetroseksuaalista avioliittoa solmimaan, voidaan juridisesti vahvistaa. Presidenttimme esitti, tosin ehkä vähän myöhässä, ajatuksen, että lainsäädännössä voitaisiin käyttää uutta nimikettä, esim. pariliitto, joka kattaisi sekä varsinaisen avioliiton sanan perinteisessä merkityksessä että nuo samansukupuolisten parien liitot. Löytyisiköhän tältä linjalta kompromissi, joka ei loukkaisi kenenkään tunteita?
Latinan sana ’matrimonium’, joka käännetään avioliitoksi, ei tarkoita miehen ja naisen julkista liittoa. Se tarkoittaa sopimusta naisen luovuttamiseksi miehelle. Tämä näkyy ilmaisuista ’in matrimonium dare’ antaa vaimoksi ja ’in matrimonium ducere’ ottaa vaimoksi, naida. Rinnakkaiskäsite ’patrimonium’ tarkoittaa isänperintöä, omaisuutta ja varoja. Suomen sana ’avioliitto’ ei taida merkitä sen syvällisempää kuin avoin eli julkinen liitto.
Suomessa avioliitto on tähän asti merkinnyt miehen ja naisen välistä julkista, juridista liittoa.
Yrjö Sahama: ”Löytyisiköhän tältä linjalta [pariliitto] kompromissi, joka ei loukkaisi kenenkään tunteita?”
Se juna meni jo.
Jusulle: Niinhän se juna taisi mennä, mutta niinpä emme valitettavasti voi välttyä loukkaamasta toisiamme.
”Suomessa avioliitto on tähän asti merkinnyt miehen ja naisen välistä julkista, juridista liittoa.” Niin, mutta se on eri asia kuin: ”Sanana ja käsitteenä avioliitto on jo tuhansia vuosia ennen Jeesusta ja Moosestakin merkinnyt nimenomaan miehen ja naisen julkista yhteenliittymistä perheen perustamisen tarkoituksessa.” Elinikäinen parisidos lienee ihmiselle tyypillinen tapa muodostaa perheitä. Sen solmimisen tapoja on ollut ja on edelleen varmaan hyvin monenlaisia kulttuureista riippuen. Joissakin yhteisöissä moniavioisuus on ollut tavallista, yleensä yhden miehen ja usean vaimon liittoina. Näin oli Vanhan testamentin kulttuurissa. Onko eliniän piteneminen vaikuttanut siihen, että kuolemaan asti jatkuva parisidos on käynyt hyvinvoivissa maissa harvinaisemmaksi? Mielikuva, että nyt ollaan murentamassa jotain, joka on vuosituhansia säilynyt samanlaisena, ei ole totta.