- Rakkaus on kaikki, mitä tarvitset, opettivat Beatlesit jo aikoinaan.
- Minkähän sortin rakkautta se mahtoi 1960-luvulla olla? Hippien huumehuuruista rauhanaatettako?
- Ylistäähän apostoli Paavalikin uskoa, toivoa ja rakkautta, mutta suurin niistä on hänenkin mielestään rakkaus.
- Oletko varma, ettei 1. Kor. 13:ssa puhuta lähinnä sellaisesta rakkaudesta, jolla Jumala rakastaa ihmisiä?
- Maailma tarvitsee rakkautta, kansat tarvitsevat rakkautta, naapurimme tarvitsevat rakkautta, minä tarvitsen rakkautta. Jeesus rakastaa sinuakin.
- Menehän sanomaan tuo joillekin raavaille takametsien miehille, niin nehän syyttävät sinua homostelusta ja tirvaisevat kuonoon. Eikö olisi tarjolla mitään muuta agendaa?
- Ei ole, rakkaus on nyt kaikki kaikessa, kaiken A ja Ö. Muut opit on hylättävä elämälle vieraina. Hyvästi uskonnunnustukset, synnintunnustukset, piispojen kunnioittaminen, vanhat käsikirjoitukset, laitoskirkko jne.
- Olen kyllä havainnut, että siellä, täällä ja vähän tuollakin Suomen Siionissa halutaan vapautua ikään kuin jonkinlaisesta oppien orjuutuksesta joko kieltämällä tai yrittämällä kumota ne. Miksi?
- Kehitys kehittyy, tulee uusia tieteellisiä tuloksia, ajattelu uudistuu, ei haluta ajaa vanhoissa raiteissa. 2000 vuotta vanhat jutut ovat jo niin Last Season. Uutta pitää koko ajan olla, eteenpäin pitää kaiken aikaa mennä, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistaa.
- Onko tuo kaikki ihan itsetarkoituksellista? Eikö Jumala luonutkaan miestä ja naista omaksi kuvakseen vaan jotakin ihan muuta tai sukupuoletonta? Eikö kukaan enää joudukaan ikuiseen eroon Jumalasta vaan kaikki pakotetaan julmasti taivaaseen? Jos helvettiä ei ole, niin millä perusteella taivas sitten on? Jos sekin on väärä tulkinta? Sehän olisi ihan helvetin väärin! Kokemukseni helvetistä ovat todellisia, elämäni ei ole suinkaan menossa päin helvettiä vaan se on juuri nytkin ihan yhtä helvettiä! Rakkauttakaan en näe missään ympärilläni, vain onttona kaikuna korvissani kuulen, kun siinä vieressäni höpötät omiasi.
- Koeta vain päästä tuosta helvettiasiasta yli, ei sellaista ole. Eikä ole syntiäkään, perisynnistä nyt puhumattakaan. On olemassa vain heikkoutta. Paha ei ole kenkään ihminen, toinen on vain heikompi toista.
- Ai, että kannanko minä muka aivan turhaan sisälläni syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, niinkö?
- Kyllä, kyllä, rakkaus peittää kaiken pahuuden, takaa anteeksiantamuksen ja unohduksen. kertaheitolla. Sitten alat vain kasvaa rakkaudessa, tulla päivä päivältä paremmaksi.
- Tuo nyt ei helpottanut pätkääkään! Millä oikeudella sinä noin väität?
- Rakkauden nimissä minä näin puhun!
- Jos ei ole mitään muuta kuin rakkaus, niin miksi minulla edelleenkin on näin helvetin paha olla? Miksi et puhu halaistua sanaa Jeesuksesta? Tuliko hän tänne maailmaan ihan turhaan, kuoliko turhaan ja nousiko… vai katosiko jonnekin ihan salaperäisesti hukkareissunsa päätteeksi?
- Juuri hän toi mukanaan tämän suuren rakkauden keskellemme ja muutti pahan hyväksi, onnettomuuden onneksi.
- No, osaapas nyt olla koomisen kosmista tämä kaikki, vaikka yhtään ei nauratakaan! Minä tiedän tehneeni elämässäni paljon pahaa ajatuksin, sanoin ja kätten töin ja haluan tämän kaiken tunnustaa ja saada ne anteeksi sillä lailla ihan vanhaan malliin. Eikö tämä enää käy laatuun?
- Oih, ei sellaista enää tarvitse tehdä. Kaikki tulevat omalla rakkaudellaan autuaiksi. Rakkaus tuntee sinut läpikotaisin ja tietää, millainen olet: Ihana, virheetön, jumalille kelpaava. Ei sinun itsesi tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin vain uppoutua tähän pehmeään, suloiseen, vaaleanpunaiseen, vaahtokarkinomaiseen rakkauteen.
- Viekö se minut sitten jonnekin taivaan valtakuntaa vastaavaan paikkaan tai olotilaan? Jos tähän samaan pumpuliin kutsutaan myös kaiken maailman hitlerit ja stalinit, niin enpä minä sitten sinne tahdo tulla. Mielestäni se olisi ihan epistä. Niin kauan kuin minulla on tämä Raamattuni, minä pidän sitä uskoni ylimpänä ohjeena. Ja Iso Kirja ei todellakaan opeta niin kuin sinä.
- Mutku kirjain kuolettaa…
- Antaa olla. Mielestäni Beatlesit olivat väärässä. Meidän elämäämme ei niinkään kuvaa biisi All You Need is Love vaan Help!
PS: Tämä blogina (=blogi+pakina) on kirjoitettu tajunnanvirtatekniikkaa apuna käyttäen, mutta kirjoitusposessin aikana ei ole käytetty minkäänlaisia kemiallisia tajunnanlaajennusaineita, ei myöskään ennen sitä eikä sen jälkeenkään, lukuun ottamatta kahta tölkillistä sokeritonta Cola-juomaa…
PS2: Piitlestä lukuun ottamatta kaikki tässä bloggauksessa esiintyneet ämpyilyt ovat kierrätyskamaa, tulleet esille joko K24- blogeissa tai uutisissa. Eikä kirjoittajalla ole harmaintakaan hajua siitä, onko näillä vuoropuhelijoilla lainkaan vastinetta todellisessa elämässä. Hähää!
Suurin käsky, rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä, niin kuin itseäsi. Kun puhutaan Raamatusta, ei silloin valita vain sellaisia kohtia, jotka itseään miellyttää. Raamattu on kokonaisuus, joka ei vanhene, vaan käskyt säilyvät maailman loppuun saakka.
Mitä tarkoittaa viimeisellä tuomiolla seisominen, sekin on kuvatta tarkasti Jeesuksen suulla. Ei siellä turhaan seisota, eikä kaikille ole luvattu taivas osaa, vaan kelvolliset on Jeesuksen lunastamia hänen kuolemansa kautta.
KK: ”Raamattu on kokonaisuus, joka ei vanhene, vaan käskyt säilyvät maailman loppuun saakka.”
Siis kaikki Raamatun käskyt? Ja jos eikaikki,niin mihin ja miten raja vedetään? Ja kykeneeköä tavallinen Muhoksen Manta tuohon rajanvetoon, kun näytää siltä etteivät aina teologian tohtoritkaan?
”Siis kaikki Raamatun käskyt? Ja jos eikaikki,niin mihin ja miten raja vedetään?”
-Siis eikö tästä ole puhuttu jo monta kertaa?
Ensimmäinen nyrkkisääntö siinä mitä on noudatettava, on kysymys siitä, että kenelle käsky on alun perin annettu. (Tämä koskee luonnollisesti kaikkia vastaantulevia ohjeita kaikkialla.)
Toiseksi on kysyttävä: missä tilanteessa ja mistä syystä käsky tai ohje annettiin, ja onko syytä enää olemassa.
Tältä pohjalta voiodaan jo helposti erotella ne VT:n ohjeet, jotka annettiin nimenomaan israelilaisille, _koska_ he olivat israelilaisia. Sitten voidaan erotella ne ohjeet jotka annettiin vanhan liiton aikana _koska_ ne kuuluivat vanhaan liittoon.
Jos kyse on yleismoraalisesta ohjeesta, pitäisi kyllä oivaltaa sen koskevan kaikkia kaikkina aikoina. Sovellustapa vain voi vaihdella, ja järjen käyttö sallittua. Kun varsinainen sisältö on ymmärretty ensin.
Vasta kaiken tämän päälle voidaan kysyä miten ”kirjaimellisesti” jokin kohta on otettava. Mihin oikeastaan liittyi jo tuo viimeinen kohta.
Tällä päästään itse asiassa jo aika pitkälle.
”Ja kykeneeköä tavallinen Muhoksen Manta tuohon rajanvetoon, kun näytää siltä etteivät aina teologian tohtoritkaan?”
-Vaikuttaa kyllä ennemmin siltä että Muhoksen Mantat ja Martit ymmärtävät tämän paremmin kuin teologian tohtorit. Arkkipiispakin puhui vain ”kirjaimellisesta tulkinnasta”, unohtaen tuon ensimmäisen kysymyksen kokonaan…
Hannu: rakkausboomissa ei ihanteena ole mikään varsinainen, institutionaalinen kirkko. Olennaista on vain kosminen, toisaalta egosentrinen rakkaus privaatisti koettuna.
Päivi: Miksi egosentrinen, miksi ei teosentrinen tyyliin Rakasta Jumalaa (1) yli kaiken ja lähimmäistäsi (2) niin kuin itseäsi (3)?
Entäs ne isät ja äidit ja siskot ja veljet ja vaimot ja lapset, joita Jeesus käski vihata, muuten hänelle ei kelpaa. ?
Kun pahimpia vihamiehiä tulevat olemaan omat perhekuntalaiset, niin pitäiskö tässä ryntyä riitaa haastamaan, että ennustukset kävisivät toteen ja tietäisimme niiden olevan Jumalasta, eikä pelkästään kuten on sanottu: Omiaan se on puhunut.
Kun on kokemusta uskosta, tietää mistä kysymys, muutoin ei mitään.
Ruttopuiston Rovasti Hannu.
Raivaan nyt tilaa tähän juttuun, josta ensin saa lähteä kirkko. Sillä ei ole mitään tekemistä tässä. Se on kaiken yläpuolella, tiedät sen. Yksi, pyhä, yhteinen, jakamaton ja muuttumaton.
Törmään sitten tuohon rakkauteen. Taas raivaan pois Jumalan rakkauden, jonka tunnet. Sillä ei ole mitään tekemistä tässä jutussa, koska kaikki se kestää.
Hypätään nyt tähän meitä kalvavaan tunteeseen, mikä on kamalinta, jota ihmiselle voi tapahtua. Se on ruumiin, sielun, mielen ja hengen katastrofi ja se vie katastrofiin. Kun joudut sen pauloihin, olet kuin erämaassa kiljuva aasi vailla mieltä etkä löydä ruohosipulia etkä lähdevettä. Sinulla ei ole rauhaa. Olet rakastunut. Ajattelet vain rakkauttasi. Rakkaasi jää rakkautesi varjoon.
Menetät yöunesi, kun sinun on jaettava pyhä vuoteesi, joka tähän asti on ollut uniesi kehto eikä kenenkään muun.
Menetät viimeiset rahasi, kun sinun on vietävä rakkaasi syömään seudun kalleimpaan ravintolaan. Ethän kehtaa tunnustaa, että vähempikin riittäisi.
Sitten on vielä kulttuuriin tutustuminen. Niin juuri, oopperaan, kun Finnkinon sarjalippu olisi kukkarollesi sopiva.
Menetät kaverisi. He eivät enää kerjää sinua lätkämatsiin, eivät kerro kuulumisiaan, ei yhteisiä saunailtoja. Sinusta on tullut ikävystyttävä, kun olet rakastunut.
Älä rakastu! Ei kannata, kun menetät niin paljon. Myötätunnosta tuon sinulle kaktuksen. Noin vaan symboliksi. Tiedän, ettet sitä hoida, et muista kastella. Mutta sehän alkaa kukoistaa, kuin kiusallaan kukkii. Ilman sinua vielä. Eikö yhtään suututa?
Ehkä et puhukaan tuosta maallisesta
rakkaudesta edes Beatlesien mukaan. Vaan ihan jostain muusta. Siitä, mitä emme ymmärrä, mikä ei häviä eikä kuole. Luen uudestaan 1. Kor. 13.
Riitta vei sanat suustani. Rakkaus on kulutava tuli. Ainoastaan raivoava viha voi kilpailla akuutin rakkauden kanssa intensiivisestä mielentilasta johan ei muita teemoja mahdu. Vastarakkautta saanut rakkaus on täyttymyksen tila. Rakkaudessa petetyksi tuleminen on sielunmurha. Jokaisen depression takana on jotakin jossakin rakkaudessa vikaan mennyttä ja aiheuttaa hengenvaarallisen mielentilan.
Rakkauden vaaroista huolimatta soisin itsekullekin kokea ainakin kerran elämässä intohimoisen rakkaussuhteen. Tila joka on sukua hyväntahtoiselle psykoosille ja mystiikalle.
Rakkaudella on vuodenaikansa ja vaihtelee voimassa ja siksi se elättää kantajaansa intohimojen muututtua suvaitsevaiseksi ystävyydeksi uja ymmärrykseksi.
Mutta periaatteessa perussääntö suhteessa rakkauten määritellään Korkeassa Veisussa : ” Älä herättele rakkautta ennenkuin se itse haluaa.”
Riitta: Viimeinen kappaleesi on oivaltava!
Markku: Hieno rakkausanalyysi, mutta nyt en tarkoita tätä lajia. Pikemminkin on kyse jonkinlaisesta oudosta klimpistä, jota vastuuttomasti tarjotaan kaiken aikaa kaikille vastaukseksi erilaisiin elämänkysymyksiin, vaikka tuo bloginani toinen keskustelija yritti kertoa, ettei hänellä mene niin kuin Strömsössä. Menee siis mielestäni jo henkisen / hengellisen väkivallan puolelle, kun toinen paasaa ja toinen jää ilman kuuntelijaa ja ymmärtäjää / hyväksyntää.
Ruttopuiston Rovasti. Mielenkiintoinen tajunnan virta. Hymyilytti tosikkoakin.
Marko: Hähää! ?
Tarkoittaako herra rovasti sitä rakkautta , johon jatkuvasti täällä keskusteluissa törmää? Siihen jolla määritetään joidenkin muiden kristillisyyttä. Vedoten muutamiin Raamatusta napattuihin iskulauseisiin . Ikään kuin jokainen ilman muuta osaisi tulkita ne täysin samalla tavalla. Sitä rakkautta ja sen puutetta jota on opittu käyttämään lyömäaseena toisin ajattelevia kohtaan.
Pekka: Sinäpä sen sanoit!
Rakkauden kieroon puoleen olen päässyt tutustumaan avioparitoiminnassa.
Sielläkin toimii sama periaate. Tietyt asiat kun saadaan suhteessa pelaamaan, niin puolisot pääsevät kokemaan rakastumisen kokemuksen uudelleen. Vaaditaan vain yhteisymmärrys siitä, että molemmat ottavat päämääräkseen saman tavoitteen. Maksoi mitä maksoi. Kyse on vain muutamasta asiasta. Ne voi laske sormin. Näitä samoja tiettyjä rakkauden osa-alueita voidaan käyttää myös tikareina, joilla voidaan puolisoa haavoittaa hirvittävällä tavalla. Niitä itsekkäästi käyttämällä saadaan nopeasti paljon tuhoa aikaan.
Siis aivan samat rakkauden osa-alueet on silloinkin käytössä. Ei siis ihme, jos täälläkin on opittu rakkautta käyttämään tehokkaana lyömäaseena.
Ja he tulevat yhdeksi lihaksi, sanotaan jossain. Miten ja mistä sen tietää onko tämä tapahtunut? Jos aviopuolisoilla on yhteinen tahto vieda asia maaliin, niin silloin on tapahtunut Jumalan sanan mukainen yhdeksi ruleminen ei muuten. Sama pätee Kristuksen ja seurakunnan suhdetta, jos siinä on yhteinen tahto seurata, niin ongellmat ratkeavat. Nyt tuntuisi, että nyt on esillä toinen rakkaus, joka ei etsi yhteistä tahtoa, vaan vainetaa soraäänet.
Pekka tuo esille ”rakkauden” yhden inhimillisen muodon, siis miksikö inhimillisen, koska se ei ole Jumalasta.
Siis juuri tää ”yhteisymmärrys” avioliitossa on että minä pystyn rakastamaan sinua kun sinä teet niinkuin minä haluan eli keskinäinen ”rakkaus” vaatiikin toiselta jotain eli ettei toinen tee loukkaavia tekoja.
Jeesus selkeästi sanoo että mitä hyvää siinä on kun rakastaa niitä jotka meitä rakastaa, kyllähän publikaanitkin niin tekevät.
Rakkaus Jumalasta rakastaa ilman vaatimuksia ja erottelematta ketään eli kaikkein vaikeintakin ihmistä siis myös niitä jotka meitä sortavat ja tekevät väkivaltaa meille eivätkä ole samaa mieltä kansamme.
Ari: Niin tekee tässä kommenttiketjussa moni muukin kuin Pekka. Minä taas ajattelen samoin kuin sinä tuossa viimeisessä kappaleessa. Kyse ei ole Eroksesta tai Filoksesta vaan Agapesta.
Rakastuminen on ottamista, rakastaminen on antamista. Kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, psykoosi väistyy. Voi kokea se saman vapauden, joka oli ennen rakastumista. Saa oman elämänsä takaisin ja voi vaikka muuttaa omaan sänkyyn, jos ei halua kunnella kuorsausta.
Charlotta: Hyvä määritelmä! ?