- Rakkaus on kaikki, mitä tarvitset, opettivat Beatlesit jo aikoinaan.
- Minkähän sortin rakkautta se mahtoi 1960-luvulla olla? Hippien huumehuuruista rauhanaatettako?
- Ylistäähän apostoli Paavalikin uskoa, toivoa ja rakkautta, mutta suurin niistä on hänenkin mielestään rakkaus.
- Oletko varma, ettei 1. Kor. 13:ssa puhuta lähinnä sellaisesta rakkaudesta, jolla Jumala rakastaa ihmisiä?
- Maailma tarvitsee rakkautta, kansat tarvitsevat rakkautta, naapurimme tarvitsevat rakkautta, minä tarvitsen rakkautta. Jeesus rakastaa sinuakin.
- Menehän sanomaan tuo joillekin raavaille takametsien miehille, niin nehän syyttävät sinua homostelusta ja tirvaisevat kuonoon. Eikö olisi tarjolla mitään muuta agendaa?
- Ei ole, rakkaus on nyt kaikki kaikessa, kaiken A ja Ö. Muut opit on hylättävä elämälle vieraina. Hyvästi uskonnunnustukset, synnintunnustukset, piispojen kunnioittaminen, vanhat käsikirjoitukset, laitoskirkko jne.
- Olen kyllä havainnut, että siellä, täällä ja vähän tuollakin Suomen Siionissa halutaan vapautua ikään kuin jonkinlaisesta oppien orjuutuksesta joko kieltämällä tai yrittämällä kumota ne. Miksi?
- Kehitys kehittyy, tulee uusia tieteellisiä tuloksia, ajattelu uudistuu, ei haluta ajaa vanhoissa raiteissa. 2000 vuotta vanhat jutut ovat jo niin Last Season. Uutta pitää koko ajan olla, eteenpäin pitää kaiken aikaa mennä, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistaa.
- Onko tuo kaikki ihan itsetarkoituksellista? Eikö Jumala luonutkaan miestä ja naista omaksi kuvakseen vaan jotakin ihan muuta tai sukupuoletonta? Eikö kukaan enää joudukaan ikuiseen eroon Jumalasta vaan kaikki pakotetaan julmasti taivaaseen? Jos helvettiä ei ole, niin millä perusteella taivas sitten on? Jos sekin on väärä tulkinta? Sehän olisi ihan helvetin väärin! Kokemukseni helvetistä ovat todellisia, elämäni ei ole suinkaan menossa päin helvettiä vaan se on juuri nytkin ihan yhtä helvettiä! Rakkauttakaan en näe missään ympärilläni, vain onttona kaikuna korvissani kuulen, kun siinä vieressäni höpötät omiasi.
- Koeta vain päästä tuosta helvettiasiasta yli, ei sellaista ole. Eikä ole syntiäkään, perisynnistä nyt puhumattakaan. On olemassa vain heikkoutta. Paha ei ole kenkään ihminen, toinen on vain heikompi toista.
- Ai, että kannanko minä muka aivan turhaan sisälläni syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, niinkö?
- Kyllä, kyllä, rakkaus peittää kaiken pahuuden, takaa anteeksiantamuksen ja unohduksen. kertaheitolla. Sitten alat vain kasvaa rakkaudessa, tulla päivä päivältä paremmaksi.
- Tuo nyt ei helpottanut pätkääkään! Millä oikeudella sinä noin väität?
- Rakkauden nimissä minä näin puhun!
- Jos ei ole mitään muuta kuin rakkaus, niin miksi minulla edelleenkin on näin helvetin paha olla? Miksi et puhu halaistua sanaa Jeesuksesta? Tuliko hän tänne maailmaan ihan turhaan, kuoliko turhaan ja nousiko… vai katosiko jonnekin ihan salaperäisesti hukkareissunsa päätteeksi?
- Juuri hän toi mukanaan tämän suuren rakkauden keskellemme ja muutti pahan hyväksi, onnettomuuden onneksi.
- No, osaapas nyt olla koomisen kosmista tämä kaikki, vaikka yhtään ei nauratakaan! Minä tiedän tehneeni elämässäni paljon pahaa ajatuksin, sanoin ja kätten töin ja haluan tämän kaiken tunnustaa ja saada ne anteeksi sillä lailla ihan vanhaan malliin. Eikö tämä enää käy laatuun?
- Oih, ei sellaista enää tarvitse tehdä. Kaikki tulevat omalla rakkaudellaan autuaiksi. Rakkaus tuntee sinut läpikotaisin ja tietää, millainen olet: Ihana, virheetön, jumalille kelpaava. Ei sinun itsesi tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin vain uppoutua tähän pehmeään, suloiseen, vaaleanpunaiseen, vaahtokarkinomaiseen rakkauteen.
- Viekö se minut sitten jonnekin taivaan valtakuntaa vastaavaan paikkaan tai olotilaan? Jos tähän samaan pumpuliin kutsutaan myös kaiken maailman hitlerit ja stalinit, niin enpä minä sitten sinne tahdo tulla. Mielestäni se olisi ihan epistä. Niin kauan kuin minulla on tämä Raamattuni, minä pidän sitä uskoni ylimpänä ohjeena. Ja Iso Kirja ei todellakaan opeta niin kuin sinä.
- Mutku kirjain kuolettaa…
- Antaa olla. Mielestäni Beatlesit olivat väärässä. Meidän elämäämme ei niinkään kuvaa biisi All You Need is Love vaan Help!
PS: Tämä blogina (=blogi+pakina) on kirjoitettu tajunnanvirtatekniikkaa apuna käyttäen, mutta kirjoitusposessin aikana ei ole käytetty minkäänlaisia kemiallisia tajunnanlaajennusaineita, ei myöskään ennen sitä eikä sen jälkeenkään, lukuun ottamatta kahta tölkillistä sokeritonta Cola-juomaa…
PS2: Piitlestä lukuun ottamatta kaikki tässä bloggauksessa esiintyneet ämpyilyt ovat kierrätyskamaa, tulleet esille joko K24- blogeissa tai uutisissa. Eikä kirjoittajalla ole harmaintakaan hajua siitä, onko näillä vuoropuhelijoilla lainkaan vastinetta todellisessa elämässä. Hähää!
Kaikille kommentoijille yhteisesti: Kirjoitustyylinä tajunnanvirtatekniikka on lopultakin melko raju prosessi, kun tuntuu, että jotakin ennen olematonta työntyy vastustamattomalla luovalla voimalla alitajunnasta tietsikan näppiksen kautta ulos. Nyt siellä tietoisuuteni alla lymysivät kummalliset, ristiriitaiset ja eri suuntiin kiskovat alkeisvoimat, jotka ovat kaikki eksistoineet taistelukenttä K24:llä, joko toimituksellisessa tekstissä tai sitten näissä lukijablogeissa.
Jostakin kummasta syystä näille alkeisvoimille on tahdottu antaa yhteisnimeksi Rakkaus, vaikka käytännössä kyse onkin pikemminkin itserakkauden monista ilmenemismuodoista. Voit tarkistaa asian lukemalla vaikkapa blogikommentteja sieltä sun täältä: Alle aikayksikon törmäät vihapuheeseen, riidanhaluun, besserwisserismiin jne.
Omalle blogisivulleni en sellaista kaipaa, sillä haluan keskustella kaikessa rauhassa tänne kirjoittavien ihmisten kanssa ilman että kukaan ahdistelee, maalittaa tai syyllistää muita. Kun ilmapiiri on vapaa ja avoin, voimme oppia toisiltamme uutta ilman minänmenettämisen pelkoa ja sitä seuraavaa syyllisyyttä.
Näitä tämänkertaisia kommentteja lukiessani olen hoksannut kirjoittaneeni egosentrisestä itserakkaudesta, jonka voisin määritellä näin:
Egosentrinen itserakkaus on kärsimätön ja tyly . Se kadehtii, kerskuu, pöyhkeilee, käyttäytyy sopimattomasti, etsii omaa etuaan, katkeroituu, muistelee kärsimäänsä pahaa, iloitsee vääryydestä vaan ei totuuden voittaessa. Se on Jumalan rakkauden irvikuva.
Hannu Kiuru miten määrittelisit evankeliumin sisältämän rakkauden?
Eikö evankeliumissa ole ”ominaisuuksia” joita tuot esille kun sen kuulee paatunut sydän joka ei ota vastaan sitä?
Eikö Jeesuksen julistus ja käsky seuraajilleen julistaa parannusta kuulosta kovin ”ylimieliseltä ja besserwissertiseltä” ?
Ari: Jeesus sanoi antavansa oppilailleen Uuden käskyn rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Aiemmin juutalaiset olivat kyllä ymmärtäneet, että rakkaus Jumalaan oli ykkösasia, mutta esim. vihollisten vihaaminen oli ollut ihan OK. Lähimmäiskysymys oli aikamoisen epätarkka käsite, sillä fariseus saattoi pitää omana lähimmäisenään vain itsensä kaltaista eli toista fariseusta.
Hannu Kiuru siis Israelin kautta Jumala näytti voimansa eli kun Hän teki liiton Aabrahamin kanssa niin Hän johdatti kansaansa voimalla ja varjeli heitä kun he elivät Hänen tahdossaan. Siis Jumala varjeli voimallaan ja käsyillään OMAA KANSAANSA, hävitti viholliset etteivät nämä päässeet orjuuttamaan heitä.
Mutta kun kansa ei elänyt Jumalan tahdossa eli he rikoivat liiton niin Jumala hylkäsi heidät ja näin kansa joutui vieraan vallan alle.
Mikä on evankeliumin sanoma, kutsu parannukseen ja luopumaan kaikesta ja lähteä seuraamaan Jeesusta, tavoitteena iankaikkinen elämän Jumalan valtakunnassa, enää ei olekkaan Jumalan voima näkyvissä väkivallassa vaan rakkaudessa eli niinkuin Jeesus rakasti kaikkia ihmisiä niin myös Hänen seuraajiensa tulee rakastaa.
Mitä rakkaudesta sanotaankaan.
Kaikki se kestää, kaikki se kärsii, ja kaiken se anteeksi antaa. Kärsivallinen ja pitkämielinen.
Sopii hyvin hevoselle.
Kuinka hevonen onkaan seurannut johtajaa, sotaan ja tukkikuorman vetämiseen raudat suussa ja johtajan ruoska kankuilla ilman vastaan sanomista. Aina uudelleen ja uudelleen.
Hevosen korvat kertovat paljon, se kuuntelee joka suuntaa, ja silmistä voi nähdä kauhun ja väsymyksen, mutta se on pitkämielinen ja kärsivällinen.
Yllätyksenä ja pyytämättä, vain huvitukseksi ihmisille se palvelee myös elokuvissa joissa se ruoskitaan hyökkäämään ja kaatumaan ja ammutuksi tulemaan. Näyttää aidolta kun sen silmät pullistuvat kauhusta.
Sellainen on ihminen paimenena ja johtajana ja luomakunnan herrana, jonka puheet rakkaudesta ovat yhtä tyhjän kanssa.
Aseiden ja metsäkoneiden kehitys on tuonut hevosille helpotuksen ja nyt ne ovatkin tyttölasten hellässä hoivassa talleilla ja pikku ratsastusretkillä. Eikö voikin sanoa, että se on taivaallista entiseen verrattuna. Hevoset ovat sen totisesti ansainneet. Hevonen on Jalo eläin ja oikeutetusi voimme sanoa, että myös Jalomielinen.
Tarja Parkkila oletko ollut hevosten kanssa tekemisessä paljonkin?
Kuvailemasi ”luonteenpiirteet” sopii hyvin orjuutettuun eli kun ei itse saakkaan päättää mitä tekee niin palvelee pakosta(kin) (en sano ettei jotkut hevoset omasta halustaankin, pikkutyttöjen raksuna esim), siis hevonen ihmistä.
Oletko pannut merkille kuinka hevoset kohtelevat toisia hevosia, ei kaikki ”rakasta” kanssa ”sisariaan ja veljiään”
Ruttopuiston Rovasti
” sillä fariseus saattoi pitää omana lähimmäisenään vain itsensä kaltaista eli toista fariseusta. ”
Tiesitkö, että Faris on arabialainen miehen nimi ja tarkoittaa ratsumiestä ja ritaria. Se on edelleenkin olemassa etunimenä ja sukunimenä. Voi siis olla, että fariseuksia haukkumalla ei loukatakkaan juutalaisia, kuten on luultu, vaan arabeja.
Hannu,
”All we need is love” on kyllä varsin totta. Onhan se monella tavalla tärkeä ellei tärkein asia ihmisten kesken. Mutta ymmärsin kyllä ”tajunnanvirrastasi”, mitä ajoit takaa. Otsikkosikin sen kertoo. Jos me kuittaamme ja sivuutamme kaiken muun rakkaudella, saattaa tulla paljon väärinymmärryksiäkin. Rakkaus kun on aika moninaista ja sitä ymmärretään hyvin ”itsekkäästikin”.
Mutta mitä sitten ovat ne opit? Niitähän me kristityt olemme kehitelleet 2000 vuoden ajan. Antoiko Jeesus meille joitain ”oppeja”? Vai ohjasiko Hän juuri pois kaikenlaisista opeista kohti rakkautta? Jotkut opit kun saattavat olla hyvinkin rakkaudettomia. Mitä olisi se ”rakkauden oppi” ilman itsekkäitä väärinymmärryksiä?
Kappas vain, Kari, miten ajatuksemme kävivätkin yksiin ja vielä samalla kellonlyömällä. Huomasin tekstisi vasta kirjoitettuani tuon klo 11.02 kirjatun viestini.
Jälkimmäisessä kappaleessa esittämäsi kysymykset ovat tämän blogin kannalta olennaisia, joten toivoisin muittenkin ottavan niistä kopin.
Kommentoijat, hei! Mahdoitteko lukea blogin otsikon loppuun ast? Sehän meni näin:
Ihanteena kirkko, jossa vain rakastetaan ja muita oppeja ei ole ollenkaan?
Kyse ei ole vain ihannekirkosta, jossa ei muuta tehdä kuin vain tommitabermannimaisesti rakastetaan. Otsikko kysyy ilkikurisesti myös sitä, tarvitaanko muita opinkappaleita enää ollenkaan. Kysymysmerkki kyseenalaistaa lopulta kaiken otsikossa sanotun.
Miten siis on näitten muitten oppien laita, riittääkö pelkkä rakkauteen rakastuminen ja siitä paasaaminen vai pitäisikö uskolla olla muutakin ruokaa?
Kiitos Ruttopuiston Rovastille osuvasta sarkastisesti sanailusta, osui ja upposi. Rakkaus on maailman väärinymmärretyin sana. Kaikki siitä puhuvat ja vain harvat ymmärtävät…
Joku on sanonut jossain: Rakkaus ilman Jumalan Armoa Kristuksessa on aina ihmisestä lähtöisin, eikä Ihminen ole Jumala…
Tarja kuvasti muuten hienosti Kristusta, kun kuvasi hevosta…Joka kantaa kaikki ihmisen taakat.
Ari Pasanen
” Tarja Parkkila oletko ollut hevosten kanssa tekemisessä paljonkin? ”
Ihan natiaisena mummolassa oli musta-ori hevonen ja minua kiellettiin ankarasti menemstä sen lähelle. Sanoivat sen olevan vihainen ja voivan potkaista minut kumoon.
Siksi se kiehtoi minun mieltäni. Usein kun se oli narusssa takapellolla ruohoa syömässä, istuin ojan reunalla ja katselin sitä, se oli niin iso ja upea. Minun teki mieli taluttaa sitä, koska mietin, että seuraisiko se minua kuten ukkia ja enoa.
Kerran sitten irrotin narun ja sydän pomppaili, tottakai, mutta nyt se oli tehty, piti vain kävellä ja katsoa tuleeko se perässä. Se nakkasi minun kokoista päätään ja upeaa harjaansa, ikäänkuin sanoen, menehän siitä, kyllä minä tulen. Tai niin minä kuvittelin sen sanovan. Sen olisi voinut tulkita myös ylpeyden, tai raivostumisen merkiksi, mutta ylpeydestä en tiennyt mitään, enkä ollut nähnyt sen raivostuvan.
Ja tulihan se, rauhallisesti ja mukavasti, kuin olisi ymmärtänyt että tuo on pieni ja minä niin suuri, leikitään nyt tätä leikkiä.
Välillä istuin odottamaan, että se saa nauttia uutta ruohoa ja puristin narua nyrkki kosteana, niinkuin se olisi auttanut jos hevonen olisi halunnut juosta vapauteen.
Kunnes sitten vanhempi väki juoksi kauhuissaan lopettamaan meidän yhteiset hetket. Mutta minä tunsin itseni nyt melkein aikuiseksi ja tiesin, ettei se ole vihainen ja että se ymmärtää enemmän kuin ihmiset. Näin voi sanoa, että hevonen kasvatti minua rohkeuteen.
Paljon en ole ollut tekemisissä, mutta se vähä on ollut sitäkin merkityksellisempää.
Tuo tajunnanvirtahan se on mikä tähän niin kovasti koukuttaa. Pitäisi olla varovaisempi, kun ei aina tiedä mistä tiedon lähteestä mikäkin nousee. Siinä herkästi erehtyy ottamaan esiin, jotain omalta pimeältä puolelta.
Pekka: Voisihan tuolle tajunnanvirralle antaa upeammankin nimen FLOW. Uskoisitko, jos sanon, että vuosikymmenten varrella moni saarnanikin syntyi flow-tilassa? Tarkoitan sellaista äärimmäisen keskittynyttä mielentilaa, jossa saatoin suorastaan nähdä kaiken aiheeseen liittyvän ikään kuin näyttämöllä (tarkemmin sanottuna tietokoneeni näytöllä) ja minun tarvitsi vain äkkipikakiireesti kirjata näkemäni ylös. Ja kyllähän se 10-sormijärjestelmän avulla onnistuikin…
Näissä blogiteksteissähän on tietysti mukana myös sellainen käsite kuin Julkaisukynnys. Kaikkea, mitä päässä liikkuu, ei tietenkään kannata laittaa jakoon. Mielessäni on viime aikoina pyörinyt moniakin hulvattomia blogiaiheita, joista kukaan muu ei ole koskaan ennen kirjoittanut ja jotka tänään tuntuvat ihan hyviltä, mutta seuraavana aamuna totean, että ei tällaista juttua kannata kirjata ylös eikä varsinkaan julkaista.Yhdenkin tekstin työnimenä oli Nenä.
Jos ei itse ymmärrä, mitä kannattaa julkaista, mitä ei, niin viime kädessä ratkaisun tekee Ylläpito bannaamalla sopimattoman tekstisi.
Blogien vastaanotto on myös usein mitä ihmeellisin asia. Sellaisia tekstejä, joiden eteen olen nähnyt paljon vaivaa, ei aina noteerata juuri ollenkaan. Pitkälliset valmistelut, esityöt, kirjallisuuteen tutustumiset ym. menevät Kiurulta Harakoille. Sitten taas vaikkapa tämä tämänkertainen rykäys, josta en osannut paljon odottaa, osoittautuukin kovasti paljon suosituksi. Ei näistä koskaan voi tietää. Varmaa on, että valmiiksi blogi tulee vasta sitten, kun joku sitä lukee ja joku toinen siitä suvaitsee jotakin sanoakin.
Hannu, en ole varma, huomasitko ironiaani rakkaudesta. Se on yhtä paljon itseironiaa, itse koettua, joskus traagista. Jumalan rakkaus on kaiken yläpuolella, meille annettu koko elämää kattava voima.
Tarkoitus oli osoittaa, miten kykenemättömiä olemme agape’n kaltaiseen pyyteettömyyteen ja uhrautumiseen.
Mutta jos haluaa hyvät yöunet, voi asua yksinkin. Hyvät rakkausuhteet tästä senkun paranevat. Kaksi erillistä asuntoa tietysti maksaa enemmän, mutta mitä ei ihminen tekisi hyvän suhteensa eteen. ”Kaikki se kestää ”.
Riitta: Joo, mitä vanhemmiksi tulemme, sitä kauemmaksi nuoruudenkotkotuksistamme erkanemme. Emme enää ole tarpeeksi kokemattomia ymmärtääksemme ja hallitaksemme kaiken ja kaikkea.
Tärkeiksi tulevat sellaiset asiat kuin raitis ilma, kaunis luonto, hyvä keskustelu ystävän kanssa, lapsen hymy, hyvä kirja. Harmi, ettei korona-aikana sovi ketään tai mitään koskettaa…
Lisäksi suotavaa olisi, että joskus saisi unta, koko ajan ei koskisi ja vatsa toimisi hyvin.
Yritys ottaa koppi (vaikka pesäpallo kouluaikana urheilutunneilla oli luokan läskimoosekselle helvetin esikartanoa).
Oppi ja rakkaus kuuluvat yhteen jo Uudessa testamentissa. Opiton rakkaus ei ole koskaan ollut kristillistä vaikka oppi ilman rakkautta ja rakkaudellista asennetta on hengellistä väkivaltaa. ”SIinä oli rakkaus, ei siinä, että me rakastimme Jumalaa vaan siinä, että Hän antoi ainoan Poikansa syntiemme sovitukseksi.” Rakkauden ”oppisisältö” kytkeytyy Raamatussa erottamattomasti siihen, 1) kuka Jeesus on (Jumala ja Jumalan Poika). 2) Jumalan ja Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan tulee ilmi siinä, että Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme sovitukseksi. Josta seuraa edelleen, että 3) me ihmiset olemme sovitusta ja syntien anteeksiantoa tarvitsevia olentoja. 4) tämä ja tällainen rakkaus esitetään myös esikuvana sille, kuinka meidän on hyvä elää toisten kanssa. Ei itserakkaasti eikä empaattista välittämistä itsestämme pusertaen vaan 5) Jumalan anteeksiannon ja verisen armon osallisuudessa rakastamista opetellen.
Marko: Teologisesti noin, mutta miten tuon kääntäisi nykyaikaisesti taviskielelle? Kas, siinäpä vasta pulma!
Markolle vielä: Kommenttiasi lukiessani mieleeni putkahti sanayhdistelmä USKONOPPI AUTUUTEEN.
Muistin oitis, että kyse on Hedbergin pääteoksesta ja uteliaisuuttani kuukkeloin, tunnetaanko tämä vanha kirjaklassikko vielä nettiaikana. Ja kas, opus näyttää kuuluvan ainakin S-ryhmän Prismojen kirjavalikoimaan. Kirjasta oli laadittu jopa ihan tuoteseloste:
TUOTEKUVAUS
Vuonna 1842 Fredrik Gabriel Hedberg kirjoitti selityksen efesolaiskirjeen ensimmäiseen lukuun. Se ilmestyi noin vuotta myöhemmin USKONOPPI AUTUUTEEN -nimisenä kirjana, josta tämä nyt ilmestyvä, uusittu ja kielellisesti korjattu on jo kuudestoista suomenkielinen painos.
Teoksen merkitys on ollut Suomen kirkossa huomattavan suuri. Se on johdonmukainen esitys Hedbergin noin 17 vuotta kestäneissä, monivaiheisissa sisäisissä taisteluissa selkeytyneestä evankelisesta uskonvakaumuksesta.
Siinä korostuvat ennen muuta luottamus Jumalan sanaan ja sakramentteihin armonvälineinä ja niihin korostetusti pohjautuva avoin ja vapaa luottamus Kristukseen.
Myös Hedbergin syvä rakkaus Lutherin kirjoituksiin saa USKONOPPI AUTUUTEEN -kirjassa voimakkaan ilmaisun.
USKONOPPI AUTUUTEEN on yhä – yli 140 vuotta kirjoittamisensa jälkeen – hengellisesti rakentava ja nimenomaan heikkoja, köyhiä syntisiä Kristuksen yhteyteen selkeästi ohjaava kirja.
*********
Nytpä jäinkin kahden vaiheille miettimään, kumpi ompi lopulta parempi, yrittääkö ”suomentaa” hengellisen elämän ydinkohtia nykyihmisille vaiko auttaa heitä pääsemään sisään kenties ennakkoluulojen vuoksi vieraaksi koettuun uskon maailmaan, jossa on oma kieli ja jossa mm. termi Vanhurskaus saa elää kaikessa rauhassa ilman väkisin väännettyä modernisointia. Siis tuleeko hengelliset piuhamme kytkeä INPUTiin vai OUTPUTiin?
Kiuru-Lintu, Lintu-Kiuru ”USKONOPPI AUTUUTEEN on yhä – yli 140 vuotta kirjoittamisensa jälkeen – hengellisesti rakentava ja nimenomaan heikkoja, köyhiä syntisiä Kristuksen yhteyteen selkeästi ohjaava kirja.”
Ei mene harakoille, kirja on myös minua kovasti ravinnut lähes hurmokseen asti. Olen köyhä, heikko ja syntinen ja olen tarvinnut ohjausta. Täytyisi varmaan tämän repivän ajan keskellä lukea uudelleen?
Kyllä menee harakoille, siis miksi ihmeessä ”tarvitaan” Raamatun ohelle jotain selitysteosta, no ymmärrän kyllä miksi, valheeseen.
Kun ihminen ei tahdo luopua omasta viisaudestaan ja nöyrtyä ottamaan evankeliumia lapsenkaltaisesti niin kyllä siihen seliseliselityksiä kaivataan kun ei oma elämä vastaa sitä mitä Jeesus opettaa niin kyllä kiha innolla ottaa ”syntinen” opin vastaan, ei tarttee seurata Jeesusta vaan saa lihan mukaan elää omia himoja ja ymmärrystä käyttäen.
Pasanen, ”Kun ihminen ei tahdo luopua omasta viisaudestaan ja nöyrtyä ottamaan evankeliumia lapsenkaltaisesti niin kyllä siihen seliseliselityksiä kaivataan kun ei oma elämä vastaa sitä mitä Jeesus opettaa niin kyllä kiha innolla ottaa “syntinen” opin vastaan, ei tarttee seurata Jeesusta vaan saa lihan mukaan elää omia himoja ja ymmärrystä käyttäen.”
Ari Pasanen, Olen luopunut omasta viisaudestani vuonna 1981 kun sain Jumalan armosta ja rakkaudesta ottaa evankeliumin vastaan lapsen lailla. En kaivannut siihen mitään muita selityksiä. Raamatun mukaan Jeesusta seurataan kuten toteat. Raamattu ei anna lupaa elää lihan mukaan eikä elää omia himoja ja ymmärrystä käyttäen, ei Pasaselle eikä Paukkuselle.
Pasanen, älä anna väärää todistusta lähimmäisestä.
Hedberg on myös ottanut evankeliumin vastaan ja kertoo siitä kuten on sen ymmärtänyt. Etkö sinä Ari hyväksy kenenkään muun uskoontuloa ja ymmärrystä uskoontulosta ja elämästä uskossa kuin omasi?
Ari, onko sinulla oma seurakunta, johon voidaan liittyä Ari Pasasen ohjeilla? Raamattu on mielestäni auki myös kaikille muille kuin Pasaselle. Muutkin osaavat sitä lukea oman sielunsa autuudeksi. Hedberg on yksi heistä. Ari Pasanen, ”teilaat” uskollisesti omalla tyylilläsi kaikki muut uskovaiset kuin itsesi? Ari Pasanen, oletko Suomen ainoa kristitty? Et ole ketään muuta näillä blogeilla rinnallesi hyväksynyt tai uskovaiseksi tunnustanut?
Jos kuka tahansa, Pasanen tai Hedberg opettaa Raamattua ohi Raamatun, niin se pitää hylätä.
Oletko Ari Pasanen yhtä täydellinen kuin Vapahtajamme ja Herramme, ”Veriylkä”, Herra Jeesus Kristus? Asuuko sinussa, Arissa myös koko jumaluuden täydellisyys ruumiillisesti niin kuin hänessä? Jos näin on, niin on löytynyt Ari Pasasen kirkko, jossa asuu täydellinen rakkaus, jonka perään lintu-blogisti Kiuru kyselee ja tajunnan virran lailla visertää lauluaan kaikille blogin lukijoille. Annetaan laulun ja viserryksen jatkua…,”mutta suurin niistä on rakkaus”
Kari Paukkunen ihan mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen olit -81?
En tunne tän Hedbergin kirjoja sen myönnän, siis tarkoitukseni oli että mihin tarvitaan evankeliumin lisäksi jotain selityksiä?
Kari: Kannattaa todellakin lukea itselle tärkeitä hengellisiä kirjoja uudelleen, suosittelen lämpimästi. Kertaus on opintojen äiti myös Elämän koulussa ja Taivaan tiellä.
Ari: Oletko unohtanut kertomuksen etiopialaisesta hoviherrasta? Ymmärrätkö myös, mitä luet? Kuka sinua opettaa, Pyhä Henkikö suoraan ilman välikäsiä? Juttusi ovat kuin suoraan leikatusta lampaan päästä. Loukkaat pöyhkeällä kiivailullasi paitsi blogistia, jonka kutsumuksena on ollut Sanan selittäminen, että muita tähän keskusteluketjuun osallistuneita. Siksi minun on pyydettävä sinua vaikenemaan tässä seurakunnassa. Kiitti ja heippa.
Hannu Kiuru kiitos kysymästä, kyllä Pyhä henki suoraan avaa evankeliumin eli kirkastaa Jeesuksen sanat, ei siinä selittäjää tarvita.
Kol. 4:6
Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.
Siis jos ainoa keino on poistaa kommentit (tukkia suu) niiin eikö olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä saa kiivastumaan eli piston sydämeen ettei kestä toisin ajattelevaa? voisiko olla vika itsessä ja omassa uskossa, olisiko syytä tehdä parannus ja luopua siitä isiltä peritystä uskonnollisuudesta jota nyt puolustaa?
Ei anna enää aihetta enempään, Ari. ?♂️