Olen pannut merkille, että etenkin monet luonnontieteilijät samastavat ihmisen eläimeen. Tätä ajattelutapaa on sitten yksi ja toinen ruvennut jäljittelemään. Tosin perustelut ovat harvoin, jos koskaan kovin syväluotaavia.
Mutta mikä on ihminen? Tämä kysymys on synnyttänyt valtaisan määrän uskonnollista, filosofista ja vieläpä taiteellistakin hengenelämää. Huomionarvoista on mielestäni kuitenkin se, että valistus, joka alkoi Euroopassa 1700-luvulla ja jatkuu yhä, pitää ihmisen järkeä ainoana ja riittävänä tiedon ja totuuden lähteenä. Tämän mukaan ihmisen järki on kaiken mitta, enemmän kuin mikään muu.
Entä onko ihminen sitten eläin? Biologisesti kyllä, mutta arvopohjaisesti olen asiasta eri mieltä. Kun vertaan ihmistä eläimeen, huomaan eron. Perustelen väittämääni seuraavilla näkökohdilla.
Toisin kuin eläin, ihminen luo kulttuuria. Eläin saattaa olla utelias, mutta tiedettä se ei pysty tuottamaan. Eläimet voivat olla leikkisiä, mutta taiteen tekijöiksi niistä ei ole. Monilla eläimillä on lauma, mutta onko se samastettavissa ihmisyhteisöön.
Eläimeltä puuttuu myös omatunto, se ei ole moraalisia olento. Eläin ei myöskään harjoita uskontoa, se ei rukoile eikä ole muutenkaan uskonnollinen. Moraalilait pätevät vain ihmisten yhteisöissä. Me arvotamme asioita, luomme normeja, jotka ohjaavat käyttäytymistämme. Meillä on järki ja omatunto
Me ihmiset tiedämme, keitä olemme, olemme itseämme kysyviä ja itsestämme tietoisia. Tuskin susi tietää olevansa petoeläin tai harakka lintu. Kykenemme kielen avulla ilmaisemaan ajatuksiamme, taidamme monia käytännön taitoja, harjaannumme tekemään matemaattisia päätelmiä, opettelemme uusia kieliä, muistelemme menneitä ja hahmotamme tulevaisuutta.
Ihminen on myös ainoa olento maan päällä, joka tietää kuolevansa. Ehkä myös jotkut eläimet vaistoavat lähestyvän loppunsa, mutta vain oireenomaisesti. Olemassaolon ongelmaa ei eläin pohdi kuten ihminen, jonka koko elämä on alusta loppuun keskustelua kuoleman kanssa.
Ihmisinä olemme myös poikkeuksellisen tunneherkkiä, mikä usein on luovan ajattelun ja toiminnan ehto. Kyky käyttää symboleja on sekin leimallisesti ihmisen piirre. Vastapainona voin tietysti todeta, että vaistotoimintamme ovat kovin olemattomat eläimiin verrattuina.
Kun arvioimme ihmistä, riippuu paljon siitä, mihin me vaa´an kallistamme. Evoluution pitkässä prosessissa olemme ikään kuin vasta nyt tänne ilmaantuneet. Olemme nuoria tulokkaita, mutta kaikkein tuhoisimpia.
Kun punnitsen ihmisenä olemista, kallistun vaa`assani siihen, että ihminen on jotain olennaisesti omaansa. Me olemme moraalisia olentoja, ja juuri se erottaa meidät kaikista muista. Tämän takia meillä on myös muusta luomakunnasta poikkeava suuri vastuu, koska moraalisina olentoina ainakin periaatteessa tiedämme, milloin teemme hyvää, milloin pahaa ja mitä teoistamme seuraa.
Kristillisessä käsityksessä puhumme Jumalan varjeluksesta ja johdatuksesta, mutta tällöin liikumme irrationaalin alueella, mikä avautuu vain uskolle. Mutta kun olemme moraalisia olentoja, niin kaikki, mitä teemme, voidaan asettaa suurennuslasin alle.
Voin ihastella ihmisen rakentamia teknisiä innovaatioita ja koko valtaisaa teknokulttuuria. Samalla törmään ympäristöuhkiin ja jopa biosfäärin tuhoutumiseen, ihmisen ja muun luomakunnan perikatoon. Ketä muuta voin tästä syyttää kuin homo sapiensia, jollainen itsekin olen. Yhä todennäköisempää on, että elollinen luonto elää tai kuolee ihmisen toimenpiteiden seurauksena – ellei sitten ulkoavaruudesta tuleva asteroidi ehdi edelle.
Onko Sinulla ollut koskaan omaa pienestä asti kasvattamasi koiraa tai kissaa?
Koiralla on omatunto, se kykenee tuntemaan syyllisyyttä tehtyään jotain minkä tietää kielletyksi.
Ihmisapinat samoin, delffiinit ovat älykkäämpiä kuin yksinkertainen ihminen.
”Ihminen on myös ainoa olento maan päällä, joka tietää kuolevansa.”
Tämäkään ei ole välttämättä näin. Wanhat ja sairaat elefantit hakeutuvat kuolemaan.
Kiitos Matti blogeistasi 🙂 On hyvä lukea teologia, joka ei väistä luonnontieteiden ja niiden harjoittajien esiin nostamia näkökulmia. Näitä kaivattaisiin lisää! Ilo lukea. Jatka ihmeessä samaan malliin *thumbs up*
Jos pysytään Raamatun ilmoituksessa, niin asia on hyvin selkeä, Jumala on kaiken elävän luoja, alkuun saattaja ja kaiken ylläpitäjä. Kaikki lajinsa mukaan, ja ihminen on ainoa, mikä on luotu alunperin Jumalan kuvaksi.
Eläimet pysyvä ruodussaan, eikä muutosta näy, ihminen taas soutaa ja huopaa ja kyselee omaa olemistaan. Mikä on ihminen? Ei ainakaan eläin sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka lihan puolesta paljon onkin samaa, kuin sialla.
Kirjoitin aiheesta vuosia sitten. Aihe ei silloin keskustelua herättänyt. Jospa nyt saataisiin keskustelua yhdessä aikaan. Kysymys, siitä mikä erottaa meidät eläimistä on minustakin hyvin mielenkiintoinen. Ero ei ehkä ole kaikissa tapauksissa niin yksioikoinen kuin Matti W. tekstissään esittää.
Eläintarhan häkkiin on joskus laitettu joku ihminen. Katsojat kyllä hänet heti ihmiseksi tunnisti. Siperiasta löytyi myös poika, joka eli susien kanssa. Hänkin oli ihminen, vaikka käyttäytyi susien tavoin. Eläinten kasvattamia lapsia on muitakin. Kakki he ovat selkeästi ihmisiä. Joten on aika mielenkiintoinen kysymys tuo, mistä erotamme ihmisen eläinten joukosta. Ihmisen kohdatessamme, tiedämme heti, että tämä on ihminen. Mistä oikeastaan sen tiedämme?
Se Jumalan luoma alkuihminen ei tainnut paljoa poiketa tämän päivän ihmisapinoista juurikaan missään suhteessa. Vai kuvitteleeko blogisti, että arvoisa Aatami ja frouvansa Eeva olivan tämän päivän ihmisen älynlahjoilla varustettu pariskunta?
Olisikohan evoluutiolla mitään tekemistä asian kanssa?
Kimmo W
Mainitsin kirjoituksessani evoluution pitkän prosessin. Aatami ja Eeva – avautuvat mytologiasta. Onkohan Sinulla vahva ennakkoasenne, kun olen teologi ja pappi? Mielenkiintoista!
”Eläin ei myöskään harjoita uskontoa, se ei rukoile eikä ole muutenkaan uskonnollinen.” Tämän pitäisi olla kaikille selvää, jotka ovat seuranneet ihmisten ja eläinten elämää ja käytöstä.
Wirilander: ”Onkohan Sinulla vahva ennakkoasenne, kun olen teologi ja pappi? ”
Miksi olisi? Kyllä minä monta pappia tunnen, pari oikein hyvää ystäväänikin (tosin liberaalimmasta päästä), joiden kanssa tulen mainiosti juttuun, huolimatta varsin eriävistä käsityksistä uskonasioiden suhteen.
Rantanen: ”Eläin ei myöskään harjoita uskontoa, se ei rukoile eikä ole muutenkaan uskonnollinen.”
Kuvittelen olevani ihminen, vaikken rukoile enkä ole missään suhteessa uskonnollinen. Taidanpa sittenkin olla eläin? Minulla on oikein soma muistakin siinä suhteessa samanlaisista yksilöistä koostuva perheyhteisö ja ystäväpiiri ympärilläni, jotka eivät rukoile, eivätkä ole pätkän vertaa uskonnollisia.
Luolaihminen, joka oli hädin tuskin juuri oppinut pukeutumaan kylmää vastaan eläimennahkoihin, muttei ollut vielä keksinyt edes tulta ja oli juuri noussut pystyasentoon, kahdelle takaraajalleen (Homo erectus 1,9 miljoonaa – 50 000 vuotta sitten) oli kyllä eläin siinä missä muutkin eläimet. Varsinainen veitikka tuo esi-isämme, joka ei taatusti täyttänyt blokistin perusteluja ihmisen ja eläimen eroista.
Kimmo, mistä tiedät, vaikka joku perhepiiristäsi tai ystäväpiiristäsi esim. rukoilisikin joskus, vaikka yksin ollessaan.
Mika: ”Kimmo, mistä tiedät, vaikka joku perhepiiristäsi tai ystäväpiiristäsi esim. rukoilisikin joskus, vaikka yksin ollessaan.”
So what, eihän se minulle kuulu, jos, niin suotakoon se heille, mutta tuskinpa.
Nykyisissä luokituksissa heimo Homidiae muodostuu ihmisistä, simpansseista ja gorilloista. Ihminen on geneettisesti lähempänä simpanssia kuin simpanssi orankia. Symbolifunktiokaan ei erota. Apinat oppivat satoja merkkejä viittomakieltä ja osaavat opettaa sitä laumansa jäsenille. Niillä on esimerkiksi rakkauden syvyysulottuvuus. Kun leskeksi jääneeltä gorillalta kysyttiin, miten menee, se viittoi ikävöivänsä puolisoaan.**
Jos ajattelisimme itseämme ja toisiamme apinoina, elämä voisi olla jonkin verran leppoisampaa. Suhtaudumme yleensä apinoihin huvittuneen ystävällisesti. Niin kai olisi hyvä suhtautua muihinkin ihmisapinoihin.
Vanha testamentti sanoo ihmisistä ja eläimistä, että ne ovat nefes. Eroa ei tältä osin tehdä.
Minusta ei ole ongelma, että ihminen on eläin. Mutta on aivan totta, kuten blogissa sanotaan, että muut eläimet eivät käyttäydy samalla tavalla kuin ihminen. Itse asiassa ihmisellä on paljon hyviäkin puolia, jotka puuttuvat monilta muilta eläimiltä. Ihmisen kysymyksiä ei voi ratkaista aivan samalla tavoin kuin Korkeasaaressa.
Hyvin lueteltu eri lajit. Simpanssi, oranki, gorilla, ihminen.
Miksi piti kehittyä näin monta erilaista lajia? Ympäristön erilaisuus ei tätä selitä. Kuvasarjoilla näytetään näppärästi todeksi, kuinka ihmisen ”välimuoto” on alkanut pitää kiinni puiden alaoksista ja tällä tavalla pikku hiljaa oppinut kävelemään kahdella jalalla. Tätä pidetään oikeana oppina, huvittavaa!
Kauan piti puussa roikkua, mutta kannatti. Tänään voidaan istua siististi lentokoneessa. Geneettisesti ihmistä lähellä oleva simpanssi jäi puuhun.
Tieteen tarinaa:
Lucy on Etiopiasta Hadarista Alue 333:lta 24. marraskuuta 1974 löydetty hyvin säilynyt Australopithecus afarensis -yksilö. Se nimettiin Beatlesin ”Lucy in the Sky with Diamonds” -kappaleen mukaan, jota löytäjät kuuntelivat nauhalta leirissään.[1] Luurangosta oli säilynyt huomattava osa, lähes 40 %.[2]
Lucy eli noin 3,2 miljoonaa vuotta sitten.[3] Amharaksi sen nimi on Denkenesh.[4]
Lucyn, kuollessaan ehkä 25-vuotiaan naaraspuolisen hominidin, aivot olivat pienikokoiset. Niiden koko oli noin kolmannes nykyihmisen aivojen koosta.[5] Ilmeisesti Lucy kuitenkin käveli jo jokseenkin samalla tavoin kuin nykyihminen.[6]
Vuonna 2016 antropologi John Kappelman kolleegoineen esitti tutkimuksensa Lucyn kuolinsyystä. Heidän mukaansa sen luurangon vammat osoittavat Lucyn pudonneen puusta, noin 12 metrin korkeudesta.[7][8] Tutkijat ovat kauan kiistelleet siitä, liikkuiko Lucy puussa vai maassa. Kappelmanin mukaan vastaus on molemmat. Piirteet jotka helpottivat sen kävelyä pystyssä tekivät siitä kömpelön kiipeilijän, ja se saattoi pudota puusta sen takia.[7][8 (Wikipedia)
Tottakai ihminen on eläin. Vain kehittyneempi, ajatteleva nisäkäs. Nykyisessä kehitysmuodossaan aivoiltaan muita eläimiä kehittyneempi ”sapiens” (viisas, arvostelukykyinen, järkevä ja nokkela eläin).
Wirilander: ”Samalla törmään ympäristöuhkiin ja jopa biosfäärin tuhoutumiseen, ihmisen ja muun luomakunnan perikatoon.”
Ihminen on aina, koko olemassaolonsa ajan pystynyt keksimään selviytymiskeinot ja voittamaan mitä erilisimmat uhat, sairaudet jne, jne. Ja tulee pystymään myös jatkossa. Ihmisen kehitys ei ole suinkaan päättynyt. Evoluutio jatkuu…
Tieto lisääntyy, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy – niin kauan, kuin Tellus taivaalla tuikkii.
Valistunut järki > valistunut sielu?
Ongelma tulee vastaan ainakin silloin , kun on kyse tappamisesta. Jos ihminen on eläin, niin tappamisesta tulee hyväksyttävämpää.
Pekka: ”Jos ihminen on eläin, niin tappamisesta tulee hyväksyttävämpää.”
Olivatko sotiemme sankarit mielestäsi eläimiä ”tappotalkoissaan”?
Eikö sinua ole opetettu tappamaan varusmiespalvelun aikana? Vai oletko kenties aseistakieltäytyjä?