Kerroin muutama päivä sitten julkaisemassani Kotimaa24-blogissa, että Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on ottanut kantaa Suomen ev.lut.kirkon virallisen palvelujärjestön Sleyn tänä vuonna julkaisemaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen. Opas on tarkoitettu nuorisotyöhön ja rippileireille. Oppaan ovat koonneet yhteistyössä (Sleyn lisäksi) 22 Suomessa toimivaa kristillistä tahoa. Mukana on lukuisia ev.lut.kirkossa aktiivista nuorisotyötä tekeviä järjestöjä.
Linkki edellä mainitsemaani blogikirjoitukseen:
Tänään 5.12.2018 on myös ihmisoikeuksien asiantuntija, Dos. VTT Matti Jutila Ihmisoikeusliitosta ottanut kantaa twitterviestiketjussaan tähän samaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen.
Lämpimät kiitokset Matti Jutilalle hyvästä kannanotosta!
Tässä linkki Jutilan puheenvuoroon, joka siis koostuu yhteensä yhdeksän twitterviestin ketjusta:
Konservatiivikristittyjen nuorille suunnattu seksuaalisuutta ja ihmissuhteita käsittelevä opas on herättänyt huolta monialaisesti ammattilaisten keskuudessa. Opas on #yhdenvertaisuus ja #ihmisoikeudet näkökulmista ristiriitainen ja vahingollinen. Ketju 1/https://t.co/xYsA8zMxxl
— Matti Jutila (@JutilaMatti) December 5, 2018
*Mielestäni kirkossa tarvittaisiin sisällöllisempää keskustelua siitä mitkä asiat vahingoittavat ihmisiä ja mitkä eivät ja mitä asioita ”hyvän tekemiseen” (kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, hyvään kohteluun jne.) sitoutuneen kirkon tulisi tukea omassa toiminnassaan ja mitä ei. Tässä keskustelussa pitäisi ottaa huomioon myös tieteellinen tutkimustieto, ja muidenkin kuin teologien asiantuntijuus koskien mm. seksuaalisuuden, sukupuolen moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden kysymyksiä. Voisi miettiä mm., että vahingoittaako esim. uskonnolla perusteltu patriarkalismi, rasismi, homokielteisyys, itsetyydytyskielteisyys jne. näiden opetusten tai asenteiden kohteeksi joutuvia, ja pitäisikö niihin siten puuttua, vai edustavatko ne pikemminkin harmitonta ”eri mieltä olemista”, joka pitäisi sallia moninaisuuden nimissä?
*Olen muokannut tätä blogia 8.11. noin klo 21. Blogikirjoituksen loppuosa (Jutilan kirjoituksen linkin jälkeen) on uutta tekstiä.
Ehkä olisi parasta, että kirjasta vastustavat tahot nostaisivat rikossyytteen kirjasen julkaisijoita kohtaan, niin että asia voidaan puida virallisessa oikeustoimessa, eikä netin palstoilla.
Tässähän on kyse uskonnonvapaudesta, sananvapaudesta, julkaisuvapaudesta. Kyse ei ole siitä, että ketään pakotetaan lukemaan ko. kirjasta tai kirkkoa pakotettaisiin käyttämään sitä oppimateriaalinaan. Koska asia on näin, niin herättää kummastusta, miksi jotkut tahot ovat niin hirmuisen kiinnostuneita kirjasesta ja pyrkivät saamaan eri tahoilta kannatusta hyökkääville mielipiteilleen.
Toisaalta tämä on jatkumoa jo kauan sitten sekä yhteiskunnassa että kirkossa alkaneelle mielipidemuokkaukselle, jolla Raamatun arvovaltaa pyritään murentamaan ja sen sanaa muuttamaan omien tulkintojen mukaiseksi. Siksikin olisi hyvä päivittää tilanne ja saada tuomioistuimen päätös siitä, missä Suomessa kulkee tänä päivänä uskonnon- ja sananvapauden rajat. Edelliset piirtävät rajat myös julkaisuvapaudelle.
Kaikusalo: ”Toisaalta tämä on jatkumoa jo kauan sitten sekä yhteiskunnassa että kirkossa alkaneelle mielipidemuokkaukselle, jolla Raamatun arvovaltaa pyritään murentamaan ja sen sanaa muuttamaan omien tulkintojen mukaiseksi. ”
Raamatun arvovaltaa murentavat ne, jotka ovat oppaan kirjoittaneet. He koettavat muuttaa kristillisyyttä omien tulkintojensa mukaiseksi. He tekevät Raamatusta alistamisen ja hengellisen väkivallan välikappaleen. Mitä muuta voi odottaakaan niiltä, jotka jatkavat katolista tulkinta perinnettä, niiden, jotka loivat inkivisition ja polttivat toisinuskovat. Näiden teologista perintöä jatkavat toimivat isiensä hengen mukaisesti.
Älkää sotkeko Raamattua oppaisiinne samoin perusteluin kuin inkvisitio.
”Mitä muuta voi odottaakaan niiltä, jotka jatkavat katolista tulkinta perinnettä, niiden, jotka loivat inkivisition ja polttivat toisinuskovat. Näiden teologista perintöä jatkavat toimivat isiensä hengen mukaisesti.” T.T.
Luotpas sinä merkillisiä rinnastuksia. No, niihin on totuttu.
”Älkää sotkeko Raamattua oppaisiinne samoin perusteluin kuin inkvisitio.” T-T.
Minulla ei ole mitään tekemistä ko. kirjasen ilmestymisen kanssa. Puolustapanhan vain kristittyjen uskonnon- ja sananvapautta .
> Siksikin olisi hyvä päivittää tilanne ja saada tuomioistuimen päätös siitä, missä Suomessa kulkee tänä päivänä uskonnon- ja sananvapauden rajat.
Minusta tämä asia ei liity uskonnonvapauteen. Minulla on kokemuksia kirkon nuorisotyöstä yli 20 vuoden ajalta ja minusta on hyvin pelottava ajatus, että kirkko tarvitsisi nuorisotyötänsä varten ”vapauden” sellaiseen hengelliseen väkivaltaan, joka oppaasta kuvastuu.
Toivoisin, että kirkon nuorisotyötä ei leimattaisi tuollaisen oppaan ja siitä kumpuavan maailmankatsomuksen kautta. Emme todellakaan tarjoa kenenkään lapsille tuollaista opetusta.
Matti Jutilalta teräviä huomioita oppaasta:
”Nostan ketjussa esiin sukupuolirooleihin, perheeseen sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä esimerkkejä, joten sisältövaroitukset homofobiasta, transfobiasta ja seksuaalisesta väkivallasta.
Oppaassa todetaan, että ahtaat sukupuoliroolit ovat raamatun vääristelyä, mutta samalla kautta linjan uusinnetaan ahtaita sukupuolirooleja. Mies on luja ja tekee päätökset; nainen jokin hoivaava ”salaisuus”.
Perhenormistossa on huutavia hiljaisuuksia. Oppaasta ei löydy mitään yhden vanhemman perheistä, samaa sukupuolta olevien vanhempien perheistä puhumattakaan. Miksi näiden perheiden vanhemmille tai niissä varttuville lapsille ei annettu yhtään rakastavaa sanaa?
”Rakkaus eksyksissä” -luku sisältää tekstejä mm. itsetyydytyksestä, pornosta, avioerosta ja seksuaalisesta väkivallasta. Huomautus: raiskaus ja hyväksikäyttö eivät ole ”eksyksissä olevaa rakkautta” vaan väkivaltaa!
Sama luku sisältää myös kirjoituksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Näkemykset ovat homofobisia ja transfobisia. Näillä ohjataan vähemmistöihin kuuluvia nuoria eksyksiin.
Pahinta on, että ”seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin kanssa kamppailevia” nuoria ohjataan kamppailemaan itseään vastaan; ei niitä normeja vastaan, jotka kieltävät heidän identiteetin ja vahingoittavat heitä.
Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus elää ja kehittyä arvojensa mukaisesti. Luonnollisesti myös konservattivisesta raamatun tulkinnasta kumpuavien arvojen ja normien mukaan on oikeus elää. Oppaan kritiikissä ei ole kyse tästä.
Oppaan tekijöiden esittämä ”sielunhoidollinen armon näkökulma” ei yllä heidän määrittelemistään perhe-, sukupuoli- ja seksuaalisuusnormistosta eroaviin nuoriin. Etenkin näille nuorille opas on vahingollinen. Vahingollista materiaalia ei pitäisi levittää nuorille oppaina. ”
Tulkaa esiin ne, jotka ovat kirjoittaneet oppaan tai osallistuneet sen julkaisemiseen. Haluan kuulla mielipiteenne Jutilan huomioista.
Etenkin näille nuorille opas on vahingollinen. Vahingollista materiaalia ei pitäisi levittää nuorille oppaina. ” T.T.
Ketä tarkoitat ”näillä nuorilla”? Mistä päättelet, että ”nämä nuoret” lukevat kirjaa? Vai luetuttavatko kirjasta vastustavat tahot kirjasen ”näillä nuorilla”?
Ajatteletko oikeasti että oppaan tekijät vähättelevät raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa eivätkä ymmärrä ja tunnusta sitä väkivallaksi?? Uskaltaisin sanoa ettei sinulla ole tarvetta tässä asiassa heitä ohjeistaa.
Toivoisin että kritiikissäkin voitaisiin säilyttää edes jonkinlainen maltti eikä demonisoida ja tuomita oppaan tekijöitä aivan kaikesta ja esittää että he tahallaan pyrkivät vahingoittamaan ketään.
Jos kerran myös nuorilla on oikeus uskoa ja elää omatuntonsa ja vakaumuksensa mukaan, silloin heillä tulee olla oikeus tutustua oppaaseen ja tehdä omat päätöksensä. Nuoria ohjatessa painostus ja pakottaminen ei ole hyvä asia, mutta mielestäni vaihtoehtoisten näkemysten esilläpito on. Onhan heidän tiedettävä eri uskonnoistakin..
Ja edelleen pidän ongelmallisempana sitä viestiä että tuntemustensa ja kokemuksensa perusteella nuori ”kuuluu” johonkin vähemmistöön.
Ja että esitetään totuutena ja ilman kyseenalaistamismahdollisuutta että sukupuolia on useita ja oma keho voi olla ”väärä”. Jostain kumman syystä tällainen opetus ei ole saanut aikaan vastaavanlaista kohua.
Jos esitetään että tunteet määrittävät lopullisen kohtalosi sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen ollaan toisessa ääripäässä ja yhtä lailla voidaan saada aikaan ahdistusta ja vahinkoa.
Muistamme millaisen vastaanoton sai ”Anni” joka kertoi vain oman tarinansa.
Minusta voitaisiin ainakin lähteä siitä että kaikki haluamme lasten ja nuorten parasta. Ja siltä pohjalta keskustella asioista joista ollaan eri mieltä. Mustavalkoinen hyvät-pahat -jaottelu sotkee kaiken vielä pahemmin.
”Ajatteletko oikeasti että oppaan tekijät vähättelevät raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa eivätkä ymmärrä ja tunnusta sitä väkivallaksi?” Tästä ei liene kysymys vaan siitä, että he nimittivät sitä otsikossa ’eksyksissä olevaksi rakkaudeksi’.
Martti p. Tuon että seksuaalinen hyväksikäyttö on tuotu oppaassa otsakkeen ”rakkaus eksyksissä” alla esittäminen siten että oppaan laatijat eivät mukamas ymmärtäisi sen vakavuutta ja väkivaltaisuutta on aikamoista aliarvioimista. Jos kyse ei ole tuosta niin mikä on ongelma? Mitä oppaan laatijat eivät mielestäsi ymmärrä? Totta kai he ymmärtävät. Eli jos keskityttäisiin varsinaiseen sisältöön.
Tapio T lisäksi pidät ongelmana ettei oppaassa huomioida yhden vanhemman tai kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheitä. Varmaan tiedät että on vielä muunkinlaisia perheitä?esim apilaperheitä ja polyperheitä. Onko tarpeellista tuoda oppaassa esiin nämä kaikki ja millaisia rakkauden sanoja ne mielestäsi tarvitsisivat?
Se ettei luetella kaikkia mahdollisia perhetyyppejä ei tarkoita että muissa perheissä eläviä jotenkin tuomittaisiin tai halvennettaisiin. Silti on lupa esittää tietynlainen ideaali mikä on esim ehjä perhe vaikka jotkut ovat eroperheistä.
Sateenkaariperheitäkin on monenlaisia, ei tosiaankaan vain kahden äidin ja lasten perheitä joissa isä on anonyymi luovuttaja.. (ks sateenkaariperheet.fi) Perhemuotojen kirjo on paljon laajempi ja uskoisin että jokainen meistä arvottaa ja priorisoi niitä joillakin perusteilla.
”Minulla on kokemuksia kirkon nuorisotyöstä yli 20 vuoden ajalta ja minusta on hyvin pelottava ajatus, että kirkko tarvitsisi nuorisotyötänsä varten “vapauden” sellaiseen hengelliseen väkivaltaan, joka oppaasta kuvastuu.
Toivoisin, että kirkon nuorisotyötä ei leimattaisi tuollaisen oppaan ja siitä kumpuavan maailmankatsomuksen kautta. Emme todellakaan tarjoa kenenkään lapsille tuollaista opetusta.” M.N.
Nyt en ymmärrä. Miksi toistuvasti vedotaan, että kirkko ei tarvitse tällaista ja emme halua tarjota tällaista. Ei Mikon sen enempää kun kenenkään muunkaan tarvitse tarjota kirjasta kenenlekään. Eihän tämä ole kirkon rippikoulukirja. Miksi jatkuvasti annetaan vaikutelma ikäänkuin tätä opasta pakkosyötettisiin kirkossa rippikoulujen yhteydessä tai muutoin? Se on mielestäni tietoista harhaanjohtamista.
Joissain ev.lut.kirkon rippikouluissa tätä opasta kuitenkin valitettavasti käytetään, esim Kankaanpäässä. Uusi Tie- lehti haastatteli elokuussa 2018 (9.8.2018) Kankaanpään ev.lut seurakunnan nuorisotyöntekijä Tuomo Taljaa joka esim viime kesänä käytti opasta rippileireillä. Hän myös iloitsi haastattelussa siutä että kaikki nuoret ottivat oppaan kun se oli jaossa.
Täytyy myös muistaa että kirkon virallisten palvelujärjestöjen kuten esim Sleyn ja Kansanlähetyksen pitämät rippikoulut ovat ev.lut.kirkon rippikouluja. Järjestöt ovat saaneet tuomiokapituleilta luvan ev.lut.kirkon rippikoulujen pitämiseen. Nämä järjestöt tekevät myös laajamittaista nuorisotyötä kirkon sisällä. Nämä järjestöt ovat olleet tekemässä opasta ja ilmoittavat sitoutuvansa sen näkemyksiin.
Oppaassa homoseksuaalisuus rinnastetaan syntiin ja puhutaan siitä, kuinka nuoren pitäisi rukoilla eheytymistä. Oppaassa puhutaan siitä, kuinka kierukan avulla suoritettu ehkäisy rikkoo Raamatun ”Älä tapa” käskyä. Ja itsetyydytyksen osalta annetaan ymmärtää, että se syntiä ja johtaa seksiriippuvuuteen.
Ja kun Kurttila ja joukko terveydenhuollon sekä myös teologian ammattilaisia kritisoi tällaista kirjoittelua, sitä pidetään täällä uskonnonvapauden vastaisena ja maalataan kuvaa siitä, kuinka yhteiskunta toimii uskontokielteisesti ja jopa sananvapautta loukataan.
Itse toivoisin, ettei syntyisi sellaista kuvaa, että evankelis-luterilainen kirkko ja sen nuorisotyö perustuu oppaassa esitettyihin vanhentuneisiin tietoihin sekä hyvin julmaan ja rakkaudettomaan asenteeseen. Mielestäni kirjaa kohtaan esitetty kritiikki on hyvin perusteltua ja tarpeellista eikä uhkaa kirkon nuorisotyötä tai uskonnonvapautta.
Kerrot Sari, että opasta on käytetty Kankaanpään srkn riparilla. Sittenhän teidän täytyy tehdä siitä kantelu kirkkoherralle ja tuomiokapitulille. Eiköhän tilanne korjaannu.
Lisäksi teidän täytyy lähettää kysely muiden seurakuntien johtajille, että onko ko. opasta käytetty heidän rippikouluisssaan. Ja jos on, niin sitten vain kantelette kuten edellä.
Opasta vastustavalle taholle kanteluiden laatiminen on varmaan kokemuksen kautta tuttua työtä.
”Itse toivoisin, ettei syntyisi sellaista kuvaa, että evankelis-luterilainen kirkko ja sen nuorisotyö perustuu oppaassa esitettyihin vanhentuneisiin tietoihin sekä hyvin julmaan ja rakkaudettomaan asenteeseen. ” M.N.
Asia taitaa olla kyllä niin, että te itse olette luomassa esittämääsi kuvaa näillä kirjoitteluilla. Ellei tätäkin kirjasta olisi nostettu tikun nokkaan ja alettu ampua tykeillä niin tuskinpa suurelle yleisölle olisi tullut mieleenkään koko asia.
Nythän tilanne on niin, että kaiken kuohutuksen fokus ei todennäköisesti ole ko. kirjanen, vaan sen hyväksyneet järjestöt, joita vastaan on hyökätty aiemminkin. Tämä kirjanen vain on eräänlainen keppihevonen, jonka varjolla mustamaalataan ko. järjestöjä hengellistä väkivaltaa käyttäviksi porukoiksi.
Jos kyse olisi vain kirjasesta, niin sen käytön kieltämiseksi kirkon piirissä ei tarvitsisi mielenterveyihmisten laatimia vetoomuksia, puhumattakaan lapsiasiainvaltuutun kannanotoista ja nyt viimeisenä ihmisoikeusliiton henkilön twitterit.
Ei tarvistsi muuta kuin kieltää kirjasen käyttö ev.lut.kirkon piirissä.
Mikko Nieminen,
olen samaa mieltä kanssasi ja iloitsen siitä että varmaankin suurin osa kirkkomme nuorisotyöntekijöistä ajattelee ja toimii samoin kuin sinä
Tämä on jo toinen Sari Roman-Lagerspetzin asiasta julkaisema blogi. Kummassakin hän tyytyy referoimaan sitä, mitä joku toinen on asiasta sanonut. Referoinneissaan hän syyllistyy yhteen argumentaatiovirheeseen eli auktoriteettiin vetoamiseen. Kun tämä taikka tuo on asiasta noin sanonut niin täytyyhän sen olla totta.
Juhani Ketomäki
Asiantuntijoiden ja alan ammattilaisten kuten psykiatrien, ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien asiantuntijoiden näkemysten esiin tuominen ei tietenkään ole ”argumentaatiovirhe”.
On se koska vetoat nimenomaan heidän lausuntoihinsa ottamatta itse mitään kantaa. Ymmärrän kyllä, koska puuhastelet sukupuolen ”tutkimuksen” parissa, jossa ei tarvitse mitään perustella.
Mistä muuten tiedät, että allekirjoittajat ovat alan ammattilaisia, vaikka kenenkään nimeä ei ole mainittu? Ihmisoikeuksien asiantuntijaksi Suomessa pääsee pelkästään julistautumalla sellaiseksi. Voi tehdä erilaisia valituksia ja kanteluita ja hävitä kaikki. Tämä vain kasvattaa mainetta ”asiantuntijana”.
Muutamia kommentteja: Ensinnäkin on melko ilmeistä, että sen enempää lapsiasiainvaltuutetulla kuin dos. Jutilallakaan ei ole erityistä asiantuntemusta teologisen etiikan alalta, joten he kommentoivat ko. teosta yksinomaan kehityspsykologian näkökulmasta, vaikka kirjan tarkoitus lienee antaa opastusta siitä, miten seksuaalietiikkaa olisi sovellettava kristillisen perinteen pohjalta. Toiseksi käsittääkseni on niin, että mitään tieteellistä konsensusta ei ole olemassa siitä, miten vapaata tai rajoitettua seksuaalielämän tulisi olla yksilöllisen ja yhteisöllisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Siksipä perinteinen kristillinen käsitys avioliitosta ensijaisena sukupuoliyhteyden toteutustapana on yhtä oikeutettu kuin ns. vapaan seksin ihannointikin. Tavoite sensuroida uskonnollisia tekstejä uskonyhteisön ulkopuolisilla määräyksillä on mielestäni ihmisoikeusloukkaus sekä uskonnonvapauden että sananvapauden osalta.
”Tavoite sensuroida uskonnollisia tekstejä uskonyhteisön ulkopuolisilla määräyksillä on mielestäni ihmisoikeusloukkaus sekä uskonnonvapauden että sananvapauden osalta.” Y.S.
Olen samaa mieltä. Sekä uskonnon- että sananvapaus ovat ihmisoikeuksia.
Onko keskustelumme aihe uskonnollinen teksti?
Onko keskustelumme aihe uskonnollinen teksti? Kysyy M.P.
Kyllä on. Opas on laadittu Raamatun ilmoituksen pohjalta. Se on kristillinen kirjanen. Olen hämmästynyt jos et sitä ole huomannut.
Tässä keskustelussa on mielestäni se ongelma, että emme puhu lainkaan opaskirjasen sisällöstä. Olemme vain mustasukkaisesti vahtimassa sitä, saako lapsiasiainvaltuutettu tai lääkärit lausua siitä mitään. Onpa esitetty jopa näkemys, jonka mukaan Sley media julkaisema opas nauttii sellaista diplomaattista koskemattomuutta, että Kurttilan kirjoitus on suorastaan ihmisoikeusloukkaus. Varmaan Kurttilastakin pitäisi kohta tehdä rikosilmoitus.
Mielestäni meidän tulisi pohtia sitä, onko oikein että kristillisessä opaskirjassa homoseksuaalisuutta pidetään syntinä, josta pitää eheytyä. Haluammeko viestittää nuorille, että itsetyydytys on väärin ja siitä tulee pidättäytyä. Tai haluammeko kutsua ehkäisykierukkaa käyttävää nuorta tyttöä tappajaksi.
Vaikka kirjassa on varmasti paljon ansiokasta sisältöä, sieltä löytyy myös kohtia, jotka ovat hyvin ongelmallisia. Ainakaan minun mielestäni evankelis-luterilaisen kirkon sanoma tämän päivän nuorisolle ei ole se, mitä edellä mainitsemani kirjan opit edustavat.
”Onko keskustelumme aihe uskonnollinen teksti? Kyllä on.” Olkoon sitten. Kirjoittihan muistaakseni ajatollah Khomeinikin aikoinaan kirjasen Islamin mukaisesta käyttäytymisestä käymälässä. Ehkä sekin sitten oli uskonnollinen teksti.
Salme omassa blogissaan toivotteli adventtirauhaa. Ilmeisesti hän tarkoitti, että hänen kanssaan eri mieltä olevat vaikenisivat. Minua aina jaksaa hymyilyttää Salmen blogin kuva. ”Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä.”
Adventtirauhaa sinullekin Seija!
Minulla ei ole mitään tarvetta kenenkään hiljentämiseen. Sana on vapaa niinkauan kuin Ylläpito toisin määrää. Kiva, että olen saanut sinut hymyilemään. Iloitkaa joka tilassa, kehottaa Sanakin.
Miksi sitten kirkko ei ole hyväksynyt homoliittojen siunaamista, jos sen virallinen kanta ei olisi se, että homous on edeleen syntiä?
Keskustelu siitä, onko ’homoliitto’ kirkon opetuksen mukaan avioliitto, ei ole keskustelua siitä, onko homous syntiä.
TOIVOTTAVASTI SARIN SEURAAVAT KIRJOITUKSET KERTOVAT, SARIN OMAN MESSUYHTEISÖN JA TULKAA KAIKKI LIIKKEEN OMASTA NUORISO JA LÄHETYSTYÖSTÄ.
Sitä odotellessa voit aloittaa aiheeseen tutustumisen tästä: https://evl.fi/maailmalla/lahetys
Werner Janhonen. Sinä kuittailet ja naljailet jatkuvasti. Annat huonon kuvan kristittynä olemisesta. Jos kirjoitat niin kirjoita ilman tunnekuohua ja sielusi vihaa.
Martti, logiikkasi ontuu. Se on sama kuin sanoisi kirkkoherra ei ole oikeasti kirkkoherra vaan kappalainen.
Pikemminkin se olisi sama, jos miettisi, onko rovasti Usko Hurskainen kirkkoherra vai kappalainen, mutta ei kyseenalaistaisi sitä, että hän on papinvirassa.
Sari
Kun näin paljon teet mainosta tuosta kirjasta pitämällä sitä esille uudelleen ja uudelleen tuomalla sitä tunnetuksi, niin eiköhän nyt jo jokaisen olisi aika lukea tuo kirja ja suositella myös muille siihen tutustumista, niin että tuon kirjan esillä pitämä huoli hyvän seurustelun ja onnistuneen avioliiton rakentamiseksi tulisi vieläkin paremmin tunnetuksi.