Monenlaista murhetta elämässä riittää ja tuulikin käy jatkuvasti Siperian suunnalta, pakkasta piisaa. Kaiken tämän keskellä lämmittää suuresti mieltä ja sydäntä kansalaisten aktiivisuus tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
Kyllä. Käytän tarkoituksella sanaa tasa-arvoinenavioliittolaki, koska siitä minun mielestäni on kyse. Kyse on minulle vain ja ainoastaan oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Joku kuvittelee, että sivilisaatio mullistuu, romuttuu tai kaatuu. Joku pelkää, että Jumala rankaisee. Joku ennustaa, että lopunajat alkavat. Minun sydämessäni on kuitenkin syvä ja vilpitön, rehellinen ja aito vakaumus, jonka mukaan tämä kehitys on oikein.
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen sadisti, joka haluaisi riistää joiltakin luoduiltaan ihmisoikeudet. Minä uskon Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Luojaan, joka ei tee virheitä luomistyössään. Kun hän luo jonkun homoksi, hän ei ole mokannut. Jokaisella luodulla on oltava samat oikeudet ja samat velvollisuudet ihmisinä.
Sateenkaariperheitä tuntevana tiedän, että lasten tasapainoinen kasvu ja kehitys eivät riipu millään tavalla vanhempien sukupuolisesta suunatutumisesta, vaan aivan muista seikoista.
Kaikkea sitoutunutta, toiselle hyvää tekevää rakkautta on siunattava ja tuettava. Kaikkea väkivaltaa on vastustettava – tapahtuupa se sitten heteroiden tai homojen, ateistien tai uskovien keskuudessa.
Poimin tähän nimettömänä muutamia puhuttelevia facebook-kommentteja aiheesta tämän päivän matkalta:
”Vuosikymmen sitten ajattelin, että avioliitto kuuluu vain miehelle ja naiselle. Viime vuosina raamattunäkemykseni on kuitenkin muuttunut melkoisesti. Olennaista Pyhässä kirjassa on Jumalan rakkauskirje, jonka ruumiillistuma on Jeesus. Elämän ohjekirjana Raamatun kanssa päätyy jatkuviin ongelmiin. Eikö niin, että lainsäädäntö on tarkoitettu ihmisten hyvinvointia varten eikä ihmisten hyvinvointi lainsäädäntöä varten. Jokaisella aikuisella täytyy olla vapaus sitoutua kehen haluaa ja yhteiskunnan on hyvä sitä tukea.”
”Riekkinen ja Kylliäinen totesivat Yle:n aamutelevisiossa tasa-arvoisesta avioliittolaista: Tämä on juuri niitä armon ja rakkauden kysymyksiä, joissa kirkko voisi olla eturintamassa viemässä lippua eteenpäin – puolustamassa jokaisen oikeutta olla yhteiskunnassa täysivaltainen.”
”Kun aina välillä puhutaan ’Raamatullisesta avioliittokäsityksestä’, niin kannattaa muistaa, ettei se vastaa samaa kuin avioliitto Suomessa tai Yhdysvalloissa 1900-luvulla. Eikä siitä voi suoraan johtaa ihannetta 2000 luvulle.”
Markku Virta:
Kun kerroit, että sinua surettaa se, jos kyseessä oleva laki jossain vaiheessa toteutuu, niin minä sen vuoksi ajattelin, että vastustat ko. lakia. En tarvinnut sinusta muuta tietoa tuon päätelmän tekemiseen.
Emilia: ”Ymmärränkö nyt oikein, että sinun mielestäsi Kristuksen sovitustyö ei merkitse mitään ihmisille, jotka kannattavat kaikkien luotujen tasa-arvoisia ihmisoikeuksia?”
Vaikka tästä ei ole mitään hyötyä, sanon tämän. Kun ihminen alkaa korjailla Jumalan luomaa tasa-arvoa, voi se vain mennä pieleen.
Ihmisillä on aina ollut erilaisia taipumuksia, jotka ovat vastoin Jumalan luomisjärjestystä. Homous on niistä yksi ja se on mainittu samassa yhteydessä epäjumalapalvojien, huorintekijöiden, varkaiden, juomarien ja muiden vastaavien kanssa. (1Kor. 69-10). Miksi nämä muut jäisivät vaille ’tasa-arvoista’ kohtelua?
Meillä ihmisillä ei ole sen parempaa tietoa oikeasta ja väärästä, kuin mitä Raamattu antaa. Tiedän kyllä, olenhan sen lukenut monesti tämänkin foorumin sivuilta, että Jumalan sana ei saa sille kuuluvaa kunnioitusta, mutta se ei poista sen arvovaltaa, vaikka jotkut sitä väheksyvät. Hän tulee joka tapauksessa sanomaan viimeisen sanan.
Petri Ristimäki. Minä en itse asiassa jossitellut vaan tosiasiat tunnustaen sanoin että näinhän tässä tulee käymään. Mitkä ovat ne tietyt tahot joihin minut niputat vastustajien lisäksi?
Tosiasioiden tunnustamisesta ei seuraa tosiasioiden legalisointi tai klassisemmin, siitä miten asiat ovat ei voi päätellä miten niiden tulisi olla. Samoin kuin ihmisen tunteista ei voi päätellä sitä, mitä mieltä ihmiset ovat asiatasolla. Huvittuneisuutesi siitä, että joku voi surra tätä avioliittoasiaa on tietenkin ihan mielenkiintoista sinänsä. Omia tunteitaan kannattaa kuunnella, hyvässä kuin pahassa.
Markku Virta:
Kirjoitit ketjun alkupuolella mm. näin ”Näinhän siinä varmasti käy. Ja sitten sama käy kirkossa. Huomaan olevani surullinen tämän asian takia. Siis tämän avioliittoasian takia, ”
Ns. arkikommunikaatiossa, mitä tämäkin jutustelu on, tuon sinun surullisuutesi voi hyvin liittää siihen asiantilaan, että se, mikä tekee sinut surulliseksi, on mielestäsi myös asiatasolla huono asia. Noh, hyvä juttu, jos surullisuudestasi huolimatta pidätkin tasa-arvoista avioliiittolakia hyvänä asiana.
Mitä tulee huvittuneisuuteeni, niin minähän nimenomaan ”tunnustin” sen eli se on puhtaasti sitä ihtiään. Pthyi minua..
Tämä avioliittolakiasiahan ei nyt ole edes mikään ongelma (paremminkin ratkaisu ongelmaan), mutta joillekin on. Se että tällaisen asian takia jotkut uskovaiset (ne pahamaineiset ”tietyt tahot”) huutavat, kierivät mutavellissa ja repivät hiuksiaan, niin.. Onhan se nyt huvittavaa, eikö?
Juha kyselet:
En usko, että YKSIKÄÄN ihminen lopulta tietää täydellisesti, mitä Jumala ajattelee, millainen Hän on jne. Sitä en tiedä minä eikä sitä tiedä kukaan ihminen. Voimme vain katsella kuvastimesta, aavistella, tulkita Sanaa ja kuunnella sydäntämme.
Kaunista tekstiä, mutta tarkoittanee, että vastauksesi kysymykseeni on: ”En mistään.” Näin olin aavistellutkin. Mutta halusin vain tietää, olenko ymmärtänyt asenteesi oikein.
Olen kanssasi eri mieltä.
@ Esko Tienhaara
Taas puhuu kokemuksen ja ”oikean tiedon” syvä rintaääni. Minä nyt en olisi ollenkaan niin varma josko tuo Raamatun sanoma olisi ihan totisinta totta, kuten sinäkin kivenkovaan väität tietäväsi. Mistä sinä sen tiedät? Uskoa voit, mutta usko johonkin ei ole sama asia kuin tieto jostakin.
Raamattu ja Kalevala ovat ihan kivoja kirjoja molemmat, mutta kyllä niiden sisällön totuusarvo taitaa olla jokseenkin samalla tasolla.
Eikös se Jumala, jos kerran on kaiken luonut, ole silloin luonut homoseksualisuudenkin inhimilliseksi ominaisuudeksi???
Enpä olisi tästäkään noin hirmuisen varma. Kuinka sinä tämänkin tiedät? Sanoisit mieluummin, että uskot näin.
Onhan se jännä nähdä, sitten kun vintiltä valot sammuu, mihinkä sitä oikein joutuu, vai joutuuko vain ei minnekään, eli se on sitten ihan tyhjää vaan, niinkuin ennen syntymää oli. Vahva veikkaukseni on, että niin siinä lopulta käy, eikä siinä mittään. Sopii minulle.
Juha Vihriälä: ”Kaunista tekstiä, mutta tarkoittanee, että vastauksesi kysymykseeni on: ”En mistään.” Näin olin aavistellutkin. Mutta halusin vain tietää, olenko ymmärtänyt asenteesi oikein. Olen kanssasi eri mieltä.”
Ymmärtääkseni Emilia ei sanonut ”en mistään”, vaan ettei kukaan voi täydellisesti tuntea Jumalaa. Sinä ilmoitat olevasi eri mieltä. Vastaavalla logiikalla pääteltynä sinä olet sitten ensimmäinen, joka väittää julkisesti tuntevansa täydellisesti Jumalan.
Kuvastinvertaus taitaa olla muuten lähtöisin eräältä suhteellisen merkittävältä krristilliseltä auktoriteetilta. Jos hän joutui tyytymään kuvastimeen, ehkä meidänkin pitäisi harjoittaa jonkinlaista nöyryyttä äärettömän edessä.
No mitään sellaista en tietenkään ole väittänyt. Se, mitä tarkoitin on, että Emilian tavalla ajatella emme oikeasti voi tietää Jumalasta mitään varmaa. Voimme esim. ajatella, että Jumala hyväksyy kaikenlaiset ihmistenväliset ”rakkaudenosoitukset”. Ja kas kummaa, me itsekin hyväksymme ne! Jumala on siis yhtä fiksu kuin minä!
Mitäpä Hän sanoi kuvastimesta? Hän sanoi, että kun katsomme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, me muutumme saman kuvan kaltaisuuteen. Henki muuttaa.
Juha Vihriälä: ”Emilia, mistä tiedät, mitä Jumala on? Ja mitä Hän ajattelee?”
Emilia Karhu: ”En usko, että YKSIKÄÄN ihminen lopulta tietää täydellisesti, mitä Jumala ajattelee, millainen Hän on jne. Sitä en tiedä minä eikä sitä tiedä kukaan ihminen. Voimme vain katsella kuvastimesta, aavistella, tulkita Sanaa ja kuunnella sydäntämme.”
JV: ”Kaunista tekstiä, mutta tarkoittanee, että vastauksesi kysymykseeni on: ”En mistään.”
Panu Saarela: ”Ymmärtääkseni Emilia ei sanonut ”en mistään”, vaan ettei kukaan voi täydellisesti tuntea Jumalaa.”
JV: ”No mitään sellaista en tietenkään ole väittänyt. Se, mitä tarkoitin on, että Emilian tavalla ajatella emme oikeasti voi tietää Jumalasta mitään varmaa.”
Siis mitä et ole väittänyt? Minun luetun ymmärtämiselläni väität yllä selvästi, että Emilian vastaus kysymykseesi on ”ei mistään” (voi saada tietoa Jumalasta). Kiistät tämän, mutta silti väität uudelleen että Emilian tavalla ajattelevan mielestä emme voi tietää mitään varmaa Jumalasta.
Kummasti luet toisen päähän koko ajan sellaista, mitä tämä ei sano. Teologiassa on yleisesti tunnustettu tosiasia, ettemme tunne kuin itsensä ilmoittaneen Jumalan, emme Jumalaa koko täyteydessään. Tämän tunnustaminen ei tarkoita välttämättä sitä, ettemme voi tietää mitään varmaa Jumalasta.
”Voimme esim. ajatella, että Jumala hyväksyy kaikenlaiset ihmistenväliset ”rakkaudenosoitukset”. Ja kas kummaa, me itsekin hyväksymme ne! Jumala on siis yhtä fiksu kuin minä! ”
Kuvasit hyvin konservatiivin tavan ajatella. Hänelle Jumalan ja Raamatun kanta on aina se, mikä omassa päässä on jo valmiiksi: perinteinen, näin on aina uskottu ja ajateltu. Muutos on uhka ja tapahtuu aina huonompaan suuntaan (kuten aiemmin kirjoitin). Muutos on hyvä vain jos hiljattain tehty päätös puretaan (esimerkiksi naispappeus).
Kauan aikaa sitten tehtyjen päätösten peruminen olisikin uhka, koska ne ovat jo muotoutuneet perinteeksi (esimerkiksi orjuus ja naisten kielto toimia kanttoreina – vaikka niitä aikanaan perusteltiin uskollisuudella Raamatulle).