Kerroin muutama päivä sitten julkaisemassani Kotimaa24-blogissa, että Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on ottanut kantaa Suomen ev.lut.kirkon virallisen palvelujärjestön Sleyn tänä vuonna julkaisemaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen. Opas on tarkoitettu nuorisotyöhön ja rippileireille. Oppaan ovat koonneet yhteistyössä (Sleyn lisäksi) 22 Suomessa toimivaa kristillistä tahoa. Mukana on lukuisia ev.lut.kirkossa aktiivista nuorisotyötä tekeviä järjestöjä.
Linkki edellä mainitsemaani blogikirjoitukseen:
Tänään 5.12.2018 on myös ihmisoikeuksien asiantuntija, Dos. VTT Matti Jutila Ihmisoikeusliitosta ottanut kantaa twitterviestiketjussaan tähän samaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen.
Lämpimät kiitokset Matti Jutilalle hyvästä kannanotosta!
Tässä linkki Jutilan puheenvuoroon, joka siis koostuu yhteensä yhdeksän twitterviestin ketjusta:
Konservatiivikristittyjen nuorille suunnattu seksuaalisuutta ja ihmissuhteita käsittelevä opas on herättänyt huolta monialaisesti ammattilaisten keskuudessa. Opas on #yhdenvertaisuus ja #ihmisoikeudet näkökulmista ristiriitainen ja vahingollinen. Ketju 1/https://t.co/xYsA8zMxxl
— Matti Jutila (@JutilaMatti) December 5, 2018
*Mielestäni kirkossa tarvittaisiin sisällöllisempää keskustelua siitä mitkä asiat vahingoittavat ihmisiä ja mitkä eivät ja mitä asioita ”hyvän tekemiseen” (kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, hyvään kohteluun jne.) sitoutuneen kirkon tulisi tukea omassa toiminnassaan ja mitä ei. Tässä keskustelussa pitäisi ottaa huomioon myös tieteellinen tutkimustieto, ja muidenkin kuin teologien asiantuntijuus koskien mm. seksuaalisuuden, sukupuolen moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden kysymyksiä. Voisi miettiä mm., että vahingoittaako esim. uskonnolla perusteltu patriarkalismi, rasismi, homokielteisyys, itsetyydytyskielteisyys jne. näiden opetusten tai asenteiden kohteeksi joutuvia, ja pitäisikö niihin siten puuttua, vai edustavatko ne pikemminkin harmitonta ”eri mieltä olemista”, joka pitäisi sallia moninaisuuden nimissä?
*Olen muokannut tätä blogia 8.11. noin klo 21. Blogikirjoituksen loppuosa (Jutilan kirjoituksen linkin jälkeen) on uutta tekstiä.
Kirjahan on juuri kirkon linjan mukainen.
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Kirja on nuorille suunnattu opas seksuaalisuudesta. Olen ollut mukana rippileireillä yli 20 vuoden ajan enkä muista siellä koskaan opetetun, että homoseksuaalisuus olisi synti tai että itsetyydystä pitäisi välttää.
Kirja antaa vanhakantaisen ja vanhentuneen kuvan seksuaalisuudesta eikä vastaa sitä, miten kirkossa nuorille asiasta puhutaan.
YKn ihmisoikeusjulistus kertoo, miksi myös ko. kirjasen julkaiseminen, jakaminen ja siitä opettaminen ovat laillisia. Miten Matti Jutila tulkitsee ihmisoikeusjulistusta?
18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja. 19. artikla. Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.
Usein erehdymme luulemaan, että sananvapaus tai uskonnonvapaus tarkoittaisi sitä, että mitään toisen sanomaa ei saa kritisoida. Se ei ole sananvapauden tai uskonnonvapauden rajoittamista, että korkeassa asemassa oleva viranhaltija ottaa asiaan kantaa. Sananvapauteen kuuluu oikeus olla eri mieltä.
Sananvapauteen kuuluu myös se, että joitain asioita voidaan sanktioida. Esimerkiksi rasistisen tai ihmisryhmää kohtaan hyökkäävän materiaalin julkaiseminen on laitonta. Sananvapaus ei siis tarkoita, että mitä tahansa voi kirjoittaa tai sanoa julkisesti. Tämä jää myös usein ihmisiltä ymmärtämättä.
Se ei loukkaa kenenkään sanan- tai uskonnonvapautta, jos ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-opasta kritisoidaan. Se on myös sananvapauden käyttämistä.
Pointti on se, että ko. kirjanen on kristinuskon pohjalta kirjoitettu kirja, joten se kuuluu uskonnnonvapauslain piiriin. Se, että jotkut tulkitsevat Raamattua eri tavoin kuin kirjan julksijat, ei tee kirjasesta ketään ihmisryhmää vastaan hyökkäävää laitonta materiaalia.
Kun edelleen vaikuttaa olevan epätietoisuutta/erimielisyyttä siitä, onko kirjan julkaiseminen laillista vai laitonta, niin asia kannattaa tutkituttaa oikeustoimen kautta tekemällä kirjasta rikosilmoitus.
Mielestäni kukaan ei ole väittänyt kirjaa laittomaksi. Kirkon keskustelukulttuurin kannalta toivoisin, että asioita voitaisiin ratkaista keskustelemalla eikä käräjäoikeudessa.
”Kun edelleen vaikuttaa olevan epätietoisuutta/erimielisyyttä siitä, onko kirjan julkaiseminen laillista vai laitonta…” Muistettakoon, että kaikki vahingollinen ei ole laitonta eikä kaikki laillinen ole hyödyllistä. Emme siis keskustele ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaan luvallisuudesta. Se on olennaista, onko sen sisältö kelvollista aikamme suomalaisnuorten elämäntapaoppaaksi.
Salme: Vetoat usein sananvapauteen. Näinhän tekevät myös esim. uusnatsit. Kaikkiin vapauksiin liittyy kuitenkin vastuu. Tässä ihan hyvä muistutus: https://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/0tW6d2FGlU8O/blog/sananvapaus-ja-vastuu-kolikon-molemmat-puolet
Tuohon Martin esittämään kysymykseen on olemassa selkeä vastaus: se riippuu täysin kysyjän omasta arvomaailmasta.
Tuo vastaus kuulostaa selkeältä, mutta ei ole paljon mistään kotoisin. Ihmisen fysiologiasta, psykologiasta, sosiologiasta, kehityksestä, kasvatuksesta ja muusta on paljon perusteellisesti tutkittua tietoa, jonka mukaan on oikeasti mahdollisuus arvioida tällaisia oppaita riippumatta arvioijan arvomaailmasta.
Oman arvomaailmani mukaisen avioparitoiminnan kokemusten perusteella voin sanoa, että kirjasen ohjeet antavat hyvän pohjan ensinnäkin avioparin valintaan ja myös avioliiton alkuun.
Entä sitten, kun tällainen liitto jatkuu, kuinka käy? Pitääkö lähteä mukaan avioparitoimintaan, kun kirjasen eväät on käytetty loppuun? Onko sittenkin parempi erota ja etsiä puoliso ihan oman sydämen ääntä kuunnellen?
Juuri sydämen ääntä siinä kuunneltavakin. Jos jossain kohtaa se vikisee, niin sitä kannattaa kuunnella tarkasti. Moni liitto tuhoutuu juuri siksi, ettei kuunnella sydäntä heti alussa. Mennään naimisiin tyypin kanssa johon ei ole kunnolla tutustuttu. Kuvitellaan että sänkyhommissa ratkeaa kaikki ongelmat. Ihmisillä on paljon muitakin tarpeita ja ne on otettava huomioon, jos aikoo liitosta hyvän ja kestävän.
Lisäksi on opiskeltava ongelmanratkaisutaitoja ja kommunikaatiota yhdessä.
Kristityn arvomaailmaan kuuluu uskollisuus ja eli-iän kestävä liitto. Siihen kirja antaa hyviä valmiuksia. Moni olisi tulevassa liitossaan paljon tyytyväisempi, jos ottaa kirjan opetukset onkeen. Seksuaalinen vapaus on tuonut vähintään joka toiseen liittoon uskottomuuden ja sillä pohjalla ei kovin hyvää liittoa synny. Jollei sitten tilanteeseen lähdetä hakemaan apua. Huonoistakin lähtökodista voi kyllä rakentaa hyvän liiton, mutta se vaatii molemmilta todella paljon. Niistä huonoista lähtökohdista olisi hyvä välttyä ja opetukset ovat siksi tarpeen. On monia ns.” mekanismeja” joista nuoret eivät ole tietoisia ja joutuvat siksi helposti hankaliin tilanteisiin. Mitä enemmän nuorilla on tietoa näistä jutuista, niin sen parempi. Kyllä he osaavat valita ne opetukset, joihin luottavat. Turha niitä on yrittää lasten puolesta valita. Tämäkin keskustelu herättää varmasti suurta kiinnostusta tuota kirjaa kohtaa ja hyvä niin.
”Kyllä he osaavat valita ne opetukset, joihin luottavat.” Eivät osaa, eivät ainakaan kaikki nuoret. Siksi on tärkeää, että asiantuntijat kertovat arvionsa nuorille suunnatuista oppaista.
Ainakin osa täällä keskustelevista on tehnyt nuorten puolesta valinnan ja pitää Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjasta ’luotettavana opetuksena’. Se ei osoita luottamusta nuorten kykyyn valita.
Sarin otsikosta ei saa selvää, minkä alan asiantuntemusta Matti Jutila edustaa. Onko hän tämä Matti Jutila, josta kerrotaan seuraavaa: Tieteenalat
517 Valtio-oppi, hallintotiede
Tämä kirjanen, jonka sisältöön hän ottaa kantaa, on kristittyjen teologian pohjalta kirjoitettu teos. Ehkä kritisoijalla pitäisi olla myös teologista asiantuntemusta kirjasta kristisoidessaan?
” Muistettakoon, että kaikki vahingollinen ei ole laitonta..” M-P
Osaisiko joku kritisoijista tarkemmin selittää, mikä ko. kirjasessa on vahingollista ainesta? Ja onko se vahongollista vain heidän mielestään?
Otan yhden esimerkin: Oppaan sivulla 69 kerrotaan, kuinka homoseksuaalisista tunteista voi päästä eroon sielunhoidon, psykoterapian, rukouksen tai uskoon tulemisen avulla.
Aikanaan lääketieteessä ajateltiin, että homoseksuaalisuus olisi vääristymä ihmisen seksuaalisuudessa ja sille olisi jokin syy, jota voitaisiin terapian avulla hoitaa ja parantaa ihminen heteroseksuaaliksi. Nykytietämyksen valossa tämä käsitys on väärä ja ihmisen seksuaalinen suuntautuminen voidaan nähdä jopa aivojen rakenteessa asti. Oppaan ajatukset vastaavat lähinnä sitä, että yritettäisiin psykoterapialla ja rukoilemalla vaihtaa ihmisen silmien väri.
Väärässä oleminen ei ole laitonta tai vahingollista. Tiedämme kuitenkin, että seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten alistaminen tuollaisille terapioille lisää merkittävästi riskiä vakaville mielenterveyshäiriöille sekä itsemurhalle. Tämä on se vahingollinen aines, jonka osalta oppaan kirjoittaneiden aikuisten tulisi kantaa vastuunsa.
Oppaasta puuttuu kokonaan se vaihtoehto, että seksuaalivähemmistöön kuuluva nuori eläisi uskollisessa parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Tämän vaihtoehdon puuttuminen tekee oppaasta julman ja ahdistavan. Se on sitä hengellistä väkivaltaa, josta puhuin aikaisemmin.
Nieminen sanoitti asian erinomaisen hyvin. Kirjanen syyllistää ja ahdistaa valtavasti, jos rukous yms. ei asiassa autakaan, mikä on todennäköisin vaihtoehto.
Kiitos Matti vastauksesta.
Mutta tuo Matti Jutilan ”titteli” on vielä avoinna.
Hänen tittelinsä on Ihmisoikeuksien asiantuntija / Human Rights Adviser
Ne asiat, jotka eivät löydy Raamatusta, selviävät Googlen avulla.
Ja jos koko henkilöhistoriaa kaipaat, hän on valtiotieteiden tohtori ja kansainvälisten suhteiden dosentti Lapin yliopistossa.
Hänen väitöskirjansa on Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista ja se käsittelee vähemmistöjen ihmisoikeuksien monikansallisia säätelyä kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa.
Hän on myös Helsingin yliopiston tutkija ja hän on julkaissut kolmisenkymmentä tieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät esimerkiksi saamelaisten asemaa tai itäisen Euroopan ihmisoikeustilannetta sotien jälkeen.
Raamatussa todetaan, että ”hengelliset on tutkisteltava hengellisesti” ts. uudestisyntynyt ihminen voi ymmärtää Raamatun tekstejä koska Pyhä Henki avaa niitä hänelle. Uudestisyntyneessä ihmisessä asuu Jumala Pyhän henkensä kautta. Hän on Jumalan asumus, kuten Raamattu opettaa.
Kannattaa olla tarkkana yksikön ja monikon suhteen, kun lukee ja tulkitsee Raamattua. Paavali kirjoittaa seurakunnalle: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.” Temppeli on yksikössä vaikka ’te’ onkin monikossa. Yksittäinen kristitty ei ole Jumalan asumus vaan Hän asuu seurakuntansa keskellä.
”Jos joku avaa oven niin minä käyn sisään”. Kohta kai sitten tarkoittaa vain seurakunnan ovea, vai mitä Martti ?
Laodikean seurakunnan ovea ainakin.