Kahden kuukauden ajan on spekuloitu (keinottelun, laskelmoinnin hengessä) tulevasta hallituksesta. Uutiset ja ajankohtaisohjelmat ovat toistaneet itseään toimittajien täyttäessä viihteelle varatut tunnit kuin aikoinaan joutilaille roomalaisille ajatuksella Panem et circenses . Kristillisten kynnyskysymys 12,5 %:n mietojen viinien siirtämisestä kauppoihin päätyi 8 %:n kompromissiin. Varaa jäi 4,5 % vielä vastaisiinkin kompromisseihin. RKP väitti kehitysavun leikkaamisen vähentävän (Demokraatti 2.6.2023) uskottavuutta haettaessa turvallisuusneuvoston vaihtuvaa jäsenyyttä. Niin kuin pysyvien jäsenten veto-oikeudet eivät jo sinänsä olisi YK:n farssin aihe. Maamme perinteinen tyhjän äänestäminen YK:ssa ei ole aiemminkaan herättänyt toivottua uskottavuutta. Se siis ”leivästä ja sirkushuveista”.
Vaalien sanotaan aiheuttaneen maassamme kielteistä kahtiajakautuneisuutta kuin Yhdysvalloissa ja Turkissa ikään. Mutta eikö niin kaksipuolue- kuin oikeisto-vasemmisto-järjestelmässäkin vaalinsa tänään hävinnyt voi aina sanoa olleensa oikeassa voittaessaan huomiset vaalit? Yksimielisyys on tyypillistä vain diktatuureissa.
Olemme jopa laskeneet ihmisarvoisen elämän hinnaksi nelihenkiselle perheelle 3 600 ja yksin asuvalle 1500 euroa ikään kuin ihminen eläisi ”ainoastaan leivästä”. Mihin tällaiset uutiset liittyvät? Oletko lukenut, että ”kolme viidesosaa (eli 3 360 000) suomalaisista saa enemmän tulonsiirtoja, kuin maksaa veroa”? OECD-maiden tilastovertailussa olemme kirkkaasti vertailun kärjessä. Saman kertoo Teknologiateollisuuden edustaja Minna Helle sanoin; ”Ei ihmisiä kannata suojella työltä”. Kun väistynyt hallitus ylisti saavutuksiaan mm. koulu-uudistuksen osalta lähestyimme ongelmamme ydintä. Ei ainoastaan kemianteollisuus ole huolissaan ammatillisen koulutuksen osaamisen puutteista. Laajemminkin yritysjohtajista jopa ”42 prosenttia arvioi ammatillisesta koulutuksesta tulevien tekijöiden osaamisen numeroilla 1 tai 2 arvosana-asteikon ollessa 1–5. Vastausten keskiarvo oli 2,6. Viesti on pitkälti se, että perustaidot ovat hukassa niin luku- ja laskutaidon kuin matemaattis-luonnontieteellisten taitojen ja loogisen päättelykyvyn suhteen”(Taloussanomat 14.6.2023). Tämäkin arvio koskee vain ammattikoulutuksen käyneitä, ei koulutukseen hakeutumattomia tai sen keskeyttäneitä. Kokonaisarvio aukeaa vasta huomioitaessa ikäluokittain 20 %:n (8 980) jo peruskoulutason alisuorittajien – usein ns. erilaisten oppijoiden – määrä. Havainto auttaa näkemään todellisuuden ja utopian (toistaiseksi toteutumattoman ihanneyhteiskunnan) sijasta sen vastakohdan, dystopian (epätoivottavan, pelon ja kauhun yhteiskunnan).
Murrokset ja kriisit ovat kuitenkin kasvun paikkoja niin yksilön persoonallisuuden kuin yhteiskunnankin kehityksessä. Rakenteiden on aika ajoin murruttava tai ainakin uudistuttava. Olisiko mahdollista, että jonakin päivänä joku tulee paneutuneeksi maamme jäämurtajalaivaston siirtämiseen Katajanokalta sinne, missä talvisin on jäitäkin, Perämerelle. Sitä odotellessa tulisi huomio kiinnittää yhtä ajankohtaisiin aiheisiin kuten kilpailukyvyn, koulutuksen, täystyöllisyyden, työvoiman ja työpaikkojen kohtaamisongelmien sekä työperäisen maahanmuuton ratkaisemiseen. Ongelmat ratkaisuineen lienevät samaa luokkaa kuin jäämurtajienkin osalta. Halu ja rohkeus puuttuvat, koska kysymys ei ole taloudellinen vaan poliittinen.
Elämän keskiössä on työ. Se luo pohjan taloudelle, jolle rakentuu vauraus ja vaikutusvalta. Missä vauraus ja vaikutusvalta eivät jakaudu tasaisesti, siellä demokratiakin jää vitsiksi. Usein siteeraamani STTK:n puheenjohtaja Antti Palolan sanat (Demokraatti 9.12.2015); ”Olemme puolustaneet työelämän hyväosaisia…. Emme aidosti ja oikeasti ole kiinnostuneita muiden kuin tanakasti työelämässä olevien edunvalvonnasta”, kuvaavat aikaa, joka kuuluu historiaan. Samaa voi sanoa uhosta; ”Porvarihallituksen ja ay-liikkeen yhteenotto lähestyy – Soppatykit torille vai…” (27.4.2023 Talouselämä). Kahtiajakautuneisuuden aika on ohi valtaosan perinteisestä työväestöstäkin siirryttyä suurimmaksi työväenpuolueeksi itseään kutsuvaan Perussuomalaisiin, jolla tosin puolueena kokoomuksen tavoin on yhtä vähän näkemystä kuin ehkä haluakaan luopua tulonsiirtokäytännöstä, täystyöllisyyden ja riittävän 2 500 euron vähimmäispalkan tavoittelun sijaan.
Yhtä totta kuin työelämässä erityiskoulutus on tarpeen, on totta sekin, että vähemmän koulutusta kaipaava työ on yhä välttämättömämpää. Demokratia ei perustu vain arvoihin ja aatejärjestelmiin vaan työhön, siitä saatavaan riittävään korvaukseen sekä sen mukanaan tuomaan vaikutusvaltaan. Julkisen vallan ja vain sen velvollisuus on huolehtia täystyöllisyydestä ja siihen johtavasta koulutuksesta. Eikö jäänmurtajaongelman ratkaisu ole riippuvainen jäästä? Voisiko yhteiskuntarakenteiden uudistaminen olla riippuvainen vain jonkun ymmärtäväisen miehen tai naisen ilmaantumisesta?
Yhteiskunta ei kaipaa pelkästään ideologisesti työhön suuntautuvia eli toisten harteilla istuvia, vaan työhön tarttuvia. Vastuuta työstä ja sen tarjonnasta ei voi ulkoistaa, se kuuluu hallitukselle.
