Ihmisviha, josta syrjintä ja rasismi kumpuavat, on synneistä suurimpia – ja sen katkerien seurausten lista on pitkä ja vanha. Se saa pojan murhaamaan veljensä. Se saa emännän lähettämään raskaana olevan palvelijan kuolemaan erämaahan. Se alistaa kokonaisen kansan orjuuteen – ja saa alistetun kansan nousemaan vuorostaan alistajaksi.
Se saa ihmisen keräämään itselleen vaurautta ja resursseja toisia tietoisesti köyhdyttämällä. Se varaa oikeudenmukaisuuden vain harvojen ylellisyydeksi. Se toimii polttoaineena väkivallan teoille.
Se pyhittää käsityksen oman sisäpiirin ylivertaisuudesta muihin nähden. Se asettaa kansallisuuden, etnisen alkuperän ja ihmisen ihon pigmentin määrän yhteisen ihmisyyden yläpuolelle. Se oikeuttaa yhteiskunnan syrjivät rakenteet ja poliittiset käytännöt.
Se alistaa, eristää ja demonisoi. Se synnyttää konfliktit ja sodat. Se ristiinnaulitsee sen ainoan, joka ei ihmistä vihannut. Se on saatanallinen tuhovoima, tämä ihmisviha.
Ihmisviha saa näkemään toiset mustina säkkeinä ja apinoina. Se synnyttää saastaisia kirjoituksia nettiin. On näet paikkoja ja tiloja, joissa ihmisvihaa ruokitaan tietoisesti, taitavasti ja järjestelmällisesti.
Näissä ympäristöissä ajatuksista ja sanoista tulee tunteita ja tekoja. Näissä tiloissa myötätunto nähdään heikkoutena, pilkka ja iva nokkeluutena ja ryönäinen puhe rohkeutena. Näissä tiloissa ihmisviha asettuu aatemaailman ytimeen, identiteetin kivijalaksi, poliittisen toiminnan motiiviksi. Näissä tiloissa paha on voimakkaampi kuin hyvä.
Kun vastustamme ihmisvihaa, puolustamme elämää
Martin Luther Kingin sanoin: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” Hyvien ihmisten moralismi ja moralisointi sokaisee heidätkin, jotka haluavat puolustaa ihmistä tunnistaessaan ihmisvihan. Mitä tarkoitan tällä?
”Moralismi on … etiikan vastakohta. Siinä missä etiikka pohtii hyvän ja pahan olemusta ja mahdollisia toimintavaihtoehtoja, moralisti tunnustaa vain yhden katsantokannan ja haluaa pakottaa muut toimimaan saman periaatteen nojalla”, kertoo Tieteen termipankki.
Jos ”hyvät ihmiset” keskittyvät mekkaloimaan niillä asioilla, jotka perinteisesti on nostettu syntilistojen kärkeen – kuten viina ja seksi – ihmisviha ja sen kauheat seuraukset saavat rauhassa voimistua toisaalla.
Jos ”hyvät ihmiset” eivät puolusta ihmistä ja ihmisyyttä, vaan eksyvät moralismin ryteikköön kasaamaan lisää taakkoja jo taakoitettujen kannettavaksi, heidän hyvyydellään ei ole mitään merkitystä.
Jos ”hyvät ihmiset” keskittyvät rakentelemaan neulansilmiä kameleiden käydä sisään, pahuuden vallat saavat siinä silmien alla mellastaa häiriintymättä.
Niinpä vetoan: sinä joka kannat kristityn nimeä ja siten edustat kirkkoa tai saat elantosi kirkon tai sen järjestön työntekijänä tai kannat luottamushenkilövastuuta kirkossa, havahdu viimeistään nyt!
Nimittäin, olemme nyt aivan kristillisen uskomme ytimessä. Kun puhumme ihmisoikeuksista, syrjimättömyydestä, tasa-arvosta ja kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta, liitymme kahteen kristillisen teologian keskeiseen lähtökohtaan: luomisen teologiaan ja käsitykseen pelastuksesta.
Yksinkertaisesti todeten: jokaisen ihmisen arvo on yhtäläinen ja kiistämätön siksi, että jokaisen ihmisen on Jumala luonut ja jokainen on saanut elämänsä ja olemassaolonsa Jumalan tahdosta. Samaten tämä hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala kaipaa ennen kaikkea sitä, että kaikki suostuisimme sovintoon Hänen kanssaan ja kohtalomme saisi olla elämä eikä kuolema.
Tämä sovinto on kallis, sillä sen maksoi Jumalan Poika hengellään. Kun vastustamme ihmisvihaa, puolustamme elämää, sovintoa ja Jumalan hyvyyttä ja rakkautta kaikkia luotujaan kohtaan. Tämä ei ole puoluepolitiikkaa tai arvoliberalismia, vaan Jumalan tahdon ja velvoitteen mukaista toimintaa.
Anteeksipyyntö ja -anto eivät voi olla automaatteja
Mitä sitten tarkoittaa anteeksianto tässä yhteydessä? Anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat äärimmäisen vakavia ja tärkeitä tekoja. Siitä syystä on pidettävä huoli, että anteeksipyyntö on yksilöity, tarkka, konkreettinen ja aito: mitä on tehty väärin, missä, milloin, kuinka monta kertaa ja ketä kohtaan.
Anteeksipyyntö ei koskaan saa olla muka-anteeksipyyntö: ”Pyydän anteeksi, jos pahastuit” tai ”Pyydän anteeksi kaikilta, jotka kokivat pahaa mieltä.”
Anteeksipyytäjän on oltava aidosti hädissään, aivan kuin hänen koko elämänsä riippuisi siitä, saako hän anteeksi vai ei. Hänellä on oltava murtunut mieli ja särjetty sydän! Ja anteeksianto kuuluu vain ja ainoastaan asianomistajalle – sille, jota vastaan on toimittu tai puhuttu.
Sovintoa ei myöskään voi kiirehtiä: ”Johan tässä kuultiin anteeksipyyntö, hallituksen toimintakyky on siis turvattu, ja nyt vain katse eteenpäin”.
On luotava toimivat edellytykset sovinnolle, ja sovintoa on pidettävä yllä konkreettisin teoin. Pidän vakavana sitä, jos anteeksipyytämisestä ja -antamisestä tehdään jokin todellisuudelle vieras automaatti, jokin kertaluonteinen kevytversio, jonka ainoa tarkoitus on poliittinen tai imagollinen.
Sovinnonteko ihmisten välillä on prosessiluonteista, koska ihmisen muisti ja psyyke toimivat syklisesti: ihminen muistaa, mitä muistaa ja milloin muistaa, ja jo anteeksiannettu asia herää uudelleen henkiin uudessa asiayhteydessä. Hän, jota vastaan on rikottu, määrittelee, milloin asia on loppuun käsitelty.
Kasvattakaa hyvä puu ja hyviä hedelmiä tai huono puu ja pahoja hedelmiä. Hedelmistään puu näet tunnetaan. Te kyynpoikaset, miten voisitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä. Hyvä ihminen kaivaa varastostaan hyvää, paha ihminen pahaa. Minä sanon teille, että tuomiopäivänä peritään lasku kaikista ihmisten turhista puheista. Sanojesi perusteella sinut todetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan. Matt. 12:33–37
Kati Kemppainen, missiologian erityisasiantuntija, Suomen Lähetysseura
Jeesus ei kirjoittanut mitään itse (ainakaan ei ole säilynyt). Seuraajat kehittivät tarinan, joka ”tuotti” ja tuottaa yhä tänä päivänä. Jeesus loi uskon, kirkko uskonnon. ne eivät enää kohtaa.
Lindfors on taas sekaisin. Kuten useinmiten. Suoltaa tuota samaa missio on häiritä ja trollata.
Ehkä nuo loputtomat väittelytmielipiteistä – kristinukso, ateismi, islam, esoteeriset uskonnot, kabbalismi jne. – oisi jättääliittyväksi niihin blogiteksteihin, joihin se asiallisesti liittyy. Mielestäni eivät oikein tähän.
Sami Paajasen herjatkin toistavat itseään. Parempi kuitenkin ottaa kantaa sisältöön, eikä henkilöön. Ei tuoda tänne persuismia.
Lindfors, sinulla ei ole mitään sisältöä, on vaikea ottaa kantaa humpuukkiin. Tasoasi voisi kuvata näin; miksi Jeesus kuoli marssissa. Näitä sinulta tulee jatkuvasti. Mikä on motiivisi? Kiusanteko, trollaaminen, mihin pyrit.
Sami, voisivatko motiivit kuitenkin liittyä kristinuskon epäloogisuuksiin, paradokseihin ja niihin liittyvien faktojen muistutteluun? Ja mitä vikaa siinä olisi?
Antero, liittysikin. Vaikka kolminaisuus oppiin, tai kristologiaan. Tai siihen kuinka Jumala käskee murhata kokonaisia kansoja.
Kai kuitenkin ymmärrät, että se mitä itse ymmärrät epäloogisuudeksi tai paradokseiksi, on vain sinun käsitys asiasta. Muut voivat tulita asiat toisin ja heillä voi olla siihen painavat perustelut, vaikka se ei sinusta siltä tuntuisikaan.
Haluaisin keskusteluun mukaan.
Jospa kiipeäisimme puuhun tyvestä, eli helpommasta päästä. Silloin olisi paremmat mahdollisuudet saada aikaan aitoa keskustelua.
Tyvelle pääsemme evankeliumien kautta ja Jumalan olemukseen Jeesuksen persoonan kautta.
Jos keskustelu koskee VT.n tekstejä, niin alamme keskustelua latvasta. UT on avain niihin lukkoihin joihin väkisin VT: teksteissä törmäämme.
”Yksinkertaisesti todeten: jokaisen ihmisen arvo on yhtäläinen ja kiistämätön siksi, että jokaisen ihmisen on Jumala luonut ja jokainen on saanut elämänsä ja olemassaolonsa Jumalan tahdosta. Samaten tämä hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala kaipaa ennen kaikkea sitä, että kaikki suostuisimme sovintoon Hänen kanssaan ja kohtalomme saisi olla elämä eikä kuolema.”
Haluan jo ulosottamastani pätkästä kohdentaa seuraavaan lauseeseen:
”..,että kaikki suostuisimme sovintoon Hänen kanssaan ja kohtalomme saisi olla elämä eikä kuolema.”
Isä vetää jokaista ihmistä puoleensa, tavalla ja toisella, Poikansa pelastettavaksi.
Tämän suostumisen Jumala palkitsee lahjavanhurskautuksella, uskoontulolla ja taivaseenkelpuutuksella. Ihanteellisinta olisi, että uskoontullut poistuisi ajasta, niinkuin ryöväri ristillä. Hän siirtyi siihen ”tähän päivään”, jossa on aina nyt. Eli ei ole aikaa.
Kuitenkin tähän aikaan synnytään ja tässä ajassa Jumala kutsuu jokaista puoleensa. Olet ottanut kutsun vastaan tai et, niin matka ikuisuuteen jatkuu ja päättyy kuolemaan, toistaiseksi.
Jumala on asettanut tätä aikaa varten ajallisen lain, joka on ihmisen kyky erottaa väärä oikeasta, hyvä pahasta. Ihminen tiesi jo Paratiisissa, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kyky oikeaan alkoi turmeltua Saatanan vaikutuksesta ja olemme, koko ihmiskunta tilassa, missä kaikki tapahtuu itsekkyydestä. Parhaimmillaankin! Anteeksipyydetään ja anteeksi annetaan, koska se kannattaa tai on pakko. Esimerkkinä ehkä suurimmasta anteeksipyytämisen tarpeesta on nazismi. Tuskin yksikään nazi olisi kohdannut muutoksen, anteekspyytämisen tarvetta, jos he eivät olisi hävinneet sotaansa. Nyt paheksutaan nazismia, koska se, anteeksipyytäminen, toistaiseksi kannattaa.
Läpi Raamatun Vanhan ja Uuden Testamentin puolella kehoitetaan kokosydämiseen parannukseen, mikä ei inhimillisesti ole mahdollista. Eli ihminen ei voi omalla voimallaan eikä toisen ihmisen teolla muuttua, tulla nuhteettomaksi Jumalan edessä. Jumala tekee sen jokaisessa, joka Hänen luokseen tulee ja antaa voiman seurata Voiman antajaa, Jeesusta.
En väheksy Lutherin ohjetta, että ihmistäkin pitää hoitaa. Ihminen voi olla toiselle apu, tuki siinä mielessä kuin sosiaalipsykologia asiaa opettaa. Henkilö- eli hoitavalla psykologisella ”hoidolla” ei taivaallisiin voida edes kurkotella, vaikka hengelliset psykologit sanovat sen kuuluvan ”kokonaisvaltaiseen” sielunhoitoon. Mitä sillä tarkoittavatkin.
Kokosydäminen parannuksenteko ja kokosydäminen anteeksianto ovat psykologian saavuttamattomissa. Taivaalliset, eli hengeliset on Voimalaji, muttei ihmisen voimasta, ”Ei sotaväellä eikä voimalla vaan minun Hengelläni”
Onko blogikirjoituksen tarkoitus olla poliittinen (yhteiskunnallinen) vai hengellinen (kristillinen)? Onko tarkoitus tähdätä johonkin ihmisryhmään, joka on erityisen paha ja syntinen ja rasistinen? Jako hyviin ihmisiin ja pahoihin ihmisiin. Ihmisiä rakastaviin ja ihmisiä vihaaviin ihmisiin.
Minusta näyttää siltä, että tässä menevät luterilaiset regimenttiopit sekaisin. Niin kuin nykyään yleisesti tapahtuu. Raamatussa sanotaan, että esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Mutta nythän on niin, niin kuin varmasti kaikki ymmärrämme, että esivalta ei puhu synnistä eikä rankaise ihmisiä synnistä, se ei anna syntejä anteeksi eikä pidätä anteeksiantoaan synnistä. Vaan yhteiskunta rankaisee rikoksista niitä, jotka rikkovat yhteiskunnan lakeja vastaan, yhteisiä sääntöjä vastaan. Poliisi sakottaa ja oikeuslaitos rankaisee rikoksen tekijöitä rangaistuksilla.
Tässä kirjoituksessa puhutaan kuitenkin synnistä jo heti otsikossa. Tällöin siirrytään hengelliselle puolelle ja niin siirryn nyt minäkin.
Kristinuskossa puhutaan anteeksiantamuksesta. Me rukoilemme Jeesuksen opettaman Isä meidän -rukouksen mukaan: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Jumala siis odottaa, että me annamme anteeksi. On rakkaudetonta ja armotonta olla antamatta anteeksi. Se, joka on paljon saanut anteeksi, rakastaa paljon. Hän tahtoo antaa anteeksi, koska tietää että hän, joka on saanut paljot syntinsä anteeksi, ei ole yhtään sen parempi ihminen kuin se, joka on häntä vastaan rikkonut. Olemme kaikki samalla viivalla. ”Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin.” Jaak. 2:10. Jeesus sanoi, ettei kukaan täytä lakia.
Se, joka ei anna anteeksi katkeroituu ja alkaa vihaamaan. Hän pitää itseään muita parempana ihmisenä ja kuvittelee voivansa asettua ihmisten ja Jumalan yläpuolelle, koska hänellä on oikeus kostaa anteeksiantamattomuudellaan loukkaajalleen.
Sitaatti alla rovasti Raimo Mäkelän saarnasta 31.10.2021:
”Kuka voi antaa anteeksi?
Tahallinen loukkaus ja kärsimys tähtäävät tuhoon. Anteeksi voi antaa se, jota elämä hallitsee, niin että se on voimakkaampi kuolemaa ja hänen kokemaansa loukkausta. Anteeksi voi antaa se, joka on valmis kärsimään mutta selviytyy siitä. Elämä voittaa kärsimyksen.
Ainoa, joka voi antaa anteeksi, on Jumala, sillä vain hän on elämä. Syntisellä ei ole voimaa anteeksi antamiseen. Useinhan me emme voi antaa anteeksi, vaikka loukkaaja sitä pyytäisi.
Se, joka ei anna todellisesti anteeksi, on kuitenkin kuoleman oma: kärsimys johtaa siihen. Itsesääli ja katkeruus, viha ja kosto syövät ihmisen kuoliaaksi. ”Viha syövyttää enemmän sitä astiaa, jossa sitä säilytetään, kuin sitä, johon sitä kaadetaan.” Toisen tuhoamiseen loukkaaja pahuudessaan varsinaisesti tähtää, vaikkei aina sitä itse tiedosta eikä tunnusta. Riippuu loukatusta, onnistuuko loukkaaja siinä. Loukattu voi – ja hänen tietysti tulisikin – etsiä siihen apua ulkopuoleltaan Jumalalta ja ylösnousseelta Jeesukselta. ”Älä annan pahan itseäsi voittaa.”
Anteeksiantaminen edellyttää koetun vääryyden tuomitsemista. Englanninkielisessä maailmassa saatetaan sanoa anteeksi pyytävälle: ”It doesn’t matter” (’Ei se mitään’). Niin voi sanoa tönäisyistä tungoksessa, mutta niin ei saa sanoa todellisesta loukkauksesta. ”It does matter!” Loukkaus on todettava ennen anteeksiantamista: ”Se oli todella väärin minua kohtaan – mutta annan sen sinulle anteeksi.”
Kun saan Jumalalta anteeksi, se motivoi minua nöyryyteen ja antaa siihen voiman. Ellen anna anteeksi minua vastaan rikkoneelle, luulen olevani Jumala, jolla on oikeus olla antamatta anteeksi, mutta muistutankin Saatanaa. Paavali lausui Korintin seurakunnan jäsenille: ”Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin teidän takianne Kristuksen edessä, jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme.” (2 Kor 2:10-11.)
Anteeksiantamattomuus on saatanallinen asenne. Se on luonteenomainen ylikorostuneen itsekeskeisille ja häikäilemättömille ihmisille eli narsisteille. Katkerina he muistelevat kokemiaan loukkauksia ja syyttävät niiden aiheuttajia elämän loppuun saakka.
Ellen anna anteeksi, ei Jumalakaan vastaa anteeksipyyntörukoukseeni vaan peruuttaa minulta anteeksiantamuksensa. Kuulimmehan juuri, että Jeesus sanoi: ”Jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt 6:15). Siksi Paavali kehottaa: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden” (Ef 4:32; samoin Kol 3:12-13).
Kun annan anteeksi, muistutan asenteeltani Jumalaa ja olen Jumalan kuva, vaikken ole Jumala enkä kerskaa anteeksiantamisellani. Se ei ole ansioni.” (Raimo Mäkelä)
Anteeksi antaminen on usein vaikeaa ja vaatii aikaa. Siihen auttaa rukous ja oman elämänsä rehellinen tutkiminen Raamatun valossa, Raamatun Sanan äärellä viipyminen ja Kristuksen sovitustyön merkityksen mietiskely. Anteeksiantaminen on toisen ihmisen armahtamista.
”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” Psalmi 139:23-24
Aamen. Hyvin kirjoitettu.
Raimo Mäkelä tökkii (Naamiona terve mieli). Hän sotkee persoonallisuuden, temperamentin ja luonteen käsitteinä toisiinsa. Lääketieteessä puhutaan persoonallisuushäiriöistä, ei luonnehäiriöistä.
Anteeksipyytäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin anteeksiantaminen. Siihenkään ei kaikki taivu.
Lindfors, sun tekstit todella tökkii, verrattuna Mäkelään. Sulla on jarru päällä kokoajan ja suollat koko ajan huuhaata, trolli, häirikkö.
Kristinuskon antisemitismi, rasismi, synti, on ennen kaikkea uskomisen ja uskollisuuden välinen kiista. Näin tiivistettynä, se tuntuu jopa mitättömältä, mutta kun tietää sen aikaansaannokset niin jeesuksen tuoma eripura ylittää kaiken käsityskyvynkin.
Juutalaisuudessa uskollisuus omalle kulttuurille, juutalaisuudelle ja isien kirjoitusten arvostamiselle ja oppineisuudelle on pääasa, jota niin sanottu ’jatkumo, ’edistyksellisyys’ Jeesus kontekstissa riivaajahenkineen ja perkeleineen ei hyväksy, vaan toi tilalle mystisen uskon, uskon uskomiseen, joka kohdistuu henkilöön, ja henkilöpalvontaan, ihmisuhriin ja kannibalismiin, sekä uhkailuun helvetillä.
Kristillisyydessä uskotaan siihen, että lakia ei tarvitse noudattaa, koska se on omin voimin yrittämistä, ja että usko riittää. Ja uhrin kuuluu aina antaa anteeksi, koska muuten se kääntyy hänelle itselleen synniksi. Jos uhri on kuollut, toisen käden kautta, hän pääsee suoraan paratiisiin, ja anteeksiantaminen kuuluu omaisille. KRIIIK!!! Joka ei ole samaa mieltä, se pakkokastetaan, käännytetään, tai tapetaan.
Uskollisuus on unohdettu ja tavallaan kielletty sana, mutta uskollisuus on pääasia silloin, kun liittoja solmitaan, oli se sitten liitto Jumalan kanssa, tai ihmisjumalan kanssa, tai avioliitto, on uskollisuus aina kunnioitettava asia. Jeesus tosin armahtaa uskottoman vaimon, jos uskoo, mutta eipä ole näkemässä, kun oma mies pieksää hengiltä. Ei siis kannata uskoa siihenkään. Uskollisuuden takia on vannottu ja vannotettu valoja hallitsijoidenkin toimesta, ja myös rangaistu, jos pettämistä on tapahtunut. Jos juutalaiset luopuvat uskollisuudesta, eli ryhtyvät pettäjiksi, on kristillisyys luvannut heille pelastuksen hevetistä, ei muuten.
Anteeksi ei ole pakko antaa, se on vain kehoitus, asian voi viedä oikeuteen ja mikäli rikkomus ei ole laki, se ei ole syntikään. Kunnianaloukkaus on laki, väärän todistuksen antaminen /panettelu on rikollista, toisen omaisuuteen kajoaminen ja tappaminen ovat suuria rikoksia. Laki tuli myös meille naisille pelastukseksi, kun naisten oikeudet tunnustettiin ja alamaisuus loppui lakisääteisesti. Asian oikeuteen vieminen kuuluu aina asianomistajalle, eli loukatulle, jos hän katsoo vaikka kunniaansa loukatuksi. Rangaituksista ei päätetä katukokouksissa huutelemalla, eikä kirjoituspalstoilla, vaan oikeudessa.
Politiikassa pysymisen päättävät tietysti äänestäjät, kukin omasta syystään, jos katsovat, että ehdokas ei vastaakaan heidän arvojaan, ja joku toinen on mieluisampi.
Siinä mitä eilen itse kirjoitin ja mitä siteerasin rovasti Raimo Mäkelän saarnasta, oli tarkoitus osoittaa, että kristinuskoon anteeksiantamattomuus ei kuulu. Anteeksiantamattomuus on ylpeyttä, omahyväisyyttä ja tekopyhää.
Syntinsä anteeksi saanut kristitty ei tongi, kyseenalaista ja peräänkuuluta anteeksipyytäjän anteeksipyynnön motiivien aitoutta. Sellainen on tekopyhää toimintaa. Kuka meistä näkee toisen ihmisen sydämeen? Meidän tehtävämme on antaa anteeksi, koska Jumalakin on antanut meille anteeksi.
Yhteiskunta ei saa antaa anteeksi rikoksia, vaan sen on tuomittava ja rankaistava rikoksista niiden tekijöitä. Se on esivalta, joka pitää yllä järjestystä tässä meidän pahojen ihmisten maailmassa.
Mäkelän saarna on kokonaan kuunneltavissa alla olevassa linkissä.
https://www.youtube.com/live/3nqh4oiYVcA?feature=share
Paajanen, onko sinulla ongelmia lukemisessa vai ymmärtämisessä ? Jos kumpikaan ei luista, hyppää yli. Mielipiteesi ei vaikuta minuun mitenkään.