Ilmastonmuutos parantaa meidän suomalaisten elämän laatua ja edistää maamme vaurastumista. Kun vuoden keskilämpötila koko maassa on noin +3 astetta, ja Helsingissä noin +6 astetta ja Utsjoella noin -0,2 astetta Celciusta, aikaansaisi 2-3 asteen keskilämpötilan nousu maahamme usean miljardin euron kansantaloudellisen hyödyn.
Ensinnäkin kasvukausi pitenisi, eli maatalouden hehtaarisadot kasvavat, samoin metsät kasvavat nopeammin, eli hiilinielut kasvavat samalla kun hakattava puumäärä lisääntyy. Molemmat tuovat lisätuloja kansalaisille ja teollisuudellemme. Lämmityskulut pienenevät oleellisesti, lisäten satojentuhansien ihmisten kuukausittaisia säästöjä. Investointitarpeet energian tuotantoon pienenevät, jolloin investoinnit voidaan suunnata nykyistä enemmän vientiteollisuuteen. Koska ilma lämpenee, tarvitaan vähemmän vaatetusta, joka säästö koskee jokaista suomalaista kuluttajaa. Saattaapa jopa olla, että kalliita ja saastuttavia etelän lentomatkoja tarvitaan vähemmän, kun omassa maassakin voi ottaa aurinkoa ja ruskettua ja saada terveellisiä vitamiineja kehoonsa. Kesämökeillä kasvatettavat vihannekset ja marjat kasvavat nopeammin ja antavat runsaamman sadon talven vitamiinivarastoiksi. Talven liukkaat kelit vähenevät ja samoin tapaturmat ja kaatumiset, jolloin sairaalakapasiteettia vapautuu sitä kipeämmin tarvitseville.
Kun niin monet lapset ja nuoret kokevat ilmastoahdistusta jatkuvasta kielteisestä tiedotusvälineiden propagandasta ja sairastuvat enenevässä määrin mielenterveysongelmiin, voi tämän blogin sanoma vapauttaa näistä harhaisista mielikuvista ja tervehdyttää nuoriamme. Kun kirkkommekin ymmärtäisi luottaa Jumalaan ja lakkaisi luulemasta, että maassamme saasteet vähenevät kun istutamme Ugandaan puita tai pidämme lihattoman lokakuun tai sammutamme valot kirkoista tunniksi vuodessa, ja keskittyisi toivon sanoman julistamiseen lapsille ja nuorille niin kirkoissa kuin kouluissa ja päiväkodeissa, tekisi kirkkomme kansallemme suuren palveluksen.
Hiilidioksidimäärät ovat viimeisen 300 vuoden aikana olleet korkeimmillaan 3.000 ppm, josta ne laskivat 1900-luvulla 380 ppm:ään ja siitä muutamassa vuosikymmenessä nousivat noin 420 ppm:ään, täytyy jokaisen rehellisen ihmisen todeta, että me emme ole missään ilmastokriisissä puhumattakaan ilmastohätätilasta! Sellainen puhe on pelkkää poliittista ideologista harhautusta ja edesvastuutonta.
Ilmastonmuutos ei aikaansaa sään ääri-ilmiöitä, vaikka niin jotkut väittävätkin, vaan sään ääri-ilmiöt aikaansaavat ilmastonmuutoksen! Sään ääri-ilmiöt on kerrottu jo Raamatussa Luukas 21, Markus 13, Matteus 24-25 sekä Ilmestykirjassa. Nyt elämme vain Raamatun toteutumista tälläkin saralla.
Kun Helsingin vuoden keskilämpötila on noin + 6 astetta, on keskilämpötila Roomassa noin +13 astetta, eikä Roomassa ole mitenkään tukalaa tai hätätilaa, niin kysyn: miten kukaan omilla aivoillaan ajatteleva voi väittää, että Suomessa on jokin ilmaston hätätila?? Kun ajaa autolla Helsingistä ulos puoli tuntia, on ympärillä pelkkää hiilinielua: peltoa ja metsää silmänkantamattomiin tunnista toiseen ajettaessa.
Meitä pelotellaan merenpinnan valtavalla nousulla, jos jäätiköt sulavat. Jäätiköt ovat olleet sulia aiemminkin, esimerkiksi Grönlannissa on viljelty vehnää, eikä merenpinta ole ollut missään korkealla. Jos jäät eivät olisi sulaneet, eläisimme tänään Suomessa kilometrin paksuisen jäämassan päällä. Pohjanlahteen virtaa 27 jokea yötäpäivää ja tuovat 300 miljoonaa kuutiokilometriä vettä mukanaan joka vuosi, eikä Pohjanlahden vedenpinta nouse yhtään, pikemminkin Suomen puolella laskee, kun maanpinta hiljalleen nousee. Tosiasioita olisi hyvä omilla aivoillaan ajatella ja eritellä, eikä mennä pelottelun linjalle ideologisten harhojen takia.
Huippuasiantuntijat ja tiedemiehet ja huippupoliitikot menivät samantapaiseen joukkohysteriaan 1970-luvun alussa kun ns Rooman-klubi pelotteli kansaa öljyn loppumisella ja aikaansai suurta vahinkoa, kun Suomessakin taloihin tehtiin pieniä ikkunoita ja talot vuorattiin muovilla, ja nyt ne, varsinkin julkiset rakennukset, homehtuvat psytyyn.
Äly hoi, ymmärräys älä jätä! Kädet rukoukseen ja luotetaan Jumalan johdatukseen aina siihen saakka, kunnes Jeesus tulee toisen kerran ja koko tämä maailma häviää, ja uusi taivas ja uusi maa luodaan Jumalan toimesta, ei ihmisen. Tärkeintä on jokaisen varmistaa itselleen taivaspaikka, uskomalla Jeesukseen.
Mainosten tapa glorifioida kuolema kääntyy vastakohdakseen. Kuvien melodramaattinen teatraalisuus vieraannuttaa katsojan tavalla, jossa esteettinen elementti nousee hallitsevaksi. Voidaan toki sanoa, että kuolema on kaunis, mutta ei siinä merkityksessä, että siitä tehdään visuaalisen briljeerauksen väline. Pelottavan teennäinen ja kolkko tapa lähestyä aihetta. Sanalla sanoen makaaberia.
En ota kuviin kantaa, mutta ”lahjoita … kuolema.”, ei ole hyvin sanottu, vaikka sanotaankin ”lahjoita hyvä kuolema.” Varmasti rahalla nimenomaan kuolemankin saa, mutta se on niin filosofinen kysymys, että sitä ei pitäisi esittää mainoskampanjassa.
Kari Peitsamo: Miten sinun mielestäsi saattohoitoteemaa olisi konkreettisella mainoskampanjalla pitänyt lähestyä?
Tuire Kajasvirta, mielestäni vähemmän shokeeraava tyyli olisi paikallaan. Luterilaiseen traditioon sopiva asiallinen ja selkeä, jopa arkinen, ilmaisu puhuttelisi uskoakseni mainonnan kohdetta tässä yhteydessä tehokkaammin kuin erilaisilla visuaalisilla vihjauksilla ja merkitysassosiaatiolla leikkivä postmoderni kikkailu.
Mielestäni oikein hyvä kampanja resurssipulasta kärsivälle terveydenhuollolle. Lahtelainen työterveyslääkäri Jyrki Penttinen kertoi julkisen terveydenhuollon saattohoidon käytännöistä v. 2004 kirjassaan Dementiapotilaan saattohoidon sokea piste.
Vanhusten saattohoidon valmistelu saatetaan Penttisen mukaan aloittaa varhain eli kun vanhukselle ei enää maistu ruoka tai hän kieltäytyy juomasta…Omaisten annetaan ymmärtää, että mummon tai vaarin ”aika on tullut”, vaikkei aivan vielä olisikaan. Kuolema saattaa tulla riuduttavan hitaasti. Jotkut ihmiset pysyvät tajuissaan, vaikkeivät viikkoon olisi saaneet nestettä. (ESS 276/2004, Vanhuksen nesteettä jättämisen voi tulkita jopa surmaamiseksi)
Minä ajattelen niin, että joskus voi olla tarpeen jopa shokeerata ihmisiä. Nykyisin kuolema on niin eristetty arkimaailmasta sairaaloihin, että on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet kuollutta ihmistä. Kuitenkin kuolema on yksi osa ihmisen elämänkaaressa ja aivan luonnollinen osa sitä, koska me kaikki kuolemme joskus.
Jos ihminen kuolee sairauteen, hän voi tarvita kivunlievennystä, lyhyesti sanoen hyvää saattohoitoa, johon kuuluu yhtenä osana myös inhimillinen läsnäolo.
En ymmärrä kampanjan arvostelua. Yhtäältä moititaan tekotaiteellisuudesta, toisaalta paheksutaan kuoleman kolkkoa kuvaamista. Veikkaan että vähemmän glorifioitu kuvaus kuolemasta olisi herättänyt vielä suuremman kohun. Jälleen yksi osoitus siitä, että asiat, jotka ennen olivat normaalia kristillisyyttä (tässä tapauksessa kuoleman kuvaaminen) ovat nykyihmiselle ylitsepääsemättömän vaikeita. Pitääkö meidän poistaa krusifiksit kirkoista, kun ne ovat niin makaabereja?
Kuoleman kuuluukin shokeerata. Ihminen, joka ei suostu kuoleman shokeerattavaksi, hän vasta onkin todellisuudesta vieraantunut. Toki vastapainoksi tarvitaan viesti siitä, että kuolema ei saa viimeistä sanaa maan päällä.
Näinkin on ehkä joskus muinoin käynyt: http://www.mikaelilainen.fi/verkkolehti/wp-content/uploads/2014/01/Pilapiirros-ristikampanja.jpeg
Kun katselin Yhteisvastuukeräyksen kuvaa, jossa äiti pitää sylissään kuolevaa lastaan, niin minulle tuli mieleen Hugo Simbergin taulu ”Haavoittunut enkeli”. Tuossa taulussa kaksi lasta kantaa haavoittunutta enkeliä. Yhteisvastuun kuvassa äiti kantaa haavoittunutta lasta. Molemmista heijastuu välittäminen, empatia, huolenpito, taakan kantaminen, rakastava lähimmäisyys. Haavoittunutta/kuolevaa ei jätetä yksin, vaan ollaan rinnalla.
Kampanja ampuu nyt sivuun, kun siitä itsestään on tullut keskustelun aihe varsinaisen sisällön sijaan.
On aina hyvä kun keskustellaan. Ehkä ensin on käytävä itse kampanjasta tämä ”sivuun mennyt” keskustelu, jossa puretaan kuolemaan liittyviä estoja, traumoja ja ennakkoluuloja. Ehkä vasta sen jälkeen voidaan keskustella rakentavasti ja avoimesti saattohoidosta.
Jaakko Pakkanen, ehkäpä on niin, että kuoleman kuuluu shokeerata. Mutta kuolemalla ei kuulu shokeerata. Korkeintaan ehkä TV:n myöhäisillassa. Mutta nyt ei olla TV:n myöhäisillassa.
Saattohoidon tarve kasvaa kolmisenkymmentä prosenttia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vaikka Suomi on huippumaa terveydenhuollossa, kivunlievitys on meillä lapsenkengissä muihin Euroopan maihin verrattuna. Kotisaattohoito on tulossa muotiin.
Sairaanhoitajien, lääkäreiden ja läheisten dialogitaidot vaativat päivitystä. Keskustelun perusteella totean, että kuolemasta on tullut tabu. Ennenvanhaan papat veistivät arkkunsa itse.
Arvokkuuden säilyttäminen, kuolevan kuuntelu ja toiveiden toteutus, herkällä korvalla tunne- ja sielunälyily ja läheisyys. Lähdetään nyt vaikka näistä ja kerätään rahaa erittäin ajankohtaiseen kohteeseen.