Kirkkojen Maailmanneuvoston kymmenennen yleiskokouksen viimeinen päivä. On vietetty lähes kaksi viikkoa kristikunnan juhlaa. Olemme istuneet täysistunnoissa kuunnellen puheita ja esityksiä, keskustelleet maailmanpolitiikkaan ja ihmisoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä. Olemme rukoilleet yhdessä ja pohdiskelleet raamattupiirissä ja temaattisissa keskusteluissa. Nyt käsitellään komiteoiden raportteja, joista tulee täysistunnon käsittelyssä yleiskokouksen päätöksiä.
KMN:n yleiskokous on ihmiskunnan moninaisuuden juhla. Täällä ovat edustettuina kaikki maanosat ja hyvin monet kansat, myös sellaiset joiden keskuudessa KMN:n jäsenkirkot ovat vähemmistöinä. On myös joitakin kutsuttuja vieraita muiden uskontojen taholta. Tilaisuus on globalisaationkin aikana ainutlaatuinen. Tässä juhlassa ovat nimittäin mukana muutkin kuin vallan ja rahan perusteella matkustavat. Kirkkojen ja KMN:n kanssa yhteistyössä olevien järjestöjen kautta monet nuoret, naiset, alkuperäiskansat, kastittomat, köyhät ja muut marginaalissa olevat ryhmät tulevat edustetuiksi.
He ovat yleiskokouksessa lähes tasaveroisia osanottajia piispojen ja järjestöjohtajien kanssa. Moninaisuus luo ainutlaatuista väriä, kauneutta ja iloa. On tunne, että koko ihmiskunta on läsnä. Kaikista eroavaisuuksista ja eri näkemyksistä huolimatta, tai niiden värikylläisyyden korostamana, esiin nousee yhteyden ydin, usko Kristukseen.
Tämän yleiskokouksen paras täysistunto oli mielestäni eilinen teemaistunto rauhasta. Siinä yhdistyivät aidot todistuslausunnot Liberiasta, Iranista ja Costa Ricasta ja inspiroiva korealainen nykyteologia. Maailman todellisuutta ja kristittyjen tehtävää tässä maailmassa katsottiin hengellisesti ja älyllisesti perustellun teologian avulla.
Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa muista istunnoista. En ole muissa tilanteissa kuullut mitään uutta, vaikka asioita on käsitelty pätevästi ja hyvin valmistellulla tavalla.
Kokouksen olennaisinta antia ovat olleet kohtaamiset virallisen ohjelman pienryhmissä, Madang-näyttelytorilla, bussimatkoilla ja illanistujaisissa. Kymmenes yleiskokous ei ehkä ole ollut niin räjähtävä uusi luku kirkkohistoriaa kuin useimmat aikaisemmat. Kuitenkin nämä päivät ovat olleet aivan varmasti vaivan ja rahan arvoiset. Kristittyjen maailmanlaajuista juhlaa tarvitaan.
Valitettavasti yhteys yleiskokouksen ja järjestön toiminnan välillä ei ole yhtä johdonmukainen kuin kehitysoptimismin aikoina viime vuosituhannella. KMN:n talouden ja hallinnon kriisi jatkuu onnistuneesta yleiskokouksesta huolimatta.
Haaste selkiyttää toimintaa ja sen fokusta on sama kuin ennen yleiskokousta. Epäilen, ettei juuri nyt käsiteltävillä komitearaporteilla ole suuren suurta vaikutusta maailman menoon tai edes tämän järjestön konkreettiseen lähitulevaisuuteen.
Yleiskokouksen laaja edustuksellisuus ja aito juhla sen sijaan vahvistavat vakaumusta ekumenian tärkeästä tehtävästä. Maailmanlaaja juhla antaa toivoa ja innoitusta kristittyjen vastata haasteeseen todistaa ja palvella osana kokonaista ihmiskuntaa.
—
Isä Heikki Huttunen on Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri ja Suomen ortodoksisen kirkon asiantuntijana kokouksessa ja tuntee monet aiemmatkin yleiskokoukset.
Seurattuani tätä Busanin koukousta niin taitaapa valitettavasti pitää paikkansa. Voihan näitä kokouksia pitää niin kristilliset kirkot kuin muutkin yhteisöt… Vaan maailman menoa jos viitsii seurata, niin olemattomilta tulokset näyttävät.
Kristikúnnan juhlaa 2 viikkoa, muka!
Omahyväisyyden huippu!