Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa. (1. Tess. 5:16-22)
Miksi apostoli Paavalin kirjoittamat Jumalan sanat on helposti jokaisen ymmärrettävissä, mutta moni haluaa niiltä ummistaa silmänsä?
Miksi meidän pitää koetella Jumalan sanalla kaikki opetus jota kuulemme tai luemme?
Miksi on tärkeää koetella myös itseämme (vert. 2. Kor. 13:5,8)?
Miten voidaan tukahduttaa Jumalan työ?
Miten saamme (tai saimme) virvoituksen ajat (vert. Apt. 3:18-20)?
Miten voimme iloita koettelemusten keskellä?
Miten tarkoittaa ”rukoilla lakkaamatta”?
Kaikki julkaistut blogini:
Vielä tekisi mieleni nostaa keskusteluun vanhusten itsemurhat. Vanhukset miettivät itsemurhaa jo nyt sellaisessa tilanteessa missä he tuntevat olevansa taakaksi rakkailleen. Miettivät sitä ehkä sairautensa aikasemmassa vaiheessa tietäen mihin se johtaa. Suomi ei ole Japani, missä naiset ovat kotona. Suomalainen isoäitikin näkee tyttäriensä työssäkäynnin arvokkaana asiana. Mikä on kotona vanhusta hoitamaan jäävän, kesken työelämästä lähtevän naisen mahdollisuus työllistyä uudestaan 5-7 vuoden hoitorupeaman jälkeen. Mikä on tällaisen naisen taloudellinen turva avioerossa. Mikä on tällaisen naisen oman eläkkeen taso. Minä olen elänyt ja nähnyt 75-80 vuotiaan sotaveteraanin hoitavan dementoituneen vaimon lisäksi oman äitinsä asioita, elatusvelvollisuus siis olisi kohdistunut 75-80 vuotiaan vanhuksen osalta vielä 95-100 vuotiaaseen äitiin. Yli 85 vuotiaiden lapset ovat itsekin jo eläkeiässä, onko tulevaisuuden eläkkeet niin suuret, että niillä elätetään koko suku. Entä kun pariskunnalla voi olla molempien vanhemmat elätettävänä eli yhdellä perheellä 4 vanhusta hoitomaksuineen vaiheessa missä itse on eläkkeellä. Tämä on tämän päivän todellisuutta monissa perheissä. Jo henkinen vastuu ilman taloudellista vastuuta on raskas kantaa, monella ehkä on omainen toisella paikkakunnallakin, mikä edellyttää jatkuvaa matkustamista, ja pitää varautua runsaisiin puheluihin eri vuorokauden aikoina.
Minä olen ehkä elänyt eri maailmassa kuin Seppo Heinola, mutta minä olenkin Susanna Huovisen kanssa samoilla linjoilla hyvinvointiyhteiskunnan perusteista.
Leena Viilo, äläpäs heittele niskaani olikinukkeja sillä hyvinvointiyhteiskuntaahan tässä juuri yriteään säilyttää, jotta se voisi hyvin turvata niiden vanhempien olot ja h oidot, joiden lapsilla ei ole varaa tulla mukaan. On järjetöntä antaa valtion ja kuntien velkaantua velkaantumistaan samalla kun yksityisillä ihmisillä makaa miljardeja euroja tyhjän panttina pienillä koroilla pankkitileillä.
Ja kuinka monennen kerran on sanottava, vastuuosuus olisi suhteutettu kunkin maksuvelvollisen reaalimahdolisuuksiin häntä kurjistamatta. Tunnen työttämänä pitkään oleen suomalaisen nyt jo eläkeläis ikämiehen,joka elää pelkällä kansaneläkkeellä ja hänellä on poika, jolla on 20 hengen hyvinmenestyvä firma ulkomailla. Tämä kaveri on niin fiksu että tukee isäänäs ilman lakiakin,mutta kaikki eivät ole.
Leena Vilo,
Japanissa nykyään myös naiset ovat työelämässä yhä enenevin määrin. Niinpä esim. Tokion naimaikäisistä 20-30 vuotiaista naisista 70 % on naimattomia (miehistä 80 %). Naisista 20 % ei koskaan halua avioitua eikä ainakaan saada lapsia. Oma elämä on tärkeintä. (Siitä seurauksena on väestön puolittuminen vuoteen 2050 mennessä, josta enemmistö on vanhuksia. Ei hätää: Kiinasta ym. Aasiasta Japaniin muuttaa miljoonia nuoria ihmisiä, jotka hoitavat pienellä palkalla japanilaiset vanhuksetkin. )
Nuo naimattomat ns. ”parasiittisinkut” asuvat syntymäkodissaan koko ikänsä osallistumatta mitenkään kodin kustannuksiin. Olisko se jotenkin kohtuutonta, jos lapset hoitaisivat vanhempiaan näiden viimeisinä vuosina 80-100 vuotiaina?Jäähän lapsille perintönä asunto tontteineen (varsinkin tontti on arvokas omaisuus, useimmiten yli miljoona euroa).
Suomessa tuskin on tavoitteena lapseton yhteiskunta. Kun Suomessa nyt on eurooppalaisittain hyvä syntyvyys eikö tätä pitäsi tukea. Euroopassa on jo toinen trendi. Uskoakseni syntyvyyteen täällä on vaikuttanut päivähoidon saatavuus. Kuitenkin päivähoitomaksustakin verovaroin maksetaan valtaosa. Todellinen kustannus lasta kohden on aivan eri luokkaa kuin ylin kunnallinen päivähoitomaksu. Kahden tai kolmen lapsen todelliset kulut ylittäisivät monen vanhemman maksukyvyn. Olen ollut yksityisen päiväkodin hallituksen jäsen aikana jolloin oikeutta päivähoitoon ei ollut. Tiedän mikä kulurakenne siellä on. Saimme niihin aikoihin kuitenkin kunnalta taloudellista avustusta toimintaan, mikä nykyisin ei olisi enää mahdollista sellaisena tukena kipailutetussa maailmassa. Mitä kaikkea muuta kuin vanhempien hoitoa yhteiskunta alkaa vaatimaan aiheuttaja maksaa jenkkimalliin? Lasten kouluihin lukukausimaksuja? Yksityisellä vakuutusmallilla toimivaa sairaanhoitoa? Vanhusten elatus ei ole erillään koko yhteiskunnan rakentamisen mallista.
Kirjoitat Atso ”Olisko se jotenkin kohtuutonta, jos lapset hoitaisivat vanhempiaan näiden viimeisinä vuosina 80-100 vuotiaina?Jäähän lapsille perintönä asunto tontteineen (varsinkin tontti on arvokas omaisuus, useimmiten yli miljoona euroa). Oletko atso koskaan elänyt alzheimerpotilaan kanssa esim yhtä kuukautta. Tiedätkö miten lopussa ihminen on valvottuaan öitä öiden perään (potilaalla kun ei ole vuorokausirytmiä) ja sitten aamulla vielä lähtee omaan päivätyöhönsä ja siinä välissä töissäkin vielä vastaan puhelimeen kymmeniä kertoja päivässä. Et elä puheinesi siinä todellisuudessa mikä on todellisuutta monelle tämän päivän Suomen omaishoitajalle (usein iäkkäille puolisoille) ja lapsille, jotka yrittävät huolehtia omista vanhemmistaan näiden asuessa omassa kodissaan.
Ja edelleenkin huomauttaisin sinulle että 80-100 vuotiaan lapset ovat 55-80 vuotiaita itse. Huolestuttavaa on jos 75-80 vuotiaat hoitavat vanhukset. Eivät he ole siinä Tokien ”parasiittien” hurvitteluiässä. Ei ole niin että 20-30 vuotiaat perisivät 80-100 -vuotiaat ja sitten viettäsivät makeaa elämää nuorina aikuisina sen jälkeen. Sellaiselta tämä keskustelu vanhusten hoidosta vain näyttäytyy tässäkin ketjussa.
Leena Viilo :” Mitä kaikkea muuta kuin vanhempien hoitoa yhteiskunta alkaa vaatimaan aiheuttaja maksaa jenkkimalliin?”
”Korppikotkarahastojen” mielikuvitus on rajaton. Hesari kertoi joskus, että ”Muun muassa vakuutusyhtiöitä edustava etujärjestö Finanssialan Keskusliitto (FK) on vuosia ajanut verotusmuutosta, joka antaisi uusia mahdollisuuksia käyttää asuntovarallisuutta eläkepäivien rahoittamiseen.” Eläkettä tulisi kuolemaan asti ja se ostettaisiin kertamaksulla. Uutisen mukaan vakuutusyhtiö kantaisi riskin eliniän epävarmuudesta.
Jatketaan ajatusleikkiä. Luonnollisesti eläkkeen myöntänyt vakuutusyhtiö tulisi maksunsa suuruisella määrällä eläkkeensaajan perilliseksi tämän kuoltua. Kun vakuutussopimuksia tehnyt vakuutusyhtiö haluaisi minimoida riskinsä, se ”arvopaperistaisi” vakuutukset soveltuvin ehdoin ja kauppaisi näin syntyneet arvopaperit finanssimarkkinoille.
Tämän jälkeen arvopaperin haltijalla olisi arvopaperiin merkittyjen ehtojen mukainen oikeus vakuutuksen ottajan perintöön tämän kuoleman jälkeen. Mitä nopeammin vakuutuksenottaja kuolisi, sitä suurempi olisi finanssimarkkinoilla Death Bondeilla voittoja metsästävien saama voitto ja päinvastoin. Todellinen riski olisi sitten se, että vakuutuksenottaja sattuisikin elämään oletettua kauemmin ja arvopaperin ostaja menettäisi tähän rulettiin sijoittamansa varat.
Atso, et kovin paljon tiedä meidän vahuksistamme, saati nuoristamme. Emme vertaa itseämme Japaniin. Meillä tällä hetkellä tavallisesta omakotitalosta ja tontista saa 200 – 250 tuhatta euroa, siis siitä isoäidin ränsistyneestä talosta, jossa hän on hoitanut vaarin hautaan ja jonka tuttujen seinien sisällä hän haluaisi kuolla.
Isoäiti saa ehkä pientä omaa eläkettä ja kansaneläkkeen tukiosan.
Elämä ei ole herkkua. Jos menee laitokseen, kauanko rahat riittävät, jos talo myydään. Pienet säästöt menivät miehen hoitamiseen. Azheimerlääkkeet, joihin menee sata euroa kuussa B-lausonnollakin + verenpaine + diabeteslääkkeet. omat särkylääkkeet.
Kaikesta perhe maksoi veroa ja vaimo myös. Omat lapset taiteilevat murrosikäisten lastensa ja omien terveysvaivojensa kanssa, mutta heiltä saa hellyttä ja rakkautta jaksamiseen.
Osmo Soinivaara miten käy yhteisöllisyyden ja armollisuuden jos eläkeläisen on säästettävä tuloistaan vanhuuden turvansa. Ei mitään kolhetii, ei yhteisvastuuseen, ei nälkäpäivään, ei lapsenlapsen kanssa lounaalle, kun tällä on vaikee, josta vain mammalle voi kertoa.
Joo, vaimoni on kahtena päivänä viikossa altsheimerpotilaita hoitamassa (ja sen lisäksi muussa työssä), vaikka on jo 68v. Niillä potilailla ei ole omaisia ja joutuvat olemaan siis laitoksessa.
Totta että 80-100 vuotiailla vanhuksilla on 50-80 vuotiaita lapsia, mutta myös lapsen lapsia, jotka voivat asua samassa talossa, varsikin maalla.
Suomessa ja yleensä individualisoituneessa lännessä ei ymmärretä japanilaista (aasialaista) ikivanhaa yhteisöllistä tapaa, jossa suku hoitaa jäseniään jopa menneitä sukupolvia satojen vuosien päähän.
Eikä sitä, että Japanissa terveet vanhukset auttavat sairaita vanhusnaapureitaan jopa Tokiossa. Täältä ei löydä yksinäistä vanhusta.
Japanissa ei makseta kansaneläkettä (kuten ei lapsilisiäkään kuin 200 euroa vuodessa lapsesta). Työeläke nykyisillä eläkeläisillä (jos ovat olleet ikänsä hyvällä työnantajalla) maksetaan kerralla. Naapurini (sähkömies) rakennutti rahoilaan vuokrataloja ja tienaa vuokratuloja paljon enemmän kuin työssä ollessaan palkkaa. Kun tulee talvi, hän lähtee polkupyöräretkille ympäri maailmaa. Onpa ajanut Suomenkin ristiinrastiin. Ikää miehellä on nykyään 88 vuotta. Hän elää yksin, mutta ei yksinäisenä.
Luulen tuntevani myös Suomen hyvin Lapista Etelä-Suomeen toimiessani kirkkoherrana useissa seurakunnissa. Olen ollut poissa Suomesta yhteensä 25 vuotta. Sinne on luotu ”hyvinvointiyhteiskunta”, jossa jokainen näyttää voivan huonosti. Suomi on maailman paras paikka elää, hehkutetaan ympäri maapalloa. Tehkää siitä sellainen. (Minäkin joudun siihen osallistumaan, kun pienestä eläkkeestä joudun maksamaan veroja Suomeen 500 euroa kuussa. Sillä joku työhaluton nuori tai vanhempi elää kuukauden, jos ei viinaan kaikkea tuhlaa).
Aloitin olla mukana silloin 82 vuotiaan äitini hoidossa ja autoin häntä 16 vuotta. Muutin asumaan perikuntamme talon yläkertaan äidin asuessa alakerrassa. Kumihanskat tulivat tutuiksi. Viimeisinä vuosinaan hän sai lisäksi erinomaisen avun kolme kerta päivässä käyviltä kodinhoitajilta.
Tämä keskustelun ei kuitenkaan pitänyt koskea omaishoitoa vaan tehtyä ehdotusta koskien lasten velvollisuutta m a h d o l l i s u u k s i e n s a m u k a a n osallistua vanhuistenhodon yhteiskunnalle aiheutamiin kustannuksiin.
Kun asia on kyetty Saksasa ja Ranskassa järjestämään, miksei meillä?
”Atso, et kovin paljon tiedä meidän vahuksistamme, saati nuoristamme. ” Saatanpa tietääkin jotain, kun olen neljä lasta kasvattanut ja kouluttanut. Mutta en odota, että he millään lailla avustaisivat minua vanhuudessa, joka jo on alkanut. Se nimittäin vaatisi muuttoa Japaniin. Suomeen en muuta kuin purkissa, joka postitse joskus lähetetään sinne, jos huolivat. Osa tuhkasta varmaan pannaan japanilaisen vaimoni suvun, johon kuulun (mukoiri), hautaan.
Atso Eerikäinen :”Suomeen en muuta kuin purkissa, joka postitse joskus lähetetään sinne…”
Kiitos siitä, mitä olemme sinulta saaneet. Tässä lyhyt katkelma: ”Kuten suhteellisuusteorioitten (SR ja GR) ”kellon-aika”, fysikaalinen aika on suhteellinen tila tai ainakin Riemannin metrisestä avaruudesta ja painovoimasta riippuvainen. Mutta mitä ”nyt” on? ”Nyt” oli Einsteinille ”salaperäinen jotakin”, joka ei kuulu fysiikkaan. Hän oli oikeassa, mutta koska hän ei halunnut vastata tähän tärkeään kysymykseen, hänen aikakäsityksensä jäi puutteelliseksi. Tämä ”salaperäinen jotakin” on W-todellisuus: ajan objektivoitumaton ja ikuinen variaabeli. Objektivoitumattomana ikuinen nykyhetki on fysiikan saavuttamattomissa, kuten Einstein oikein päätteli…” 🙂
Hiljattain itsekin edesmennyt siskoni suri Hiski nimistä 14 vuota elänyttä kissaansa yli vuoden. Hiski oli persoonallisuus viimeisen päälle, ymmärsi puhetta, otti kanta asioihin, oli leuhkakin leuhkempi mutta ystävällinen.
Kesämökillä haukuimme kerran Hiskiä laiskaksi ilmaisen ruuan syöjäksi, Hiski muljautti paheksuvasti silmiään ja ja hetken kuluttua oli mökin verran portailla neljä maamyyrävainajaa asetettuina siistiin riviin näytille. Että muka laiska…
verannan