Elämässäni tapahtui upea asia marraskuussa 2023. Pitkän valmistelun ja Kirkon Ulkomaanavun ulkoisen kutsun jälkeen Helsingin hiippakunnan piispa vihki minut diakonian virkaan. Vihkimys kirkon virkaan on merkityksellinen sekä vihittävälle itselleen, että vihkimystä pyytäneelle seurakunnalle tai yhteisölle. Niin myös minun kohdallani. Iloitsin vihkimyksestä itse, sillä koin sen kokonaisvaltaisena työhön siunaamisena: seurakunta piispan johdolla rukoili siunausta työlle, jota minulla on mahdollisuus Kirkon Ulkomaanavussa tehdä varatoiminnanjohtajana ja kirkon vihittynä työntekijänä. Toisaalta vihkimys oli merkityksellinen myös Kirkon Ulkomaanavulle. Se oli osa jatkumoa, jossa aina uudelleen ja uudelleen muistutetaan teologisesta perustastamme, sidoksista seurakuntiin ja ekumeenisiin kumppaneihimme sekä erityistehtävästämme kirkon kansainvälisen diakonian toteuttajana.
***
Olen usein epäillyt, että Jumalan lisäksi sosiaalisen median kanavat tietävät aina kenen seurassa ja missä liikumme. Ainakin Facebookin algoritmi tajusi, että vihkimyspäivänäni olin kirkollisten toimijoiden seurassa ja niinpä sosiaalisen median virtani alkoikin täyttyä kuvilla ja ihmisillä kirkollisista yhteyksistä. Ja mitä enemmän niitä selasin, sitä enemmän niitä siunaantui. Katselin kuvia ja luin kirjoituksia hiippakuntien tapahtumista, kirkollisten vaikuttajien kokouksista ja seminaareista. Upeita kuvia, mutta samalla hämmästyin siitä, että mustien virkapaitojen rinnalla ei juuri lainkaan näkynyt vihreitä virkapaitoja. Havaintoni ei ole tieteellinen, vaan varsinainen mutu-tuntuma. Pelästyin silti havaintoani: onko niin, että sosiaalisen ja hengellisen hädän, sairauden ja köyhyyden asiantuntijoita, eli kirkon virkaan vihittyjä diakoniatyöntekijöitä ei juurikaan nähdä siellä, missä kirkkoa koskevista asioista keskustellaan ja missä päätöksiä tehdään?
***
Lahjoja on kiva saada! Sain vihkimyslahjaksi edesmenneen paavi Benedictus 16:ta kiertokirjeen (25.12.2005). Kiertokirje Jumala on rakkaus on osoitettu piispoille, papeille ja diakoneille ja se kuvaa upealla tavalla diakonista kirkkoa. Paavi muistuttaa kirkon virka heijastaa kirkon mission kahta, mutta yhtä tärkeää sisältöä. Kirkkoa ei ole ilman teologiaa ja sanan julistamista, mutta sitä ei myöskään ole ilman diakoniaa eli rakkauden palvelusta. Paavi kirjoittaa ”rakkauden osoittaminen leskiä, orpoja, vangittuja, sairaita ja kaikkia mahdollisia hädänalaisia kohtaan kuuluu kirkon olemukseen aivan samalla tavalla kuin sakramenttien jakaminen ja evankeliumin julistaminen”. Paavi kuvaa lisäksi diakonien erottamista muistuttaen, että diakonia on osa kirkon perusrakennetta ja että diakonien tehtävä on hengellinen kirkon virka: ”Tämä merkitsee, että heidän velvollisuudekseen tullut sosiaalinen työ oli aivan konkreettista mutta samalla epäilemättä hengellistäkin palvelua; heidän virkansa oli siksi todellinen hengellinen virka….” Diakonian virka muistuttaa siitä, mitä kirkko pohjimmiltaan on: rakkauden yhteisö.
***
Kirkon etsiessä paikkaansa yhteiskunnassamme ja ihmisten etsiessä omaa hengellisyyttään, meillä olisi nyt mainio mahdollisuus alkaa korostamaan kirkkoa – ei opillisena päämajana – vaan rakkauden yhteisönä. Kun tätä muutosta edistetään, keskusteluja käyviin pöytiin on löydettävä vihreäpaitaisia viranhaltijoita.
Ikali Karvinen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun varatoiminnanjohtaja ja diakoni.
