Ellei ihminen usko Jeesukseen Kristukseen, hän ei pääse taivaaseen. Hän joutuu kadotukseen eli helvettiin. Ellei ihminen todella sydämessään usko, että Jeesus on hänen oma vapahtajansa, ei hän todella ole elävä kristitty. Että ihminen voisi uskoa syntinsä anteeksi, hänen on tunnettava olevansa syntinen. Että ihminen voisi tutea syntinsä, on Jumalalla laki. Laki kiroaa jokaisen, joka ei täytä sitä. Näin sanoo Herra!
Mutta tälläpä ei näytä olevan paljoa väliä.
Kukaan ei pelastu kuulumalla luterilaiseen kirkkoon. Puhutaan kirkon ykseydestä ja sen vaalimisesta. Pelätään jäsenkatoa. Pelätään yleistä mielipidettä. Huojutaan ja heilutaan sinne ja tänne kaikkien maailman tuulien mukana. Ollaan tänään tätä mieltä ja huomenna tuota – jos vain yleinen ilmapiiri sitä vaatii.
Tämän kaiken keskellä on unohdettu Jumala ja hänen pyhä tahtonsa. Jumalan pyhä tahto on, että kaikki saavat syntinsä anteeksi ja pääsevät taivaaseen. Tämä on mahdollista vain uskon kautta. Ja saadaksemme tämän uskon, on kirkko.
Eiköpä kirkossa pitäisi ensimmäisenä asiana huolehtia ihmisten jumalasuhteesta?
”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?” -Jeesus
Tarkasti ottaen usko ei meitä pelasta vaan Kristus. Ja onneksi Kristus on Vapahtajamme myös silloin, kun oma uskomme horjuu ja on heikko. Toki pelastumisen tie on kuvattu niin, että tartumme ristin sovitukseen ja ylösnousemuksen voittoon, että tartumme Kristukseen ja riipumme hänessä kiinni, palaamme päivittäin armon osallisuuteen. Tätä juuri kirkko ja kristittynä eläminen on. – Kuka on muuten sanonut, että tämä ei olisi kirkossa esillä ja keskeistä? En ainakaan minä enkä tiedä muitakaan, jotka olisivat näin lausuneet. Blogitekstin pointti onkin varmaan siinä, että tämä asia ei olisi tarpeeksi esillä?
Lutherin mukaan oikean uskon Ihmiselle voi antaa ainoastaan Jumala. Sehän kyllä justiinsa pitää paikkaansa että kirkon rivijäsenille ei kerrota seurakuntajäsenyyden harjoittamisen tärkeydestä vaan kaikille luvataan pelastusta Jumalan Armoon tarrautumisella tahi kasteen armolupauksiin turvautumalla.
Olisiko tämä halpaa Armoa. Mutta kirkkopolitiikka on tärkeää maksavien jäsenten kirkossa pysymiseksi, kuten elinkeinon ylläpitämiseksi jatkossakin. Kertokaa nyt se minkä tiedätte vanhurskaus sanan merkityksestä. Miksi ette sitä tee, ja vielä saarnassanne, Toivo Loikkanen. Vai kerrotteko asiasta joka saarnavuorossanne. Tällä en arvioi Teitä mutta kysyn.
En sanonut, että usko pelastaa. Kuitenkin on mahdotonta pelastua ilman uskoa. Ja kellä ei ole uskoa – näitä on kirkossa kyselyjenkin mukaan paljon – ei hänen uskonsa voi horjuakaan.
Kuinka moni kirkossa oikeasti ”palaa päivittäin armon osallisuuteen”?
Pelkästään lyhyt silmäys kirkolliseen keskusteluun saa päättelemään päinvastaista. Aivan päinvastaista.
Pekka, oletko ollut kuulemassa saarnojani? Jos et, niin tervetuloa! Vanhurskas= pyhä ja pelastettu, taivaasta osallinen Kristuksessa, kuitenkin samalla kertaa syntisenä pysyvä.
Opetuslapsille sanottiin: ”ellette tule lasten kaltaisiksi te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Luulenpa, että lasten kaltaisuudella tarkoitetaan juuri vanhurskauttamista, eli suomeksi kai pitäisi sanoa oikeamielisyyttä. Lapsi kysyy kaiken isältään ja turvautuu kaikessa häneen. Tämä lapsenmielinen oikeamielisyys saadaan uskon kautta Jeesuksen sovitustyöhön ja omistetaan se omalle kohdalle. Siinä saadaan lahjaksi sellainen oikeamielisyys, joka on lapsen kaltaisuutta, mutta ei lapsellisuutta.
Pekka: ”Siinä saadaan lahjaksi sellainen oikeamielisyys, joka on lapsen kaltaisuutta, mutta ei lapsellisuutta.”
Käsite ”lapsen kaltaisuus” sisältää myös lapsellisuuden.
Eipä uskoisi että tämä on aikuisten ihmisten keskustelua. Ja sillä rn tarkoita Kimmon puheenvuoroja.
Uskolla ei ole mitään tekemistä ns. pelastuksen kanssa, Päinvastoin Jeesukseen jumaluuteen uskovilla on tie ” helvettiin ” avoinna.
Esim. ateisti lääkäri, joka koko elämänsä on toiminut Jeesuksen ilmoittaman lähimmäisen rakkauden periaatteella saa varmasti Korkeimman hyväksymisen. Sensijaan ihminen joka uskoo meidän ihmisten valitsemaan jumalaan pakanaopin mukaisesti tuskin saa positiivista arvostusta Korkeimmalta, jos hän on olemassa. Tämä valittu jumala toimi täällä maan päällä yhteiskunnan lakien vastaisesti, josta sai kuolemantuomion.
Sanansaattaja Jeesuksen mukaan lähimmäisen rakkauden merkityksen ja noudattamisen ymmärtäminen kukin omien mahdollisuuksien mukaan on mahdollinen tie ns. pelastukseen. Siinä ei todellakaan tarvita kirkon opin käsityksiä uskoineen.
Raamattu ei kerro Jeesuksen puhuneen helvettikuvauksessaan vertausellisesti eikä hän itsekään niin totea.
Eli mistä muka tietää milloin on kyse vertauskuvallisuudesta ja milloin ei? Saattoivatko siis esim. Jeesuksen ihmeteot olla vertauskuvallisia?
Jahas, helvetillä pelottelijat taas liikkeellä. Ikuinen tulikidutus siis luvassa useimmile ihmisille vauvoista vaareihin. Että semmoine rakastava Jumala….
Semmoinen, joka uhrasi poikansa kuolemaan sinun edestäsi.
Kadotus eli helvetti on ikuisuus erossa Jumalasta, muuta ei siitä voi varmuudella sanoa. Kauheaahan oliskin Jumalaa vihaavan joutua taivaaseen, jossa ollaan alinomaisessa yhteydessä Jumalaan. Mielikuvat tulisesta pätsistä ovat yhtä lailla vertauskuvia kuin mielikuva taivaalisesta harppuorkesterista.
Toivonen: ”Semmoinen, joka uhrasi poikansa kuolemaan sinun edestäsi.”
Jos Synnin palkka on kuolema tai vaihtoehtoisesti iankaikkinen elämä Helvetin tulisessa järvessä pulikoimassa ja jos Jeesus sovittaa ihmisten synnit, niin siinä tapauksessa hänen pitäisi olla joko ikuisesti kuollut, eikä missään tuomitsemassa eläviä ja kuolleita. Tai jos synnin palkka ja kuoleman jälkeinen kotipaikka on Helvetti iankaikkisesti, ilman poispääsyä, niin silloinhan Jeesuksen pitäisi olla Helvetin tulijärvikylvyssä tälläkin hetkellä ja iankaikkisesti sovittamassa niitä meidän syntejämme. Eihän niistä voi pelkällä ristiinnaulitsemisella selvitä Jeesuskaan – jos kerran ne sovittaa.
Sahama: ”Mielikuvat tulisesta pätsistä ovat yhtä lailla vertauskuvia kuin mielikuva taivaalisesta harppuorkesterista”
Höh. Oletkos nyt ihan varma? Eihän kellään ole mitään syytä uskoa minkään sorttisiin jumaliin, ellei helvettiä ja pelkoa sinne joutumisesta ole.
Sahama: ”Kauheaahan oliskin Jumalaa vihaavan joutua taivaaseen, jossa ollaan alinomaisessa yhteydessä Jumalaan.”
Juu, älä muuta virka, voisi olla yhtä Helvettiä.
Sama rakastava Jumala kehotti Israelin kansaa surmaamaan vaelluksellaan tieltään kokonaisia kansoja, jopa eläimineen päivineen. Ja kai he surmasivatkin, mikäli Raamattuun on uskominen. Ja miksei olisi.
Ei näytä kuolleen minun puolestani kun Raamattu kertoo että kuoli vain monien (polloi kr. )puolesta ja moniin luetan Raamatun mukan vain ne joita Jumala ei ole tahtonut paaduttaa, minut siis ilmeisesti on paadutanut…(Room. 9:2-18)
’Monet’ eli polloi oli muuten yksi essealaisten itsenimityksistä.
Jeesus itse kuvasi h elvetin infernon muta ei tainnut mainita harppuja…
Sahama muuten sekottaa ihmisten muodostamien oppien kritisoimisen Jumalan
vihaamiseen. Käsittääkseni ei kukaan järkevä vihaa sitä minkä ei ehkä edes usko olevan olemassa.
Jeesus käytti paljon vertauskuvia…
Raamattu ei kerro Jeesuksen puhuneen helvettikuvauksessaan vertausellisesti eikä hän itsekään niin totea. Eli mistä muka tietää milloin on kyse vertauskuvallisuudesta ja milloin ei? Saattoivatko siis esim. Jeesuksen ihmeteot olla vertauskuvallisia?
Usko ilman tekoja on kuollut, siis kuinka on voiko olla ”pelastavaa” uskoa jos ei tee mitä Jeesus Sanoo?
Jeesushan sanoi: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (jne), tarkempi käännös voisi olla : Rakasta lähimmäistäsi, hän on kuin sinä (jne). Näin kertoi minulle muuan hurskas pappi yli puoli vuosisataa sitten. – Pääsikö ukko taivaaseen vai joituiko helvettiin, siitä ei ole varmaa tietoa. Hän uskoi kyllä molempiin.
Jeesus itse kuvasi helvetin infernon mutta ei tainnut mainita harppuja…
Sahama muuten sekottaa ihmisten muodostamien oppien kritisoimisen Jumalan
vihaamiseen. Käsittääkseni ei kukaan järkevä vihaa sitä minkä ei ehkä edes usko olevan olemassa.
Ja jos uskot Jeesusta niin kyllähän Jeesus kuvasi helvetin merkoisen tarkasti…