Ihmisviha, josta syrjintä ja rasismi kumpuavat, on synneistä suurimpia – ja sen katkerien seurausten lista on pitkä ja vanha. Se saa pojan murhaamaan veljensä. Se saa emännän lähettämään raskaana olevan palvelijan kuolemaan erämaahan. Se alistaa kokonaisen kansan orjuuteen – ja saa alistetun kansan nousemaan vuorostaan alistajaksi.
Se saa ihmisen keräämään itselleen vaurautta ja resursseja toisia tietoisesti köyhdyttämällä. Se varaa oikeudenmukaisuuden vain harvojen ylellisyydeksi. Se toimii polttoaineena väkivallan teoille.
Se pyhittää käsityksen oman sisäpiirin ylivertaisuudesta muihin nähden. Se asettaa kansallisuuden, etnisen alkuperän ja ihmisen ihon pigmentin määrän yhteisen ihmisyyden yläpuolelle. Se oikeuttaa yhteiskunnan syrjivät rakenteet ja poliittiset käytännöt.
Se alistaa, eristää ja demonisoi. Se synnyttää konfliktit ja sodat. Se ristiinnaulitsee sen ainoan, joka ei ihmistä vihannut. Se on saatanallinen tuhovoima, tämä ihmisviha.
Ihmisviha saa näkemään toiset mustina säkkeinä ja apinoina. Se synnyttää saastaisia kirjoituksia nettiin. On näet paikkoja ja tiloja, joissa ihmisvihaa ruokitaan tietoisesti, taitavasti ja järjestelmällisesti.
Näissä ympäristöissä ajatuksista ja sanoista tulee tunteita ja tekoja. Näissä tiloissa myötätunto nähdään heikkoutena, pilkka ja iva nokkeluutena ja ryönäinen puhe rohkeutena. Näissä tiloissa ihmisviha asettuu aatemaailman ytimeen, identiteetin kivijalaksi, poliittisen toiminnan motiiviksi. Näissä tiloissa paha on voimakkaampi kuin hyvä.
Kun vastustamme ihmisvihaa, puolustamme elämää
Martin Luther Kingin sanoin: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” Hyvien ihmisten moralismi ja moralisointi sokaisee heidätkin, jotka haluavat puolustaa ihmistä tunnistaessaan ihmisvihan. Mitä tarkoitan tällä?
”Moralismi on … etiikan vastakohta. Siinä missä etiikka pohtii hyvän ja pahan olemusta ja mahdollisia toimintavaihtoehtoja, moralisti tunnustaa vain yhden katsantokannan ja haluaa pakottaa muut toimimaan saman periaatteen nojalla”, kertoo Tieteen termipankki.
Jos ”hyvät ihmiset” keskittyvät mekkaloimaan niillä asioilla, jotka perinteisesti on nostettu syntilistojen kärkeen – kuten viina ja seksi – ihmisviha ja sen kauheat seuraukset saavat rauhassa voimistua toisaalla.
Jos ”hyvät ihmiset” eivät puolusta ihmistä ja ihmisyyttä, vaan eksyvät moralismin ryteikköön kasaamaan lisää taakkoja jo taakoitettujen kannettavaksi, heidän hyvyydellään ei ole mitään merkitystä.
Jos ”hyvät ihmiset” keskittyvät rakentelemaan neulansilmiä kameleiden käydä sisään, pahuuden vallat saavat siinä silmien alla mellastaa häiriintymättä.
Niinpä vetoan: sinä joka kannat kristityn nimeä ja siten edustat kirkkoa tai saat elantosi kirkon tai sen järjestön työntekijänä tai kannat luottamushenkilövastuuta kirkossa, havahdu viimeistään nyt!
Nimittäin, olemme nyt aivan kristillisen uskomme ytimessä. Kun puhumme ihmisoikeuksista, syrjimättömyydestä, tasa-arvosta ja kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta, liitymme kahteen kristillisen teologian keskeiseen lähtökohtaan: luomisen teologiaan ja käsitykseen pelastuksesta.
Yksinkertaisesti todeten: jokaisen ihmisen arvo on yhtäläinen ja kiistämätön siksi, että jokaisen ihmisen on Jumala luonut ja jokainen on saanut elämänsä ja olemassaolonsa Jumalan tahdosta. Samaten tämä hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala kaipaa ennen kaikkea sitä, että kaikki suostuisimme sovintoon Hänen kanssaan ja kohtalomme saisi olla elämä eikä kuolema.
Tämä sovinto on kallis, sillä sen maksoi Jumalan Poika hengellään. Kun vastustamme ihmisvihaa, puolustamme elämää, sovintoa ja Jumalan hyvyyttä ja rakkautta kaikkia luotujaan kohtaan. Tämä ei ole puoluepolitiikkaa tai arvoliberalismia, vaan Jumalan tahdon ja velvoitteen mukaista toimintaa.
Anteeksipyyntö ja -anto eivät voi olla automaatteja
Mitä sitten tarkoittaa anteeksianto tässä yhteydessä? Anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat äärimmäisen vakavia ja tärkeitä tekoja. Siitä syystä on pidettävä huoli, että anteeksipyyntö on yksilöity, tarkka, konkreettinen ja aito: mitä on tehty väärin, missä, milloin, kuinka monta kertaa ja ketä kohtaan.
Anteeksipyyntö ei koskaan saa olla muka-anteeksipyyntö: ”Pyydän anteeksi, jos pahastuit” tai ”Pyydän anteeksi kaikilta, jotka kokivat pahaa mieltä.”
Anteeksipyytäjän on oltava aidosti hädissään, aivan kuin hänen koko elämänsä riippuisi siitä, saako hän anteeksi vai ei. Hänellä on oltava murtunut mieli ja särjetty sydän! Ja anteeksianto kuuluu vain ja ainoastaan asianomistajalle – sille, jota vastaan on toimittu tai puhuttu.
Sovintoa ei myöskään voi kiirehtiä: ”Johan tässä kuultiin anteeksipyyntö, hallituksen toimintakyky on siis turvattu, ja nyt vain katse eteenpäin”.
On luotava toimivat edellytykset sovinnolle, ja sovintoa on pidettävä yllä konkreettisin teoin. Pidän vakavana sitä, jos anteeksipyytämisestä ja -antamisestä tehdään jokin todellisuudelle vieras automaatti, jokin kertaluonteinen kevytversio, jonka ainoa tarkoitus on poliittinen tai imagollinen.
Sovinnonteko ihmisten välillä on prosessiluonteista, koska ihmisen muisti ja psyyke toimivat syklisesti: ihminen muistaa, mitä muistaa ja milloin muistaa, ja jo anteeksiannettu asia herää uudelleen henkiin uudessa asiayhteydessä. Hän, jota vastaan on rikottu, määrittelee, milloin asia on loppuun käsitelty.
Kasvattakaa hyvä puu ja hyviä hedelmiä tai huono puu ja pahoja hedelmiä. Hedelmistään puu näet tunnetaan. Te kyynpoikaset, miten voisitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä. Hyvä ihminen kaivaa varastostaan hyvää, paha ihminen pahaa. Minä sanon teille, että tuomiopäivänä peritään lasku kaikista ihmisten turhista puheista. Sanojesi perusteella sinut todetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan. Matt. 12:33–37
Kati Kemppainen, missiologian erityisasiantuntija, Suomen Lähetysseura
Kiitos Kati Kemppainen hyvästä blogistasi.
Oikeastaan kaiken rasismikeskustelun keskellä ihmettelen lähinnä KD:n ylimalkaista huomautusta rasismin tuomittavuudesta. Ponteva kannanotto sen sijaan tuli heti, kun muun metelin keskellä vilahti sana abortti ja ilmeni joidenkin hallituksen jäsenten osallistuminen Pride-kulkueeseen. Mutta kyllähän toisaalta puheenjohtaja hymyillen hallitusneuvottelujen kuluessa mainitsi, että heille kaikki kelpaa. Mikähän lopulta kelpaa ja mikä ei?
Tarja,
Ehkäpä tuon KD-puolueen lauseen ”kaikki käy” tulkinta ikäänkuin ”fundamentalistisen krijaimellisesti” ei tee oikeutta varsinaiselle viestin sisällölle.
Ja kyllähän aborttikysymystäkin voi pohtia suhteessa ”Irtisanouitumisesta rasismista sen kaikissa muodoissaan”. Nykyiselläänhän abortti esim. sukupuolen perusteella ei käsittääkseni ole lainvastaista, jos kerran abortti on nykyisin (tuliko se voimaan?) vain ilmoitusasiana mahdollista. (En väitä, että se meillä olisi käytännössä suuri osuus.) Suurempi ongelma on mahdollinen yhteys vammaisten syrjimiseen.
Mutta jääköön aborttikysymys omaksi aiheekseen.
Suurin synti on epäusko.
Näin on Mika!
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismuksessa vuodelta 1948, jota minä luin vielä rippikoulussa v. 1970, sanotaan synnistä näin:
” Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Kun ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseänsä, hänen syntinsä on aistillisuutta. Kun ihminen rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on maailmallisuutta. Kun ihminen kaikessa etsii omaa etuansa, hänen syntinsä on itsekkyyttä. Kun ihminen ihailee ja korottaa itseään ja haluaa tulla toimeen vain oman itsensä varassa, hänen syntinsä on ylpeyttä.
Synnissä on aina epäuskoa. Lopulta epäusko johtaa kapinaan Jumalaa vastaan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää hänelle tulevan kunnian.”
Missäs niin on sanottu? Suurin synti on suurimman käskyn vastainen. Siis rakkaudettomuus,jota monet helvetin markkinamiehet ovat täynnä.
Seppo, Jumala on rakkaus. ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakstamaan toinen toistamme. (1.Joh. 4:9-11)
Kaikki lähtee siitä, että ihmisen suhde Jumalaan on kunnossa eli on sovinto Jumalan kanssa, on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen ristillä meille ansaitseman sovituksen tähden ja Jeesus Kristus on uskovan sydämen Herra ja Vapahtaja.
Sitten voidaan nähdä jotain rakkautta (sellaista mistä Jeesus puhui ja Johannes kurjoittaa) ihmisessä myös lähimmäisiä kohtaan. Se ilmenee mm. palvelualttiutena ja haluna viedä evankeliumin ilosanomaa eteenpäin. Tämä on tosin vajavaista ja usein heikkoa ja itsekkyyden turmelemaa.
Sinä puhut aina helvetistä. Minua ei ole koskaan peloteltu helvetillä. Onneksi. Mutta olen pienestä pitäen uskonut Jumalaan ja että Raamattu on Jumalan totuudellista sanaa meille. Joten kun Jeesus varoittaa meitä helvetistä ja sinne päätymästä, niin uskon että hän tiesi kyllä mistä puhui ja miten kauhea paikka se tulee ihmiselle olemaan.
Sistonen, minun on vaikea ymmärtää, että tuhansittain sikiöitä,vauvoja ja pikkulapsia elävältä polttanut voisi olla rakkaus.
Mika Rantanen 02.08.2023 17:54
Suurin synti on epäusko.
—–
Riitta S./ ”Synnissä on aina epäuskoa. Lopulta epäusko johtaa kapinaan Jumalaa vastaan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää hänelle tulevan kunnian.”
Suurin synti on Pyhän Hengen pilkka. Se on paatumus-tila, jonka ihminen on itse hankkinut, koska lankeemuksesta ei halua nousta, tulla armahdetuksi. Kun ihminen ei nöyrry Jumalan armahdettavaksi niin tähän tilaan tulee voimia alhaalta ja alkaa kehittyä väärä rauha, ei se minkä Jeesus on luvannut omilleen antaa.
Siis synti on tila, ei teko, jotka ovat tilan tuottamia hedelmiä. Siksi on tultava uskoon, josta sitten on paljon vaikeampi päästä eroon kuin tulla uskoon.
—
Synti on ero Jumalasta, kapina Jumalaa vastaan. Siis ero Jumalasta, eli luopuminen. Ei ole kuin yksi synti, mikä on sydämen luopuminen uskosta. Se sitten sisältää niin monta kertomusta ja vivahdetta kuin on luopujaakin.
”Anteeksipyytäjän on oltava aidosti hädissään, aivan kuin hänen koko elämänsä riippuisi siitä, saako hän anteeksi vai ei. Hänellä on oltava murtunut mieli ja särjetty sydän! Ja anteeksianto kuuluu vain ja ainoastaan asianomistajalle – sille, jota vastaan on toimittu tai puhuttu.”
Hädissään on oltava ja murtunut mieli on oltava Jumalan edessä. Kuka on näissä rasismi -syytöksissä asianomistaja?
Ongelmana tässä on se, että vaikka pyytäisi kuinka monta kertaa anteeksi ja kuinka hartaasti tahansa anoen, anteeksiantoa ei heru näiltä vallankäyttäjiltä (media, some, oppositio). Jatkuvasti kaivetaan ihmisestä negatiivista materiaalia internetin syövereistä, että voitaisiin tahrata ja mustamaalata ihminen. Kuka meistä ei joskus suutuspäissään ja ajattelemattomuuttaan tokaisisi tai kirjoittaisi jotain sopimatonta?
Rasismia edustaa ja rasisti on nyt se, joka vastustaa postmodernia identiteettipolitiikkaa ja sen arvoja eikä kumarra näiden itsekehiteltyjen identiteettien edessä. Rasisti on nyt isänmaallinen ihminen, joka haluaisi ajaa Suomen asioita oman maan parhaaksi.
Ihmisvihamielistä ja rasistista näyttää olevan nyt, jos kannattaa oikeistopuolueita ja kansallisvaltioita, on isänmaallinen, kannattaa konservatiivisia perhearvoja (koti, ydinperhe: isä ja äiti ja lapset) ja on kristitty (klassinen kristinusko). Hänestä tehdään väkipakolla natsi. Mikään anteeksipyytäminen ei riitä näille kulttuurimarksisteille. Olet aina syyllinen, teit mitä tahansa.
Mitä tulee KD:n reagointiin aborttiin, on selvää että abortti, joka tarkoittaa sikiön murhaamista äitinsä kohtuun, ei voi millään painia samassa sarjassa kuin ne muut esille tulleet asiat.
Prideen osallistumisella taas siien osallistuneet poliitikot nähtävästi halusivat mielistellä ko. aatteen kannattajia. Heidän olisi pitänyt osallistua sinne vain omissa nimissään eikä valtioneuvoston nimen alla, koska osallistumisesta ei oltu sovittu hallituspuolueiden kanssa.
Riitta Sistonen toteat:””Mutta olen pienestä pitäen uskonut Jumalaan ja että Raamattu on Jumalan totuudellista sanaa meille. ””
Oletko siis rottant pienestä pitäen valheen Totuudesta? Kinka olet saanut tämän kyvyn? Eikö Jeesuksen ole tarvinnt parantaa sinun paatuntta sydäntäsi?
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Siis kuinka olet kääntynyt ja siten Jeesus on sinut parantanut?
Näppäin häiriöitä tulee eli kysymys on että oletko siis pienestä pitäen erottanut valheen Totuudesta?
Erilaiset seksuaaliset suuntautumiset eivät ole ”aatteita”, vaan ihmisyyteen kuuluvia normaaleja asioita. Natsismi on ihan muuta kuin ”isänmaallinen” ihminen. Kannattaa katsoa vaikka Babylon Berlin, jos historia ei ole hallussa. Viimeisen gallupin mukaan kokoomus on pudonnut. Naiset ja nuoret jättävät puolueen. Terve suunta. Sen sijaan Perussuomalaisissa perusrasisteja riittää.
Charlotta,
Seksuaalinen suuntautuminen ei toki ole ideologia. Mutta suhtautuminen erilaisiin seksuaalisen muotoihion ja niiden hyväksyttävyyteen ja liittyminen politiikkaan (käsitys ihmisyydesta, tasa-arvosta ja ihmisen elämän tarkoituksesta) voi hyvinkin olla ideologista, tai ainakin liittyä tiettyyn (tai tiettyihin) ideologioihin.
Esim. ns. intersektionaalinen feminismi on ideologista, jos ei suoranainen ideologia. Siihen liittyy vahvasti selksuaalisuuden politisoituminen. Oltiinpa asioaista sinänsä sitten mitä mieltä hyvänsä.
Eikö esim. KD sotke seksuaalisuuden paitsi uskontoon, myös politiikkaan. Seksuaalisuus ja sen ilmenemismuodot ovat puhtaasti biologiaa. Mitä hyväksyttävyyteen tulee, kenellekään ei kuulu, miten kukin seksuaalisuuttaan ilmentää, ellei tapahdu rikosta.
Minusta esim. SETA tja sitä myötäilleet puolueet o vat seksuaalisuuden politiikkaan (ja uskontoonkin?) ehkä jopa KD:ta voimakkaimmin. (EI ole kannanotto muussa merkityksessä SETAan tai noihin em puolueisiin.)
Ajatus, että seksuaalisuus on ”pelkkää biologiaa” kai pitäisi sisällään senkin, että on naaraita ja koiraita, siis kaksi vaihtoehtoista sukupuolta. Nythän seksuaalisuus ja sukupuoliukysymys nimenomaan on irroitettu biologiasta, ja se on tehty nimenomaan poliittisesti. (Oltiinpa sitten sukupuolisuudesta sinänsä mitä mieltä tahansa.)
Mitä taas uskontoon tulee: yleensähän nykyään tunnutaan ajateltavan kristillisyydestä, että se olisi nimenomaan etiikkaa: mitä on ”tehdä oikein”. Eli siis unohdetaan (tai ”unohdetaan”) varsinainen synti-(lahja)vanhurskaus-tuomio -ajatus; siis itse asiassa uskontunnustuykset. Tämä siis noin yleisesti argumentteja tarkastellen yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kysehän on siitä, että meillä on ihmiskäsitysten moninaisuus – joskin sitä pyritään rajoittamaan (vaikkapa Päivi Räsäsen omituisella oikeudenkäynnillä, siinä esitetyilla argumenteilla tai väitteillä – oltiinpa sitten rva Räsäsestä mitä mieltä tahansa.
Uskonto tai erityisesti kristillinen usko on hyvin kokonaisvaltainen asia: se ei ole vain elämästä erillenen saareke, jollainen ”uskonto” ehkä saattaisi joissan tapauksissa olla, varsinkin nykyisenä pirstaleisten moni- identiteettien aikana. Nylyään ehkä jopa yhä useammin?
Jukka, hyviä näkökulmia. Kiitos.
Mitkä ovat SETAa myötäilleet puolueet ? SETAn toimintaa sen kummemmin tuntematta minulla on käsitys, että se on tuonut näkyväksi ja hyväksytyksi ihmiset, joita ei haluta nähdä ja hyväksyä. Ei liene poliittista toimintaa kuin siltä osin, että lainsäädäntöä on jouduttu tarkistamaan.
Miten niin uskonnoilla olisi yksinoikeus etiikkaan? Valtauskonnot ovat syntyneet tuhansia vuosia sitten, jolloin ihmisen biologian monimuotoisuudesta ei ollut mitään tietoa. Kaikki, mikä meni normien yli, oli syntiä. Vieläkin jotkut piirit ajattelevat näin.
Päivi Räsäsen oikeudenkäynnin lopputulos selventää toivottavasti sitä, miten raamattua ei pidä käyttää.
Kristillinen usko on kokonaisvaltainen, sieltä tulisi löytyä myös lähimmäisenrakkauden pointti ja se koskee myös ihmisen biologian monimuotoisuutta.
Aika monikin puolue on myötäillyt SETA:a ja sen (poliittisiakin) näkemyksiä. Onhan SETA (ollutkin) tietynlainen poliittinen ”lobbausjärjestö” (pidettiinpä sitä sitten hyvänä tai ei-niin-hyvänä). Lainsäädännön tarkistamista toki on tarvittu mutta laisäädännön muutoksella on ollut muitakin seurauksia kuin vain ja ainoastaan tietyt tarvittavat korjaukset erinäisiin ongelmiin. Ei nykyinen laki(muutos) ihan kaikkia sukupuolivähemmistöjä palvellut. Joillekin se oli ristiriitainen. Kaikki sukupuolivähemmistöjen edustajat eivät olleet tyytyväisiä. Yks’ tykkää, toinen ei?
En väittänyt, että uskonnoilla olisi tai tulisi olla monopoli etiikkakysymyksiin; väitin vain, että etiikka kuuluu sekin uskontoihinkin, ja muihinkin katsantokantoihin. Päivi Räaäsestä saa olla montaa mieltä. (Jos olemme moniarvoisessa yhteiuskunnassa.)
Pointtini oli, että oikeudenkäynti oli perin omituinen, koska siinä vedottiin sellaiseen, jota syytetty ei ollut sanonut; siinä oli kyse itseasiassa kyseessä syyttäjän näkemys Räsäsen vääränlaisesta ihmiskäsityksestä (ja oikeastaan maailmankatsomuksesta; pohjimmalta olemukselta siis ajattelurikoksesta); ja oikeastaan siitä, että ns. klassinen kristinusko ei olisi enää hyväksyttävä vaihtoehto – vaikka olemmekin ”monimuotoisia”. Itse asiassa oikeudenkäynnissä(tai -llä) pyritään rajoittamaan ajattelun ja ajattelutapojen monimuotoisuutta. Biologiaa kai sekin oikeastaan on jollain tapaa sitten… olettaen, että biologia on kaiken ihmisyyden pohja. Biologinen sukupuolikäsitys ei kuitenkaan tunnu kelpaavan…
Mistä sitten eettisyyden vaatimus putkahtaa, on kysymys sinänsä. Uskomuksia siitäkin voi olla monenlaisia. Sosiaalidarvinismikin on (ollutkin) eräs (evoluutioo)bilogislähtöinen eettinen ajattelumalli. Päivi Räsänen ei ole ollut kielämästä sukupuolivähemmistöjen oikeutta elää haluamallaan tavalla.
Ihmisvihasta ei siis ole kyse. Kyse oli siitä, mitä (kaikkea) voi tai saa pitää syntinä. Jonkun asian pitäminen syntinä ei ole ihmisoikeuskysymys; syntikysymyksen rmäärittelyn rajoitus sitävastoin on sanan- ja mieliptiteenvapauden kysymys – ja siten myös ihmisoikeuskysymys, sen rajoitus. Syntisyyskysymys ei ole sama kuin ihmisvihakysymys.
Toisekseen: biolologinen monimuotoisuus ja lainsäädäntöön otettu sukupuolimäärittelyn muutos ovat aivan eri asioita. Ne on sotkettu yleisen ”monimuotoisuuden” nimissä. Siinä sukupuolikysymys nimenomaan on erotettu tai irroitettu biologisista perusteistaan kokemusperustaiseksi. Onko henkilökohtainen kokemus sitten biologian perusteita, on aika ”mielenkiintoinen” ajatus. Mitä siinä tapauksessa biologia lopulta tieteenä onkaan: onko sekin lopulta vain kokemuksellisuutta?
Mileipiteitä on – ja toivottavasti saakin olla – monia.
Ehkä on viisainta nyt odottaa, mitä oikeus päättää – ja millaista mainetta rakas isänmaamme kansainvälisesti saa(vuttaa). Ihmisviha on kuitenin aivan eri asia.
JUKKA: ”Pointtini oli, että oikeudenkäynti oli perin omituinen, koska siinä vedottiin sellaiseen, jota syytetty ei ollut sanonut; siinä oli kyse itseasiassa kyseessä syyttäjän näkemys Räsäsen vääränlaisesta ihmiskäsityksestä (ja oikeastaan maailmankatsomuksesta; pohjimmalta olemukselta siis ajattelurikoksesta); ja oikeastaan siitä, että ns. klassinen kristinusko ei olisi enää hyväksyttävä vaihtoehto.”
Kiitos jukka tuosta.
Käsitän tuosta, että Jumalan sanaa ei saisi enää pitää täytenä totena. Joten ei ihan mitättömästä oikeudenkäynnistä ole kyse. Saisi sanoa , että raamatussa sanotaan noin ja noin, mutta sitä ei saisi omistaa omaksi mielipiteekseen, eli uskoa siihen.
Huomautan taas Jumalan sanan ja Jumalan Sanan eroista. Raamatussa kerrotaan, mitä Jumala on sanonut – tai koetaan sanoneeksi – eri tahoille eri historian tilanteissa. Se on muuta kuin Raamatun ilmoitus Jumalan ihmiseksi syntyneestä Sanasta, Jeesuksesta Kristuksesta. – – – Raamatussa on lisäksi paljon antiikin ihmis- ja maailmankuvasta nousevaa, jota voimme pitää enää vain runollisena vertauskuvallisuutena: maanpiiri, taivaankansi ja niin edelleen.
Sensijaan 1Mos1:3 kirjoittaa: Ja Jumala sanoi, niin kyseessä ovat molemmat sekä sana, että myös Sana, eivät vertauskuva.
”Sensijaan 1. Moos. 1:3 kirjoittaa…” Minkä sijaan? Sana on aina symboli, kirjain- tai äänneyhdistelmä, jolla on sovittu merkitys, jonka kieltä osaavat ymmärtävät.
Minkä sijaan? Sana ei ole kuitenkaan symboli, kun Jumala sanoi vaan kaksi peroonaa.
…korjaan kaksi Persoonaa.
Mikä sitten on persoona? Jumala on yksi, mutta Hänellä on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Henki. Latinan kantasana tarkoittaa alunperin näyttelijän naamiota (jonka kautta [per] hänen äänensä kuului [sonuit]), sitten sana tarkoitti roolia ja viimein henkilöä.
Kohdasta 1Mo1:3; Ja Jumala sanoi – ilmenee, että Sanan on täytynyt olla iankaikkinen, kuten tiedät, sillä sana tuli sanojasta. Johannes 1:1 ei sano, että alussa sai syntynsä Sana; hän sanoo sen olleen ei tulleen. Mikäli näin ei olisi ollut, silloin ei myöskään pitäisi paikkansa se mitä Kristus sanoo itsestään: ”Ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” Ja Jumala sanoi – ilmaisee vain sen, että kysymys on kahdesta eri persoonasta. Mitä lienet nyt tarkoittavan tässä ”näyttelijän naamiolla”? Tietysti nuo Raamatun kolme ensimmäistä jaetta ahdistavat hieman tieteen näkökulmaa, mutta se on toinen asia.
”Mitä lienet nyt tarkoittavan tässä ’näyttelijän naamiolla’?” Ensiksi ehdotan, että käytät oudon muodostelmasi ’lienet tarkoittavan’ sijaan selkeämpää muotoa ’tarkoittanet’. Tarkoitan, että salattu ja käsittämätön Jumala näyttäytyy meille niin, että me voimme kokea Hänestä jotain olennaista ja meille merkittävää. Jumalan persoonat ovat juuri tätä.
Charlotta Lindfors: ”se [Seta] on tuonut näkyväksi ja hyväksytyksi ihmiset, joita ei haluta nähdä ja hyväksyä”.
Hyvin sanottu. Yksi 1960-luvun ja 1970-luvun radikaalien liikkeiden sloganeista kuului: ”henkilökohtainen on poliittista”. Toisin sanoen, että elää ja toimii julkisuudessakin niin kuin opettaa eli sopusoinnussa niiden tavoitteiden kanssa, joita ajaa.
Setan (per. 1974) ensi vuosikymmenien aikana avoimesti homona eläminen ei ollut niin helppoa kuin tänään, mutta siitä huolimatta – tai oikeammin sen takia – Setan ensimmäisten vuosikymmenien aktivistit elivät todeksi slogania ”henkilökohtainen on poliittista”. (Meistä kaksi täytti jokin vuosi sitten pyöreitä, ja kummankin syntymäpäivähaastattelun otsikkona oli ko. slogan.)
Tehdä näkyväksi ja hyväksytyksi on vaatinut – ja vaatii yhä – sekä lainsäädännön uudistamista että ennen kaikkea vaikuttamista eri tavoin yhteiskuntaan ja sen ilmapiiriin, viranomaisten toimintaan, koulutukseen yms. Eikä pidä unohtaa kirkkoja sen enempää kuin herätysliikkeitä tai vapaita suuntiakaan. Niiden piirissä työtä – tehdä näkyväksi ja hyväksytyksi – on eniten jäljellä.
Kyllä, Seta on tehnyt ja tekee yhteistyötä puolueiden kanssa. Aivan alkuaikoina Skdl suhtaurtui puolueista myönteisimmin Setan tavoitteisiin, samoin myönteisesti monet näkyvät SDP:n, Rkp:n ja jo poismenneen Lkp:n kansanedustajat. Sittemmin em. puolueet puolueina sekä vihreät ovat tukeneet sateenkaariväen asemaa ja oikeuksia korjaavia uudistuksia – ja hissutellen myös kokoomus ja keskusta, jotka kuitenkin ovat sisäisesti jakautuneita.
Jopa kaikkien radikaalimmat teologit pitivät aiemmin kiinni siitä, että Raamattu yksiselitteisesti kieltää homouden. Nyt se mitä Raamatussa sanotaan ei yllättäen merkitsekään tässä kohdin mitään.
Jopa kuvitellaan että kirkon yhtenäisyys voidaan saavuttaa sillä että annetaan lupa opettaa kahdella vastakkaisella tavalla ja molemmat on sitten oikein.
”Nyt se mitä Raamatussa sanotaan ei yllättäen merkitsekään tässä kohdin mitään.” Eihän asia ihan näin ole. Toki Raamatun sana merkitsee jotain. Sen merkitystä joudutaan vain pohtimaan uudestaan sen pohjalta, mitä homoudesta ihmisen ominaisuutena nyt tiedetään. Luetaan entistä tarkemmin, miten aihetta käsitellään eri kirjoituksissa. Erotellaan toisistaan esimerkiksi Sodoman miesten karkea yritys häpäistä Lootin vieraat ja kaunis kuvaus Daavidin ja Joonatanin syvästä rakkaudesta. Paavalin kirjeiden tuomitsevien sanojen kohdalla tutkitaan antiikin ajan kulttuurin nurjia puolia, joita hän mahdollisesti tarkoitti epäselvillä sanoillaan.
”Toki Raamatun sana merkitsee jotain”. Ei kai. Oletko ihan varma Martti Pentti? Et kai vain anna liikaa periksi Jumalalle?