Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. (Ps. 139:23-24 / Biblia) Eli, jos minä vaellan epäjumaluuden tiellä, niin saata minua ikivanhalle tielle, jota kaikki hurskaat maailman alusta ovat vaeltaneet, oikean parannuksen ja uskon tielle, jota käyden päästään iankaikkiseen lepoon.
Miksi on tärkeää olla ikivanhalla tiellä (vert. Joh. 14:6)?
Miksi meidän on (tai ei ole) helpompi uskoa Jumalan armoon, kuin niille, jotka elivät ennen Jumalan Pojan ihmiseksi tulemista?
Miksi monet kastetut myöhemmin eksyvät ikivanhalta tieltä?
Voimmeko paeta Jumalan tutkivan katseen alta?
Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet. (Sananl. 16:2) / Biblia); voiko ihminen itse valita oikean tien?
Miksi Hyvä Paimen etsii eksyneitä ja ohjaa ikivanhalle tielle?
Siionin Kannel: 452 Veri Jeesuksen meidät taivaaseen
Kaikki julkaistut blogini:
Juha Heinilä on kirjoittanut tärkeästä asiasta. Tämä psalmin 139 rukous on turvallinen, ettemme eksyisi. Oma sydämemme on ”petollinen sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer.17:9). Mutta kun rukoillen luemme Jumalan Sanaa, Jeesus on valkeutemme, ja Paimenemme, jota seuraamme. Usko on rakkausasia ja sellaisena vapaaehtoinen. Jumala antoi vapaaehtoisesti Jeesuksen ihmisten Vapahtajaksi ja Hän odottaa, että me ottaisimme Jeesus-lahjan vastaan. Heikot ja kärsivät tulevat helpommin Jeesuksen luo kuin vahvat ja onnistuneet. Mutta kukaan ei pärjää ilman Jeesusta tässä maailmassa puhumattakaan iäisyydessä!
Annikki, kiitos hyvästä kommentista. Väitän, että suurin osa meistä ajattelee olevansa oikealla tiellä, vaikka joskus olisi poikennut harhapolulle. Olemme sokeita omalle vaellukselle, vaikka muiden toilailut huomaamme helposti.
Juha Heinilä ”Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. (Ps. 139:23-24 / Biblia)”
Kyseessähän on Daavidin rukous. Alussa hän korostaa, mitenkä ihmisen syvimmätkin ajatukset ovat aina Jumalan nähtävissä/havaittavissa.
Kuten Raamatusta voidaan lukea, syyllistyi Daavid joitakin kertoja hyvin vakaviinkin synteihin. Tunsi suurta tuskaa niiden johdosta ja sai kokea myös seuraamuksia. Daavid kuitenkin tunnusti syntinsä ja rukoili niitä todella syvältä ”sydämestään” Jehovalta anteeksi.
Esim. Psalmien 51. luvussa on hyvin vaikuttava tällainen katumusta osoittava ja anteeksiantoa tavoitteleva rukous.
Psalmissa 139 Daavid pyytää Jehovaa tutkimaan ja ohjaamaan häntä, onko hänellä sisimmässään huono vaikuttimia ja ajatuksia Halusi siis sellaisista mahdollisista puhdistautua ja pyysi siihen Jumalan apua.
Vähän samankaltaiseen asiaan viittaa Paavali 2. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa: ”5. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.”
1. Tessalonikalaiskirjeen 2. luvussa: ”3. Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;
4. vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.”
Daavid tunsi kuitenkin olonsa turvalliseksi asettaessaan täyden luottamuksensa Jumalaan, pyytäessään tältä jatkuvasti ohjausta ja tunnustettuaan väärintekonsa ja rukoiltuaan niitä hartaasti anteeksi. Tästä osoitus esim. Psalmien 32. luvussa:
”1. Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut,
jonka synti on peitetty!
2. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
3. Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.
4. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.
5. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
6. Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.
7. Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.
8. ”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.”
9. Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty. 10. Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.”
Vesa, kiitos hyvästä kommentista. Ps. 51 on yksi minun lempipsalmeista. Psalmit ovat muutenkin minun rakkain kirjakokoelma.
Pyhän Paavalin kirjeet ovat hyviä.
” Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet. (Sananl. 16:2) / Biblia); voiko ihminen itse valita oikean tien ” ?
Sananlaskuissa toistetaan usein kuinka Jumalan tyköä yksin löytyy todellinen viisaus, sillä ihmisen viisaus vajavaista ja rajallista. Sen tähden on sanottava, ettei ihminen itse osaa arvioida mikä on oikein ja mikä on väärin ainoastaan Jumalan sana on ainoa vaaka ja mittapuu, jonka mukaan ihmisten teot voidaan eroittaa hyviin ja pahoihin.
Jumalan sana tutkii ihmisen sydämmen aivoitukset” ( Hebr.4: 12 )
Se ilmenee Daavidin elämässä, kuinka tuo hurskas mies sortuu murhaan ja aviorikokseen ( 2.Sam.11-12 ) Vasta profeetta Naatan sai hänet huomaan syntinsä. Tämä osoittaa sen, että pyhätkin voivat langeta.
Tämän ihmisen kykenemättömyyden voimme tutkia omassa elämässä. Tästä kirjoittaa Sananlaskut ” Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet. (Sananl. 16:2) Raamatussa on mukana psalmi , joka on todellinen helmi monen muun psalmin joukossa. Se on ps.139. Siitä löytyy Jumalan pysähdyttämä ihminen, joka esittää avunpyyntönsä oikeaan kohteesen armolliselle Jumalalle ” Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. (Ps. 139:23-24 / Biblia)
Nämä Raamatun kohdat osoittavat, ettei ihminen kertakaikkiaan tule toimeen ilman Jumalan apua pystyäkseen löytämään ”ikivanhan armon tien”, joka on ainoa oikea tie, joka vie oikeaan päämäärään.
Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti. On suurta armoa, että Jumala johdattaa meitä oikealla tiellä. Olisi kurjaa, jos Jumala ei enää muistuttaisi meitä, vaelluksestamme. Mitenkä suhtaudumme Jumalan ja veljiemme meille osoitettuun nuhteluun?
”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” Sanal.14:12
Maailmassa on monenlaista oppia ja tietä joiden sanotaan johtavan rauhaan ja Jumalan luokse, on itämaista ja Intialaista ja montaa filosofiaa, jotka kulkevat viisauden nimellä, mutta lopultakaan, ne eivät anna lopullisia vastauksia särkyneelle sydämelle, ei kuoleman pelossa vaeltavalle, ei sairauden runtelemalle, ja lopulta ne tuovat esiin vain lisää kysymyksiä.
Kun ihmiselle avataan oikea ovi ja ohjataan oikealle tielle, josta sanotaan: ”Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi”. Luuk.7:27
Tässä meille puhutaan Kristuksesta, joka on valmistettu tieksi meidän eteemme.
Ihminen kulkee laput silmillä ja pälyilee maahan, mutta kuinka ei näe oikeaa tietä vaan kompuroi teillään, jotka eivät ole edes omia, vaan eksyttäjä ohjaa harhaan jotka johtavat monille poluille, ne lupaavat, mutta eivät täytä lupausta.
Yhä syvemmälle pimeyteen kulkee monen tie.
Kerran eräs ystäväni oli ”etsimässä” Jumalaa itämaisen ”koulukunnan” tilaisuudessa ja he olivat kumartuneena polvillaan ja ”rukoilivat” jotain… Kun yht`äkkiä hän kuuli, kuin joku olisi sanonut: ”Mitä sinä täällä teet? Mene kotiin lukemaan raamattua”
Ystäväni ei ollut koskaan lukenut raamattua sanakaan, mutta tajusi, siinä hetkessä, että hän oli vuosia kiertänyt kaiken näköisissä itämaisissa, ns.”hengellisissä” tilaisuuksissa etsimässä valaistusta, mutta Kristinusko ei kiinnostanut koskaan, koska se oli niin selvää huijausta… Tuosta on nyt n.20v. ja ystäväni on nykyään palava Kristitty.
Jeesus etsii omiaan kaikkialta.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Oikea tie on Jeesus Kristus.
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ”Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.” Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut. (Joh. 1:1-18)
Kambodžalaisen Arun Sok Nhepin viesti suomalaisille: ”Palatkaa Raamattuun”
– Raamattua tulee lukea, ja sen kautta meillä voi olla henkilökohtainen suhde Jumalaan. Niin kuin polkupyörän ajamiseen tarvitaan kaksi pyörää, mekin tarvitsemme rukousta, jossa puhumme Jumalalle ja Raamattua, jonka kautta Jumala puhuu meille, Kambodžan, Vietnamin ja Laosin Pipliaseurojen johtaja Arun Sok Nhep sanoo. Hän osallistuu tänä viikonloppuna Ekumeeniseen raamattutapahtumaan Kokkolassa.
Arun Sok Nhep on toiminut reilut kaksikymmentä vuotta raamatunkäännöstyössä Kaakkois-Aasiassa. Raamatusta tuli hänelle rakas kirja, kun hän tuli sitä lukemalla uskoon 17-vuotiaana.
– Raamattu ei ole vain kirja, jota tutkitaan akateemisesti, vaan se on elävä sana. Se on hyvin tärkeä hengelliselle elämällemme.
– On tärkeää olla yhtä mieltä siitä, että Raamattu on Jumalan sana. Mutta Raamatun tulisi olla myös ihmisille relevantti. Jos sinulla on Raamattu, mutta et osaa lukea, siitä ei ole hyötyä, Arun sanoo viitaten raamatunkäännöstyön ohella tehtävään lukutaitotyöhön.
Hän muistuttaa, että Raamatussa on muutosvoimaa. Se on innoittanut länsimaisen oikeusjärjestelmän, mutta se voi muuttaa myös jokapäiväiseen elämään yksilötasolla.
– Et voi lukea Raamattua ja jäädä ennalleen. Raamattu vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, Arun näkee.
Hän ottaa esimerkiksi korruption, joka on vaikea ongelma Kambodžassa ja monissa Aasian maissa. Kun viranomainen kääntyy kristityksi, hän ei enää voi pitää korruptiota normaalina asiana.
Kaksikymmentä vuotta Ranskassa asunut Arun tuntee niin eurooppalaista kuin aasialaista kristillisyyttä. Millainen on hänen viestinsä suomalaiselle kristikansalle?
– Palatkaa Raamattuun. Jumalasta on tullut vähemmän tärkeä monille ihmisille, myös kristityille. Ajatellaan, että hänelle ei ole tarvetta. On tärkeää löytää uudelleen Raamatun arvo.
Arun Sok Nhep kertoo Mekongin alueella tehtävästä raamattutyöstä Ekumeenisessa raamattutapahtumassa Kokkolassa 23. ja 24. toukokuuta.
Arunin elämäntarinaan voi tutustua tästä linkistä.
( Lainaus artikkelista: http://www.seurakuntalainen.fi )
Kiitos Martti, mielenkiintoinen oli linkistä avautuva Arunin elämäntarina. Raamattua ei koskaan voi lukea liikaa.
Mikähän olisi paras käännös ’ikivanhalle’? Minusta voisi yhtä hyvin puhua ikinuoresta tiestä. Ikuinen tai ajaton sopisivat varmaan myöskin. Vanhanaikaisuus tai perinteisyys eivät mielestäni ole sinänsä mitenkään oikeita kristillisiä arvoja.
Martti Pentti, kiitos hyvästä pohdinnassa. Laulussa sanottiin ikivanha armon tie.
Martti Pentti: ”Mikähän olisi paras käännös ‘ikivanhalle’? Minusta voisi yhtä hyvin puhua ikinuoresta tiestä. Ikuinen tai ajaton sopisivat varmaan myöskin.”
Vuoden 1933 vanha kirkkoraamattu kääntää psalmien 139: 24: ”Johdata minut iankaikkiselle tielle.” Uusi kirkkoraamattu ”ikiaikojen tielle.”
Vuoden 1933 kirkkoraamatussa ei sanaa ”ikivanha” juurikaan käytetä, ei esim. kristityn elämän ja vaelluksen suhteen, eikä Jumalasta puhuttaessa.
Tästä käytetään toisinaan ilmausta ”iankaikkinen Jumala.” Jeesukseen viitataan ”iankaikkisena Rauhanruhtinaana.” Kristityille luvatusta palkinnosta ”iankaikkisena elämänä.” Monin paikon iankaikkiseksi käännetty sana suoraan alkukielestä kirjaimellisesti ja sananmukaisesti käännettynä on ”määräämätön aika.”
Kun Psalmit 139 puhuu ”iankaikkisesta tiestä”, viittaa se mahdollisen iankaikkisen elämän palkinnon lisäksi siihen, että Jumala JHWH/Jehova/Jahve ei muutu, eikä ole muuttunut. Hänen opetuksensa ja periaatteensa ja käskynsä ovat samoja ajoista aikoihin. Sinällään tietysti ei ns. Mooseksen laki ei enää sido kristittyjä erityismääräyksineen ja rangaistuksineen. Ns. Kymmenestä sanasta = kymmenen käskyä, voi sanoa, että niiden asiat toistuvat sapattivaatimusta lukuun ottamatta muualla Raamatussa, joten ne siten ovat vaateita ja käskyjä myöskin kristityille.
Sama ikivanha armon tie on ollut iankaikkisuudesta lähtien ja siihen on kaikki hurskaat aina ensimmäisestä ihmisestä lähtien turvanneet.
Jeesus Kristus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. (Joh. 14:6)
Onko iankaikkisuus jotain, joka vallitsi ennen maailman luomista ja vallitsee taas maailmanlopun jälkeen? Vai onko se jotain, joka on nytkin tämän maailmamme rinnalla, tuonpuoleisessa, jossa eivät ajan ja paikan lait rajoita?
Martti Pentti, kiitos hyvistä kysymyksistä. Käytin iankaikkisuus siinä merkityksessä, että ennen maailmankaikkeuden luomista. Ajattelen niin, että iankaikkisuus on rinnalla ja alkanut ennen meidän aikaamme ja jatkuu loputtomasti. Varmaan älymme tai ainakin minun älyllä iankaikkisuutta on vaikea ymmärtää.
Katselin vähän muunkielisiä käännöksiä ja löysin variantin, joka olisi suomeksi ”ikuisuuden tie”. Näin esim. Segondin ranskannoksessa sekä vanhassa tanskalaisessa ja norjalaisessa kirkkoraamatussa.
Juha kiitos hyvästä kommentista. Hienoa, kun meillä on kristitty, joka osaa eri kieliä ja murteita. Ikuisuuden tie olisi myös hyvä käännös. Minkä kielistä ja minkä vuoden Raamatun käännöstä sinä normaalisti luet? Muistelen, että kuningas Jaakon käännös on sinulle tuttu, olenko oikeassa?
Näin on. Kuningas Jaakon käännös on suosikkini englanninkielisten käännösten joukossa. Olen sen verran tottunut vanhaan tekstiin, että lukeminen sujuu vaivatta, vaikka joskus ihmettelen joitakin sanoja. Ymmärrän hyvin, jos joku lukee mieluummin jotain modernimpaa käännöstä, mutta aika monessa niistäkin on pohjalla KJV. Samoin kuin suomalainen Biblia, KJV on aika läpinäkyvä käännös.
Yöpöydälläni on tällä hetkellä vironkielinen Suurpiibel vuodelta 1939 (näköispaInos 1989). liettuankielinen UT ja Aapeli Saarisalon UT.
Kiitos Juha. Minäkin luen Jaakkoa ja Bibliaa. Anroid kännykässä mulla on And Bible, joka on erinomainen sovellus, johon saa monia eri käännöksiä, sanastoja, kommentaareja ja karttoja; hakusanat toimivat hyvin; ilmainen sovellus.
Jeesus kanssasi.
Tosi sananlasku sanoo: ”Suojelkaa hyvät tavat, niin ne suojelevat teidät”
Perinteet ja hyvät tavat ovat arvokkaita, mutta samalla sanotaan: ”Joka päivä armo uus”
Kristus on sama kaikissa ajoissa, ei ihminen ole muuttunut, eikä ihmisen olemus.
Kun uudistetaan niin uudistaminen ei saa siivota Kristusta pois. Hyvien käytäntöjen näkeminen on viisautta ja niiden purkaminen typeryyttä.
Kristus ei ole aikaan sidottu, vaan aina tuore ja uusi. Sanoma on iankaikkinen Sana.
”Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. ” Ilm.14:6
Hyvän Paimenen paimentamana on autuaallista vaeltaa oikealla tiellä.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni.
Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. (Ps. 23)
Tämä ihana psalmi on turvallinen: Herra on minun Paimeneni. Näin henkilökohtaisena se on sielun- ja elämänhoidollinen meille kullekin.
Olen kuullut, että vuosia sitten Lontoossa oli lausuntakilpailu psalmin 23 tulkinnasta. Sen voitti tuntematon mies, joka ei ollut lausuja. Mutta voiton perusteena oli ”Hän tunsi Paimenen”. Helähtäköön puheissamme Paimenemme rakkauden ääni ja Hänen tuoksunsa tuulahdus!
Annikki, kiitos hyvistä kommenteista. Psalmit sopivat ihan joka tilanteessa. Näiden lisäksi kannattaa ainakin lukea Pyhän Johanneksen evankeliumia ja kirjeitä. Samoin Pyhän Paavalin kirjeitä; joista minä tykkään eniten Galatalaiskirjeestä.
” Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle”. (Ps. 139:23-24
Hebrean alkukielen tuntijat sanovat, että tie-sana sisältää sellaisen merkityksen, joka tarkoittaa myöskin ”elämäntapaa”, joka meidän suomenkielisestä Raamatusta puuttuu. Eikö silloin sana tie merkitse myöskin sitä, että Jumalan viitoittamalla tiellä kulkevan ” elämäntapakin” muuttuu toisenlaiseksi ?
Suomen kielisissä Raamatuissa Bibliassa ja v. 1933 käännöksisssä puhutaan ” iankaikkisesta tiestä”. Meillä tämä sana ” iankaikkinen” on Suomen kielessä vakiintunut kristilliseen kielenkäyttöön niin kiinteästi, että jokainen ymmärtää sen liittyvän iankaikkiseen elämään. Elikä koko kristinuskon ytimeen ylösnousemususkoon, kuolema jälkeiseen elämään todellisuuteen.
Nykysessä uudessa kirkkoraamatussa sana ” iankaikkinen tie” on käännetty ”ikuiselle tielle” ? Kysyä sopii: onko siinä haluttu vähentää psalmin 139:n kirjoittajan ajatusta iankaikkisesta elämästä ja ylösnousemus uskosta ? Jota kuitenkin löydetään hyvin monesta VT:n kohdasta ?
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Ajattelen, niin että Tie on ollut aina ja sitä Tietä pitkin kulkiessa on matkalla iankaikkiseen elämään. Elämäntapaamme on hyvä aina välillä pohtia, mitä näemme peilistä?