Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. (Ps. 139:23-24 / Biblia) Eli, jos minä vaellan epäjumaluuden tiellä, niin saata minua ikivanhalle tielle, jota kaikki hurskaat maailman alusta ovat vaeltaneet, oikean parannuksen ja uskon tielle, jota käyden päästään iankaikkiseen lepoon.
Miksi on tärkeää olla ikivanhalla tiellä (vert. Joh. 14:6)?
Miksi meidän on (tai ei ole) helpompi uskoa Jumalan armoon, kuin niille, jotka elivät ennen Jumalan Pojan ihmiseksi tulemista?
Miksi monet kastetut myöhemmin eksyvät ikivanhalta tieltä?
Voimmeko paeta Jumalan tutkivan katseen alta?
Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet. (Sananl. 16:2) / Biblia); voiko ihminen itse valita oikean tien?
Miksi Hyvä Paimen etsii eksyneitä ja ohjaa ikivanhalle tielle?
Siionin Kannel: 452 Veri Jeesuksen meidät taivaaseen
Kaikki julkaistut blogini:
Tää(kin) blogi on hyvä esimerkki uskon ”ulkoistuksesta”, ei mitään voi (tarvii) itse tehdä.
Uskoon tullaan ja uudestisynnytään jonkun kastamisen kautta, ei tarvii itse ymmärtää Jeesuksen Sanoja, evankeliumia tai Raamattua, otetaan vaan jonkun selitykset ja opetellaan ne ulkoa ja toistetaan niitä papukaijan tapaan (tunnustuskirjat).
Oikealla tiellä kulkemisen etsiminen ulkoistetaan tähän yhteen ”rukoukseen” VT:n puolelta, ei tarvii omaa ymmärrystä käyttää, jos ei Jumala selkeästi näytä että on väärällä tiellä niin eiku eteenpäin vaikka kuinka oma elämä todistaisi muuta kuin levosta rauhasta ja lähimmäisen rakkaudesta.
Teko pyhää sanon minä, miksikö, kun ei kuulla Jeesuksen Sanaa ja tehdä sen mukaan, eihän hyvä puu kasva huonoa hedelmää, siis ei kyetä näkemään ja kuulemaan oman elämän huonoa hedelmää ja tehdä parannusta ja uskota evankeliumia niin että Jeesus parantaisi paatuneen sydämen.
Ari Pasanen :”kun ei kuulla Jeesuksen Sanaa ja tehdä sen mukaan, eihän hyvä puu kasva huonoa hedelmää, siis ei kyetä näkemään ja kuulemaan oman elämän huonoa hedelmää…”
Ja mikähän tuo ”oman elämän huono hedelmä” olisi? Kiinnostaa tietää sen vuoksi, että meillä ihmisillä on paha taipumus vajota valikoivaan havainnointiin ja arvioida itseämme sen perusteella, mitä me sisimmässämme haluaisimme ja lähimmäisiämme sen perusteella, mitä he käytännössä saavat aikaan.
Ari, kiitos kommenteista. Itsevanhurkauden tikapuilla ei taivaaseen asti ylletä. Viimeisellä tuomiolla selviää, minkälaisia tekomme on ollut elämämme aikana. Omat teot eivät meitä pelasta, vaan niillä ansaitsemme Helvetin tulet; Jumalalle kelpaa ainoastaan Jeesuksen Kristuksen teko, jonka perusteella olemme autuaita.
Tuula, kiitos hyvästä pohdinnasta. Millä tiellä itse kukin vaeltaa?
Kun Jeesus tuli kutsumaan juutalaisia parannukseen, eivät fariseukset ja kirjanoppineen ottaneet Hänen Sanojaan vastaan kun he luulivat olevansa ”oikealla tiellä” eli vanhurskaita jo syntyperänsä takia ja kun täyttivät lain.
Kuinka tänäpäivänä on asia, onko ketään syntymästään asti vanhurskasta vai kuuluuko jokaisen kuulla Jeesuksen Sanat: ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”??? JA tehdä niin???
Esim kun puhutaan muslimeista jotka vainoavat kristittyjä, tuomitaan heidän teot, entä jos elettäisiin ns ”uskonpuhdistuksen” aikaan, miten ITSE toimisi ns ”uudestikastajia” kohtaan, vainoaisiko vai ei???
Siis kun seuraa oman uskon (kirkon ja sen oppien) jälkiä ja ”näkee” siellä näitä kauheuksia niin voiko myöntää että itse olisi toiminut samoin??? Tätä on nöyrtymisen ja parannuksen jälkeen kun Jeesus parantaa paatuneen sydämen eli tunnustaa ennen eläneensä sokeana ja kykenevänä tekemään kaikkea pahaa juuri sokeutensa ja paatuneen sydämen tähden.
Ari, meillä jokaisella on asioita, jotka on hyvä tunnustaa Jumalalle ja uskoa synnit anteeksi. Hyvän Paimenen jäljessä on hyvä kulkea. Sinä elät sormella osoittaen muita, jolla kasvatat ainoastaan itsevanhursksuden seppelettä; se ei ole Kristuksen oppia.
Juha Heinilä, kuinka oli Jeesuksen laita kun osoitti fariseuksille ja kirjanoppineille kuinka heidän isänsä olivat tappaneet profeetat??? Eikö juuri Jeesus halunnut yös näi kääntyvän pois pahoilta teiltään ja tekevän paranuksen ja uskovan evankeliumin????
Tätä on sokeus ja paatunut sydän, ei nähdä omassa elämässä mitään vikaa vaan kaikki vika on ulkopuolella, niinkuin nyt minussa kun tuon esille oman entisen uskon lahkoni selkeitä kauheuksia, onko todella näin että se mitä minä näen luterilaisuuden alun tapahtumissa on todella ”omavanhurskasta osottelua” ja teidän uskonne on oikeaa ja ymmärätte todella mitä silloin tapahtui????? VAI voisiko olla niin että Jeesus on parantanut minut ja nyt varoitan teitä seuraamasta näitten väärien profeetojen oppia???
Ari, kommenttisi kertovat minkälainen ihminen olet ja olet ollut. Väkivalta vain on muuttanut muotoaan. Ei se ole luterilaisuuden tai Jeesuksen vika. Ota vastuu itsestäsi.
Juha Heinilä, mitä sitten tapahtui, vainosivatko luterilaiset ns ”uudestikastajia”???
Oliko ko vainot Jumalasta vai saatanasta???
Tiedämme molemmat mitä tapahtui ja miksi.
”Olivatko ko vainot Jumalasta vai saatanasta?” Kummasta sinun hyökkäyksesi luterilaista kastekäsitystä vastaan mahtaa olla? Sitä voisit pohtia. Saatanan voisi suomentaa syyttäjäksikin. Ei siis liene aivan väärin pitää syyttelyä saatanallisena.
Ari Pasanen :”Oliko ko vainot Jumalasta vai saatanasta???”
Ehdotan, että näitä asioita tarkastellaan siinä kontekstissa. jossa ne tapahtuivat. Tietysti tämä ehdotus on jotenkin niin-ja-näin, kun lukeuden siihen prinsiippiin, jonka ”kristityt” ovat julkisesti leimanneet mm. natseiksi, tsuhna-äpäriksi, saatananpalvojiksi ja vaarallisimmiksi, mitä maa päällään kantaa.
Tuula Hölttä, mikä ”konteksti” oli, antoiko se luvan tappaa tois uskoisia???
Harvemmin esivalta antaa kapinallisten rauhassa murhata ja hajottaa valtakuntaa. Tappaminen ei koskaan ole oikein, vaikka joskus hyviä vaihtoehtoja tilanteen rauhoittamiseksi ei ole.
Ari Pasanen :”…mikä “konteksti” oli…”
No ainakin yksi ”konteksti” oli se, kun karjalaisten kotiseutujen yli vuosina 1337-39, 1348-51, 1395-97, 1411, 1444, 1464, 1473-97,1555-57, 1587-97,1610-17,1656-57, 1710-21,1741-43… marssineiden suurvaltojen sotasaappaiden seurauksena Uudenkaupungin rauhassa 1721 luotiin lahjoitusmaajärjestelmä, jossa keisarille palveluksia tehneelle yläluokalle lahjoitettiin talonpoikien maaomaisuutta, jolloin he menettivät omistusoikeutensa. Katariina II:n ajoista asti lahjoituskirjoihin lisättiin maininta myös talonpoikien ”sielujen” lahjoittamisesta, jolloin he vajosivat lähinnä venäläisen maaorjan asemaan. Näiden Viipurin läänin talonpoikien tilanne ratkesi vasta vuoden 1867 valtiopäivillä, kun valtio teki päätöksen lahjoitusmaiden lunastamisesta valtion varoilla.
Jonkinlaista kansainvälisen diplomatian kontekstia kuvaa ehkä sekin, kun Iivana Julma ja Ruotsin kuningas Juhana taistelivat puolalaisesta Katarina Jacellonigasta 1500-luvulla sodan keinoin, niin Juhana kirjoitti Iivanalle mm. näin: ”Koska sinä muun haisevan valheen ohessa haukut meitä ja meidän autuasta, rakasta herra isäämme kunniattomiksi orjiksi ja stratnikoiksi, niin kuin sinun venäläinen kielesi sanoo, niin sen sinä kurjasti valehtelet samoin kuin kaiken muunkin ja sen vuoksi saat itse olla stratnikka ja kunniaton orja, epäkristitty päävalehtelija ja tiranni, niin kuin totisesti oletkin.”
“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä kylvän Israelin maahan ja Juudan maahan ihmisen siementä ja karjan siementä. Ja niinkuin minä olen valvonut repiäkseni ja kukistaakseni heitä, hajottaakseni ja hävittääkseni, tuottaakseni onnettomuutta, niin minä olen valvova rakentaakseni ja istuttaakseni heitä, sanoo Herra. Niinä päivinä ei enää sanota: ‘Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät‘; vaan jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden. Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, heltyvät hänen omat hampaansa”.
( Jeremia 31:27- 30 )
Eräässä engalnninkielisessä selitysteoksessa sanotaan, että kyse on syntien kypsymisestä, niiden tulemista täyteen merkitykseen. Jos me katsomme historiaa taaksepäin niin huomaamme, että todellaikin näin on käynyt. Sillä hyvin moni sota on seurausta satojakin vuosia alkaneista riiroista, joita ei ole saatu selvitettyä. Sen tähden ovat aseeet alkaneet puhua eripuolilla maailmaa, esimerkiksi Lähi-idässä, jossa verikosto on todellisuutta meidänkin aikana.
Mutta Jeremian kirjan 31 luku osoittaa selvästi sen, että synti on ihmisen oma valinta ja jokainen kuolee omien syntiensä takia. ” Eikö se mrekitse silloin sitä, ettei poika kanna isiensä syntivelkaa. eikä kukaan joudu vastuuseen Jumalan edessä esi-isiensä tai sukunsa synneistä.
Eikö tämä tarkoita myöskin uskonpuhdistuksen aikaa ja luterilaisten isiemme aikaa, josta Arilla on jatkuva huoli, kun jaksaa tuoda luterilaisten isiemme tekemät virheet väsymättä esille ? Emmehän ole niistä henkilökohtaisesti vastuussa, eikö meidänkin olisi syytä tarkkailla omaa elämäämme ja tekemiämme virheitä ajatuksissa sanoissa ja töissä ja kirjoituksista, joita esim. K 24 palstoille kirjoitamme.
Sillä niistä me todella olemme vastuussa Jumalamme edessä, eikä toisten ihmisten tekemisistä virheistä. Ei tällä Aadamin suvun jälkeläisillä ole varaa kerskata omista ansioistamme, ja samalla mustamaalata toisia kristityitä. Siihen ei meitä ainakaan Raamattu kehoita.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Onneksi meitä ei tuomita esi-isien tekojen mukaan ja onneksi Jeesus on sovittanut meidän rikkomuksemme.
Martti Pylkkänen, se mitä tuon esille on väärien profeettojen oppia eli koko luterilaisuus on valhetta ja harhaa ja se näkyy juuri oppi-isienne teoista mm ns ”uudestikastajia” kohtaan, ei kenessäkään murhaajassa ole Jumalan henkeä. Siis kaikki oppinne on näiltä vainoojilta alkaen lapsikasteesta….
Ari, poistu blogiltani. Oppisi ei ole Jumalasta. 4 vuotta olet suoltanut pelkkää vihaa ja katkeruutta. En usko, että kommenttisi poistaisi yhtään murhaa tunnoltasi.
Juha Heinilä, vielä siitä mikä oli syy ns ”uudestikastajien” vainoihin, sanot oman näkemyksesi, kuinka on seuraavan Wikipedian jutun laita, siinä on selkeästi kyllä kerrottu:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anabaptismi
Reijo, mainostit joitain Raamatun käännöksiä, joita pelkästään luet, mutta et kertonut mitkä ne käännökset ovat. Sinä ja Ari olette kertoneet, mihin uskotte ja mikä on teidän teologian pääsanoma. Minä olen teidän kommentteja riittävästi lukenut, epäilemättä olette turhaa pilkanneet uskovia. Toivon, ettette enää kommentoi blogillani. Kiitos!