Yksi lähetystyön hienoja puolia on se, että siinä saa tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Tiedottajan työni etuoikeus on, että pääsen heitä haastattelemaan ja kertomaan heistä muillekin.
Kerron kahdesta ihmisestä, jotka täällä Lähi-idässä ovat tehneet minuun vaikutuksen. Molemmat toimivat rauhan hyväksi. He, kuten tuhannet muutkin, ovat turhautuneet toivottomalta näyttävään Israel-Palestiina -konfliktiin. Mutta he eivät ole lamaantuneet, vaan panneet energiansa ja lahjansa toimintaan.
Lapsille parempi tulevaisuus
Ranskasta Israeliin 25 vuotta sitten muuttanut Pascale Chen on kahden nuorukaisen äiti ja lasten kehitykseen erikoistuneen järjestön johtaja Tel Avivissa. Hän toimii vapaaehtoisena naisten rauhanliikkeessä, joka on muutamassa vuodessa kasvanut huikeaksi ilmiöksi. Liikkeessä on mukana jo noin 30 000 ihmistä eri puolueista ja erilaisista uskonnollista ryhmistä. Mukana on myös palestiinalaisia. Järjestön päämääränä on saada poliittiset johtajat solmimaan rauhansopimus.
Pascale Cheniä motivoi tahto rakentaa parempaa maailmaa lapsille. Hänen mielestään israelilaiset ja palestiinalaiset ansaitsevat parempaa kuin elämää sodasta sotaan. Hän uskoo, että kaikki konfliktit saadaan ratkaistuiksi, jos niin halutaan.
Pascale Chenin esikoispoika oli 16-vuotias 2014, kun Gazassa käytiin satoja siviiliuhreja tuottanut sota. Pascalen mukaan sota oli raskas kokemus myös israelilaisille, vaikka uhreista valtaosa oli palestiinalaisia. Kenenkään lasten ei Pascalen mielestä enää pidä joutua sodan uhriksi.
Israelilaisnaisen mukaan aikaa riittää vapaaehtoistyöhön, kun asian kokee riittävän tärkeäksi. Voimaa ja motivaatiota hän kertoo saavansa upeilta työtovereilta. Hänellä on myös perheen tuki toiminnalleen.
Lasten kehitykseen erikoistuneen järjestön johtaja Pascale Chen toimii vapaaehtoisena nopeasti kasvaneessa naisten rauhanliikkeessä. ”Konfliktit saadaan ratkaistua, jos niin halutaan”, hän sanoo. Kuva Sari Lehtelä
Viholliset voivat löytää yhteyden
Juutalainen filosofian tohtori Yehuda Stolov johtaa uskontojen välistä kohtaamista edistävää järjestöä, joka myös on 17 vuodessa kasvanut ilmiöksi. Sen toiminnassa on tai on ollut 10 000 ihmistä. Toimivia ryhmiä on parhaillaan satakunta eri puolilla Israelia.
Stolov uskoo samoin kuin Pascale Chen, että ruohonjuuren rauhantyö kasvaa pikku hiljaa kansanliikkeeksi, jonka tuloksena saadaan lopulta rauha Lähi-itään. Hän tekee sitkeästi työtä unelmansa eteen. Mies uskoo, että kun toisistaan erillään elävät ihmiset, jopa toisiaan vihollisinaan pitävät, saadaan yhteen vilpittömään keskusteluun, raja-aidat kaatuvat ja ennakkoluulot karisevat.
Tätä tapahtuu parhaillaankin kymmenissä ryhmissä. Olen itse nähnyt, kuinka palestiinalaismuslimit ja Israelin juutalaiset (miehet!) halaavat toisiaan näissä ryhmissä, joita kokoontuu myös Lähetysseuran keskuksessa.
Yehuda Stolov näkee jatkuvasti, että kun ihmiset jakavat asioita jotka koskettavat heidän sydäntään, he alkavat nähdä toisensa uusin silmin. Kokemus muuttaa ihmisiä. Stolovin mukaan suurin juurisyy vihanpitoon on se, että ihmiset eivät tunne toisiaan, vaikka elävät lähekkäin. Heidän tietonsa toisista perustuu median välittämiin mielikuviin ja ennakkoluulot ohjaavat heitä.
Uskonnosta voimaa rauhan rakentamiseen
Stolovin visio perustuu hänen omaan kokemukseensa opiskeluajoilta. Keskusteluryhmässä hän näki, että saksalaiset kristityt opiskelijat etsivät totuutta yhtä vilpittömästi kuin hän. Hän tajusi, että hänen mielikuvansa kristityistä perustuu enimmäkseen ristiretkiin ja inkvisitioon. Kohtaamisissa oli valtava muutosvoima. Halu luoda siltoja eri tavoin uskovien kesken kasvoi miehen sisällä vähitellen intohimoksi. ”Uskonnon voimaa kannattaa käyttää rauhan ja myötätunnon rakentamiseen, ei muurien pystyttämiseen”, Stolov sanoo.
Sari Lehtelä
Suomen Lähetysseuran tiedottaja ja kummiyhdyshenkilö Lähi-idässä
Juutalainen filosofian tohtori Yehuda Stolov uskoo, että kun toisistaan erillään elävät ihmiset saadaan keskustelemaan avoimin mielin, ennakkoluulot karisevat ja Lähi-itään saadaan rauha. Kuulumisia vaihtamassa Stolov ja Jerusalemissa sijaitsevan Lähetysseuran toimintakeskuksen (Felm-keskuksen), isäntä, pastori Seppo Paulasaari. Kuva Sari Lehtelä
