Jumalan rakkaus on ikuinen. Kukka kertoo rakkaudesta.
Kukka katoaa, mutta Jumalan rakkaus ei koskaa katoa.
Sunnuntai 03.05.2020
3. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Jubilate
Jumalan kansan koti-ikävä
1. lukukappale: Jes. 54:7-10
Koko kansa on yksi mieli, yksi sielu. Koko kansaa kokonaisena kansana sinutellaan. Jumala on yksi, siksi myös hänen kansansa on yksi. Kansan ykseyden perustana on se, että Jumala on yksi.
Ilmestyskirjan sanomassa Jumala on sulhanen ja koko kirkko, koko Jumalan kansa, yhtenä sieluna, on Karitsan morsian tai vaimo, elikä siis Jeesus on ristinsä työllä sovittanut koko maailman Jumalan edessä ja tuon armon ja laupeuden osallisuuteen nyt Pyhä Henki kutsuu kaikkia ihmisiä kaikkialla maaimassa käymään tämän yhtä mieltä, yhtä sielua, yhtä henkeä olevan maailmanlaajuisen, eli latinalaisittain sanottuna katolisen, kirkon yhteyteen.
Kirkko on yksi koska Kristus on yksi. Kirkko on Kristuksen ruumis maan päällä, yksi kirkko yhdessä Kristuksessa eli yksi kansa, ristiinnaulitun eli koko maailman lunastaneen Uhrikaritsan omakseen ostama.
Jumala sanoo yhdestä pyhästä katolisesta eli yhteisestä kirkosta eli Jumalan kansasta kansaa sinutellen näin:
Minä armahdan sinua,
minun uskollisuuteni on ikuinen,
sanoo Herra, sinun lunastajasi.
Nooan esikuva Jumalan armahtavan laupeuden liitosta
Jumala oli suuressa armossaan armahtanut Nooaa. Tämä oli pelastunut perheineen koko eläinkunta mukanaan. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala asetti sateenkaaren merkiksi ikuisesta rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan. Enää koskaan hän ei hävitä koko maata ihmisten syntien tähden, vaan antaa armonsa ja laupeutensa vallita kansaansa. Koska Jumala on ikuinen, niin myös hänen rakkautensa on ikuinen. Jumalan hyvyys ja rakkaus ilmenee siinä, että Jumala tekee ikuisen liiton ihmisten kanssa.
Tämän Jumalan ikuisen liiton perustana on Jeesuksen pelastustyö. Golgatan ristillä hän on sovittanut koko maailman kaikki synnit. Nyt ne on anteeksi annettu, niitä ei siis enää muistella, vaan kaikki on uudeksi tullut Jeesuksen työn tuloksena.
Tämän ikuisen liiton yhteyteen me pääsemme pyhän kasteen sakramentissa. Kaste liittää meidät kristilliseen uskoon, pakanasta tulee Jumalan lapsi. Katovaisuuden alaisesta iankaikkisen elämän perillinen.
Jumala ei tiuski, hän ei karju eikä ärjy, vaan hänen hyvyytensä koko täyteys ilmenee hänen rakkautensa liitossa, ikuisessa, katoamattomassa onnen autuudessa, Iankaikkisen Isän luona taivaan asunnoissa alati jatkuvaan, sen jälkeen kun tämän ajallisen ja katoavaisen olemme taaksemme jättäneet.
– Minä vannon niin kuin Nooan päivinä.
Silloin minä vannoin,
etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli,
ja nyt minä vannon,
etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.
Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Jubilate sunnuntain aihe esittellään ja tekstit näytetään täällä
http://pastori2.evl.fi:8080/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20200503
Söndagens tema presenteras och texterna förevisas här
http://pastori2.evl.fi:8080/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20200503
Konfirmaatiomessun synninpäästön yksi vaihtoehto perustuu jälkiosaltaan yllä esiteltyyn 1. lukukappaleeseen:
Synninpäästö
”” Pyhä Henki kutsuu kaikkia ihmisiä kaikkialla maaimassa käymään tämän yhtä mieltä, yhtä sielua, yhtä henkeä olevan maailmanlaajuisen, eli latinalaisittain sanottuna katolisen, kirkon yhteyteen.””(Matias Roto)
Näkyykö tämä kirkon historiassa, keskinäinen rakkaus.
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Huomenta
Tämän maailmanajan me elämme uskossa, emme näkemisessä.
Otappas todesta se sana, että kristittyinä me olemme samaan aikaan sekä syntisiä että vanhurskaita.
Omassa itsessämme olemme syntisiä,
mutta Kristuksen anteeksiantamuksen varassa me olemme armahdettuja, vanhurskautettuja ja pyhitettyjä.
Yksi asia on kuitenkin muistettava, koska usko ei ole yksityisasia, vaan Jumalan kansan yhteydessä elettävää todellisuutta, nimittäin että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, kuten vanhan kirkon opettajat sanoivat Extra Ecclesiam nulla salus, oli apostolien sanojen mukaan, ei ole ihmiselle muuta nimeä jossa voimme pelastua, kuin se mikä meille on annettu, nimittäin Jeesus.
Koska Kristus Jeesus on ainoa pelastus ja koska kirkko on Kristuksen ruumis niin kukaan ei voi pelastua olematta jäsen Kristus-ruumiissa eli kirkossa.
Käytännössä tämä toteutuu elämällä jonkun konkreettisen ja näkyvän seurakunnan jäsenenä. Sillä jokaisessa messussa koko kirkko on läsnä, koska Kristus on siinä läsnä ja Kristuksen ruumis on kirkko, näin siis koko kirkko on läsnä, vaikka messun aikana kirkossa olisi vaikkapa vain kaksi ihmistä paikalla: ” Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellänsä.”
Tätä voidaan verrata vaikkapa siihen, että kukaan ei voi olla Suomen kansalainen ilman että hän samalla on jonkun kunnan jäsen. Samalla tavalla uskova myös jonkun seurakunnan jäsen.
”1. Näin sanoo Herra: »Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju.
Jesaja 43;ssa tuo menee näin:
(1) ”Mutta nyt, sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut Israel.
Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; Sinä olet minun.
(2) Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.
(3 ) Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi. ”
Muinaiset kirkkoisät tosin kirjoittivat, että Kirkko on uusi Israel, itseasiassa ikuinen Israel, ja seurakunta on Siion. Tällä pyrittiin varastamaan ne siunaukset, lupaukset ja perintöosa, joka kansalle oli luvattu. Ei näytä hyvältä.
Tarja
Hyvää torstaiaamua
Kotonamme keittiön ikkunan edustalla on kirsikkapuu, joka kukkii kauniisti keväällä ja antaa suloisia marjoja syksymmällä.
Siinä on hyvin alhaalta alkaen kolme haaraa ja vähän ylempänä vielä lisää haaroja. Mielestäni yksikään haara ei voi sanoa toiselle haaralle, että tuo on varastanut minun juureni. Jokainen haarahan elää saman kirsikkapuun yhteisistä juurista ja jokaisella haaralla on oikeus yhteiseen maasta nousevaan ravintoon.
Tällä yritän sanoa, että puheesi siunauksen ”varastamisesta” ei alkuunkaan osu maaliinsa, koska tuollainen puhe merkitsee historiallisen jatkumon kieltämistä toiselta samasta perinteen juuresta nousseelle liikkeelle, toisaalla synagogajuutalaisuus ja toisaalla Jeesuksen Kristuksen omat. Tällainen varastamis-teoria on yhtä sopimaton saman perinteen juurista lähteneitten liikkeitten kuin jos joku noista kirsikkapuun haaroista sanoisi, että sinä et ole peräisin tästä meidän puustamme.
Tuon yhteisen armolupauksen eli synninpäästön alkuosan lähtökohtatekstin olet hyvin nähnyt. Näin lukijoillemme tulee noiden päästösanojen kumpikin perustana oleva lähtökohta hyvin esille. Kiitos siitä.
Nooa
Jesaja 54
(9 ) ” Sillä tämä oli minulle niinkuin olivat Nooan vedet ; niiinkuin minä vannoin, etteivät enää Nooan vedet tulvi maan ylitse, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä nuhtele.
(10) Sillä vuoret väistyköön ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Jumala, sinun armahtajasi.
(11 ) Sinä kurja myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivillä, panen sinun perustuksesi safiireista,!
( 12) minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
( 15) Jos sinun kimpppuusi karataan, ei se ole minusta; Joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu.
Tarja
Kiitos tästä lukukappaleen laajennuksesta yhteyteensä.
Nuo tekstissä mainitut jalokivet esiintyvät Ilmestyskirjassa uuden paratiisin eli uuden maan eli Jumalan taivaan kuvauksessa riemullisena sanojen säihkeenä Jumalan luona asumisen sanoin kuvaamattoman ihanasta kauneudesta.
Matias
Antamastasi Linkistä poimittua. Jubilate
”Päivän antifonin alusta (Ps. 66:1) saatu nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia. ”
” Ikävöiden sitä kaupunkia ” Kertooko tämä pääsiäisen luonteesta?
Psalmi
Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
137:2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.
137:3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.”
137:4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?
137:5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.
137:6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
137:7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: ”Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!” >>
Tuon jälkeen on tapahtunut paljon, mutta myös Euroopassa vainon alla, monet lohduttivat toisiaan sanomalla: ”Ensi vuonna Jerusalemissa.” He eivät ole koskaan unohtaneet.
Edomia ei enää ole.
Ja Jerusalem , ” se kaupunki,” ei ole taivaassa vaan täällä, maan päällä, Israelin maassa.
Kotimaan rakkaudesta, oman maan rakkaudesta, vapaudesta ja itsenäisyydestä lienee kysymys.
Tarja
Kiitos mielenkiinnosta blogiani kohtaan ja ennen kaikkea siinä esitettyjä asioita kohtaan.
Kyselet miten tuo ikävöinnin ajatus sopii pääsiäisen tapahtumiin ja panet näkyviin Baabelin kauden tunnelmia kuvaavia Raamatun tekstejä.
Mielestäni noissakin hyvin puhuttelevissa teksteissä esiintyy kaipausta, ikävöintiä, halua päästä takaisin synnyinseudulleen ja mikä tärkeintä päästä palaamaan uudistuneen Jerusalemin uudelleen rakennettavaan temppeliin Jumalaa palvomaan pyhässä yhteisessä liturgiassa Jumalan ja hänen suurten tekojensa kunniaksi.
Mielestäni juutalaiseen kokonaisvaltaiseen ajattelutapaan kuuluu, että tässä kaipauksessa sekä isänmaallinen että jumalanpalveluksen pyhyyden ja syvällisen hartauden ja palvonnan todeksi eläminen eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan yhden ja saman sisäisen uskon ja luottamuksen todeksi elämistä koko elämän kokonaisvaltaisessa kontekstissaan.
Uskonnollisuutta ja isänmaallisuutta ei eroteta samalla tavalla, kuin Napoleonin aikaisen Ranskan lainsäädännön luomasta jaosta on sitten aatteellisena kaikuna levinnyt eri puolelle länsimaita ajattelutapa, missä ”hengelliset” ja ”maalliset” erotetaan toisistaan.
Miten tämä ikävöinti sitten liittyy pääsiäiseen Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana, tulee mielestäni esille virressä 102, missä ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:
Koko virsi ja a-melodia on luettavissa osoitteessa
https://virsikirja.fi/virsi-102a-murhemielin-kyyneloiden/
””Yksi asia on kuitenkin muistettava, koska usko ei ole yksityisasia, vaan Jumalan kansan yhteydessä elettävää todellisuutta, nimittäin että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta””(Matias Roto)
Siis esim kun luterilaiset vainosivat ns ”uudestikastajia” niin nämä jotka tappoivat pelastuivat ja jotka kuolivat eivät?
Entäpä nykyään kun kirkon jäsen tekee aviorikoksen niin hän pelastuu vaikka Jeesus selkeästi Sanoo:
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.(Ilm.22)
Ari
Otappas huomioon tuo historiallinen tilanne, missä uudestikastajain liike syntyi, niin tajuat miksi näiden liikettä pidettiin erittäin vaarallisena tuohon historian aikaan.
Saksaan syntyi talonpoikaiskapina 1520 -luvulla. Kapinaan nousseet ryöstivät, tappoivat ja raiskasivat siellä missä liikkuivat (erään aikalaisen kuvaus). Tämä kapina tuli niin suureksi että ruhtinaitten piti panna armeijansa sotimaan kapinallisia vastaan. Kaikkiaan tuossa kapinassa ja sen kukistamisessa kuoli yhteensä noin 100 000 – 200 000 ihmistä. Ei siis mikään pikku määrä.
Yksi kapinallisten keksimistä kiusanteoista esivaltaa vastaan oli se että he protestoivat esivaltaa vastaan jättämällä lapsensa kastamatta. Luther yritti puhua heille järkeä, ettei kastekysymys ole oikea tapa osoittaa mieltään, koska kaste on pelastuskysymys eikä vain joku yhteiskunnallinen asia. Hädin tuskin hän pääsi pakoon tuosta tilanteesta ennen kuin väkijoukko pääsi lynkkaamaan häntä.
Tämän protestoinnin aiheuttaman lasten ikuisuuskysymyksen heitteillejätön välttämiseksi Zürichissä kovennettiin rangaistuksia niitä vastaan, jotka jättivät lapsensa kastamatta. Tämän jälkeen kolme miestä päätti panna uusia paukkuja protestiinsa ja kastoivat toinen toisensa tammikuussa 1525. Heidän porukkaansa liittyi Hubmeier, joka aikaisemmin oli yhden juutalaisvainon järjestämisen takia menettänyt Ingolstadtin yliopiston vararehtorin viran ja joka oli pyrkinyt talonpoikaiskapinan johtoon, mutta epäonnistunut tässä tavoitteessaan. Hän järjesti joukkokasteen pääsiäisenä 1525 omassa seurakunnassaan ja kastoi 300 ihmistä vaikka nämä olivat saaneet kasteen jo lapsena. Tämän jälkeen hänelle tuli mieleen, että näin jo käsistä lipsunut uusi kastekäytäntö pitäisi varmaankin myös perustella jolloin kumman konstilla ja niin hän vuosina 1525 – 1527 kirjoitti muutaman kirjasen missä hän vastusti lasten kastamista ja puolusti tuota uutta jo ennen teoreettisia perusteita syntynyttä tapaa että kastettiin aikuisena, vaikka jo lapsena oli jo saanut kasteen.
Nuo kirjat ovat kaikkien baptistista kasteoppia esittävien ihmisten teoreettisena pohjana yhä edelleenkin.
Vuonna 1528 Hubmeier sai kuolemanrangaistuksen kapinallisena. Jotkut uudelleen kastetut jatkoivat liikettä, mutta eivät uskaltaneet kertoa kytköstään Hubmeieriin, koska pelkäsivät (ehkä hyvin aiheellisestikin) että tämän nimen mainitsemisesta välittömästi seuraa syyte kapinaan osallistumisesta. Hallitukset nimittäin olivat todella varpaillaan kaikkia sellaisia kohtaan, jotka pienimmässäkään määrin olisivat antaneet yllykettä mihinkään kapinan aikana ilmenneisiin kapinallisten touhuihin. He pelkäsivät koko ajan sitä vaaraa, että kapina nousisi jälleen uudelleen ja vielä uudet satatuhatta ihmistä menettäisi henkensä tuon uuden nousun takia.
Tässä on syy miksi Hubmeierin opin seuraajia vainottiin. Joten Ari hyvä. Jos tuntee historian tilanteen niin osaa panna erilaiset ilmiöt oikeisiin yhteyksiinsä.
Matias Roto selittäisitkö mitä tarkoittaa Jeesuksen Sanat:
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Siis kun Jeesuksen opetuslapsilla on keskinäinen rakkaus, niin voiko silloin tehdä toiselle mitään pahaa?
Voiko rakastaa toista kun lyö tätä?
Ari
Tiedät itsekin varsin hyvin, ettei rakkaus tee toiselle mitään pahaa.
Mutta muista, että jo paha sana on toisen ihmisen vihaamisen ele, jo toisten ärsyttäminenkin pahoilla sanoillaan on murhaamiseen johtavan kehitysketjun esiaste.
Mutta samalla on muistettava että Jumalan lain edessä jokainen on vikapää syntiin joka päivä. Aadamin perillisinä me kaikki olemme itsessämme syntisiä. Kukaan ei voi täyttää koko lain koko vaatimusta.
Tämän takia meistä jokainen myös tarvitsee anteeksiantamusta, Kristuksen sovintotyön tuomaa vapautusta, jonka osallisuus meille on ojennettu ja lahjoitettu jo pyhän kasteen hetkellä. Tämä evankeliumin lupaus on meidän turvamme Jumalan edessä. Saamme elää yksin uskosta, ilman lain tekoja, yksin armosta, ei vähimmässäkään määrin omista ansioistamme ja yksistään Kristuksen tähden, ei minkään muun pelastuksen perusteen voimasta, vaan vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen rakkauden ja täytetyn pelastustyön takia.
Näin siis vallitsee se lainalaisuus, että olemme samaan aikaan sekä vanhurskaita ja syntisiä, itsessämme syntisiä, mutta Jeesuksen armahtamina vanhurskautettuja.
Matias
Hauskaa Vapunaikaa ja kirsikankukkia iloksi.
” Kiitos kiinnostuksesta blogia kohtaan ”
Minä luen teitä kaikkia, kommentoin jos on jotain sanottavaa, ja jos saan. Kaikki eivät pidä minusta ja minun mielipiteistä, sinä olet ollut suvaitsevainen. Yritän pysyä poissa sieltä, minne minua ei haluta.
Matias:
”Tämän maailmanajan me elämme uskossa, emme näkemisessä.
Otappas todesta se sana, että kristittyinä me olemme samaan aikaan sekä syntisiä että vanhurskaita. ”
Niinpä, mutta minulla ei järkeni takia ole mahdollisuutta tähän yhteiseen illusioon. Kaikenlisäksi minulla on silmät ja valo antaa niille kyvyn nähdä. Olen kiitollinen näkemisen lahjasta.
Uskon kyllä moniin asioihin kuten , aurinko nousee keväällä ylös taivaalle. Talven jälkeen tulee kesä, paratiisi, kirsikat ja omenapuut kukkivat, hedelmät ja marjat kypsyvät. Kylvetään ja korjataan kokoon. Leivotaan leipää. Päivä seuraa yötä ja yö päivää, eikä niistä kumpikaan ole paha. Päivä on työn aikaa ja yö levon aikaa. Näin se on säädetty ja hyväksi nähty. Hyvin arkipäiväistä ja siksi kaunista ja niin suurta.
Ne jotka puuhaavat luonnon kanssa, ymmärtävät mistä leipä tulee, arvostavat maan antimia, kasvun ihmettä, valoa, sadetta ja Häntä joka säät säätää.
Kaikki eivät voi ryhtyä elämään pelkällä puheella ja uskolla. Toisten on tehtävä työtä, jotta kaikki saisivat leipää ja särvintä elääkseen. Myös ne, jotka yrittävät puhua, että teoilla ei taivaaseen mennä.
Teoilla on suuri merkitys täällä ajassa. Ja täällä on paljon tekemistä. Kun on kaikkensa antanut elämälle, voi nukahtaa rauhassa Äiti-maan multiin ja jättää loput Korkeimman huomaan. Kuten sanotaan; ” Elämästä kyllänsä saaneena” .nukkui pois.
Kun tämän kanssa tulee sinuksi, saa Rauhan sielulleen.
Monet ovat tehneet tarinoita tuonpuoleisista. Platonin kirjassa Valtio, eräs kuolematon Er, kertoo mitä hän siellä näki. Er oli ollut monta päivää kuolleena mutta heräsi ihmeen kaupalla ja kertoi kaikille näkemäänsä. Roistomaisten sielujen osa oli jopa niin kauhistuttava, että sitä ei henno kertoa, joku voi ottaa tosissaan.
Tarja
Kiitos mielenkiinnosta keskusteluamme kohtaan.
Olemme samaa mieltä siitä, että tämän elämän kulkuun teoilla on tärkeä asema. Niitä tarvitsemme sekä toimeentulemiseemme että yhteiskuntamme yllä pitämiseen, kukin omassa asemassaan toimien.
Samaten maanviljelijän poikana olen oppinut arvostamaan luontoa ja kaikkea sitä elämää, mikä maailmassamme on sekä arvostamaan lukemattomia ihania ympäristömme ihania ilmiöitä.
Kun sitten tulee kysymys meidän tulevasta elämästämme Jumalan luona taivaassa, niin tämän on Jeesus pelastustyöllään valmistanut meitä varten, joten saamme luottavaisin mielin turvautua hänen hyvyyteensä ja ihmisrakkauteensa, ja näin turvallisin mielin heittäytyä armonsa syliin hänen lahjaansa vastaanottamaan ja hänen turviinsa jättäytymällä rohkeasti kurottautua tulevaa elämää varten hänen käsivarsillaan turvallisesti eläen.
Kun tämä näköala avautuu mieleemme niin voimme vapautua peloistamme ja rohkein mielin ja reippain voimin paneutua kaikkiin niihin tehtäviin joita meille tässä maailmassa on uskottu. Näin Jeesuksen armo ja anteeksiantamus ei siis ole laastaria likaisille haavoille, vaan Jumalan rakkauden kädenojennus, jotta vapautunein mielin voimme sydämemme pohjasta täysipainoisesti antautua tekemään kaikkia niitä arkisia joka päivä eteemme tulevia tehtäviä, jotka kohtaamme elämämme aikana.
Kiitos aktiivisuudestasi näissä ketjuissa.
Matias Roto.
” Jumalan kansan koti-ikävä ”
Senkun lähtee vaan kotiin. Pyhä henki antaa uuden ruumiin. Siellä odottaa Jeesus jumla taivaan ikuisessa paratiisissa. Varmasti on mukava tavata hänet ja myös hänen isänsä. Mukavaa matkaa sinulle ja ajattelukyjkysi kannattajille.
Reino
Kiitos mielenkiinnosta blogiani kohtaan ja osallistumisesta keskusteluun.
Jumala on kolmiyhteinen Jumala. Hän on yksi Jumala kolmessa persoonassa.
Todellakin taivaan kotiin on ihana päästä tämän elämämme jälkeen.
Silloin tämän ajallisen ruumiimme kaikki vaivat ja puutteet ovat taakse jääneet, kun saamme pukeutua kirkastuneen ruumiin täyselliseen terveyteen ja ikuisen elämän onneen.
Todellakin on suuremmoista nähdä Jumala kasvoista kasvoihin.
Todellakin saamme toivottaa turvallista taivasmatkaa toinen toisellemme. Jumalan suuri hyvyys ja laupeus on tämän toivon vahvana perustana. Siksi saamme uskoa kaikki toinen toisemme Jumalan turvallisille käsivarsille ja hänen hyvyytensä hoitoon.
Jumala suokoon siunauksensa myös sinulle Reino
Hyvää vappua!