Olivatko ne kuusi luomispäivää pelkkiä työpäiviä ja vasta seitsemäs lepopäivä? Kun lukee Genesiksen runoelmaa Jumalan luomistöistä, uumoilee että kesken työnteon oli myös juhlahetkiä. Voi puhua myös taide-elämyksistä.
Meren luomisen jälkeen ”Jumala näki, että niin oli hyvä”, toteaa raamatullinen kirjuri. Samoin kaiken vihreyden versoamisen jälkeen ja suurten ja pienten valojen ilmestyessä taivaankanteen. Ja niin edelleen. Taidehetken huipentumisen muodosti kuitenkin ihmisen luominen Jumalan kuvaksi. ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme…” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen.
Minua on inspiroinut kreikkalaisen tekstin ilmaisu olla jonkin kaltainen. Olen huvikseni opiskellut nykykreikkaa ja jonkin kaltaisuus, yhtäläisyys jonkin kanssa, sitä kuvataan sanalla simfona josta nousee myös musiikkitermi sinfonia. Sitä kautta ihmisen luominen lähtee soimaan ajatuksissani luovana sinfoniana, vaikkapa näin…
Mikä soi tuoreiden luomistekojen lomasta,
mikä sävel helisee vihreiden mättäiden välistä?
Ihminen siinä rakentuu kokoon luojansa kuvan sinfoniaksi.
Viulut rummut huilut
balaikka basso ja busuki
oboe käyrätorvi cembalo
harppu ja lyyra ja luuttu
symbaalit ksylofoni ja kannel
kaikki soittimet ennen ja jälkeen.
Särö kitaran kaikukopassa –
kun tuuli käy duurissa koko puutarha helisee,
kun viima sattuu säröön pirunviulu vingahtaa.
Ihmisen sinfonia Jumalan kuvan kaltaiseksi–
jokin särö pitää olla että soi kun tuuli puhaltaa
meren rannalla puhaltaa ja soi.
Meren rannalle siis päädyn taas. Pitäisikö ostaa jo lippu ja lentää? Arjen keskelle juhlaa. Alussa esittämääni kysymykseen löydän vastauksen, luomispäivät eivät olleet pelkkiä työpäiviä. Luoja vietti taidehetkiä tuon tuosta.
Eivät ole tänäänkään. Kun katson aamulla ikkunasta kesän vihreyteen tai yöllä taivaanvalojen asuinsijoille, suuri taide-elämys koskettaa sisintäni. Kun jään miettimään ihmisen ihmettä itsessäni ja muissa, sävel helähtää soimaan. Sitä on kesä. Jokin särö pitää myös olla. Sitä on luomisen sinfonia.
”kaupungissa (Berliinissä) vaikuttavan imaamin kerrotaan kehottaneen seuraajiaan tuhoamaan juutalaiset viimeistä ihmistä myöten”.
Tähän on taas tultu: Israelin valtion politiikkaa ja juutalaisia ihmisryhmänä ei osata erottaa. Seurauksena antisemitismi. Holokaustista on kulunut 70 vuotta, mutta maailma on jo unohtanut.. Surullista.
Jos tämä on muslimien keskuudessa yleinen asenne (kuten pahoin pelkään), koko maailman on oltava varuillaan. Mikäli tänään halutaan tuhota juutalaiset, kuka on tuholistalla huomenna..?
Se ei ole vain surullista vaan todella pelottavaa ja kauheata.
Onkos muuten meidän lehdistö tästä heräävästä juutalaisvastaisuudesta kirjoittanut? Seuraan vain joitain nettilehtiä, joten mahdolliset kotimaiset jutut ovat ehkä vain jääneet huomaamatta.
Njoo, varmasti esiintyy juutalaisvastaisuutta, kun yleensäkin keskustelua hallitsevat äärilaidat kummallakin puolella. Rasismi pitää tuomita kaikissa muodoissaan, mutta on kyllä yllättävää, että kirkollinen media haluaa uutisoida näistä asioita niin, että väkivallasta aidosti huolestuneiden ihmisten ja väkivaltaan perustuvaa politiikkaa arvostelevien päälle halutaan heittää tällainen kollektiivinen antisemitismin leima esittämällä muutama äärimielipide faktana, joka oikeuttaa sitten häpeäleiman langettamisen. Onko Kotimaankin viesti suurelle rauhaa rakastavalle enemmistölle näin ollen on: ”Hävetkää, vaietkaa, on juutalaisvastaista sanoa ääneen mitä ajattelee. Kuvittelisi, että eettisesti oikein toimiva toimittaja voisi oikein asiakseen tehdä jutun juutalaisvastaisuuden noususta ilman että tarpeen kirjoittaa leimaavasti Israelin väkivaltapolitiikkaa vastustavista mielenosoituksista?
Ongelman ydin on siinä, että Israel-nimisen demokraattisen valtion toimia on luonnollisesti voitava arvioida samoilla perusteilla kuin muidenkin demokratian pelisäännöillä ja ihmisoikeussopimuksiin sitoutuneiden valtioiden edesottamuksia, mutta kaikkia juutalaisia ei pidä sotkea Israel-nimisen valtion toimiin.
Tilanne muistuttaa kummallisesti sitä, kun sisäministeri lausuu omana mielipiteenään tai puolueensa nimissä jotain, niin nämä sanomiset menevät kaikkien kristittyjen / kirkon piikkiin, ja negatiivinen reaktio ei kohdistu vain sisäministeriin vaan kirkkoon.
Arabikansat (palestiinalaisetkin) kuuluvat seemiläisiin kansoihin ja kantavat niiden kulttuuria ja kieltä samoin kuin juutalaisetkin. Antisemitismi on siten myös hyökkäys koko seemiläistä perintöä vastaan.
Vaikka antisemitismi terminä rajattaisiinkin tarkoittamaan ainoastaan juutalaisvihaa, se on asenteena sukua kaikelle vihalle. Myös itsensä vihaamiselle. Sellaisella ei mitään rakenneta. Varsinkaan Lähi-idässä.
Turtiainen kirjoitti:
”Ongelman ydin on siinä, että Israel-nimisen demokraattisen valtion toimia on luonnollisesti voitava arvioida samoilla perusteilla kuin muidenkin demokratian pelisäännöillä ja ihmisoikeussopimuksiin sitoutuneiden valtioiden edesottamuksia…”
Tässä on se ongelma ettei yksikään muu demokraattinen valtio ole ollut samanlaisessa tilanteessa yli 60 vuotta kuin Israel. Ympäröivät valtiot pääosin ovat sitoutuneet Khartumin sopimuksen (kolmen ei-päätöksen) mukaisesti Israelin eliminoimiseen ja siinä ovat yhtenä tekijänä terroristijärjestöt. alkaen PLO:sta / Fatahista joka nykyisin on liittoutunut Hamasin kanssa. Jokaisen sodan ovat aloittaneet arabitahot ja/tai terroristijärjestöt. Merkillisintä on ihmisten muisti, miten lyhyt ja miten manipuloitavissa se on. Kuten olemme nähneet miten median tuottama uutisointi muokkaa ihmismieliä vastoin historian tosiasioita.
Eikä media puutu juuri ollenkaan esimerkiksi Hamasin toimintaan käyttää ihmiskilpiä ja lapsien viha/sotakoulutukseen puhumattakaan PA:n käyttämästä strategiasta ja vaatimuslistoista rauhanneuvottelujen tiimoilta. Mitenhän voi edes puhua enää Oslon sopimuksien jälkeen mistään rauhanneuvotteluista ehtoineen kun kerran PA on rikkonut tehtyjä sopimuksia kuin liukunauhalla ja oman peruskirjan Israelin tuhoamisartiklat ovat edelleen voimassa. No, onhan se arabien ajatusten mukaista koska vääräuskoiselle voi luvata vaikka mitä kuitenkaan sitä koskaan pitämättä. Nykyään pyritään historiaa kirjoittamaan uudelleen, politiikkaan sopivaksi työkaluksi, tällöin vääristellään koko konfliktin taustatekijät. Hyvä esimerkki on viimeisin Pentikäisen haastattelu, jossa hän jätti Hamasin melkeinpä synninpäästölle eikä halunnut ymmärtää miksi Gazan sodan uhrimäärä siviilien suhteen on suuri ja samalla hän vastoin tosiasioita teki Israelista suuren roiston sekä ehkä vähän pienemmiksi roistoiksi Israelin tukijat.
Hänen kannattaisi tutkia Hamasin tiedottajan Sami Abu Zuhrin lausuntoa 14.07.2014 Al Aqsa-kanavalle, ei KUA:n käsitys lepää millään vankalla pohjalla Lähi-idästä jos siellä suhtaudutaan yksipuolisesti tapahtumiin ja luodaan ”historiankuva” joidenkin naivien henkilöiden tekemistä matkakuvauksista.
On aikoihin eletty!
Kotimaa24 voisi uutisoida myös siitä, miten eilen Eduskuntatalon edessä 500 ihmistä osoitti tukeaan Israelille rauhallisessa mielenosoituksessa. Moni suomalainen vastustaa värittynyttä ja ei-tasapuolista uutisointia liittyen lähi-idän ongelmiin.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288718121250.html