Olen hurmioitunut! Haluaisin kirjoittaa metrikaupalla ”jaetusta julkisesta turvallisesta tilasta”.
Filosofi Pekka Himanen väläytti tila-ajatusta ihmetellessään Helsingin Sanomien haastattelussaan (18.12.) sitä, minne ajastamme on kadonnut arvokkuus. Politiikkaa tai sosiaalista mediaa tarkastellessa näkee nopeasti, että emme osaa olla enää ihmisiksi. Himanen kaipaa ”jaettua julkista tilaa, jossa vallitsee kunnioitus toisen perusarvosta”.
Raudaskylän kristillisen opiston rehtori Jukka Hautala pohti artikkelissaan (HS 17.12.) sitä, miten uskonnollisuus voisi olla nyky-yhteiskunnassa läsnä. Hän puolestaan käyttää termiä Safe Place, turvallinen tila.
Molemmat tarkoittavat tilaa missä ihmiset kohtaavat toisensa kunnioittavasti. ”Paikka, jossa jokainen kohdataan tasavertaisesti, ilman väkivallan tai syrjityksi tulemisen uhkaa”, Hautala kirjoittaa ja kiteyttää: ”Turvallinen tila kutsuu ihmistä esiin omana itsenään.”
Jaetussa julkisessa turvallisessa tilassa minun on mahdollisuus kysyä, kertoa, kuulla ja tulla kuulluksi. Tulla nähdyksi minuna.
Yleensä silloin kun ihminen näkee toisen oikeasti, alkaa tapahtua. Ymmärrys lisääntyy. Huuto vähenee. Keskustelu voi alkaa.
Kiitän kaikkia niitä, jotka puuttuvat epäasialliseen käytökseen missä tahansa tilassa. Kiitän kaikkia niitä, jotka raivaavat somemäiskinnän keskelle tilaa ilmaista asioita toisin. Sitkeästi. Rohkeasti. Vastavirtaan ponnistaen. Arvostan, peukutan ja kannustan jokaista toisen kunnioittajaa, jokaista yritystä ymmärtää mistä on kyse.
Raivatkaa siis herrojen ja rouvankin kaipaamalle tilalle tie! Se, mitä edellä peräänkuulutetaan, on itseasiassa kristillisen kanssakäymisen ydintä. Onko unohtunut?
Annmari Salmela :”Himanen kaipaa ”jaettua julkista tilaa, jossa vallitsee kunnioitus toisen perusarvosta”.”
Henk.koht. ihastuin filosofi Himasen & al. Siniseen kirjaan, jota vastaan julkisilla palstoilla poliittisista syistä hyökättiin. Silloin kirjoitin johonkin viestiin :” Ehkä Himasen kannattaisi jatkossa olla tarjoamatta ”kansalle” keskustelun pohjaksi tekstiä, jota ”kansa” ymmärtää, kun lopputulos ”kansantajuisuudesta” näyttää olevan pelkkä Himasen mustamaalaus.”
Tässä näkökulmani copy-pastea silloisesta keskustelusta: ”Pekka Himasen et al. Sininen kirja lähtee filosofisten teosten tavoin liikkeelle etiikasta ja arvomaailmasta. Lähtökohtana ”näkymätön todellisuus” se pyrkii muotoilemaan tulevaisuuden yhteiskunnan eettisen perustan, jonka päämäärä on jokaisen ihmisen arvokas elämä.
Sinisessä kirjassa arvokkaan elämän käsitteeseen on sisällytetty vapauden käsite, joka merkitsee vapauden kulttuuria, jota voi kutsua myös luovuuden kulttuuriksi, jossa ihmisten on mahdollista toteuttaa oman yksilöllisen arvomaailmansa mukaista potentiaalia mahdollisimman täydesti. Tavoitteena on, että ihmisen elinajasta 50% olisi vastuuta kanssaihmisten elämänlaadusta ja 50% omasta.
Että filosofin ”sana tulisi lihaksi”, on voitettava idean toteutumista haittaavat esteet, joista ensimmäinen mieleen tuleva on yhteisöä ohjaavien arvoprinsiippien löytäminen. Moraalifilosofi Erik Ahlmanin ajatusten mukaan absoluuttisten arvojen asettaminen perustuu aina uskoon kyseisten arvojen pätevyydestä. Ahlman kutsuu arvoja tahtotendenssin ulkoisesti ilmeneviksi laadullisuuksiksi. Kun arvojen ja niiden välillä tehtyjen arviointien/vertailujen yhtäläisyys on edellytys yksilöjen väliselle ymmärtämiselle, niiden ymmärtäminen edellyttää, että arvot saavat ilmauksen, joka tarjoaa niiden tulkitsemismahdollisuuden. Minimivaatimus tämän saavuttamiseksi on mielestäni julkinen ja avoin keskustelu arvoista ja niiden perusteista.”