Ihmiskauppiailta Malesiassa karkuun päässyt Ms. Xuan (oik.) saa apua AAT:n projektipääliköltä (Ms. Myngan), kun hän tekee virallista avunpyyntöä viranomaisille, jotta he pelastaisivat loput 10 vietnamilaisnaista samasta orjuudesta, jossa hän oli.
Ihmiskauppa on tämän päivän orjuutta – kirjaimellisesti ja julmasti. Tiedämme, että ihminen voi olla julma ihmiselle ja samalla Jeesukselle.
”Ja kaikki, mitä me ihmiset olemme tehneet yhdellekin Jeesuksen vähimmistä veljistä/siskoista, sen me olemme tehneet Jeesukselle.”
Pahuus asuu meissä kaikissa. Mutta miten on mahdollista, että mikään ei näytä pysäyttävän laajamittaista ihmiskauppaa, vaikka monet muut orjuuden muodot on jo pitkälti kitketty maailmasta.
Vilkaistaanpa esimerkkinä Vietnamiin. Renata Pio työskentelee Lähetysseuran yhteistyökumppanin AAT (Alliance Anti Trafic) – kansalaisjärjestön työssä eteläisessä Vietnamissa. Kuunnellaan hänen kokemuksiaan ihmiskaupan vastaisen työn haasteista:
”Vietnam on yksi merkittävimmistä ihmiskaupan alkuperämaista. Vietnamilaisia päätyy uhreiksi lähinnä muihin Kaakkois-Aasian maihin sekä Iso-Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan.
Mitä eroa on ihmiskaupalla ja laittomalla siirtolaisuudella? Miten ihmiset päätyvät tähän ja miksi he eivät lähde pois sieltä missä eivät halua olla?
Vietnamissa kyse on etupäässä naisten ja alaikäisten ’kauppaamisesta’ seksuaalisesti hyväksikäytettäviksi. Taustalla on usein oma halu lähteä köyhistä oloista uskoen parempaan (vauraampaan) elämään, mahdollisuuteen lähettää rahaa kotiin perheen tueksi. Moni valitsee tulevaisuudelleen vaihtoehdoksi laittoman maastamuuton, kun kotona näkymä on vain köyhyyden jatkumiseen. Laittomaan matkustamiseen he tosin tarvitsevat ’ystävällisten ihmisten’ apua – jota tuntuu olevan helposti tarjolla. (Joskus kyse on myös omaisten/tuttujen halusta lähettää uhri välittäjän matkaan pikavoiton eli palkkion vuoksi.)
Mutta tarina ennen matkaa ja määränpäässä ovat kuin yö ja päivä. Kyse on harhaanjohtamisesta, houkuttelusta, petoksesta (ja joskus pakottamisesta tai sieppaamisesta). Luvataan työpaikka, jota ei ole olemassa tai naimakauppaa tai rahaa elinluovutuksesta tai muuten vain seikkailullinen elämän muutos rikkaassa unelmien maassa. Todellisuudessa paikan päällä on bordelli (kadulta katsottuna hierontalaitos tai kauneushoitola tai baari), johon uhrit lukitaan, heidän henkilöllisyystodistuksensa ja vähäiset varat ja tavarat viedään ja heille osoitetaan seksityötä, jolla heidän pitää maksaa velkansa matkan, majoituksen ja ylöspidon kustannuksista. Velka, joka ei koskaan pienene, työ ja vankeus, joka ei koskaan lopu. He ovat ansassa, kielitaidottomina ja vailla ihmisiä joihin voi luottaa ja vailla tietä ulos. Myös heidän perhettään kotimaassa uhataan vahingoittaa, jos he eivät tee työtään kiltisti.”
YouTubessa on lyhyt tarina – https://youtu.be/_IM9dJ-HmtM – jossa Ms. Xuan, eräs AAT:ltä apua saanut, kertoo tällaisesta kohtalostaan. Hän hyppäsi kahden kuukauden hyväksikäytön ja vankeuden jälkeen Malesiassa bordellin kolmannen kerroksen parvekkeelta valiten näin kohtalokseen joko kuoleman tai vapauden.
Markkinoiden kysyntä tuottaa nämä uhrit seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja muuhun ihmiskauppaan kuten kalastuslaivoille, rakennustyömaille, kotiapulaisiksi tai esimerkiksi vaimoiksi Kiinaan, huom. edelleen – vailla ymmärrystä mihin tuli lähdettyä ja vailla mahdollisuutta palata. Nämä laittomat markkinat tuottavat sen pyörittäjille vuosittain miljardeja dollareita, aivan kuten laiton huume- tai asekauppa.
Miksi tilanteeseen puuttuminen on niin vaikeaa?
”Asia on syytä nähdä kahdella tasolla. Ensinnäkin voimme suoraan auttaa näitä ihmisiä, toisaalta ennaltaehkäistä tilanteiden syntyä mm. valistustyöllä ja riskitietoisuuden lisäämisellä sekä koulutus- ja työmahdollisuuksien lisäämisellä kotirintamalla, toisaalta pelastamalla uhreja näistä orjuusvankiloista ja tukemalla heidän paluutaan, toipumistaan ja kotoutumistaan sekä luomalla heille uusia mahdollisuuksia koulutukseen ja elantoon.
Nämä pelastusoperaatiot ovat todella vaikeita, samoin syyllisten saattaminen edesvastuuseen. Vietnamista käsin toimiminen toisen valtion alueella on mahdotonta – muuten kuin suurlähetystöjen ja viranomaisten kautta. Heille nämä ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti uhreja, joita tulisi auttaa, vaan laittomia ja paperittomia siirtolaisia, jotka ansaitsevat elantonsa häpäisemällä itsensä ja sukunsa. Sama asema heillä on kyseisen maan – esim. Malesian – viranomaisten ja poliisin silmissä.
Jos ihmiskaupan uhriksi seksityöhön joutunut pelastetaan tai hän pääsee pakenemaan viranomaisten huomaan Malesiassa, on edessä vähintään kuuden kuukauden tutkintavankeus rikollisen statuksella, ei uhrin statuksella. Kun henkilö aikanaan vapautetaan tuomioistuimen päätöksellä, hän on edelleen paperiton (korvaavien matkustusdokumenttien saaminen lähetystöstä kestää usein jälleen kuukausia) ja pennitön (onneksi myös Malesiassa on kansalaisjärjestö auttamassa heitä yhteistyössä AAT:n kanssa). Joskus uhrin perhe onnistuu kokoamaan suuren summan rahaa kirjekuoreen, antamaan sen oikealle ihmiselle, ja kas – tyttärellä onkin ilman odotusviiveitä matkustusasiakirjat ja lentolippu kotiinpaluuta varten.”
Toinen taso on puuttuminen rakenteisiin eli järjestelmiin, jotka joko ylläpitävät tai poistavat ihmiskauppaa. Vain tähän tasoon puuttuminen voi tuoda kestäviä muutoksia maailmaan.
”Vietnam on kommunistinen maa, jonka hallinto ei ole läpinäkyvää. Vietnam on yksi maailman korruptoituneimmista valtioista. Todellisuudessa ihmiskaupan vastustajat saavat viranomaisapua silloin, kun näille maksetaan voitelurahaa… siis lahjuksia, jotta he tekevät heidän virkavelvollisuuksiaan. Itseään kunnioittavat kansalaisjärjestöt kieltäytyvät tällaisesta korruption tukemisesta.”
AAT perusti uhrien vastaanottokeskuksen yhteisellä sopimuksella paikallisen poliisin kanssa. Vuoteen he eivät ole ’saaneet’ yhtään ihmiskaupan uhria (’paluumuuttajaa’) keskukseensa, koska ”Uhreja ei ole”. Samaan aikaan samainen poliisi toimittaa ko. uhreja tuhansien kilometrien päähän toiseen vastaanottokeskukseen.
”Monet lait ja viranomaisten toimintamallit ovat jo olemassa. Toimeenpanoon on vielä pitkä, pitkä matka. Meidän täytyy jatkaa työtämme. Uskon, että me kuljemme ja rakennamme tietä kohti sosiaalista kehitystä ja parempaa tulevaisuutta tälle upealle maalle ja sen kansalle.”
Lähetystyöllä on monet kasvot. Ihmiskaupan vastaisessa työssä puolustamme syrjittyjen ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia ja muutamme maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. Kuljemme toivon tietä, silloinkin kun tunnemme itsemme toivottomiksi. Kärsimysviikko päättyy ylösnousemukseen.
Ari Muttonen
Mekongin alueen johtamisen erityisasiantuntija, Phnom Penh
