Matkasauva kädessäni
Herran sana mielessäni
Iloisena saan mä käydä
Herran kiitos voimaa antaa
Mielen rauhan ilon antaa
Uusi aamu uusi armo
Jeesus auttaa joka päivä
Eipä paina huolen häivä
Kiitos kaikuu riemuisasti
Herran eteen taivoon asti.
Kiitos nyt Herran! Hän korkein on kuninkahamme.
Pyhänä soikohon nimensä veisatessamme.
Oi kristityt, hartaalla mielellä nyt soikohon hallelujamme!
Virsi 329:1
Kuva kotoa pihanurmikoltamme päivänä muutama elokuussa 2024
Sunnuntai 1.9.2024
15. sunnuntai helluntaista
Kiitollisuus
Sain sisäisen lähetyskäskyn helmikuussa 1963. Se kypsyi vähitellen, mutta huipentui Jokioisten kirkossa kuulemaani saarnaan, missä kuulin saarnaajan puhuvan suoraan minulle ja toteavan, että minut on kutsuttu lähetystyöhön. Käytännössä ulkomaille lähtö tuli mahdolliseksi paljon myöhemmin elämässäni. Menin Kameruniin vuonna 2001.
Pitkän odotuksen täyttymys koitti lopultakin. Sain todeta, että Jumala on uskollinen ja pitää huolen lapsestaan.
Hän, joka teitä kutsuu,
on uskollinen ja pitää lupauksensa.
Olen kiitollinen että nuorena saamani kutsu toteutui. On ilo että olen saanut palvella Kamerunin kirkkoa.
Aikoinaan 1964 menin erään perheen vieraaksi. Rukoilimme yhdessä. Sen aikana perheen isä lausui muutaman sanan kielellä puhuen. Hän sanoi skandinaavisella kielellä, että minun tehtäväni on julistaa syntien anteeksiantoa Jeesuksen Kristuksen veressä.
Vasta eläkeläisenä huomasin, että tuo lause muodostui profeetalliseksi. Suurimman osan työikääni olen tehnyt papin hommia ruotsin kielellä. Armon sanaa Jeesuksen sovintotyöstä olen saarnannut. Myös Kamerunin kauden olin Porvoon hiippakunnan kirjoilla täällä armaassa kotomaassamme.
Älkää sammuttako Henkeä,
älkää väheksykö profetoimisen lahjaa.
Nyt eläkeläisenä hiljakseen hipsuttelen kotonurkissa aikaani käytän. Syvä kiitollisuus täyttää mieleni. On hyvä elää Jumalan lapsena. Myös kolhujen kohdatessa Vapahtajamme on voimaa antanut ja eteenpäin kantanut.
Kaikesta saan kiittää Herraa, joka aivan pienestä asti on minua hoitanut. Hän on pitänyt hyvää huolta ja alati tukenut koko elämäni ajan. Nyt vielä vanhuudessakin saan häntä kiittää.
Iloitkaa aina.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää kaikesta.
Toinen lukukappale eli epistola: 1. Tess. 5:16–24
Ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille, luvusta 5
Iloitkaa aina.
Rukoilkaa lakkaamatta.
Kiittäkää kaikesta.
Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.
Älkää sammuttako Henkeä,
älkää väheksykö profetoimisen lahjaa.
Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.
Pysykää erossa kaikesta pahasta.
Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan
ja varjelkoon koko olemuksenne,
teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne,
niin että olette nuhteettomat
Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.
Hän, joka teitä kutsuu,
on uskollinen ja pitää lupauksensa.
Ari
Älä jankuta! Poistan jatkossakin tällaiset keskustelua häiritsevät kommentit, kuten nytkin tein kun moiseen sorruit.
Muista ettei sinun luonnolinen syntymäsikään ole ollut KOKO sinun elämäsi.
Mene sinä lapsena saamasi uuden syntymän eli saamasi kasteen elämässä eteenpäin edes muutama askel kerrallaan. Muista että jos vauva ei kasva syntymästään eteenpäin, niin se jää kehitysvammaiseksi tai jos se ei ota vastaan toisten ihmisten hoitoa, niin se kuolee. Uskon elämäkin vaatii toisten ihmisten välityksellä saatua uskon hoitoa eli siis kirkon yhteyttä.
Pasasella on ilmeisesti sellainen käsitys, että luterilaiset opettavat kasteen olevan automaatti, joka vie taivaaseen.
Toivottavasti oikea ymmärrys aukeaa.
Hebrealaiskirje:
4:1 Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. 4:2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
Kari
Kiitos kommentistasi
Olet hyvin huomannut Arin mekanistisen muutoksen mallin mukaisen mielikuvan kääntymyksestä. Häneltä on jäänyt huomaamatta että syntymä on vain elämän alku niin ajallisessa elämässä kuten myös uudestisyntymisessä iankaikkisen elämän ALKU. Siitä sitten elämä jatkuu eteenpäin ja ajallisessa elämässä ihminen kasvaa ja vanhenee, iankaikkisessa elämässä tämän elämän aikana uskonelämä kypsyy ja kasvaa kunnes vasta iankaikkisuudessa saavuttaa täyttymyksensä.
Pyhä Paavalikin , suuri apostoli, toteaa Filippiläiskirjeessään:
3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
Matias
Ihminen ei synny lihallisesti kuin ainoastaan kerran, mielensä voi muuttaa montakin kertaa, ja uskontoakin voi vaihtaa, mutta vauvakasteessa ei tapahdu mitään mielenmuutosta vauvan päässä. Vauva ei siirry mihinkään minkäänlaisella hokkuspokkus tempulla.
Vauvalle äiti on kaikkiriittävä vielä pitkän aikaa, äiti on ravinto, puhtaus, syli, hymy ja Kaikki mitä tuo pieni vauva tarvitsee. Kun Lapsi saa nimen, sana, eli nimi, tulee silloin ihmiseksi. Lapsesta tulee nimi, eli sana. ”Sana tulee lihaksi.”
Toistaiseksi sukunimi on vielä isän nimi, eli lapsi on Isän nimessä ja omassa nimessään. Nimeksi ei yleensä anneta Jeesus, vaikka sanotaan että ollaan Jeesuksen nimessä.
Jos lapsi on tyttö, hän saa uuden sukunimen avioituessaan, hän saa pojan, eli sulhasensa nimen. Tytöt ovat siis aluksi isän nimessä ja avioituessaan pojan nimessä.
Onko liian monimutkaista todellisuutta tämä.
”Nimeksi ei yleensä anneta Jeesus, vaikka sanotaan että ollaan Jeesuksen nimessä.” ’Jeesuksen nimessä’ tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että kristillinen seurakunta ja sen jäsenet käsitetään Jeesuksen toimivaksi ruumiiksi maailmassa. Näin seurakunta ja yksittäinen kristittykin voi edustaa Herraansa Jeesusta. – Samantapainen ilmaushan on virkavallan: ’lain nimessä!’
Tarja
1)
Sanot, ettei kasteessa ” ei tapahdu mitään mielenmuutosta vauvan päässä.” Vastaukseni kuuluu: Pitäisikö tapahtua?
Jos vauva adoptoidaan niin vauvan päässä ei tuossa tilanteessa tapahdu muutosta, mutta vauvan koko elämäntilanne menee kokonaan uuteen malliin. Samalla tavalla pyhässä kasteessa ihmisen tilanne muuttuu ratkaisevasti: Saatanan lapsi siirtyy Jumalan lapseksi.
Tarja
2) Raamatunkohta ”Sana tuli lihaksi”, tarkoittaa että Jumalan Poika, olemukseltaan kaikkivaltias Jumala, josta Johanneksen evankeliumi käyttää nimitystä ”Sana”, otti ihmisyyden omaan olemukseensa, niin että tämän jälkeen hän on Jumala ja ihminen samassa persoonassa.
Tarja
3)
Puhut ajallisista nimistä.
Aivan sukunimen käytön historiaan. Aikaisemmin vaimon sukunimeksi tuli automaattisesti miehen sukunimi. Opetusministeri Gustav Björkstrandin aikana, myöhemmin minun piispani Porvoon hiippakunnassa, tätä muutettiin niin että sukunimen saattoi pitää entisellään ja myös mies saattoi ottaa vaimon nimen ja myös yhdistelmänimet voitiin tehdä molempiin suuntiin. Olin yksi niistä jotka otti kantaa nimenmuutoksen puolesta. (Björkstrand mm viittasi perusteluihini eräässä keskustelussa.)
Kasteessa on kysymys ihmisen ottamisesta Jumalan omaksi, kun kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimEEN. Huomaa harkittu YKSIKKÖ, koska Jumala on YKSI. Muutoinhan välillisestä toiminnasta käytetään monikkoa, kuten lauseessa: Asiamies osti veneen päämiehensä nimIIN.
Jumalan omaksi siirtymisessä siis muuttuu ihmisen omistus luomisen alkuperäiseen yhteyteen, jonka ihmiskunnan syntiin lankeemus oli tuhonnut ja näin tuottanut turmion koko ihmiskunnalle.
Uskonpuhdistajamme Luther sanoi kastettuaan esikoisensa: ”Taas yksi pakana on kääntynyt kristityksi.”
Martti
Kiitos hyvästä kommentistasi
Olemme keskustelleet toisaalla ndongan kielestä. Siinä on kolme isää tarkoittavaa sanaa. ’Tate’ on minun isäni tai meidän isämme, ’ho’ on sinun isäsi tai teidän isänne ja ’he’ on hänen isänsä tai heidän isänsä. Jumalaa puhutellaan rukouksessa meidän isänämme: Tate Kalunga’, mutta kolminaisuuden persoonana Pojan isänä: ’He nOmwana nOmbepo Ondjapuki’.
Martti
Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi.
Kolme eri isä -sanaa tekee kääntämisestä samaan aikaan haastavan ja samaan aikaan antoisan.
Sorry. En jaksa lukea kaikkia kommentteja. Jotkut jankkaavat kastekysymyksestä, vaikka aiheena on kiitollisuus. Kyllä, olen kiitollinen siitä, että uskovat vanhempani veivät minut kasteelle parin kuukauden vanhana ihanassa Koiviston kirkossa, jossa silloin vielä oli Segerstrålen lasimaalaus ehjänä ja Stenbäckin haarmaakivestä tehty rakennus, jossa oli siihen aikaan Suomen korkein torni, 62 metriä. Kyllä, tuo kasteen liitto on kestänyt ja kantanut minua nyt jo melkein 87 vuotta. Kiitollisuus koskee myös vanhempiani, joille oli kirkastunut Jumalan armo. Isälle, kun tänä kesänä taivaaseen muuttanut veljeni sanoi hänelle 2(kaksi) vuotiaana: ”Myö männää äitin kanssa taivaaseen, mut sie et pääsekkää.” LAPSEN sana särki isän sydämen ja hänkin lähti seuraamaan Herraa Jeesusta. Ja sai synnit anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veresssä”. Väitän myös entisenä opettajana, että lapset ovat parhaita lähetystyöntekijöitä aitoudessaan. Omalle 2(kaksi) vuotiaalle pojalleni myös sanottiin eräässä pääsiäisjuhlassa Helsingissä (Oikokadun vanhainkodissa) että ”se oli paras saarna, mitä vanhukset olivat milloinkaan kuulleet. Poikani nimittäin juoksi kesken jonkun aikuisen saarna juhlahuoneen eteen ja huusi niin kovaa kuin lapsen keuhkot antoivat: ”Kato, Jeesus ristissä päällä!”. Sitten hän kääntyi juhlaväkeä päin ja toisti: ”Kat, Jeesus ristissä päällä!” – Vanhukset olviat tehneet pienistä paperilappusista suurikokoisen taulun, äsken mainitusta aiheesta. Mutta kukaan puhujista ei ollut huomannut tauluun kätkettyä kuvaa. Lapsi äkkäsi. – Kiitollisuus kuuluu niihin luterilaisen etiikan pääaiheisiin, Luterilaisuus on nimittäin ”mielialan etiikkaa”. Eli teon arvo riippuu siitä, millä mielellä se on tehty. Jos tekee hyvää kiitollisuudesta Jumalalle, se on oikein. Hyvät teot eivät pelasta, mutta uskova tekee niitä, koska Jumala on hyvä.
——–poikani juoksi jonkun aikuisen saarnan aikana juhlahuoneen eteen…..
Valma
Kiitos erinomaisesta kommentistasi
Huomaat todellakin oleellisen näköalan vaihtumisen blogin aiheen ja syntyneen keskustelun välillä
Muutamilla vain ei näytä olevan mielessään muuta kuin soittaa samaa levyä vuodesta toiseen
Kiitos erittäin hyvästä esimerkistä lapsen tuomasta puhuttelusta
Uudesti syntymisen ihme on suuri kiitoksen aihe. Sen suuri merkitys on siinä mitä Jumala siinä tekee ja toimii. Ei siinä mitä lapsi siitä käsittää. Jumalan olemus on rakkaus ja tämä Jumalan rakkaus tulee kosketukseen lapsen kanssa. Lapsi saa jotain Jumalallisesta luonnosta ja syntyy siksi uudesti. Hänestä tulee uusi luomus. Sen mitä lapsi siinä saa hän tulee käsittämään sen opetuksen kautta jota hän myöhemmin tulee saamaan. Opeteltavaa on runsaasti. Sitä riittää pitkälle vanhuuteen asti. Niin valtavan suuri rikkaus uudestisyntymisen sisältyy, ettei ihmiselämä riitä sen täydelliseen käsittämiseen.
Pekka
Kiitos hyvästä kommentistasi
Se on selkeä ja kertoo hyvin keskeisen ajatuksen
Kiitos
Pekka olisitko ystävällinen ja kertoisit milloin uudestisyntyminen tapahtuu ja miten?
Ari
Olet aina painottanut, että oppi pitää ottaa Raamatusta.
Tässä tuon esille ne kohdat, missä KOKO RAAMATUN varsinainen uudestisyntymisen sana, alkukielen palingenesia, esiintyy:
Ensimmäinen kertoo koko maailmankaikkeuden uudelleen luomisesta, siis luomakunnan uudestisyntymästä Kristuksen tullessa takaisin kirkkaudessaan.
Matteuksen evankeliumi:
19:28 Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
Toinen kohta kertoo että uudestisyntyminen eli siis Pyhän Hengen antama uudistus eli uusi elämä on Jumalan työ, jonka hän antaa kasteen toimituksessa.
Tiituksen kirje:
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Huomaapa tässä ettei tässä puhuta JO uudestisyntyNEEN kasteesta vaan että kasteen pesu saa aikaan uudestisyntyMISEN. Vertaa tähän: SämpyläN leipomisen tuloksena on sämpylä.
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=uudestisyntym&kaannos=fi-38&kirjat=kr
Kerroin Ari juuri sen mitä uudestisyntymisessä tapahtuu. Jos se on tapahtunut jonkun kohdalla niin sen voi testata yksinkertaisella tavalla jokainen itse. lukee vain Isä meidän rukouksen ja tarkkaa omaa sydäntään onko se oma rukous ja sydämen halu ja toive. Vain uudestisyntynyt voi rukoilla tuon rukouksen siten että sydän huokaa juuri niitä asioita, joita hän on täydestä sydämestä pyytämässä. On tärkeä tietää sen onko uudestisyntynyt vai ei. Sen tietäminen milloin se tapahtuu ei ole ratkaisevaa. Vaan se onko Jumala sinulle rakas isä ja pyydätkö että sinun kohdallasi tapahtuu Jumalan tahto eikä omasi. tahdotko pyhittää Jumalan nimen niin ettei toimintasi aiheuta muissa Jumalan pilkkaamista.
Ari teki kohteliaan kysymyksen ja sai Pekalta selkeän vastauksen.
Tällaisesta herrasmiesmäisestä tyylistä minä pidän.
Kiitos teille kummallekin !
Isän ja pojan nimessä.
Olen edelleen sitä mieltä mitä kommentissani sanoin, Työt ovat elämänsä aikana sekä Isän, että avioiduttuaan pojan, eli sulhasensa nimessä, jossa he myös kuolevat jos avioliitto kestää. Siis isän ja pojan nimessä.
Isä ja poika ovat yhtä:
Isä ja poika ovat toedellakin yhtä, suku-nimessä, eli sanassa, koska pojan nimi ei muutu, hän kantaa Isän nimeä koko elämänsä, kuten myös hänen poikansa tulee tekemään.
Siksi tyttölapset ovatkin olleet, ”ei suosittuja” ” POIKA TULI” koska tytöt tulevat jatkamaan toista sukua, ei isänsä sukua.
Tässä on jotain vikaa kuitenkin koska sen vaikutus perustuu syrjintään. Tyttöjen syrjintään.
Tarja
1)
Minusta tuntuu, että sekoitat Kolmiyhteisen Jumalan nimen ja ajalliset nimet toisiinsa.
Ajallisesti puhuen nykyinen Suomen laki ESTÄÄ syrjinnän, koska ennen avioliiton solmimista KYSYTÄÄN minkän sukunimen pariskunnan jäsenet ottavat. Myös lasten sukunimi KYSYTÄÄN, mikäli vanhemmilla on eri sukunimi.
Niinpä EI ole edes TIPPAAKAAN SYRJINTÄÄ armaan kotomaamme lainsäädännössä.
Jumalan nimestä puhuttaessa nimen ensimmäisen ja toisen persoonan osat eivät sanomaltaan asetu äidin ja tyttären nimityksiä vastaan, vaan niiden sisältämä sanoma estää käsittämästä Jumalaa jonkinlaisena jumaloituna luonnonlakina, pelkästään ajatuksellisena käsitteenä, ylivoimaisen vahvana koneena, jonkinlaisena kohtalona tai minään muunakaan luodun maailman piiriin kuuluvana ilmiönä olipa sitten kysymys konkreettisemmista tai abstraktisemmista käsitteistä tai niiden takana olevasta todellisuudesta.
Joten puheesi ainoastaan paljastaa, ettet ole puheessasi osunut ilmaisun tarkoitukseen, vaan lähtenyt kehittämään omia asian vierestä meneviä ajatusrakenteita.
”Jeesuksen nimessä ja veressä ”
Jos Jeesus on sukunimi, silloin myös Isän nimi pitäisi olla Jeesus. Mutta me emme tiedä Jeesuksen Isän nimeä, vaikka hän sanoi sen ilmoittaneensa, hän ei tehnyt niin.
Jos Jeesuksella olis’ ollut jälkeläisiä, he voisivat olla Jeesuksen nimessä, jos heidän nimensä olisi ollut Jeesus. Ja vain jälkeläiset voisivat olla Jeesuksen veressä, koska Jeesus olisi heidän isänsä. Jos Jeesuksella olisi ollut jälkeläisiä, hänellä olisi pitänyt olla myös vaimo. Jeesuksella ei ollut vaimoa, eikä jälkeläisiä, joten ei ole ketään, joka olisi Jeesuksen nimessä ja veressä, ihan todellisesti.
Jos joku sanoo, että se onkin hegellistä, niin vastaan, että nimi ja veri ovat aineellisia ja maallisia ominaisuuksia.
Tarja
2)
Suomessa sukunimilaki säädettiin vasta 1920. Sitä ennen vain säätyläisillä oli sukunimiä.
Euroopassa sukunimiä on otettu käyttöön vasta hyvin myöhään. Islannissa sukunimiä on vain harvalla. Yleensä käytetään isän nimeä etunimen jälkeen esimerkiksi pojasta Jónsson tai tytöstä Jónsdottir.
Orientissa oli käytäntönä samannimisten erottelu esimerkiksi paikkakunnan mukaan: Esim. Jeesus Nasaretilainen, tai pitkän sukuluettelon mukaan. Esim Matt. 1 Jeesuksen sukuluettelo. (Suomessa tällainen ei aina mahdu väestörekistelin palstatilaan.) Tämä voitiin myös lyhentää vain varhaisimpaan esi-isään. Esim Jeesus Davidin poika.
Joten puheesi Vapahtajamme sukunimestä kaatuu olemattoman kysymyksenasettelun kuvitteluun, jollaista ei kukaan ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi.
Tarja
3)
Maailmalla tehdään paljon sopimuksia ja kauppoja, joita eivät tee asiamiehet omissa nimissään, vaan valtuuttajansa nimissä. Asiamiehen neuvottelema kauppa tai sopimus siteen sopimusten tekemisessä valtuutuksen antaneita todellisia henkilöitä tai eri tavoin hallinnoituja juridisia henkilöitä. Esimerkiksi suurlähettiläs ei edusta itseään vaan lähettämäänsä maata.
Spekulaatiosi nimistä ja verestä eivät siis osu kohteeseensa vaan menevät keskustelun ohi. Kun eläkkeellä oleva erittäin oppinut ja suorastaan huippupätevä opettaja käytti ilmausta ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, niin hän viittasi siihen, että syntien anteeksiannon antaa JUMALA ITSE. Jumala on anteeksiannon varsinainen myöntäjä ja tämän anteeksiannon perustana on Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa Golgatalla maahan vuotanut veri, jonka vuodattamisella koko maailman sovinto on tehty Jumalan ja ihmiskunnan välillä.
Matias
”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.”
OHOH! minä suuresti epäilen, että kristityt tulisivat tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa, vielä tulevaisuudessa, koska he ovat tehneet sitä jo kaksituhatta vuotta ja vielä aiheetta, vain oman edun tavoittelussa. Nyt pitäisi tulla sellainen uudesti syntynyt Ihmisen poika, joka kääntää kirjottetun kohtalon toisin päin, ja silloin tuomio kääntyykin tuomitsijan suuntaan.
Tarja
4) Kun ihminen pääsee taivaaseen, niin silloin jokainen ihminen on saavuttanut ihanamman aseman, kuin kukaan suurinkaan hallitsija milloinkaan voi tässä maailmassa saada.
Tässä maailmassa eivät kuninkaallisetkaan koskaan voi saada sellaista asemaa, kuin mitä viimeisimmällään taivaaseen päässeellä tulee olemaan Kristuksen tultua takaisin.
Miten lie noiden sukukuntien laita nykyisin? Kuinka moni juutalainen osaa kertoa, mihin sukukuntaan kuuluu?
Martti
Kiitos hyvästä kysymyksestäsi
Valitettavasti en tiedä vastausta kysymykseesi
Minulla oli puolisen vuosisataa erittäin hyvä juutalainen ystävä kunnes hän sitten pitkälti yli yhdeksänkymppisenä siirtyi ajasta ikuisuuteen. Meidän keskustelumme kuitenkin menivät etupäässä kirjallisuuden parissa. Saatoimme hänen käydessään luonani keskustella kirjallisuudesta aamutoimista iltatoimiin saakka koko ajan milloin mistäkin kirjallisuuden alasta.
Hän ei kuitenkaan milloinkaan ottanut esille omia sukujuuriaan isovanhempiaan pidemmälle menneisyyteen saakka.
Löysin jotain aiheesta ’Israelin kadonneet heimot’. Vanhan testamentin historiakirjoistahan saa sen kuvan, että vain Juudan ja Leevin jälkeläiset jäivät jäljelle. Siihen nimi ’juutalaisetkin’ viittaa. Mielikuvituksellisimmat käsitykset kymmenestä kadonneesta sukukunnasta taitaa olla mormoneilla.
Martti
Olen huomannut, että puheet kadonneista kymmenestä heimosta ovat virittäneet lukuisia tarinoita, toinen toistaan mielikuvituksellisempiä. En ole jaksanut niiden sepittäjiä ruveta hakemaan.
”Saarnattu pakanain keskuudessa.” 1. Tim. 3:16. Jeesuksen käskyn mukaan on saarnattu ja saarnataan evankeliumia kaikessa maailmassa (Matt. 28:19-20). Koska Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset tulisivat autuaiksi (pelastuisivat), niin jokaiselle on saarnattava, että välimies Jeesus Kristus antoi itsensä sijaislunnaiksi kaikkien edestä. 1. Tim. 2:6. Oikeat sananjulistajat saarnaavat evankeliumia kaikille ilman mitään erotusta. (”Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16:15.) Johannes Kastajasta sanotaan: ”Hän tuli todistamista varten, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan.” Joh. 1:7.
H. J. Pätiälä, Saarnaa Sanaa. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Mika
Kiitos hyvästä tekstistä
Olet erinomaisen hyvä löytämään kulloinkin keskusteluun sopivia todella tasokkaista tekstejä.