Edesmenneen professori Jukka Thurenin selitystä ”Iisebelien” toiminnasta Ilm. 2.18 – 24
Lähde: Kirkon aarteita SLEY
Tyatiran seurakunnan enkelille. (Paimenelle)
2:18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski:
2:19 Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.
2:20 Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.
Jukka Thuren:
”Ilm. 2:18 Näin sanoo Jumalan Poika Kirjeen loppu (j.27s) viittaa psalmiin 2. Myös sen alussa oleva, Ilm:ssa ainutkertainen titteli ”Jumalan Poika” on ymmärrettävä juuri sen psalmin mukaises-
66—
ti: Jeesus on se Messias, Jumalan Poika, josta toinen psalmi puhuu: Jumala on julistanut hänet pojakseen, Israelin ja koko maailman hallitsijaksi. Kansat kapinoivat aikansa, mutta autuas se, joka nyt jo, kaiken melskeen keskellä, turvaa häneen!
silmät… jalat Muistumia kutsunäystä, Ilm. 1:14s. Kristuksen liekehtivät silmät näkevät seurakunnan hyvät ja huonot puolet.
hehkuva pronssi Metallivalimoiden kaupungin asukkaille vertaus oli puhuttelevampi kuin meille. Ammattimiehet tiesivät, mitä metalliseoksia Tyatiran valimoissa sulatettiin ja miltä hehkuva pronssi näytti. – Huomaamme kerran toisensa jälkeen, että lähetekirjeet ottavat tarkoin huomioon kunkin seudun ominaispiirteet.
19 Tyatiraan lähtee prosegoria mikte ’yhdistelmäkirje’ niin kuin Efesokseen ja Pergamoniin. Verrataanpa tätä IlmEf:een! Uskoa/ uskollisuutta (pistis) ja kestävyyttä (hypomone) on kummallakin seurakunnalla. Ensi ajan rakkaus ei ole Tyatirasta hiipunut niin kuin Efesoksesta, vaan se on viime aikoina ilmennyt entistäkin innokkaampana palvelualttiutena (diakonia). Mutta kun Efesos sai kiitosta väärien apostolien karkottamisesta, annetaan Tyatiralle sitä tiukempi moite väärän profeetan sietämisestä.
20 Isebeliä Ahabin foinikialaissyntyistä vaimoa (1. Kun. 16:31 – 2. Kun. 9:36) VT syyttää monestakin rikoksesta, mutta niiden yhteisenä juurena on Baalin palvonnan suosiminen.
suvaitset tuota naista… joka sanoo itseään profeetaksi ”Tuo nainen” ilmaisee inhoa. Kun kerran Tyatitan enkeliä täytyy moittia Isebelin suvaitsemisesta, hänellä olisi siis ollut valta tukkia sen naisen suu. Nainen ei ole mikään pakanallinen sibylla vaan seurakunnan piirissä vaikuttava profetissa.
Jo Cyprianus tunsi lukutavan ”vaimoasi Isebeliä”; piispan olisi kuulunut pitää oma vaimo kurissa ja Herran nuhteessa. sou ’sinun’ lienee kuitenkin jonkun kopioitsijan lisäämä.
Paavalin aikoihin olisi väärän profeetan karkottamiseen tarvittu seurakunnan enemmistöpäätös (1,2 Kor), mutta Tyatiran seurakunnalla on yksinvaltias johtaja, sellainen kuin 3. Joh:n Diotrefes koetti olla. Hänellä olisi ollut valta myös ilman yleiskokouksen päätöstä julistaa turmelusta levittävä seurakuntalainen pannaan, koskapa hän joutuu vastaamaan siitä, ettei ole käyttänyt valtaansa. Vrt. Hepr. 12:15:n sanaa ”katkeruuden juuresta” ja sen vt:llista taustaa. Yksi myrkyllisen tikkaruohon juurakko voi ajan mittaan turmella koko pellon. Siksi se on kiskottava heti huomattaessa ylös maasta.
ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan Ilmaus ”tuo nainen” kiinnittää huomion Isebelin sukupuoleen. Kristus ei kuitenkaan kiistä naisten oikeutta opettaa seurakuntaa
67—
profetoimalla. Kumpikin testamentti puhuu sekä nais- että miesprofeetoista. Kun oikea profeetta välittää Jumalalta saamansa sanoman, hänellä on oikeus opettaa Jumalan palvelijoita. Kaikesta seurakunnassa annetusta opetuksesta vastaa kuitenkin Kristukselle seurakunnan ”enkeli”. Tyatiran seurakunnanjohtajan olisi kuulunut todeta, ettei Isebelillä ole oikeaa profetian Henkeä. Moitittu opetus näyttää omaksutun nikolaiitoilta, sillä se poikkeaa apostolien opetuksesta samoissa kohden:
harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. ”Isebeliä” moititaan ihan samasta harhasta kuin ”Bileamia” eli Nikolaosta. Nainen lienee nikolaiittojen paikallinen johtaja.
Kerrataan: Kumpikin synti mainitaan apostolien dekreetissä. Dekreetin katsotaan alun perin tarkoittavan ”haureudella” eräitä Mooseksen kieltämiä mutta pakanoille yleensä sallittuja sukulaisavioliittoja. Ilm. ja Paavali tarkoittavat sillä pakanallista siveettömyyttä, eritoten hedelmällisyyskulttien menoja.
21 Olen antanut hänelle aikaa kääntyä… Nainen on saanut varoituksia oikeilta profeetoilta, ehkä Johannekseltakin.
22s Voi häntä! Huudahdus vastaa seemiläisperäistä interjektiota idou (hepr. hinne) ’katso’. Se jää usein kääntämättä, mutta näin tuomionjulistuksen johdantona sitä ei voi sivuuttaa.
Minä suistan hänet sairasvuoteeseen… Paavali jätti haureudesta syytetyn ”Saatanan haltuun lihan turmioksi” eli kirosi hänet kuolettavan sairauden valtaan, 1. Kor. 5:5. Se tapahtui sielun pelastamiseksi. Isebelin kääntymyksestä ei näy olevan toivoa.
ja kaikki hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon… Hänen lapsensa minä surmaan rutolla. tous moikheuontas met’ autes oik. ”ne, jotka tekevät aviorikoksen hänen kanssaan”. Isebeliä verrataan aviovaimoon. apokteno en thanatoi näyttää merkitsevän ”tapan kuolemalla”. Mutta esim. Hes. 33:27 badäbär jemutu ”kuolevat ruttoon” on LXX:ssa käännetty thanatoi apokteno. Myös Ilm: ssa thanatos on monta kertaa selvästi ’ruttotauti’. ”Rakastajien” ja ”lasten” kohtalo ei ole sama, joten niillä ryhmillä näyttää olevan erilainen suhde Isebeliin. ”Rakastajien” toivotaan kurituksen jälkeen luopuvan hänen ”teoistaan” eli hänen levittämistään vääristä opeista ja pahoista tavoista. Isebelin ”lapsista” ei sitä vastoin ole toivoa, he ovat sisintä myöten turmeltuneita.
Allegorisesti ajatellen tuntuisi siltä, että ”rakastajat” ansaitsevat pahemman kohtalon. Hehän ovat tieten tahtoen ”rikkoneet avion”, mutta siitä aviorikoksesta syntyneet lapset eivät olemassaololleen mitään mahda. Me emme tunne tilannetta niin kuin Tyatiran
68—
silloiset kristityt tunsivat. Kuvakieli ilmentänee turmeltumisen asteita, ei siis moraalin mukaan arvioitavaa syyllisyyttä.
Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset… Oik. ”… että minä olen se, joka tutkii munuaiset ja sydämet”. Sekä MINÄ OLEN että ”se, joka tutkii sydämet ja munaskuut” ovat VT:ssa Jahvelle (Herralle) ominaista puhetta, esim. Jer. 17:10, Ps. 7:10. Sanan miekalla, kaksiteräisellä, Kristus paljastaa sydämen salaisuudet ja arvioi ihmisen sisimmätkin ajatukset. Synneiksi sanotaan tavallisesti tekoja, mutta turmelus on niitä syvemmällä. Tämä ”Isebelin” ryhmäkuntaa koskeva ennustus ja sen toteutuminen vakuuttavat koko provinssin kristityt siitä, että Kristuksella ja myös Johanneksella on tarkka tieto ihmisten salaisuuksista, jumalallinen voima kurittaa syyllisiä sekä valta tuomita katumattomat. Lähetekirjeiden viestit näyttävät todella vakuuttaneen seurakuntia, koskapa Ilm. kaikkine karmaisevine näkyineen on otettu kuuliaisesti vastaan, sitä on kopioitu ja kopioita luettu jumalanpalveluksissa.
24 ette seuraa tuota oppia ettekä ole vihkiytyneet Saatanan salaisuuksiin, niin kuin sanonta kuuluu ”… ettekä ole oppineet tuntemaan Saatanan syvyyksiä, kuten sanovat.” ”Syvyydet” eli syvät salaisuudet liittyvät Isebelin ”haureuteen”. Harha ei ole ollut inhimillistä tietämättömyyttä ja typeryyttä, sen pohjalla on jokin saatanallinen salaoppi, johon Isebel ja hänen joukkokuntansa ovat ihastuneet. Saatanahan sai paratiisissa ensiksi Eevan syömään hyvän ja pahan tiedon puusta. 1. Moos. 6:2 ja mm. 1 Hen:n laajennukset siitä kertovat, että langenneet enkelit opettivat kiellettyjä salaisuuksia ihmisten tyttärille. Nyt ovat muutamat Tyatiran naiset oppineet tietämään (egnosan) jonkin ”hyvää ja pahaa” koskevan salaopin. Olisiko se tieto samaa pseudognosista, mistä 1. Tim. 2 ja sen kirjeen loppusana varoittavat Vähän-Aasian seurakuntia? Voi olla niin, että Nikolaoksen piittaamattomuus apostolien dekreetistä on Isebelin piirissä yhdistetty alkukertomusten gnostilaiseen vääristelyyn, mikä tosiaan merkitsi sukeltamista ”Saatanan syvyyksiin” (ks. 1. Tim. 2:11-15:n selitystä). 2. Joh. ja Ignatios taistelevat samassa provinssissa leviävää gnostilaista doketismia vastaan. Vrt. Juud. 1:11. 1. Kor. 13:7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Kr:ssä sama panta on neljästi: ’kaikki/kaiken’. KR 38:n ”kaiken se toivoo” on kielellisesti mahdoton lause ja ”kaiken se uskoo” johtaa harhaan: ei ”totuudesta iloitseva” rakkaus ole jokaisen valehtelijan huijattavissa. KR-92 pyrkii osoittamaan, että alkuteksti on tässäkin kiastinen: ulommat lauseet kuuluvat yhteen, keskimmäiset samoin. stegei merkitsee ’kestää’ (=1. Kor. 9:12 ja 1. Tess. 3:5), vaikka KR-38 tulkitsi toisin: ”peittää”. ”Usko ja toivo” tarkoittavat tällä kertaa suhdetta kanssaihmisiin: rakkaus tuntee ikävänkin totuuden, mutta näkee myös ilkeässä lähimmäisessä jotain hyvää, ainakin mahdollisuutena. Niin se jaksaa toivoa, niin se kestää ja kärsii pettymyksiä.
Jukka Teininen
Forssa
