Kuvassa isoäiti ja lapsi. Sukupolvi seuraa sukupolvea. Tulevaisuus on nousevassa polvessa. Elämä menee eteenpäin.
Sunnuntai 18.8.2024
13. sunnuntai helluntaista
Jeesus, parantajamme
1960 -luvulla Helsingin Kalliossa liikuin kadulla. Tarkoitukseni oli puhua Jeesuksesta ihmisille. Erään ilmoitustaulun luona seisoskeli muuan mies. Menin hänen luokseen. Tervehdin ja esittelin asiani. Hän oli työmies, joka oli osallistunut Kotkassa Langinkosken kirkossa pidettyyn tilaisuuteen. Siellä hän oli mennet alttarin eteen. Hänen puolestaan oli rukoiltu. Siinä hetkessä hän koki tulleensa terveeksi, parantuneensa sairaudestaan. Hän kertoi, että Jeesus oli tehnyt hänelle suuria.
Tapasimme myöhemminkin silloin tällöin. Kutsuin hänet Lähetyskirkossa pidettyyn vihkitoimitukseeni. Kirkon kahvisalissa pidetyssä hääjuhlassa hän piti puheen. Kertoi uskon asiasta selkeästi. Eräs paikalla ollut luuli häntä papiksi ja häneen viitaten sanoi, että kyllä nuo papit osaavat puhua hyvin. Rehellinen uskon todistus tuli hyvin esille ja se meni perille.
Jeesus parantajamme sunnuntain epistolassa kerrotaan syntymästään asti ramman miehen terveeksi tulemisesta. Se tapahtui Jerusalemin temppelissä. Juutalaisen hengellisen elämän ytimessä. Jumalalle pyhitetyssä rakennuksessa. Salomonin pylväskäytävässä.
Temppelissä vietettiin päivittäisiä rukoushetkiä säännöllisinä aikoina. Näihin Jeesuskin oli osallistunut. Silloin oli yhdeksäs hetki, kun rampa parani, meidän kellomme mukaan kolmelta iltapäivällä.
Näin se kävi. Rukoushetkeen tulivat apostolit Pietari ja Johannes. He menivät ramman luo. Tämä luuli saavansa rahaa, mutta sai enemmän. Jeesus paransi hänet. Pietari lausui parantavat sanat Jeesuksen nimessä. Apostoli siis ei toiminut omissa nimissään vaan Vapahtajamme suuna ja kätenä. Suullaan hän sanoi:
”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä:
nouse ja kävele.”
Kädellään apostoli tarttui ramman käteen, veti ylös, ja mies nousi. Tuli terveeksi. Alkoi riemusta tanssia Jumalan ylistykseksi. Jumala oli hänelle tehnyt suuria.
Mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa.
Hän hypähti pystyyn,
seisoi jalkojensa varassa ja käveli,
ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin,
hyppeli kulkiessaan
ja ylisti Jumalaa.
Tervehtymisen suuri tehtävä oli kertoa Jumalan suurista teoista. Tämä toteutui. Mies tuli Herran huoneeseen apostolien mukaan. Hän myös osallistui rukoushetken liturgiaan. Ja hän ylisti Jumalaa.
Toinen lukukappale eli epistola: Ap. t. 3:1–10
Apostolien teoista, luvusta 3
Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.
Ihmeiden aika -sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-18-8-2024/
Apostolien tekojen luvun kolme voi lukea täältä. Panen suomennokset 2020, 1992 ja 1938 sekä ruotsinnoksen 2000 näkyviin. Tästä voi sitten mennä eteenpäin sivustoa selaten.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KR38/ACT.3
Kamerunissa lähettikavereitamme olivat norjalaiset NMS lähetit.
Nyt aivan äskettäin suomalais-norjalainen painonnostaja Solfrid Koanda voitti 81-kiloisten sarjassa olympiakultaa Pariisissa. Kisoissa hän edusti Norjaa.
Niinpä pannaanpa tähän viittaus myös Norjan Pipliaseuran sivustolle.
Panen viitteen Apostolien tekojen kolmanteen lukuun
bokmål, 2024 -käännökseen.
https://bibel.no/nettbibelen/les/nb-2024/ACT/ACT.3
Siitä voi sitten mennä muihin bokmål -käännöksiin sekä neljään nynorsk -käännökseen sekä useampaan saamenkieliseenkin. Tämän luvun tekstissä sekä etelä- että pohjoissaamen kielisiin käännöksiin.
Miten vielä kohtelee Jumala lapsiansa?
Hän panee kuorman meidän päällemme.
Daavidkin sanoo, että Herra panee kuorman meidän päällemme. (Ehkä Prätorius tässä viittaa Psalmiin 66:11.) Sillä samoin kuin Aabraham sitoi halkokuorman rakkaan poikansa Iisakin selkään, että hän sen kantaisi Moorian vuorelle saakka (Lue vaikka selostus tästä 1. Moos. 22:1-19.), samoin panee Herra Jumala pyhän ristin rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja kaikkien Hänen rakkaitten lastensa kannettavaksi. (Gal. 6:5) Toisen antaa Hän kärsiä raskasta köyhyyttä ja puutetta, toisen sairautta ja ruumiillisia kipuja, toisen jumalattomain, ilkeitten ihmisten katkeraa vihaa ja vainoa. Jokaisella täytyy olla jotain kannettavaa, eikä kukaan pääse kärsimyksistä vapaaksi. Mitä Jumala vain tahtoo, sitä täytyy meidän kärsiä, vaikka meidän täytyisikin sentähden paeta koko maailmasta. Silloin ei auta pako eikä varovaisuus. Jokaisen mielestä tuntuu hänen oma ristinsä raskaimmalta; mutta jos kaikki ristit koottaisiin yhteen ja jokainen saisi itse valita, minkä itselleen tahtoisi, niin valitsisi kuitenkin jokainen itselleen omansa taas takaisin.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 449, SLEY, 1925. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Gal. 6:2. Kristus itse on kantanut kaiken puolestamme. Jes. 53:4, 1. Piet. 2:24.
Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela. Psalmi 68:20. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita. Jesaja 40:11. Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Jesaja 46:3.
Mika
Kiitos erittäin hyvästä kommentistasi
Prätoriuksen teksti sopii tähän yhteyteen suuremmoisen hyvin
Sen avulla saamme avaramman kuvan elämän erilaisten vaiheiden kokonaisuudesta
Lisäyksesi ovat erittäin hyviä selkeyttämään tiedonhaluisten saadessa suoran viittauksen tarkenpiin tutkisteluihinsa
Kiitos
Olen tämän vuoden käynyt Opkon ja Pereheniemen opiston järjestämässä Rukouksen koulussa. Siellä kuulin sellaisesta että ihmisiltä voisi kadulla tavatessa kysyä rukousaiheita ja sitten siinä rukoilla. Ihan kokeeksi tein niin. Nyt muutama kuukausi myöhemmin tapasin saman henkilön ja nyt hän ihan säteili onnesta. En yhtään muistanut missä olin hänet tavannut. Sitten hän kertoi. En muistanut mitä olin edes rukoillut. Hölmistyin aika tavalla kun hän kertoi parantuneensa.
Pekka
Kiitos kommentistasi
Kiitos hyvästä todistuksestasi
Jumala on voimallinen ja kaikki on hänelle mahdollista
Pakko todeta, että kyllä rukouksesta on apua. Omakohtaisena kokemuksena erään suuren elämänmuutoksen kohdatessa, kun olin ahdistunut ja jopa kipuilin ruumiillisesti, sain avun vain puhelemalla ajatuksin jonnekin. Kai se rukousta oli, sekin.
Tiesin, että itku olisi auttanut, mutta minä en osaa itkeä pahoissa paikoissa, ainoastaan kauniit asiat voivat saada pisaroita pintaan.
Hyvin arkisessa touhussa, eli ruuan laitossa lähetin yläkertaan viestia, en ulkoa opetetulla liirumlaarmilla, vaan ainostaan puhellen ajatuksissa. ” Voisitko antaa minulle itkun, kun en itse osaa itkea, ja tiedän itkun nyt auttavan itseäni.”
En tietenkään uskonut mitään tapahtuvan.
Meni muutama päivä, ja eräs lause Raamatusta tupsahti eteeni, kun kävimme rippikirkossa ihan vain katselemassa, kun liikuimme sielläpäin, jae kosketti, vaikka oli tarkoitettu Israelille. Lause oli Jesajaa, ei evankeliumia.
Seuraavana aamuna, kun heräsin ja avasin radion, tämä sama lause tulee juuri avaamishetkellä, ja minä jähmetyin paikoilleni ja kuuntelin sen kokonaam. Virta kulki lävitseni kuin sähköisku ja purkautui itkuna ulos. Kuin koskenkuohuina se pauhasi sisälläni olevien äyräiden yli ja sulatti ne mennessään. Katsoin oliko lattialla lammikko, mutta ei sentään.
Epätodelliselta tuntuva raukea olo valtasi minut kaiken jälkeen. Aurinko näytti paistavan kirkkaammin, kuin koskaan ennen, ja minä istuin ihmeissäni sohvalla ja yritin saada käsityksen siitä mitä tapahtui. Missä oli kaikki huoli ja ahdistus, miksi yht’äkkiä näin levollinen olo. Ja illalla kun oli ottamassa kipulääkettä voidakseni nukkua, huomasin että minulla ei ollut kipua missään. En siis tarvinnut kipulääkettä enää.
Oliko kaikki sattumaa, vai ihmettä, en tiedä, mutta Jesajan kohta oli tämä:” Älä pelkää, minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Vaikka sinä vesissä kuljen eivät virrat sinua hukuta, ja vaikka sinä tulessa käyt, ei tuli sinua polta, eivätkä liekit kärvennä.”
Se on tarkoitettu Israelille, mutta se sopi omaan tilanteeseeni lohdutukseksi, liikutukseksi ja suureksi avuksi ja niinpä otin sen vastaan sivullisena ja osaan sen ulkoa ja palaan siihen aina tarvittaessa. Myös silloin jos huoli Israelista nousee suureksi.
Tarja, täytyy todeta, että Jumala on kaikkien ihmisten Jumala eikä ainoastaan juutalaisten. ”Hän rakastaa kansoja.” (5. Moos. 33:3)
Tarja
Kiitos kauniista kuvauksestasi, missä tuot esille suurenmoisen kokemuksesi !
Sama lohdullinen Jesajan kirjan profetia elää yhä edelleen kirkossamme. Suomessa liturgiaa toimittaessani olen yleensä käyttänyt juuri tuota samaa tekstiä synninpäästön sanoina. Yhä edelleen Jumala toimii parantaen ja lohduttaen, anteeksi antaen ja elämää edistäen, tulevaisuuteen rohkaisten ja taivaan iki-iloon meitä johtaen.
Jokainen liturgia yhdistää meidät tuon samaisen tekstin alkuperäiseen yhteyteen ja siihen Ikiaikojen Jumalan työhön, joka alkoi jo maailmankaikkeuden luomisesta, joka alati jatkuu keskuudessamme ja tulee kerran aikojen täyttymyksen aikana.
Liturgiassa aika ja paikka eivät enää rajoita, vaan kaikki yhdistyy, kun taivas ja maakin yhdistyvät ja Iankaikkinen Jumala on ainoa ylistyksemme aihe.
Synninpäästö avaa tien kiitokseen ja Kolmiyhteisen Jumalan ylistykseen.
Tarja
Kiitos sinulle tekstistäsi!
Mika
Kiitos hyvästä raamatunkohdasta, missä puhutaan Jumalan rakkaudesta kaikkia kansoja kohtaan.
Itse olen paljon käyttänyt Abrahamin kutsuun liittyvää lupausta 1. Moos. 12:3
” — sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.» vuoden 1992 käännös
” — sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” Vuoden 1933 käännös
Kamerunissa yleisin työkieleni oli ranska. Se on maan tärkein yleiskieli, toinen virallinen kieli on englanti. Pohjais-Kamerunin yleisin yhdyskieli on fulfulde. Suurin yksittäinen väestöryhmä kirkossamme ovat gbayalaiset. Siihen aikaan kun siellä työskentelin kirkossamme käytettiin monia eri käännöksiä, mutta yleisin ranskankielinen käännös oli Louis Segond.
Koska olympialaiset pidettiin äskettäin Ranskassa, niin panen tähän Apostolien tekojen kolmanteen lukuun viittauksen Ranskan Pipliaseuran sivustolle, kaksi ranskaksi ja yksi kelttiläiseen kieleen bretoniin. Tästä sitten kukin voi mennä muihin sivustolla oleviin käännöksiin.
https://lire.la-bible.net/bible/NFC,LSG,BRE1897/ACT.3
JOS VASTAUS VIIPYYKIN
Jumala älä enää vaikene! Älä katso ääneti, älä ole niin hiljaa! Ps. 83:2
On innostavaa kuulla, miten Jumala on vastannut rukouksiin. Lukemattomat kerrat olemme saaneet kuulla, kuinka Jumala tuli hädän keskelle ja auttoi. Milloin ongelmat yllättäen ratkesivat, milloin jokin sairaus parani, milloin Jumala antoi rauhan vaikeiden tilanteiden keskelle.
Jumala, älä enää vaikene, älä katso ääneti, älä ole niin hiljaa, huutaa jokainen kristitty vuorollaan omien ahdinkojensa keskeltä. Ja saa huutaakin, sillä Jumala on luvannut vastata rukouksiimme. Hän on itse kehottanut meitä pyytämään suuria rohkeasti.
Mutta jos Jumala tällä hetkellä rakastaa sinua vaikenemalla, antamatta selkeää vastausta, ota se kunniana vastaan. Koska hän rakastaa sinua niin paljon, hän vaikenee. Ehkä rukouksesi saa muuttua pikkuhiljaa levolliseksi luottamukseksi, sillä Pyhä Henki kyllä annetaan kaikille murheellisille lohdutukseksi, vaikka vastaus tuntuisikin viipyvän.
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, s. 185-186, Symbolum Oy, 2021.
Mika
Kiitos erittäin hyvästä kommentistasi
Vanhastaan on ollut tapana sanoa, että Jumala kuulee aina rukouksemme, mutta toisinaan hänen vastauksensa on kyllä, toisinaan odota myöhempään tai toisinaan ei.
Kiitos Tarja.
Inkerin kirkon pastori Arvo Survo kertoi taannoin eräässä saarnassaan kysyneensä Lappeenrannassa tuntemattomalta naiselta erästä paikkaa, jonne Arvon piti mennä. Nainen neuvoi hänelle tien. Kun he erosivat Arvo toivotti tuolle naiselle Jumalan siunausta. Paljon myöhemmin Arvo tapasi tuon naisen eräässä tilaisuudessa. Nainen kertoi Arvolle, että hän parani sairaudestaan samalla hetkellä, kun Arvo toivotti hänelle Jumalan siunausta. Arvo ei asiasta tiennyt. Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Jumalan varjeluksesta ja avusta monessa ahdingossa sain myös tietää eräältä 20-vuotta Stalinin leireillä olleelta inkeriläiseltä naiselta, tutustuttuani häneen vuosina 1990-2000. Ennen vangitsemistaan hän toimi opettajana. Ihmeiden aika ei ole ohi, se käy ilmi väkevästi myös Survon saarnoista.
Kosti
Kiitos tekstistäsi missä kerrot Jumalan ihmeistä ja myös työn mukanaan tuomista ahdingoista
Jumalan hallussa on elämämme siksi hänen turviinsa heittäydymme ja syliinsä sulkeudumme armoa anellen ja toinen toistamme rukouksissa kannellen.
Kosti
Arvo Survon tapasin viimeksi Karkussa Sleyn lähettien kokoontumisessa jokunen vuosi sitten ennen koronaa. Silloin keskustelimme monesta mielenkiintoisesta aiheesta.
Kiitos Matias mielenkiintoisista blogeistasi. Olen muutaman kerran tavannut Arvo Survon. Tosin siitä on jo muutamia vuosia aikaa. Nyt kun raja on sulkeutunut lienee yhteistyö Inkerin kirkon kanssa vaikeutunut. En myöskään tiedä mikä tilanne Inkerin kirkossa tarkasti ottaen on tällä hetkellä.
Kosti
Kiitos itsellesi
Kysymykseen sodan vaikutuksesta
Koska olen jo pitkään ollut eläkkeellä, en enää ole seurannut niin tarkoin. Todennäköisesti sinä tiedät yhtä paljon kuin minäkin aivan viime hetken tilanteen kehityksestä,voit tietää jopa enemmän ja ajankohtaisempia. .
Islannin vanhin käännös täytti tänä vuonna 440 vuotta. Guðbrandsbiblía on vuodelta 1584.
Panen tähän viitteen uusimpaan käännökseen,
vuodelta 2021 olevaan Biblía 21. aldar -käännökseen:
https://biblian.is/biblian/postulasagan-3-kafli/
Tähän liittyy myös äänikirja joten sitä on mukava kuunnella samalla kun lukee.
Näiden kahden lisäksi tuosta voi mennä eteenpäin kahteen muhunkin käännökseen islanniksi:
Vuodelta 1981 olevaan Þýðingin 1981
Vuodelta 1841 olevaan Viðeyjarbiblía
-käännöksiin.