Olen juuri kokenut ihmeen täällä it-maailmassa. Eilen eteeni avautui kuva, jossa professori Jouko Talonen seisoo käsissään nippu papereita. Hän piti esityksen, jos en väärin ymmärtänyt, luterilaisesta raamattukäsityksestä. Esitys oli korkeatasoinen, vaikka en ymmärtänyt läheskään kaikkia lausuttuja sanoja, mutta jonkinlaisen kokonaiskuvan sain. Yleisöä ei näytetty eikä esitelty, mutta puheista päätellen siellä oli asiantuntevaa väkeä. Enää minulla ei ole harmaata aavistusta miten se asia eteeni tuli.
Kun taas aamulla heräsin, ikäänkuin joku olisi sanonut: Kiinnitäppä huomiota yhteen asiaan. Tai useampaan. Tunnustuksia, puolustuksia, opinkappaleita ja ohjeita oli useita. No, mitäs ihmeellistä siinä on, mietin? Ikäänkuin joku olisi sanonut: Kaikissa oli yksi yhteinen piirre! Se oli seuraava: Jokainen opus oli kirjoitettu ja laadittu vastustamaan jotakin! Jos aloitetaan Augsburgin tunnustuksesta, sehän oli osoitettu paavinkirkon harhoja vastaan. Puolustus oli suunnattu tunnustuksen arvostelua vastaan. Näin edeten koko sarja oli skismaattisia julkaisuja, joissa hyökättiin aina jotain harhaa vastaan. Siis jotain vähän toisella tavalla uskovaa uskovien ryhmää vastaan. Olisiko mahdollista, että olisi aina oikeassaoleva taho, joka saa tuomita toisia harhaoppisiksi? Olisiko kuitenkin niin, että kiistanalaisissa kysymyksissä kumpikaan osapuoli ei omista yksinoikeudella koko totuutta?
Lähihistoriassa on Nokiamission tapaus. Siinä yhteydessä syntyi kaksi erilaista käsitystä asioista, voisimmeko pitää kumpaa tahansa niistä oikeana totuutena, jos ei oteta huomioon sympatiaa tai antipatiaa? Sen jälkeen on tullut uudet henkilöt ja uudet asiat esille. Kun paavi ei ole enää se päävastustaja, hänestä on tullut mukava setä ja hänen johtamansa organismi kouristelee ilmeisesti pahimmassa koetuksessa miesmuistiin. Jos kirkkoa ohjaa skismaattiset asiakirjat, niin viholliset pitää löytää jostakin. Silloin alkaa kiinalainen kulttuurivallankumous. Aletaan käydä veljen ja sisaren kimppuun. Siihen tarkoitukseen sopivat ne kaikki, jotka eivät ole kakistelematta nielleet uusia lääkityksiä, joita on syntynyt. Paavilaisuudellekkin löytyy sopivasti seuraaja lestadiolaisuuden piiristä. Kaiken kummallisuuden keskellä Jumalan pelastusasiat ovat voimassa ja Jeesuksen ristintyö kantaa kaunista hedelmää, kun ihmiset löytävät Jeesuksen ja anteeksiannon omaan elämäänsä.
Raamatusta löytyy mitä sieltä haluaa löytää. Emme pääse eteenpäin, kun Jeesuksen sana lastenkaltaisuudesta ei kelpaa, niin ei ole enempään yhteistä pohjaa. Joten toivon tämän loppuvan tähän.
Manu Ryösö tuo esille Jeesuksen vertaukset taivasten valtakunnasta, ensinnäkin kuka voi nuo vertaukset ymmärtää, kun puhutaan että KAIKKI tulee pohjata Raamatun Sanaan niin silloin ulkopuolell olevat eivät voi ymmärtää Jeesuksen vertauksia:
Matt. 13:10
Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: ”Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?”
Matt. 13:13
Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
Nyt kun otetaan Manu Ryösön esille ottamat vertaukset niin mitä niissä todella Sanotaan:
44 Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
46 ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
Molemmissa on ensinnäkin löytäminen eli taivasten valtakunta tulee löytää ja toiseksi moemmissa on senjälkeen kaikesta muusta luopuminen.
Kun siis löytää Taivasten valtakunnan ei voi ottaa mitään vanhaa vaan kaikesta vanhasta on luovuttava, nöyrtyä lapsenkaltaisesti ottamaan se vastaan eli omistamatta mitään ja pantava oma ”viisaus ja ymmärrys” pois.
”Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta”.
Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. Matt.13:36-43
Ismo malinen mistä tunnistaa kenenkin lapset, hedelmästä, siis kun vaikka kuinka he huutaisivat ”Herra Herra” mutta hedelmä olisi Jumalan tahdon vastaista niin se näyttää heidän uskonsa vääräksi, tämä koskee myös niitä jotka kyllä elävät ”hurskaasti” eli eivät tee ”karkeita syntejä” mutta luottavat isien uskoon, isien joiden hedelmä on sotaa ja vainoa ja pakottamista.
Mitä tarkoittaa ettei saa nyhtää lustetta, siis evankeliumin sanoma on että kuka tahansa lusteeseen kuuluva voi eläessään tehdä parannuksen Jumalan kutsuessa ja näin päästä Jumalan lapseksi.
Siis pahinkin murhaaja voi kääntyä ja tätä ei voi kukaan ihminen ennalta tietää vaan evankeliumia on julistettava kaikille eikä ketään saa tuomita kuolemaan tai kadotukseen.
Eikö Jeesus sanonut, miksi lustetta ei saa nyhtää? Ettei nisuja nyhdettäisi lusteen mukana. Se on nimittäin niin, ettei niin hullua harhaoppia ole vielä syntynyt, ettei koku siihen mielistyisi. Jos silloin luste revitään, niin samalla revitään hänen ystävänsä, joiden pitää pelastua sen kautta, että Pyhä Henki heitä valaisee ja ohjaa oikealle tielle.