Kansainvälisestikin vertaillen monet asiat ovat Suomessa hyvin. Tietysti myös kohentamisen varaa aina on. Esimerkiksi sote-keskustelussa on pitkälti keskitytty perusterveydenhuollon ja erityissairaanhoidon kysymyksiin. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet muun ohessa sosiaalitoimi ja mielenterveyspalvelut. Varsinkin vanhusten palveluiden osalta olisi itsellänikin vähän purnattavaa. Ei kannattaisi tulla vanhaksi ja sairaaksi, mutta se on monilla meistä edessä, jos Luoja elon päiviä suo.
Mutta asiaan! Tämänkertaisen ihmettelyni aiheena on suomalainen kirjastolaitos, jonka arvo on erityisesti tullut esiin korona-aikana. Jos kirjasto on ollut kokonaan suljettuna, sen puuttumisen on huomannut. Jos taas kirjasto on koronasta huolimatta ollut auki, sen palvelut ovat tuoneet elämään väriä ja valoa.
Omasta lähikirjastosta löytyy runsaasti luettavaa, ja tarvittaessa saa asiantuntevaa palvelua. Jos taas on enemmän itsepalveluihminen, voi etsiskellä kirjoja netistä Finna-palvelusta ja tilata haluamansa teokset omaan kirjastoon. Korona-aikana tilaaminen on hyvä ratkaisu myös siltä kantilta, että valmiiksi esille haetun kirjan lainaaminen altistaa vähemmän viruksille kuin muiden asiakkaiden joukossa pyöriminen.
Eri asia on, että myös kirjojen summittaisessa haeskelussa on oma viehätyksensä. Monet hienot kirjat ovat löytyneet aivan sattumalta kirjaston hyllystä.
Kirja-arvosteluita ja -mainoksia lukiessani usein mietin, kannattaisiko kirja varata heti tuoreeltaan. Jos toimii ripeästi, saattaa uutuuden saada kirjastosta hyvinkin pian. Eräs tuttavani tilaa aina Finlandia-palkinnon ehdokkaat heti, kun ne julkaistaan, jolloin odotusaika jää kohtuulliseksi. Ja kirjastosta saa myös sellaisia kirjoja, joita ei painoksen loppumisen takia enää saa kirjakaupasta.
Nykyään kirjastossa on paljon muutakin kuin kirjoja. Jos oikein olen ymmärtänyt, arsenaaliin saattaa kuulua esimerkiksi ompelukoneita ja suksia, tietotekniikassa autetaan, musiikkia ja elokuvia saa sekä netin kautta että fyysisinä tallenteina jne. Tähän puoleen en ole liiemmälti tutustunut – en vielä.
Yksi mukava uutuus on itsepalvelukirjasto. Kirjastokortilla ja pin-koodilla pääsee sisään silloinkin, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Jos henkilöstökuluissa on pakko säästää, itsepalvelu on hyvä vaihtoehto. Meidän lähikirjastossa on tämä systeemi, enkä ole kuullut, että järjestyshäiriöitä tai ilkivaltaa olisi ollut. Ymmärrän kyllä, että itsepalvelukirjasto ei sovi kaikkialle.
Suomessa on hyvä verovaroin kustannettu julkinen kirjastoverkosto, jonka käyttämisestä ei tarvitse erikseen maksaa. Kirjastojen yhteistoiminta ja niiden monipuoliset verkkopalvelut lisäävät käyttömahdollisuuksia. Käytetään kirjastoa ja toivotaan kirjastoille hyvää tulevaisuutta ja riittäviä resursseja!
Kysy kirjastonhoitajalta -verkkotietopalvelu kertoo kirjastoista muun muassa seuraavaa.
Suomen varhaisimmat kirjakokoelmat olivat luostarikirjastoja ja kirkkojen kirjakokoelmia. Turun Akatemian kirjasto perustettiin vuonna 1640.
Jonkinlaisia sivistyneistön lukuseuroja toimi Suomessa jo 1600-luvulla. Lukuseurat yleistyivät 1700-luvun lopulla. Suomen ensimmäinen lainakirjasto syntyi Vaasaan vuonna 1794, kun Vaasan Luku-seuran kirjasto ryhtyi lainaamaan kirjoja kaikille kaupunkilaisille, ei pelkästään lukuseuran jäsenille. Kirjaston perustivat Vaasan hovioikeuden jäsenet, mutta myös kaupungin muut asukkaat saivat käyttää kirjastoa ”vähäistä maksua vastaan”. Vaikka kaikilla kaupunkilaisilla ei ollutkaan varaa käyttää kirjastoa, sitä pidetään kuitenkin Suomen yleisten kirjastojen ”äitinä”, sillä toiminta oli periaatteeltaan avointa ja julkista.
Tähän asti kaikki Suomen kirjastot olivat ruotsinkielisiä eikä suuri suomekielinen rahvas näistä kirjastoista hyötynyt.
Kansallisen heräämisen aikaan hieman ennen 1800-luvun puoliväliä ylioppilat ja sivistyneistö ryhtyivät perustamaan kirjastoja tavalliselle suomenkieliselle kansalle. 1900-luvun alussa kansankirjastot muutettiin Amerikasta saapuneiden aateiden vaikutuksesta vähitellen kaikille kansankerroksille suunnatuiksi yleisiksi kirjastoiksi.
Olen aina ollut kirjaston suurkuluttaja. Jorma Eton, jonka aikanaan oli Rovaniemen kirjastonjohtaja, perintönä Rovaniemen kirjasto palveli ainakin 80-90 -luvuilla erinomaisesti. Kaukolainapalvelu toimi ja palvelu oli erinomaista. Vietin ko. kirjastossa paljon aikaani ja ystävystyin staffien kanssa, joita lämmöllä muistelen. Olinkin erinomaisen otettu kun kirjasto lähetti delegaation 25 vuotis-taiteilijajuhlaani vastapäiseen Lappia-taloon. Nykyisin käytän paljon omaa lähes 300 0 niteen kotikirjastoani. Tietokirjoja lukeva sa myös suuren osan tarvitsemastaan nykyisin Googlella ja monet kirjat vielä käännettyinä. Konekäännökset paranevat päivä päivältä.
Seppo, kiitos mukavista muisteluksista. Alvar Aallon suunnittelema Rovaniemen pääkirjasto on myös tilana erittäin kaunis. Itse asioin Saarenkylän kirjastossa, joka on entinen maalaiskunnan pääkirjasto. Pieni, kodikas ja hyvin hoidettu. Käytännössä samat palvelut saa kaikista Lapin alueen kirjastoista.