Kirjoitan harvakseltaan Kotimaa24:n blogipalstalle. Sitä selvemmin havaitsen asian, joka varmasti koskettaa blogisteja yleisemminkin. Kommenttien osuus alkaa ensin ehkä hyvinkin asiallisista mielipiteen ilmauksista. Vähitellen aletaan puhua aidan sijasta sen seipäistä ja ulkopuolisista näköaloista. Näistä edetään käsittämättömiin keskinäisiin sanasotiin ja kuppikuntaisiin riitoihin, jopa alatyyliseen heittelyyn. Blogisti ihmettelee ”aikaansaannostaan” ja turhautuu, ahdistuu.
On varmaan vakioisesti kommentointiin suuntautuneita kirjoittajia, joiden kutsumuksena on julistaa omaa oikeaa uskoaan (kirkkoaankin?) muita uskovia ja uskomattomia vastaan. Heidän nimensä alkavat tunnistautua lukijoille, mutta se ei asiaa auta. Blogistiikan alkuperäinen tarkoitus käydä keskustelua ilmaistusta aiheesta katoaa erilaisten kaunojen ja intressien taa. Viittaan omaan äskeiseen blogiini kristillisten kirkkojen ”isättelystä”. En tunnista saaneeni keskustelusta kuin alle kymmenen varsinaista vastausta. Muu kaikki valui nurkkakuntaiseen ja suorastaan omituiseen keskinäiseen heittelyyn, jonka ulkopuolelle (Jumalan kiitos) voin jäädä. Moderoin kyllä, kuten yksi kommentoija ehdotti, ilmoittamalla asiattomista kommenteista. En tiedä, mitä se auttaa.
Sensori en tahdo olla, kun kirjoitan näkemyksiäni lukijoille, joilla on vapaus vastata omilla näkemyksillään, tiedoillaan ja tunteillaan itse aiheeseen. Itsesensorina toimin, kun kirjoitan tekstejäni, parhaani mukaan. Toivoisin vastavuoroisesti kriittistä harkintaa ja asiallisuutta myös kommentaattoreilta.
Päivi, kiitos aiheellisesta kirjoituksesta ja huolen esille tuomisesta. Blogistilla on oikeus poistaa ja oikeastaan velvollisuus poistaa ne kommentit, jotka eivät sovi blogille. Joskus talonmiehen hommat ovat rasittavia, mutta tarpeellisia.
Ainoa keino on poistaa toisia loukkaavat- ja asian vierestä olevat kommentit. Ei hyödytä vedota asiallisuuteen. kaikilla ei ole siitä edes samaa käsitystä.
Joukossa voi olla niitä, joiden tavoitteena on vain pilata keskustelut, tai käyttää ketjua omien asioidensa ajamiseen. Jollemme moderoi, niin annamme heille luvan jatkaa kaikessa rauhassa. Emme saa luottaa kaikkien hyvätahtoisuuteen.
Paivi
Kiitos jutustasi
Poistan loukkaavia puheenvuoroja kun katson tarpeelliseksi. Mutta jos arvioin että vastaamisesta saa enemmän annetuksia asiaa, niin saatan jättää jopa hyvinkin tyhmiä juttuja kirjoittajansa omaksi häpeäksi jotta vastauksessani voin tuoda esiin oikeaa asiatietoa väärinkäsitysten korjaamiseksi.
Arvostan Päivi sinun tekstejäsi niin paljon että toivon näkeväni sinun juttujasi aina kun inspiraatio valtaa mielesi.
Kiitos
Tämä K24 foorumi on suosittu. Myös asiallisuus on keskimääräistä parempi.
Olen kirjoittanut täällä kahdeksan vuoden ajan ja saanut ylläpidolta vain asiallista suhtautumista. Viime aikoina olen jotkut asiattomuudet tarkoituksella jättänyt, ainakin joksikin aikaa luettavaksi. Sellainenkin väite on minulle annettu, että olisin Perkeleen apulainen. Se on vieläkin luettavissa, koska ei ole minun poistettavissa. Ei sellaiseen totu, mutta alkaa kestämään.
Jos sinua kohtaan, Päivi, kirjoitetaan törkeästi, niin sen kirjoittaja ainoastaan saa häpeät hattuunsa, syystä, että myötäsyntyinen suloisuutesi kerää ystävyyttä ympärillesi.
Asiasta poikkeamiset, on vaikeampi hallita, eikä auta muuta kuin poistaa, kun on ensin varoittanut. Itse harrastin sitä jossain tapauksessa yli vuoden ja asianomaisen poistettuja kommenteja kertyi ehkä sadan verran. Sitten linja muuttui ja olot alkoi normalisoitumaan ja jatkui enemmän avauksen teemassa. Me olemme, nääs, sokeita omalle asiattomuudelle.
Blogin kirjoittamisessa on aina riskinsä, kuten elämässä, näin arvelen. Kannattaa silti jatkaa vaikka kokisikin turhautumista. Onko niin, että meillä on kovin kevyt keskustelukulttuuri kristittyjen kesken? Emme osaa, sillä se on haastavaa. Hyvä, että toit omia toiveitasi esille mitä olet blogistina kokenut.
Haluan täsmentää kirjoitukseni pointtia. En ole henkilökohtaisesti saanut kokea juurikaan ikävää asiattomuutta blogieni kommenteissa. Viittaan siihen yleisempään ongelmaan blogistiikassa , että itse aiheista ruvetaan kommenteissa vääntämään keskustelua, joka eienää pysy asiassa ja asiallisena. Kommentaattorit alkavat pahimmillaan ”riidellä” keskenään näkökohdista, joilla ei ole juurikaan tekemistä alkuperäisen blogin kanssa. Näin kävi äskeisen ”Isättely”-kirjoitukseni runsaassa kommentoinnissa, jossa lopulta erilaiset kirkolliset kuppikunnat päätyivät keskenään ikävään ja alatyyliseenkin sanasotaan.
Minustakin tämän ongelman ratkaisu on blogistin omassa harkinnassa. Annettuasi varoituksen asiattomuuksista voit kovalla kädellä karsia kaiken mielestäsi sopimattoman kirjoittelun pois. Tälle palstalle saa kirjoittaa kuka tahansa mikä merkitsee sitä, että myös kommentit voivat välillä olla mitä tahansa.
Ehkä jos keskustelijat jotenkin seulottaisiin ja näin valitut saisivat keskustella olisi asiallisempaa,mutta nykyisellä tavalla ehkä sittenkin tulee esiin enemmän erilaisia näkemyksiä asioista.
Henkilökohtaisuuksiin ajautuvat ehkä helpoiten sellaiset meistä, jotka jatkuvasti kirjoittelevat tänne.
MInusta sinun täytyy ottaa vastuu omien blogiesi moderoinnista niin, että olet niiden tasoon tyytyväinen.
Päivi Huuhtanen-Somero,
Jos saan vastata tähän kommenttiin, niin toivon että käyt poistamassa edellisessä blogissasi olleet kommenttini. Laitan tähän vielä yhden kommentin, joka muitaakseni ”jossakin” blogissa poistettiin asiattomana.
”Moderaattori, henk.koht. ei haittaa, vaikka sensuroit kommenttini. On menossa puolue- ja kirkkopoliittisten ryhmien välinen ideologinen taistelu siitä, kuka yhteiskunnassa ja ”avarassa kansankirkossa” valitaan kalifiksi kalifin paikalle ja ”helvetti jäätyy” ennenkuin itse äänestän ainoatakaan näistä maan ja taivaan omaksi kuvakseen tekevistä ”luojista”.
Poliittisesti kokemattomana kuulun siihen kansanryhmään, joka Eero Paloheimoa lainaten ei ”osaa kieroilla riittävästi, sanoo jotain pelkän puhumisen asemesta, ei ymmärrä politiikan toimittajien ylivertaista asemaa, pitää tyhmänylpeästi kiinni puheistaan ja käyttäytyy muutenkin kuin tavallinen kunniallinen ihminen.” Meille on ominaista, että olemme näissä asioissa ”zurückgezogen” ja sitä paitsi olen henk.koht. muiden ”mainesanojen” lisäksi näissä piireissä jo tullut luokitelluksi eräänlaiseksi murhaajaksi, kun hyväksyn kahden lääkärin hyväksymän laillisen abortin.”
Ehkä olisi hyvä miettiä, mikä merkitys keskustelulla ja kommentoinnilla on. Eiköpä keskustelun tarkoitus ole löytää asiasta se ns keskinormaali, joka on niin lähellä totuutta miten on mahdollista. Toisaalta keskustelussa voi kuulla tai lukea perusteltuja ajatuksia, jotka voivat hioa oppimiskykyistä ymmärtämään asioita paremmin. Eri perheissä ja suvuissa on erilainen keskustelukulttuuri ja sanan käyttö. Kun itse olen perheestä, joss äärimmäinen rehellisyys oli hyveistä suurin, voin tietämättäni loukata ihmistä, joka ei ole tottunut sellaiseen.
Uskonasioistahan meillä jokaisella on pomminkestävät mielipiteet ja joskus luiskahdamme siihen, että asia saa jakaa porukan meihin ja niihin. Siinä ei paljon taitoa tarvita kun asiat sekotetaan, mutta korjaajat taitavat olla harvemmassa.
Tämä kommentoija kaarti alkaa olla tosi tuttua ja yleensä jo blogin teemasta voi arvata miten monet tulevat, pienin variaatioiden kanssa,reagoimaan.
Kiusaus on suuri käyttää toisten seinää omien lempiajatusten foorumina ,puhumattakaan siitä että seinä tarjoaa loistavan mahdollisuuden pieniin ilkeyksiin ja muihin agressioihin bloggin teemasta välittämättä.
On myös oikean opin moraalinvartioita joille blogit tarjoavat mahdollisuuden olla oikealla puolella muistuttamassa lankeejoita heidän lankeamuksistaan. Eihän sellaiset voi bloggin teemassa pysyä .
Joskus kuitenkin syntyy mielenkiintoisia ja selventäviä keskusteluja jonkun kommenttaattorin assosiaatiosta. Se on jopa tavallista. Joskus asialliset kommentit palauttavat järjestyksen ja kunnon keskustelu jatkuu.
Tuula Hölttä: En enää puutu aiempaan blogiin kommentteineen. Ne ovat perustelu tämänkertaisen kirjoitukselle. Lisäksi en ole varma siitä, mikä oikeus blogistilla on sensuroida toisten kirjoituksia. Kaikilla on sananvapaus, mutta myös vastuu omista sanomisistaan.