Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa. (1. Tess. 5:16-22)
Miksi apostoli Paavalin kirjoittamat Jumalan sanat on helposti jokaisen ymmärrettävissä, mutta moni haluaa niiltä ummistaa silmänsä?
Miksi meidän pitää koetella Jumalan sanalla kaikki opetus jota kuulemme tai luemme?
Miksi on tärkeää koetella myös itseämme (vert. 2. Kor. 13:5,8)?
Miten voidaan tukahduttaa Jumalan työ?
Miten saamme (tai saimme) virvoituksen ajat (vert. Apt. 3:18-20)?
Miten voimme iloita koettelemusten keskellä?
Miten tarkoittaa ”rukoilla lakkaamatta”?
Kaikki julkaistut blogini:
Miten voimme iloita koettelemusten keskellä?
Täällä maailmassa voimme olla ahtaalla, mutta jos tähtäyspiste on Taivaissa, niin meillä on aina syytä olla iloinen.
”Kristuksen kirkkoon kuuluvat uskovaiset.” Huomioni kiinnittyy taas tuohon sanaan ’uskovaiset’. Mitä sillä tarkoitetaan? Kaste liittää meidät Kristuksen kirkkoon. Usko pitää meidät siinä kiinni. Usko näkyy tekoina. Onko uskovaisuus vain tätä? Usein sanalla näytetään tarkoitettavan muutakin. Jos uskovaisuus merkitsee joitakin ulkoiseen käyttäytymiseen tai puheenparteen kuuluvia tunnusmerkkejä, joista voi päätella, kuka kuuluu oikein uskovien joukkoon ja kuka ei, lienee kyse ihan muusta kuin uskosta. Ei Kristuksen kirkkoa tunnista siitä, kenellä on kravatti kaulassa tai huivi päässä. Ei ’aamenien’ tai ’hallelujien’ määrällä mitata uskoa.
On tosiaan hyvä erottaa uskonnollisuus ja Usko. Uskovaisuushan ei myöskään riipu uskon kohteesta, ihminen voi uskoa vain itseensä ja on siis uskovainen ja toimi uskonsa mukaan.
Usko on sisäinen sydämen asenne, joka ei näy toisille ihmisille, se toimii sisältä käsin ihmisessä.
Usko on riippuvainen siitä, mistä se on saanut alkunsa. Luonnollisen ihmisen usko on synnin tähden luonnollisesti kiinni valheessa, synnin tähden.
Kristillinen Usko toimii Jumalan Sanan alaisena, koska se on saanut alkunsa Jumalan Sanasta.
Tämä on myös Hengellinen syntymä. (tämä on eri asia kuin ihmisen henkevyys, joka on ihmisen lihallinen ominaisuus) Kristillinen Usko toimii perinnäisäännöistä uskonnollisuudesta piittaamatta ja yrittää elää kaikkien kanssa sovussa. Pyhä Henki on riippumaton ja vapaa, mutta se ei toimi koskaan Jumalan Sanaa vastaan. Vesi, Veri ja Henki pitävät yhtä.
Uskolla on myös ”hampaat” kuten Luther sanoo. Eli tarkoittaa tällä sitä, että Usko taistelee oikean opin puolesta vainon ja kärsimyksenkin uhalla, sillä Jumala on sitonut ja vyöttänyt ”uskovaisensa” itseensä Armolla, koska, jos syntinen luopuu Armosta, hän hukkuu välittömästi. Kristitty voi joutua kuolemaan raamatun Sanan tähden. Uskonnollinen ihminen ei.
Uskonnollisuus on ihmisten tapa toteuttaa uskonnollista käytöstä, jolla he peittelevät vääryyttään, eikä siinä voi sanoa olevan mitään eroa suorittaako toteuttaja palvonta menonsa kuinka ja minkälaisella sydämen asenteella. Näin ollen uskonnollisuus on samaa kaikilla ihmisillä, uskon kohde vain muuttuu.
Usko on kokonaan toista olemusta kuin ns. ”uskovaisuus.” Siitähän me puhumme, kun tarkoitamme Jumalan Pojan Uskoa. On hyvä olla aralla tunnolla, kun ihminen etsii, Jumalaa, sillä ateisti voi kääntyä viimeisellä henkäyksellä. Samoin uskonnollinen pappi.
” Uskoa ei pidä sekoittaa uskonnollisuuteen” ( 1. Joh.4: 1 – 6 )
Raamatun mukaan kristillinen usko kehoittaa hyvin painokkaasti koettelemaan tarkkaan opetusta. Johannes ottaakin esille perustotuuden, joka ratkaisevalla tavalla eroittaa uskonnollisuuden kristillisestä uskosta.
Kristillistä uskoa ei voi kerta kaikkiaan ollaa ilmaan ajtusta, että Jeesus on Kristus. Todistaakseni esille nostamani asian, ei meidän tarvitse ottaa esille kuin kolme asiaa, mitä tuo edellä esitetty ajatus tarkoittaa. 1. ” Jeesus on VT:n lupausten täyttymys” 2. ” Jeesus on Jumala” 3. ” Neitseeestä syntyminen on totta”. Näihin esittämiini kysymyksiin vastaaminen tuottaa klassisen ns. liberaali teoloogeille vaikeuksia, sillä tilalle alkaa tulemaan erinlaisia tulkintoja.
Mutta kristikunnassa on ja kuuluu aina sama kysymys: ” Kuka Jeesus on ” ? Onko hän vain suuri opettaja ja loistava esimerkki, vai onko hän ihmiseksi tullut Jumala.
Martti Pentti, uskovainen on Kristuksen kirkkoon kuuluva. Kristuksen kirkkoon kuuluu kastettu Jeesukseen Kristukseen uskova henkilö.
Uskova, joka on tullut kastetuksi, hän tulee pelastetuksi; ei-uskova tuomitaan. (Mark. 16:16/oma käännös)
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Hyvin kirjoitit uskon ja uskonnollisuuden erosta.
Martti Pylkkänen, kiitos hyvästä kommentista. Todellakin on ainoastaan yksi suuri opettaja, Jeesus Kristus. Sen jälkeen tulee pitkä väli ja sitten tulee Paavali ja muut apostolit ja sen jälkeen uskonpuhdistaja tohtori Martti Luther. Nykyiset opettajat ovat parhaimmillaankin vain varjo Paavalista tai Lutherista.
”Pyhä Raamattu säilyy ainoana tuomarina, sääntönä ja ohjeena. Se on ainoa koetinkivi, jonka avulla kaikki opit on tutkittava ja arvioitava; se ratkaisee, ovatko ne hyviä vai pahoja, oikeita vai vääriä. Muita tekstejä taas, sen enempää uskontunnustuksia kuin muitakaan tunnustuskirjan kirjoituksia, ei saa käyttää tuomarina niin kuin Pyhää Raamattua. Ne ovat ainoastaan uskon todistuksia ja julkilausumia, jotka osoittavat, kuinka kunakin aikana eläneet opettajat ovat Jumalan kirkossa ymmärtäneet ja tulkinneet Pyhää Raamattua kiistanalaisten opinkohtien osalta ja kuinka raamatunvastainen oppi on hylätty ja tuomittu.”
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje (sivu 428, kohdat 7 ja 8)
”Näihin esittämiini kysymyksiin vastaaminen tuottaa ns. liberaaliteologeille vaikeuksia, sillä tilalle alkaa tulla erilaisia tulkintoja.” Minkä tilalle tulee tulkintoja, puuttuvien vastaustenko? Kaikki vastaukset Jeesusta koskeviin kysymyksiin ovat tulkintoja. Silloin on mielestäni vaikeuksia vastaamisessa, jos tokaisee kaikkiin kolmeen kohtaan yksikantaan: ”Kyllä.” Ainakin tulee tarve täsmentäviin lisäkysymyksiin. Mitä tarkoitetaan lupausten täyttymyksellä? Miten Jeesuksen jumaluus liittyy Isään ja Pyhään Henkeen? Miten suhtaudutaan vanhojen kirkkokuntien oppeihin Mariasta?
Martti Pentti, kiitos kommenteista. Pyhä Raamattu on selkeä. Turhaa valheopettajat kiistävät Jeesuksen neitseellisen sikiämisen, koska se on Pyhässä Raamatussa selkeästi kirjoitettuna.
Teologit eivät välttämättä keskustele siitä, onko Raamattuun kirjoitettu asia totta vai ei. Sen sijaan heitä saattaa kiinnostaa, millainen merkitys asialla on ollut kristilliselle uskolle eri aikoina ja eri puolilla kristikuntaa. He voivat pohtia sen merkitystä erityisesti omalle ajallemme ja kenties henkilökohtaisesti teologeille itselleen. Yksinkertainen seurakuntalainen voi sanoa ’kyllä’ tai ’ei’, mutta teologit, liberaalit tai fundamentalistit vastaavat tuollaisiin kysymyksiin satojen nsanojen artikkeleilla tai tunnin pituisella luennolla.
Martti Pentti, tiedä sitten kaikkien motiiveja. Pyhä tohtori Martti Luther kirjoitti puhumisesta (kirjasta Ole turvallisella mielin) pari totuutta:
– Valehtelemiseen tarvitaan paljon suunsoittamista ja lörpöttelyä; totuus on äkkiä sanottu.
– Valhe on kuin lumipallo, mitä kauemmin sitä vieritetään, sitä suuremmaksi se tulee.
>>>Kaste liittää meidät Kristuksen kirkkoon. Usko pitää meidät siinä kiinni.>>> Pentti
Augsburgin tunnustuksen puolustus:
Myöntäväthän vastustajammekin sen, että jumalattomat ovat kirkon kuolleita jäseniä.
Samoin meidän on tiedettävä, että kirkko tulee jumalattomien suuresta lukumäärästä huolimatta yhtä kaikki pysymään voimassa ja että Kristus täyttää kirkolle antamansa lupaukset: antaa synnit anteeksi, kuulee rukoukset ja lahjoittaa Pyhän Hengen.
Teologit jotka kyseenalaistavat kovimpaan ääneen Jumalan sanan, saavat ihmisten suosion.
Teologin tehtävänä on tutkia Jumalan ilmoitusta, ja opettaa ihmisiä ymmärtämään Jumalaa, ei epäillä sitä ja asettaa sitä kyseenalaiseksi. Se ei juuri hyödytä sairasta ja katkeroitunutta etsijää. Teologi on nykyisin oppiarvo, ei juuri muuta. Se tosin voi olla myös muuta.
”Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.
Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.
Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.
Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.
Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni” Ps.119:138-143
”Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.”
Ja hänen sieltä lähtiessään kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat kovasti ahdistamaan häntä ja urkkimaan häneltä moninaisia, väijyen, miten saisivat hänet hänen sanoistaan ansaan. Luuk.11:52-54
Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Matt.18:1-4
Miksi lapset ovat raamatun kirjoissa niin lukuisasti esillä ja esimerkkinä? Koska, he eivät aseta Isän Sanaa kyseenalaiseksi. Lapset ovat meille oikean uskon esimerkkejä. Lapsi kyllä kyselee ja kiinnostunut Jumalan Sanasta ja on aina kuulemassa sitä lisää, mutta lapsi ei kyseenalaista, sitä, minkä Herralta kuulevat. Nyt kysyt mistä tietävät, että Herra puhuu heille raamatussa?, Eivät he tiedä, he uskovat. Siitä juuri on kysymys.
”Teologi on nykyisin oppiarvo, ei juuri muuta.” Kandidaatti, maisteri, lisensiaatti ja tohtori ovat oppiarvoja. Teologia on tieteenala ja teologi on sen alan harjoittaja tai harrastaja. Voi olla, että joitakin teologeja kiinnostaa ihmisten suosio, mutta se on itse tieteenalasta riippumaton asia.
Vaikka kirkkomme edellyttääkin pastoreiltaan teologian opintoja, teologia ei ole kirkon vaan tieteen osa. Niinpä sen tehtävät määritelläänkin toisin kuin: ”…tutkia Jumalan ilmoitusta, ja opettaa ihmisiä ymmärtämään Jumalaa, ei epäillä sitä ja asettaa sitä kyseenalaiseksi.”
Miten voidaan tukahduttaa Jumalan työ? Kyseenalaistamalla Jumalan kirjoitettu sana ja opettamalla ihmisviisauksia.
Jeesus sanoo: ”Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.” (Luuk. 12:31-34)
Jeesus jatkaa: ”Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Luuk. 12: 35-40)
Miten lainatut kohdat Luukkaan evankeliumista liittyvät keskusteluun Raamatun ja inhimillisen tiedon välisistä suhteista? Onko ’ihmisviisaus’ jotain, mikä pitää myydä ja jakaa almuina? (Vaikka sitä ei ole varmaankaan tarkoitettu, tuo kuulostaa minusta tieteen valjastamiselta kaupallisiin tarkoituksiin ja hyvinvointiyhteiskunnan vaihtamiselta hyväntekeväisyyteen. Olen tottunut pitämään sellaisia ajatuksia epäkristillisinä.) Luuk. 12:31-34 on varmaankin vaikuttanut aikanaan muun muassa fransiskaanien käsityksiin rahan merkityksestä talouselämän käyttövoimana eikä aarteeksi kerättävänä rikkautena. Se voisi olla hyvä esimerkki Raamatun sanan muuttumisesta ihmisviisaudeksi.
Meidän tulee etsiä Jumalan valtakuntaa, eikä toimia sen vastaisesti. Jos ihmisviisaus korvaa meillä Jumalan viisauden, niin ajatusrakennelmamme sotivat Jumalan työtä vastaan.
Usko näkyy selvästi olevan myös kokemusperäinen asia, ja siksi se pysyy järkeilystä huolimatta suljettuna.
Paljonhan nykyään julistetaan ihmisviisautta, ei Juha Heinilä siinä väärässä ole.
Sinänsä järki on ihan hyvä asia.Taannoin Paavalin vähenevää merkitystä kirkon opettajana peusteltiin varsin järjenvastaisin sitaattivalinnoin. Mieleeni jäi mm. sitaatti ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ei Pyhä Henki Raamattua luettaessa hyödytön ole.
Miksi oma järki voi olla uskon vihollinen?
Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. (2. Tim. 4:1-5)
”Taannoin Paavalin vähenevää merkitystä kirkon opettajana peusteltiin varsin järjenvastaisin sitaattivalinnoin.” Kummalla on enemmän merkitystä, opettajalla vai opetuksella? Oppi, jota päivittäin käyttää omaksi tai toisten hyväksi on hyödyksi, vaikka ei muistaisikaan, keneltä on opin saanut. Opettaja, jota kunnioittaa, vaikka ei muistaisikaan mitään hänen opetuksistaan, on onto idoli. Totuuden arvo ei koskaan riipu siitä, keneltä sen on kuullut. Sen arvo on ainoastaan sen totuudellisuudessa.
Puhetta oli opetuksesta, jota ei olisi ilman opettajaa ja Herraa
joka antoi tälle opettajalle sanansa.
Tilanne oli se, ettei tätä sanaa haluttu kuulla, ja se motivoitiin hyvin järjenvastaisesti.
Jumalan sana on koko totuus.
Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti. (Ps. 119:160)
Ihminen on kelpo viekastelija ja keksii aina keinot, ettei tarvitse alistua Jumalan Sanan ja Totuuden alle. Totuuden arvo liittyy siihen mitä se saa aikaan.
Totuudellisuudestahan on juuri kysymys. Onko uskon totuudellisuus eri kuin järjen? Onhan se tietyllä tavalla..
Usko ojentautuu ja toimii sen mukaan mikä ei näy, siis Luottaa näkymättömään, eli uskoo Kirjoituksiin, josta siis tulee uskolle totuus. Järki taas ojentautuu myös sen mukaan mitä se pitää totuudellisena eli pohjautuu empiiriseen totuuteen. Onko tässä ristiriitaa? On ja ei.
Lähtökohtaisesti, täytyy siis olla jotain minkä mukaan ihminen toimii, joko näkemäänsä ja kokemaansa pohjalta tai kuulemansa pohjalta. Mikä siis on totuuden arvo?
Uskon kautta ihminen voi ymmärtää näkymättömän todellisuuden ja vahvistua sen totuudellisuudesta, mutta se on mahdollista vain uskon kautta, kuten Jorma totesi, että se pysyy järjeltä suljettuna. Kirjoitukset välittävät ja ilmoittavat raamatun informaation olevan Totuus. Ristiriitaa siis ei ole, jos järki on uskon alainen, mutta ilman uskoa järki vain keksii keinoja välttää kohtaamasta Jumalan Totuutta, sitä joka on Kirkas ja ilman valhetta.
Voitaisiin kysyä, miten uskon totuus vaikuttaa ihmisen toimintaan ja arvoihin? Se ei pääse vaikuttamaan luonnolliseen ihmiseen, ennekuin ihminen nöyrtyy ja myötää sen olevan totuus. Järki taas on kiinni empiirisessä totuudessa samasta syystä, kunnes Jumala kääntää ihmisen järjen ylösalaisin, jolloin, se mitä ennen vihattiin ja arvosteltiin, muuttuu rakkaaksi ja luovuttamattomaksi.
Näistä järjen vahvuuksista nousee aina mieleeni, miten ihminen petettiin, kun valehtelija sanoi: ”Onko Jumala todella sanonut…”
Luulisi meidän luottavan Jumalan sanaan enemmän kuin omaan järkeemme. Miksi kannattaa luottaa Jumalan sanaa?
Miksi Luojalta saatu järki ja Hänen sanansa pitäisi nähdä vastakkaisina? Ei kai Jumalan ilmoitus ole järjetöntä vaikka onkin pelkän järjen avulla tavoittamatonta. Mitä paratiisin käärmeeseen tulee, olisiko ihminen saanut varmuutta siitä, mitä Jumalla todella on sanonut, ellei hän olisi sitä uskaltanut koetella? Seuraukset tiedämme. Emme elä paratiisissa. Täällä matoisessa maailmassa meidän on vaivattava päätämme.
Meidän tulee etsiä viisautta Jumalalta eli lukea Pyhää Raamattua. Oman järjen päätelmät ovat mitä ovat.
Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra.” (1. Kor. 1:25-31)
”Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet: maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä. Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata. Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.” Jos siis näen omin silmin, miten strutsi hautoo muniaan ja huolehtii poikasistaan, minun on kunnon uskovaisena pidettävä havaintoa harhanäkynä, koska Jobin kirjan 39 luvussa sanotaan toisin.
Martti Pentti, aina lähtökohta on se, että Raamatussa on asiat kirjoitettu oikein, kuten tässäkin tapauksessa. Meidän havainnot kattavat vain muutaman yksilön ja harvoin me koko aikaa jaksamme olla katsomassa kun strutsin munat ovat pesässä. Ei Raamatussa sanota, ettei strutsit haudo munia. Luonnossa osa naaraista hautoo munia ja osa ei. Tosiasia on se, että munat joutuvat luonnossa aika usein pesässä vierailevan saaliiksi. Jostain syystä strutsi voi antaa vierailevalle pedolle osan munista vapaaehtoisesti.
”Ei Raamatussa sanota, ettei strutsit haudo munia. Luonnossa osa naaraista hautoo munia ja osa ei.” Nyt teit ihmisviisauteen perustuvan tulkinnan. Olet oikeassa. Strutsilauman johtava naaras hautoo yhteisessä pesässä olevat munat. Niitä ei jätetä hiekan lämpöön jo siitä syystä, että hiekka kuumenisi ilman lämpöä tasaavaa lintua liiaksi keskipäivällä ja jäähtyisi liikaa yöllä. Jos munia on pesässä liikaa, hautova lintu poistaa niistä alempiarvoisten munia. Omansa se tunnistaa.
”Yhtä järjetöntä kuin on mitätöidä Paavalin neuvot ja opetukset Ilmestyksirjalla, yhtä onnetonta on ottaa keskuseluun tuo mainittu katkelma Jobin kirjasta.” Yhtä järjetöntä kuin yrittää mitätöidä Raamattua on ottaa se jokaista jaetta myöten kirjaimellisena totuutena. Tämän halusin havainnollistaa.
Martti Pentti, ei minun tarvitse mitään tulkita. Onko niin, että suurin osa strutsilauman naaraista munii munat hiekalle, kuten Raamatussa on kirjoitettuna ja johtava(t) naaraat hautovat osan niistä?
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. (Job. 39: 17-19)
Luonnontieteestä ja strusista saa sopivan aasinsillan suhteessa Raamattuun, ja samalla taitaa unohtua tuo puhuttu järki.
Puhe on näet ollut kristillisestä uskosta, Paavalista ja hänen
kirjeistään seurakunnalle.
Yhtä järjetöntä kuin on mitätöidä Paavalin neuvot ja opetukset Ilmestyksirjalla, yhtä onnetonta on ottaa keskuseluun tuo mainittu katkelma Jobin kirjasta. Se mikä on järkevää, on varmaan myös loogista.
Luther totesi jossain, että: ”Turha on kiistellä Paavalin ajatuksista ihmisten kanssa, jotka eivät ole vielä edes varmoja siitä onko Jumalaa olemassa.”
Tällä en nyt tarkoita ketään teistä, mutta se on hyvä muistutus meille kaikille, kuten aikaisemminkin on todettu, me luemme ja kuulemme asiat omista lähtökohdistamme käsin. Itse olen lapsuudestani asti ollut intohimoinen luonnon seuraaja, ja monesti olen joutunut ihmettelemään Luojan töitä ja miksi kaikki on olemassa. Kuitenkin vahvin silmin nähtävä osoitus Luojan olemassa olosta löytyy peiliin katsomalla. Lopulta näen itseni ja kaikki ihmiset Luojan tutkimattomissa töissä, jotka ovat saaneet alkunsa jo ennen kuin päivistäni oli täällä maan päällä tullut ensimmäistäkään. Nöyräksi vetää.
Näin on. Meillä jokaisella on oma tausta ja aika hyvin me tuomme esille omaa uskoamme.