Rohkeus puhua ja muuttaa asenteita vaatii ihmiseltä paljon. Olen ihaillut sitä rohkeutta, mikä on Nepalin naisilla. Olen itse käynyt kerran elämässäni Nepalissa 1980-luvulla. Tuolloin haastattelin Kirsti Kirjavaista, joka omalla upealla karismallaan ja viisaudellaan avasi hämmästyttävää vuoristokylien naisten elämää täysin asiaa tuntemattomalle nuorelle toimittajalle. Kirsti oli itse koulutukseltaan kätilö ja asui tiettömien taipaleiden takana vuoristokylissä, joista ei päässyt kaupunkiinkaan sade- ja muta-aikaan.
Vuosikymmenten jälkeen näen työn tulokset. Pikku hiljaa dalit-naisten itsetunto, koulutus ja arvostus ovat kasvaneet niin, että isoäidit ovat ihan eri maata kuin aiemmin. He ovat ylpeitä osaavista lapsenlapsistaan. Koulupuku merkitsee tytöille paljon – se jopa estää liian nuorina solmittuja avioliittoja.
Samoin naisten parissa tehtävä mielenterveystyö oli tuolloin eli lähes 30 vuotta sitten uutta. Naisten tehtävä oli perheen kasvattaminen ja varsinkin poikien synnyttäminen – lapsettomuus oli kohtalo, joka aiheutti hyvin vaikeita traumoja ja vei ihmisarvon. Lähetysseura oli perustamassa psykiatrista osastoa sairaalaan. Siinä lähihoidosta vastasivat suvun naiset, jotka tulivat ja toivat mieleltään järkkyneen nuoren naisen sairaalaan. Onnekkaita olivat ne naiset, jotka tuotiin vuorilta koko suvun naisten voimin. Heistä välitettiin niin paljon.
Rohkeutta vaativat usein ensimmäiset pienet muutokset. Pienistä asioista lähtee iso muutos. Erityisesti tyttöjen ja naisten parissa tehty työ on tehnyt naiset näkyviksi. Kun naiset voivat paremmin, lapset voivat myös paremmin. Miehetkin vahvistuvat muutoksen voimasta. Lähetysseuran pitkäjänteinen, vuosikymmenten aikana tekemä muutostyö heikoimpien parissa syntyy vain pitkänsitkeistä kumppanuuksista paikallisten kanssa.
Viimeisin hyvä muutos on saatu aikaan naisten elämässä niin, ettei heitä eristettäisi kuukautisaikaan. He eivät ole saastaisia vaan ihania naisia Nepalin vuorilla. Aiemmin heidät eristettiin kylmiin ja likaisiin kuukautismajoihin. He sairastuvat, palelevat ja ovat hyvin yksin. Mutta kun joku rohkenee tehdä eri tavoin asiat toisten tuella – uskaltaa asettua vanhoja perinteitä vastaan, niin muut seuraavat.
Lähetysseura täyttää tänä vuonna 160-vuotta. Nämä Nepalin rohkeat ja ihanat naiset tarvitsevat tukeamme yhä. Tee sinä se pieni muutos, joka synnyttää ison ja hyvän muutosvyöryn maailmassa.
Iiris Kivimäki
viestintäjohtaja, Suomen Lähetysseura
Biru Bharati, Tara Giri ja Sirkala Giri ovat kaikki olleet elämässään yhteensä useita kuukausia eristettynä ulkorakennuksiin kuukautistensa vuoksi. Nyt he kulkevat Kalikotin kylissä opettamassa muille naisille kuukautishygieniaa ja chhaupadi-perinteen vaaroista. Kuva Mimosa Hedberg
Maailmassa on niin paljon vielä naisten sortoa, että pahaa tekee ajatuskin, samoin köyhyys, jota näkee kaikkialla. Suomen kirkollisverot voitaisiin laittaa lyhentämättöminä kolmansien maiden Kristittyjen ja miksei muidenkin perheiden auttamiseksi.