Ihmeiden aika ei ole ohi

Kuvassa rakas puolisoni ystävänsä luona käymässä.   Olen useasti saanut ihmetellä, miten Jumala on suonut elämääni suuria lahjojaan.  Niistä saan olla hänelle kiitollinen. Monesti olen myös kiittänyt Jumalaa puolisostani, jonka olen saanut elämänkumppanikseni.

Loppiaisen kausi puhuu Jumalan suurista teoista.  Hän on ilmoittanut kunniansa ja suuren voimansa mitä erilaisimmin ihmein ja merkein, joita hän on luomassaan maailmassa tehnyt yksittäisten ihmisten, erilaisten ryhmien ja kokonaisten kansojen keskuudessa.

SUNNUNTAI 29.1.2023

4. sunnuntai loppiaisesta

Jeesus auttaa hädässä

Esterin kirjan heprealainen teksti ja Septuaginta, vanhin käännös kreikaksi, eroavat merkittävästi toisistaan. Niinpä meidän kirkkomme Raamatussa nuo molemmat on  julkaistu erikseen. Toisaalta Esterin kirja ja toisaalta apokryfi  Kreikkalainen Esterin kirja, jossa olevat lisäkappaleet on merkitty kirjaimilla.

Kreikankielisessä Esterin kirjassa kuningatar Ester kiittää Jumalaa oman kansansa valinnasta.  Jumala on valinnut kansansa elämään yhteydessään. Tämän hän sai kuulla jo pienenä lapsena ja se pysyi hänen elämänsä voimana koko elämänsä ajan. Myös kaikkein suurimpien vaikeuksienkin keskellä.

Jumalan kutsu on kokonaisvaltainen. Koko elämää ja elämän ympäristöä koskeva.   Näin Esterkin sai turvansa tästä luottamuksesta, että saa elää Jumalan kutsuman kansan jäsenenä.   Me toiset kansat olemme päässeet tämän saman perinnön osallisuuteen Vapahtajamme Jeesuksen sovintotyön takia.  Kristus poisti erottavan välimuurin kansojen välillä ja niin mekin olemme samasta Jumalan armovalinnasta osallisia pyhän kirkon, Herran kansan,  jäseninä Herramme lunastaamina ja vapaiksi tekemänä.

Syntymästäni asti olen isäni heimolta kuullut,
että sinä, Herra, valitsit kaikista kansoista Israelin
ja kaikista esi-isistämme meidän kantaisämme
omiksesi ikiajoiksi
ja teit kaiken, minkä olit heille luvannut.

Elämään sisältyy sekä ilon että surun aikoja, niin helppoja kuin vaikeampia kausia.  Suuren hädänkin keskellä saamme tuoda ahdistuksemme Jumalan eteen. Hän tuntee meidät, tietää mitä me tarvitsemme. Näin Esterkin teki. Kun hänen kansaansa uhkari suuri vaara, niin hän rukoili Jumalan apua.  Sydämensä suuren ahdistuksen hän koki koko olemustaan koskettavana. Sitä varten hän paneutui avunpyyntöönsä jopa ulkonaisin menoin siihen keskittyen.  Koko hänen persoonallisuutensa eli tämän tustan tuomisessa Jumalan eteen.

Ester rukoili Herraa, Israelin Jumalaa. Hän sanoi:

– Herrani, kuninkaamme, sinä olet ainoa!
Auta minua! Minä olen yksin,
ei minulla ole muuta auttajaa kuin sinä.
Olen suuressa vaarassa.

Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna.  Sama Jumala joka aikoinaan johti pyhän kansan Egyptin orjuudesta, johtaa  elämäämme vielä tänäänkin.  Tänä aikanakin saamme tuoda rukouksemme ja avunpyyntömme hänen eteensä.  Eri puolilta maailmaa kuulemme  uutisia, joissa kerrotaan ihmiskunnan kärsimyksestä mitä erilaisimmin muodoin.  Kaikki nämäkin saamme tuoda Kaikkivaltiaan Jumalamme eteen.  Hän on yhtä voimallinen meidänkin aikanamme, kuin aikoinaan Gennesaretin järvellä, kun hän nuhteli myrskyävän meren yli käynyttä tuulta ja tuli aivan tyyntä.  Hänen vallassaan on koko universumi pienimpiä atomin ytimiä myöden.  Kaikki on hänen kädessään.

Esterin tapauksessa ahdistuksen aiheutti vallanhimoisen ja kostonhaluisen ihmisen aiheuttama uhka pyhää kansaa kohtaan.  Nykymaailmassamme on lukuisia ahdingon aiheuttajia, milloin minkäkinlaista mieletöntä ja käsittämätöntä pahan tekoa ihmisten, ihmisrymien ja kansojen välillä.

Jo Jeesuksen aikana ihmiset saivat kuulla sanomia sodista ja maanjäristyksistä ja monista mielettömistä tapahtumista.   Nyt kaksi vuosituhatta myöhemmin saamme alati kuulla, ettei tilanne oli paljoa parantunut noista ajoista.  Ihmiset tekevät yhä samoja tyhmyyksiä, samanlaista ilkeyttä esiintyy maailmassamme. Yhä edelleen käsittämättömiä luonnon mullistuksia tapahtuu maailmassamme.

Ahdistuksen koittaessa Ester turvautui Jumalaan. Niin mekin saamme tehdä.  Edelleenkin meidän Herramme on sama rukouksia kuuleva Kaikkivaltias.  Hänen käsivarsilleen saamme heittäytyä, hänen turviinsa käpertyä kuin lapsi isänsä tai äitinsä syliin ja kertoa huolemme hänen korviinsa kuiskutellen. Rukouksemme hänelle kertoa.

Apokryfiteksti:   Kr. Est. C:12–30

Kuningatar Ester pakeni kuolemantuskassaan Herran eteen. Hän riisui kuninkaalliset vaatteensa ja pukeutui ahdingon ja murheen pukuun. Hienojen tuoksuöljyjen sijasta hän hieroi päähänsä tuhkaa ja lantaa ja kuritti ruumistaan. Sotkuiset hiukset peittivät nyt kaiken sen, mitä korut olivat ilon päivinä kaunistaneet.

Ester rukoili Herraa, Israelin Jumalaa. Hän sanoi:

– Herrani, kuninkaamme, sinä olet ainoa!
Auta minua! Minä olen yksin,
ei minulla ole muuta auttajaa kuin sinä.
Olen suuressa vaarassa.
Syntymästäni asti olen isäni heimolta kuullut,
että sinä, Herra, valitsit kaikista kansoista Israelin
ja kaikista esi-isistämme meidän kantaisämme
omiksesi ikiajoiksi
ja teit kaiken, minkä olit heille luvannut.
Mutta me olemme rikkoneet sinua vastaan,
ja sinä annoit meidät vihollistemme käsiin,
koska me kumarsimme heidän jumaliaan.
Sinä olet oikeamielinen, Herra!
Katkera orjuutemmekaan ei ole riittänyt heille,
vaan he ovat tarttuneet epäjumaliaan kädestä
tehdäkseen tyhjiksi sinun lupauksesi,
hävittääkseen oman kansasi,
sulkeakseen niiden suun, jotka sinua ylistävät,
ja sammuttaakseen pyhäkkösi kirkkauden ja alttarisi hehkun.
He panevat kansat ihastelemaan tyhjiä jumalia,
palvomaan ajallista kuningasta ikuisena.
Herra, älä luovuta valtikkaasi
niille, joita ei ole olemassa,
älä päästä heitä ilkkumaan meidän tuhoamme.
Käännä heidän aikeensa heitä itseään vastaan
ja tee varoittava esimerkki
tuosta miehestä, joka ryhtyi vainoamaan meitä.
Muista meitä, Herra,
anna meidän ahdingossamme nähdä voimasi.
Anna minulle rohkeutta,
jumalien kuningas, kaikkien valtojen valtias!
Anna suuhuni sopivat sanat,
kun astun leijonan eteen.
Käännä hänen sydämensä vihollistamme vastaan,
aja tuhoon Haman ja hänen hengenheimolaisensa.
Mutta ojenna meille kätesi, pelasta meidät!
Auta minua! Minä olen yksin,
ei minulla ole muita kuin sinut, Herra.

Sinä tiedät kaiken.
Sinä tiedät, kuinka inhoan noita liehittelijöitä,
jotka eivät noudata lakiasi,
kuinka kammoksun ympärileikkaamattoman
ja vierasheimoisen vuodetta.
Sinä tiedät, mihin joudun alistumaan.
Minä inhoan valta-asemani tunnusta,
jota hovissa käydessäni kannan päässäni.
Minä inhoan kruunuani kuin kuukautisriepua,
vapaina hetkinäni en sitä kanna.
Koskaan ei palvelijasi ole syönyt Hamanin pöydässä,
ei ottanut osaa kuninkaan pitoihin
eikä nauttinut juomauhrien viiniä.
Mikään muu ei ole ilahduttanut palvelijaasi
kruunajaispäivästä tähän päivään asti
kuin sinä, Herra, Abrahamin Jumala.
Jumala, sinä kaikkia väkevämpi!
Kuule epätoivoisten huuto,
vapauta meidät pahantekijöiden käsistä
ja päästä minut pelostani.