Pirkko Jalovaara -tapauksesta johtunut keskustelu nosti esille demoni-pohdinnan lisäksi myös kysymyksen ihmeistä ja niiden todellisuudesta tai epätodellisuudesta.
Toisella puolella ajatellaan, että Raamatun kuvaukset ihmeistä ovat vain oman aikansa maailmankuvaan liittyviä kertomuksia, joilla pyrittiin selittämään sitä, mitä ei vielä ymmärretty tai joilla haluttiin korostaa Jeesuksen merkitystä. Inhimillisen tiedon lisäännyttyä ei ihmeille enää ole tilaa, ja jos vielä tänään tapahtuu jotain selittämätöntä, niin uskotaan, että pian sillekin löytyy järkeenkäypä selitys. Moni varmaan kokee saavansa mielenrauhan, kun rationaaliset selitykset mitätöivät ihmeet ja samalla Jumalakin selitetään tyhjäksi. Kiusaava ajatus siitä, että jos Jumala sittenkin on ja jos sittenkin olen hänen edessään jollain tavalla vastuussa, voidaan järkiperustein vaientaa. Mutta jos Jumala sittenkin on? Jos Raamatun ajan ihmiset eivät olleetkaan niin naiivin yksinkertaisia, että näkivät ihmeitä siellä ja täällä, missä mitään ihmeitä ei oikeasti tapahtunut. Mitä jos he eivät sepittäneetkään Raamattuun keksittyjä taruja ajatellen, että kyllä herkkäuskoiset ihmiset ne uskovat. Sitä paitsi he olivat itse valmiita antamaan henkensä niiden ”tarujen” tähden.
Toisella puolella ihmeistä on tullut koko uskon keskus. Julistuksesta on tullut todistuksia tämän päivän ihmeistä ja jumalanpalvelukset ovat muuttuneet parantamiskokouksiksi. Sana rististä Jumalan voimana on tainnut tulla hullutukseksi jo monille uskovillekin, ja sen sijaan etsitään voimatekoja. Jeesus ei halunnut tulla kruunatuksi ihmeittentekijäkuninkaaksi. Hänelle ihmeet eivät olleet kaikki kaikessa, vaan ne olivat ennen kaikkea tunnusmerkkejä, jotka kertoivat, kuka Jeesus on. Jeesuksen ihmeet täyttivät Vanhan testamentin ennustukset Messiaasta ja tulevasta pelastuksen ajasta. Ihmeet kertoivat siitä, että Jumalan valtakunta oli nyt tullut lähelle. Mutta ennen kaikkea ne kertoivat kaikkein suurimmasta ihmeestä: siitä, että Kaikkivaltias Jumala oli tullut ihmiseksi, ottanut orjan muodon, ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti, sovittaakseen langenneen ihmiskunnan. Sen ihmeen edessä me kumarramme päämme ja polvistumme, emmekä yrittää selittää sitä tyhjäksi järkeilyillämme.
Ihmeellä voidaan tarkoittaa ainakin kolmenlaisia tapahtumia. Helpoin llaji ihmeitä lienevät epätodennäköiset yhteensattumat, joista meillä useimmilla lienee kokemuksia. Malliesimerkki tämmöisestä on vaikkapa jokin täpärä pelastuminen. Hieman enemmän uskoa vaativa ihme on selittämätön ilmiö, vaikkapa sairauden paraneminen ilman lääketieteellistä interventiota. Tämmöiset ovat jo paljon harvinaisempia, mutta niitäkin kyllä esiintyy silloin tällöin. Ihme sanan ankarimmassa merkityksessä on se, että tapahtuu jotakin, joka tiedetään mahdottomaksi, mutta joka kuitenkin tapahtuu. Useimmat meistä eivät koskaan koe mitään tämmöistä, mutta jotkut ovat tämmöisestäkin todistaneet.
En nyt oikein ymmärrä tuota pesher-asiaa. Pesherithän olivat juutalaisia VT:n profeettatekstien selityksiä – tunnetuin ehkä Qumranin Pesher Habakuk – joissa VT:n tekstiä siteerattiin lyhyinä jaksoina ja sitten selitettiin, miten se toteutuu tässä ja nyt. Miten Jeesuksen ihmeteot liittyvät tällaiseen pesher-traditioon?
Vili: pesherit viittaavat siihen että vanhat tekstit ovat tulkitavissa kustakin nykyajasta käsin reaalipreesensiin viitaten. Pesherit ovat eräänlaista peitekieltä, jossa käytettiin myös peitesanoja ja allegorioita. Qumran-tekstien käyttämä sana kittiläiset olivat esim. sanan roomalaiset peitesana.
Tarkemmin:
http://www.peshertechnique.infinitesoulutions.com/
Kyllä tuon tiedän ja ymmärrän, mutta miten se liittyy kertomuksiin Jeesuksen ihmeteoista? Sen käsitän, että joillakin Jeesuksen ihmeteoilla oli vanhatestamentillinen tausta – vaikkapa mannaihme ruokkimisihmeen taustana – mutta siinä kyse on lähinnä typologiasta, eikä se sinänsä tee Jeesuksen ihmeestä epähistoriallista.
Ville: kuten tohtori Thiering näyttää myös Uuden testamentin kirjoittajat ovat käytäneet pesher-tekniikkaa ja kirjoitaneet siis peitekieltä missä käsitteet tulee ymmärtää vertauskuviksi.
Ninpä esim. ruokkimisihmeessä:
1) ruokkiminen = opettamista
2) leipä =opittavaa
3) kala =on opittavan salainen sisältö
4) kala =on myös opettajan vertauskuva
5) tähteet=yli ymmäryksen jäävä opetus