Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa. (1. Tess. 5:16-22)
Miksi apostoli Paavalin kirjoittamat Jumalan sanat on helposti jokaisen ymmärrettävissä, mutta moni haluaa niiltä ummistaa silmänsä?
Miksi meidän pitää koetella Jumalan sanalla kaikki opetus jota kuulemme tai luemme?
Miksi on tärkeää koetella myös itseämme (vert. 2. Kor. 13:5,8)?
Miten voidaan tukahduttaa Jumalan työ?
Miten saamme (tai saimme) virvoituksen ajat (vert. Apt. 3:18-20)?
Miten voimme iloita koettelemusten keskellä?
Miten tarkoittaa ”rukoilla lakkaamatta”?
Kaikki julkaistut blogini:
Miten saamme (tai saimme) virvoituksen ajat (vert. Apt. 3:18-20)?
Kun Jumala riisuu meistä kaiken sen, mikä estää meitä kokosydämisesti seuraamasta Jeesusta. Ilman sitä meillä on liikaa esteitä ottaa Jumalalta vastaan virvoituksen aikoja. Mitä Jeesuksen seuraamisen esteitä meillä voi olla?
Mitä Jeesuksen kokosydäminen seuraaminen on? Merkitseekö se jokaiselle samaa vai onko kullekin meistä osoitettu aivan oma tie? Jos kutsumukset ovat erilaisia, esteetkin lienevät sen mukaisesti toisistaan poikkeavia. Ehkä se, mikä on yhdelle oikea tienviitta johtaakin toisen pois hänelle tarkoitetusta suunnasta. Kokosydäminen tarkoittaa varmaankin Jeesuksen äänen kuulemista omassa sydämessä.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. On ainoastaan yksi tie, joka vie Taivaaseen. ”Rikkaalla”, jolla on täällä maanpäällä kaikki mahdollinen, on mahdottomuus päästä tälle tielle.
Jeesus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. (Joh. 14:6)
Miten ”rikas” tulee otolliseksi?
” Miksi meidän pitää koetella Jumalan sanalla kaikki opetus jota kuulemme tai luemme ” ?
Kun seuraa ajassamme liikkuvaa teologista keskustelua ja kirjallisuutta niin huomaa, että on paljon sellaista opetusta, jossa Kristus ja Golgatan risti jäävät sivuasiaksi. Herran apostoli Paavali ja koko Raamatun uskova kristillinen kirkko ja perinne, ovat pitäneet periaatteena sitä, että Pyhä Raamattu edellyttää ennen muuta sitä : meidän on koeteltava kaikki opetukset ja profetiat. Elikä selvittää Raamattua, Raamatulla, eikä suinkaan hakea tukea ja eksyä erillaisten tulkintojen viidakkoon, jotka sotivat Jumalan sanaa vastaan.
Sillä Herran Pyhä Henki ei ole siellä, missä Jumalan sanasta ja Kristuksen evankeliumista luovutaan. Sen tähden meidän jokaisen on juurruttava Jumalan sanaan ja tunnettava sen sisältö, ja koetella kaikki ja tehtävä selvä pesäero kaikkeen, joka sotii Jumalan ilmoitusta vastaan.
Onko kaiken teologisen opetuksen – kaikesta muusta opetuksesta puhumattakaan – keskityttävä Kristukseen ja Golgatan ristiin? Sehän olisi samanlaista kapeakatseisuutta kuin vanhan koululaisvitsin pikku oppilaalla: ”Yleensä ottaen se olisi orava, mutta kun piispa sitä kysyy, sen on oltava Jeesus.” Teologiassa on monia olennaisia aiheita, joita tukia ja opettaa. Kristusta ja ristiä ei sovi unohtaa, mutta sen mainitseminen jokaisessa puheessa voisi mennä jopa ’turhaan lausumisen’ puolelle.
Martti Pylkkänen, kiitos erinomaisesta kommentista. Golgatan risti on kauhistus valheopettajille.
Martti Pentti, harmi jos pappi unohtaa evankeliumin. Joka opetuksessa pitäisi kuulua evankeliumi. Turhaa on mennä kuuntelemaan pappia, joka ei ole uskovainen. Hyvän Paimenen ääni pitää kuulua jokaisessa saarnassa.
Oliko Paavali kapeakatseinen ?
Ennen matkaansa Korinttiin hän lähetti kirjeellä viestin. ” Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima”. Kyllä Paavalilla oli lukisa joukko vastustajia, jotka olivat pahasti ristiriirassa hänen sanomansa kanssa. Mutta hän tiesi , että hänellä oli sanoma, joka on kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen evankeliumi jota ei tarvinnut hävetä.
Apostoli tiesi myöskin sen, ettei hänen puhujalahjansa riitä tämän maailman älyniekoille, silti sanoma kestää. Tämä oli evankeliumin sanoma ja iloinen uutinen.
Oliko Paavli sitten kapeakatseinen ? Kun hänen ei halunut tuntea mitään muuta Kristusta, kuin sen Jeesuksen, joka oli Golgatan ristille naulittu meidän syntiemme tähden ja kuolleista herätetty kirjoitusten mukaan.
Mielestäni jotakin ratkaisevaa on hukassa, jos sanoma rististä koetaan kapeakatseisuudeksi, sillä koko kristinusko on kiteytetty sanomaan Golgatan rististä ja Jeesuksen voitollisesta ylösnousemuksesta, eikä se ole lainkaan sivuasia vaan asia johon koko ristinusko kiteytyy keskeisellä tavalla.
Paavali oli lähetyssaarnaaja. Kaikki saarnamiehet eivät ole lähetysssarnaajia. Kaikki kristillinen opetus ei ole saarnaa. Tähän voisi lisätä, ettei kaiken opetuksen tarvitse olla kristillistä, eikä se silti ole antikristillistäkään.
Apostoli Paavalilta Jumalan sanaa:
Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:17-21)
Paavali-tutkimusta on tehty, monenlaista, ja tehdään. Itse näen, että Paavali aloitti juutalaisena uskonoppineena, mutta Damaskoksen tien kokemuksen jälkeen hänen on täytynyt suunnattomasti hävetä, koska minimoi sitten teologisen sanottavansa. Sellaiseksi kuin se on luettavissa vaikka Filippiläiskirjeen 3. luvusta. Siinä kaikki muu paitsi Kristus on turhaa, tappiota, poisheitettävää roskaa, peräti jätettä.
Osmo, kiitos hyvästä kommentista. Pyhä Paavali tiesi mitä opettaa, koska hän sai sen suoraan Herralta Jeesukselta Kristukselta. Valheopettajat opettavat ihmisviisauksia monisanaisesti, jota ei uskovaiset arvosta.
Kuinka paljon viisautta meneekään ohi, jos sulkee silmänsä ja korvansa kaikelta muulta kuin selkeästi kristilliseltä. Jeesuskin kehotti avaamaan silmänsä ja korvansa.
Kaikki viisaus ei ole Jumalasta, eikä niillä ole mitään merkitystä. Kannattaa keskittyä iankaikkiseen totuuteen. Tämän päivän ihmisviisaus on monesti jo huomenna täyttä roskaa.
Juha Heinilä, olet merkinnyt ammatiksesi IT-suunnittelija. Työsi siis perustuu ’ihmisviisauden’ luomaan teknologiaan ja välittää sitä, mikä ’on huomenna roskaa’ maapallon ympäri mihin tahansa. Miten kestät tämän asennoituessasi noin jyrkästi?
Martti Pentti, tietotekniikka ja alan tietous muuttuu koko ajan. Uusissa oppikirjoissa on vanhentunutta tietoa. Toisin on Pyhä Raamattu; Jumalan sana on koko totuus aina ja iankaikkisesti.
Onko tiedon uusiutuminen valheellisuuden merkki? Minulle se on elämän merkki. Vaikka Raamattu pysyy samana, siitäkin saadaan tutkimalla uutta tietoa. Myös Raamattuun pitää paikkansa, että sitä koskeva tietämys voi vanhentuessaan osoittautua vääräksi. Raamattu on elävää sanaa ja elämään kuuluu muutos ja uusiutuminen.
Martti Pentti; Jumalan sanan oikea ymmärrys on sama aina ja iankaikkisesti. Uudet tulkinnat (jotka poikkeaa oikeasta ymmärryksestä) ovat kaikki vääriä.
Vain Jumalalla on täysin oikea ymmärrys. Viisainkin ihminen erehtyy. Siksi Raamattuakin pitää tutkia yhä uudestaan.
Herran pelko on viisauden alku; omat tulkinnat, jotka ovat Jumalan sanan vastaiset, eivät ole Jumalalta tullutta viisautta.
”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” 1.Joh.4:1 ” koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; ” 1. Tess.5:21
Monesti me eksymme, mutta ”Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.” Jaak.5:15
Kun tutkimme raamatun keskeisiä henkilöitä, niin löydämme paljon inhimillistä tragediaa, Mooses oli murha mies ja tappaja, mutta Herra oli Hänet valinnut. Samoin Jaakob petti sokean isänsä viekkaudella ja petoksella ja lunasti esikoisuuden ja perinnön veljeltään. Daavid tapatti ystävänsä naisen tähden. Pietari sanoi: Ettei tunne koko äijää, kun sotilaat kyselivät Jeesuksesta…
Tai Paavali, joka itse todistaa omasta elämästään:
”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.
Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia, niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja minä matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.” Apt.22:3-5
Mitä kaikkea muuta raamattu meille kertoo? Nämä kaikki raamatun miehet ja naiset olivat Jumalan valittuja! Inhimillisesti, emme pitäisi näitä ihmisiä kovinkaan kunnollisina, mutta Jumalan silmissä he olivat arvokkaat. He olivat koetuksen kestävät. He eivät eksyneet pois Jumalan yhteydestä, vaikka olivat syntiset.
Yhden olen löytänyt, mistä tuntee Jumalan Hengen ja eksytyksen hengen.
Jumalan Henki kirkastaa Kristusta ja Hänen Valtaansa ja Suuruuttaan, Hänen Armoaan ja anteeksiantoaan, eikä Jumalan Henki ei katso henkilöön. Olemme Hänen tekonsa, Luomistyönsä, Henkensä on Totuus, jossa ei ole valhetta..
Eksytyksen henki taas puhuu omaansa, on pukenut itse valkeuden vaatteet päälleen, hän etsii maan mahtavia ja kumartelee jumalan kuvia. (ihmistä) Jeesusta tuo henki käyttää omien tekojensa mittana vertaamalla itseään muihin, ollakseen kaikessa ihmisten mielisuosiossa. Totuudesta hän ei puhu vaan kieltää sen, sanomalla, kyllä ihminen voi olla ”hyvä” ja täydellinen, kunhan vain uskoo itseensä.
Kristuksen Lahja vanhurskaus, ei tällä hengelle kelpaa, vaan hän pystyttää omaansa, se ei vierasta filosofiaa, eikä pelkää perkeleen juonia, vaan sanoo: ei kannata pelätä helvettiä, eikä saatanalla ole nyky maailmassa ja kirkossa enää tilaa… Se on valheen henki. Jumala koettelee meitä, että pysyisimme totuudessa.
Miksi on tärkeää koetella myös itseään?
”Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.
Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta. 2.Kor 13:4-8
Miten voin tuntea itseni ja että Kristus on minussa? Paavali sanoo:
”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room.8:16 ja vielä:
”Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.” 1.Joh.5:9-11
Tässä sanoo meille Totuuden, jos kerran olemme uskoon tulleet, niin kuinka emme Uskoisi Jumalan ilmoitusta, kuten on sen Sanassaan meille ilmoittanut, vaan etsimme ihmisistä itsellemme opettajia, jotka selittelevät Jumalasta omia päätelmiään, selittävät, että ei niitä kirjoituksia nyt voi ihan sellaisenaan uskoa.
Jos joku sanoo ja kieltää Jumalan Pojan olleen Kristus, Taivaallisen elämän Todistus, edeltä ylösnoussut ja kerran takaisin tuleva Messias, Luojan ja Kaikkivaltiaan lihaksi tullut Todistus koko ihmiskunnalle, niin älkää uskoko häntä sillä hän on valehtelija, joka ei puhu sitä mikä on Jumalan.
Sillä alkumme on Hänessä, joka voi meissä kaiken Totuuden kautta, kunhan pysymme Totuudessa, joka Valaisee jokaisen ihmisen, niin kuin voi vain Jumala tehdä. Ilman Minua te ette mitään voi! Sanoo Jeesus.
Tässä on meillä koetus, kun monissa opin tuulissa ja omissa ahdistuksissa kestämme ja pysymme Hänessä. Syyttäjä on aina kuiskimassa korvaamme: ”Et ole kunnon Kristitty.”
Ismo, kiitos hyvästä kommentista, jossa oli paljon asiaa. Oma tahto on monesti ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Monesti oma viisaus ottaa niskalenkin Jumalasta ja taas mennään harhapoluille.
Juha! Se rikas…..
Minulle tulee aina ensiksi mieleen hengellinen rikkaus, itsetyytyväisyys,
penseys ja itsevanhurskaus. Uskon, että ne ovat suurimmat esteet taivastiellä ja suurin syy kristikunnan harhaoppeihin.
Jos vaikka kävelisi pakkasessa, yllään ryysyt ja jalassa sandaalit. mitä se hyödyttää Jumalan edessä, jos luulee silloin olevansa sellainen oikea kristitty, jota Jumala rakastaa…. Ei mitään! Mielestäni siinä tapauksessa on autuaampaa
pitää timanttisormusta… hehheeh
Jorma, kiitos erinomaisesta kommentista. Jeesus nuhteli ”rikasta” Laodikean seurakuntaa, etenkin seurakunnan piispaa. Jeesus kertoi, miten taas koittaisi virvoituksen ajat.
Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’ (ilm. 3:14-22)
”…silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisi – – – kuulee minun ääneni ja avaa oven…” Avautumisesta ja katsomisesta tässäkin ymmärtääkseni puhutaan. Vaarana ei taida niinkään olla vääräoppisuus kuin ’oikeaoppisuus’, usko siihen, että vain meillä täällä ’Laodikeassa’ on säilynyt ainoa oikea totuus Jumalasta ja pelästuksesta.
Martti Pentti; vääräoppisuus on vääräoppisuutta. Oikeaoppisuus on oikeaoppisuusta. Kristuksen oppi on aina oikeaoppisuutta, eikä se koskaan muutu vääräoppisuudeksi. Laodikeassa oli luovuttu Kristuksen opista ja elettiin tyytyväisesti harhassa. Jumalan sana ja Kristus ei enää merkinnyt mitään.
Oman opin oikeuteen uskominen on kaukana Kristukseen uskomisesta. Sellainen oikeaoppisuus on väärin, vaikka opissa sellaisenaan ei mitään vikaa olisikaan.
Martti Pentti, samaa mieltä. Kaikki omat opit ovat harhaa ja kaukana oikeasta opista. Ainoastaan Kristuksen oppi on oikeaa.
Miksi oppi on niin tärkeä asia?
Raamatussa käy hyvin selville kuinka tärkeää Jeesukselle on oikea oppi, sen tulee olla tärkeää meillekin, vaikka emme kaikkea ymmärtäisi. Tätä meidän tulee opetella monessa asiassa. Tämä on sitä nöyryyttä, jota Jumala meiltä odottaa.
Oikea uskoa ole se, että pelastutaan, kunhan uskoo jotakin. Sen sijaan on ratkaisevaa, mitä uskoo uskon sisältö on tärkeää. Oppi kertoo oikean uskon sisällön. Ei Jeesus ole luvannut olla mukana missä tahansa uskossa. Ainoastaan hän on siinä uskossa, joka on hänen sanansa mukaista. Vain Jeesuksen kanssa pelastuu, tästä on pidettävä kiini. Ei siis ole väärin sanoa, että oppi pelastaa koska Pelastaja itse on mukana oikeassa opissa. Athanasioksen tunnustus päättyy sanoihin: ”Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se, joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”
Oikea oppi varjelee pysymään oikeassa evankeliumissa. Oikea evankeliumi on tätä: Sinä pelastut yksin armosta, ilman mitään tekojasi. Jeesus teki ristillä kaiken ja siksi sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään pelastaaksesi itsesi. Sellaisena kuin olet, tulematta joksikin toiseksi, saat turvautua Jeesukseen ja olet Jumalan lapsi ja matkalla taivaaseen. Oikea oppi kirkastaa, kuuluttaa ja korottaa Jeesusta ja hänen ristiään. Tämä on yksinkertainen ja hyvä mittari arvioida oppeja.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Olen täysin samaa mieltä. Oikeaan oppiin kuuluu Jumalan laki ja evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Lakia ja evankeliumia ei saa kuitenkaan sekoittaa pullamössöksi; pullamössö ei ole oikeaa oppia. Laki on täyttä lakia ja evankeliumi pitää olla puhdasta eli ne eivät saa sekoittua keskenään.
Paavali julistaa oikean opin perustukset, evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. jossa on kaikki keskeiset Kristinopin käsitteet. Nämä kertomuksen miehet ivasivat Paavalia, mutta muutamat uskoivat.
Luther sanoi aikanaan, että oikean opin esillä pitäminen, jakaa aina ihmiset, Jumalan Sana on kuin kaksiteräinen miekka, toiset se ajaa pois, toiset se taas vetää Jumalan Armon suojiin.
Kristuksen oppista Paavali sanoo: ”se ei ole mitään inhimillisen ajatuksen kuvaamaa” Oikea oppi kestää koetukset, ja siinä pysyminen on samaa, mistä Pietari toteaa Jeesukselle, kun kysyy haluatteko tekin mennä pois: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat” Joh.6:68
Tässä Paavalin julistamaa Evankeliumia ja oikeaa oppia:
”Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: ”Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?” Toiset taas sanoivat: ”Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja”, koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.
Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: ”Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?
Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat.”
Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.
Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: ”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.
Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: ’Tuntemattomalle jumalalle’. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.
Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’.
Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.(”tehtävä parannus”=”käännyttävä tieltään” olisi parempi käännös. Itämaisen ajattelun ytimessä on ajatus, että jokainen ihminen vaeltaa omaa tietään syntymästä kuolemaan ja nyt tältä tieltä olisi käännyttävä Kristukseen, joka johtaa iankaikkiseen elämään, muuten seuraa kadotus.)
Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.”
Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: ”Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin”.
Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.
Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa” Apt.17:18-34
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Kristuksen kirkkoon kuuluvat haluavat kuulla oikeaa Kristuksen oppia. Luopiokirkkoon kuuluvat eivät tykkää Kristuksen opista, vaan se on korvattu jollain ihmisviisauksilla.
Mitä luopiokirkolla tarkoitetaan? Onko se Lähetyshiippakunnan ja sen lähellä olevien piirien näkemys Suomen kirkosta? Jos näin on, ihmettelen, miksei tämän ’luopiokirkon’ tomuja ole jo aikaa sitten pudistettu jaloista. Jos näin ei ole, toivoisin täsmällisempää selitystä, mitä merkitys sanalle annetaan.
Martti Pentti, luopiokirkkoon kuuluvat kaikki ne, jotka eivät kuulu Kristuksen kirkkoon. Kristuksen kirkkoon kuulu uskovaiset.
>>> Vaarana ei taida niinkään olla vääräoppisuus kuin ‘oikeaoppisuus>>> MPentti
Jep! Hiukan tolkkua päättelyyn. Ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että ruvetaan hakeutumaan väärään oppiin.
Opillisesti oikea opetus ei voi olla väärin myöskään tavoitteena, Laodikea katsoi
oman penseytensä olevan oikea tila (oppi), mutta sitä se ei ollut.
Miten opin oikeus koetellaan? Epäilemällä ja kysymällä. Jos ei tohdi epäillä ja kyseenalaistaa oppiaan, se johtunee siitä, ettei uskalla siinä pelossa, ettei oppi sitä sortumatta kestä. Silloin uskoo oppinsa oikeuteen eikä opin sisältöön.
Martti Pentti, on oikein koetella kaikki opit. Koettelu tapahtuu Jumalan sanalla, alkaen Room. 1:sestä. Ihmisviisauteen pohjautuvat opit kaatuvat, kun niitä Jumalan sanalla koetellaan. Ainut oikea oppi on Kristuksen oppi.
”Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” 2.Kor.3:3-6
On olemassa vaara, että kirjoituksista tulee meille jumala ja silloin ihminen on sokeutunut, siitä mitä kirjoituksissa sanotaan, onhan kuitenkin tärkeintä, että ymmärrämme, että Armo vapauttaa meidät palvelemaan toisiamme Rakkaudessa ja anteeksiannossa. Tärkeämpää on ymmärtää, mitä opetetaan ja saarnataan, kuten Martti Pylkkänen totesi, kuin miten se tehdään.
Jumalan Sana on Elävä ja uutta luova, mutta Pyhä Henki ei ole koskaan risti riidassa kirjoitetun Sana informaation kanssa. Ymmärrys on sitä että tietää miten asiat oikeasti ovat. (totuuden ymmärtäminen)
Tuon asian ymmärtäminen vaatii jo sen, että ymmärtää kaiken tulevan Jumalalta. Jos luotamme itseemme, ymmärrämme kirjoitukset auttamatta kirjaimen mukaan. Maailmassahan on vallalla sellainen henki, että kukaan ei voi tietää enää mistään mitään varmaa. Maailman totuus on aina muutoksen kourissa. Näin ei ole Uskon Hengen kanssa.
Kristitty voi siis sanoa: ”Uskon kautta me tiedämme, että Jumala on… ” Meille ei siis ole enää epäselvää, että onkohan Jumala olemassa ja mitä Hän on ilmoittanut. Epäilys on eri asia kuin epäusko, mutta Uskossa ei ole epäuskoa.
”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”Room.2:28
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Lain ja evankeliumin erottaminen on tärkeää. Voisiko ajatella, että jos laki ja evankeliumi menee sekaisin, niin silloin olemme omavanhurskaita ja matkalla kadotukseen?
Jeesus sanoo: ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.” Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. (Joh. 6:63-64)
Hyvin Ismo kirjoitti.
SInänsä se oli myös kokoava mielipide, kun täällä on muiden tahtolta tähdennetty rakkautta lähimmäiseen. Joku tosin on koettanut muistella, että Jumalaakin pitäisi rakastaa…. 🙂
Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen on tärkeää, mutta emme koskaan täytä koko lakia vaikka kuinka yrittäisimme. Jos meidät tekojemme perusteella tuomittaisiin, niin kadotukseen jokainen joutuisi. Onneksi meidän vanhurskauden perusta ei ole meidän teot vaan Kristuksen.