Kamerun on kukkien maa, suurten ja suloisten
Mies kasvaa rabbin ikään. Kolmekymmentä tulee täyteen. Saarnavirkaan kutsutaan. Lukee sanaa, saarnaa, sairaita parantaa. Opettaa ja ihmisiä neuvoo. Synagogat lukemattomat hän kulkee, kansan armon sanaan sulkee. Hyvyydestä Isän kertoo hän, Poika Isän Jumalan.
Ahdistuneet, heikot, huonot, kelvottomatkin hän huomaa, heille lohdun tuo, johtaa Isän luo, armohelmaan Ikiaikaisen. Silmät saavat näön, korvat avautuvat, rammat hyppii riemuissaan. On tullut aika Jumalan, Valtakunta taivasten.
Vuorten rinteillä hän kulkee, sanan ruokaa antaa, jakaa. Kuuntelevat kansanjoukot. Rannikonkin kaupungeissa, kalastajain venehissä, kaikkialla runsautta taivaan onnen tuo, mieliin toivon luo.
Heikointakaan ei hän hylkää, vähintäkin arvostaa. Lapsen luokse oppimaan hän johtaa. Lapsi, vauva, pienokainen; esikuva ihmisille; uskon, toivon, ilon, riemun; onnen opas on hän muille, Suosio suuri, Jumalan armo, rakkaus loputon, vauvaksi syntyi, lapseksi tuli, Beetlehemiin eläinsuojaan, Poika Jumalan.
Kun vettä sataa, pisaroita ropisee, vesi maahan lotisee, niin jopa nousee niityn kukka, upeana nostaa päätään. Värikkäänä loista vuorten rinteet, kukkameri aaltoilee. Luonto herää veden voimaan, uutta luovaan ihmeeseen.
Samoin veden voima taivainen, kasteen lahjan antaa, uuteen eloon herättää; Toivon, uskon, rakkauden sydämeemme vuodattaa.
Juuri ennen joulua me Herran juhlaa mietimme. Pieni lapsi, vauva kapaloitu, elämämme Herra lähestyy, luoksemme käy. Enkellaulu, taivainen sointu, kiirii luokse ihmisten. Sydämihin syttyy toivo, elämä on tullut, elämän antaja luonamme on. Pienessä suurta, vähäisessä avaruutta, eläinten suojassa taivaista ulottuvuutta, Ikuinen Jumala aikaamme tullut, ihmiseksi syntyi.
Emme tiedä, mitkä olivat Jumalan äidin ajatukset, kun hän kulki matkaansa Beetlehemiin. Hän joka ei miehestä tiennyt, odotti lasta, enkelin ilmoittamaa, Jumalan ihmettä. Synnytys oli lähellä, aivan kohta sen oli määrä tapahtua. Lapsi oli tulossa. Vielä muutama askel ja sitten se voisi tulla, kun ollaan perillä.
Neljännen adventtisunnuntain ensimmäinen lukukappale.
Jes. 29:17–19
Vain lyhyt aika enää,
ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi,
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat,
sokeat pääsevät synkästä pimeydestä
ja heidän silmänsä näkevät.
Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta
ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä.
Neljännnen adventtisunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-20-12-2020/
Temat för fjärden söndagen i advent presenteras och texterna förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-20-12-2020/
Huomenta Matias
Todellakin, ilon ja valon aika lähestyy, talvipäivän seisaus on 21 päivänä , sen jälkeen päivä lähtee pitenemään.
Eipä murhetta mittään tässäkään päivässä, kun tiedämme, että kevät aurinko nousee aina ja siitä seuraa kesä.
Aikoinaan on sanottu, että aurinko syntyy uudelleen, ja koska aurinko nousee aina idästä, on ajateltu, että aurinko on kuin lapsi, joka syntyy ja tietysti idässä, koska sieltä aurinko nousee.
uskonnollisesti…..
Olen joskus ajatellut, että ehkä Seemin lapsi, on kristillisesti muutettu Seimen lapseksi. Seimi, tai Seim on oikealta vasemmalle lukien mieS, joka voisi olla pienoinen paljastus siihen suuntaa, että Seimen lapsi on itseasiassa miehen lapsi, eli syntynyt evankeliumin kautta neiseellisesti, miehen/miesten kirjoittamana hengentuotteena.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Oletpa keksinyt mehevän murjaisun sanaleikeilläsi
Kiitos tuosta
Oletkos pannut merkille, että nainen teki sen, mihin mies ei pystynyt. Hän synnytti Jumalan.
Jeesushan on sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa.
Matias
Jos jumala olisi ihminen niin tottakai hänellä on myös äiti. Jos tarkoitat Mariaa, niin kielimiehenä tietänet, jopa paremmin kuin minä, että sana Mar tarkoittaa herraa.
Mar = herra ja Mari = herrani. Miten siitä saadaan nainen, sitä minä en tiedä, kun nainen ei voi olla herra, vaikka olisi Marja.
Jossakin, joskus on käytetty JHWH’sta lyhennettä Jah. MarJah olisi näin ollen Herra herra, joka selittäisi raamatussa käytetyn Herra Herra muodon. Mutta ei nainen.
Hermes oli jopa kolmesti maskuliininen Trismegistos.
Tarja
1)
Presidentti Ahtisaaren lempinimi Mara ei muistuta heprean Herra -sanaa vaan aramean kielen herra sanaa
mā·rê, מָרֵא
Tämä esiintyy myös ilmauksessa ”Maranata”, ”Tule Herra”, joka sopii näin adventin aikaan oikein hyvin meidän rukouksessamme, kun pyydämme että rakas Vapahtajamme jo tulisi takaisin näkyvässä kunniassaan.
https://biblehub.com/hebrew/4756.htm
2)
Sen sijaan Marian nimi joka edustaa vanhempaa äänteellistä muotoa kuin filippin kielilain mukaisen muutoksen läpi käynyttä muotoa Mirjam,
hepreaksi mir-jām, מִרְיָם ,
joka oli Mooseksen siskon nimi. Nimen etymologinen juuri merkitsee kapinallista.
https://biblehub.com/hebrew/4813.htm
Suomen kielen nimi Marja on vain suomalaisten muovailema muoto Maria nimestä. Edesmennyt pikkosiskonikin oli nimeltään Eva Marja.
3)
Sanonta Herra, Herra esimerkiksi jakeessa
5.Mooseksen kirja:
3:24 Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi; sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä? ’
on käännös sanoista ’ă·ḏō·nāj Jah·weh , אֲדֹנָי יְהוִ֗ה , missä ’ă·ḏō·nāj on herraa tai Herraa tarkoittava ja Jah·weh on meidän Jumalamme nimi, joka nimen väärinkäytön välttämiseksi yleensä lausutaan Herra sanala.
Niinpä tuonkin ilmaisun juutalaiset lukevat ă·ḏō·nāj , ă·ḏō·nāj —
Itsekin olen pohtinut tuon JHWH- tai Jahve-erisnimen etymologiaa ja alkuperää, kuin myös funktiota: meistä jokaiselle etunimemme on vanhempiemme meille antama, mutta kuka on antanut Jumalalle, kaiken alulle erisnimen? Vaikuttaa niin epä-älylliseltä kuin -loogiseltakin, että luoja nimeäisi itsensä erotukseksi vertaisistaan, mikä lienee erisnimen perusfunktio!
Nimimerkki Santa Claus
Herran nimi selitetään Toisessa Mooseksen kirjassa
2. Moos. 3:14
Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen.” Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne.”
Tätä on paljon tutkittu. Lyhyesti yritän selittää tämän kohdan ajatuksen. Ilmauksen muodosta päätellen Jumala sanoo, että kaikki on olemassa vain hänen antamansa olemassaolon vuoksi. Kaikki olevainen on hänen tekoaan ja ylläpitämäänsä. Hän on tehnyt kaiken ja hän myös huolehtii luomakunnastaan. Kaikki olemassaolomme on hänen varassaan.
Kreikkalaisella Areiopagilla pitämässään puheessa Paavali yritti omin sanoin ilmaista jotain samaa:
Apostolien teot:
17:28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme,
Nimen muoto kuvaa myös sitä, että siellä täälä esiintyvä nimimagia ei toimi Herran nimen osalta. Vaikkakin Jumala siinä vastaakin Mooseksen kyselyyn ja kertoo nimensä, niin samalla hän myös jättää kaikki tavanomaiset nimen käytön sisältämät rajoitukset syrjään. Näin sivuutetaan kaiken maailman kuvitelmat, että pyhän nimen avulla hallita häntä meidän ihmisten juuoksupojaksi.
Matias
”on käännös sanoista ’ă·ḏō·nāj Jah·weh , אֲדֹנָי יְהוִ֗ה , missä ’ă·ḏō·nāj on herraa tai Herraa tarkoittava ja Jah·weh on meidän Jumalamme nimi, joka nimen väärinkäytön välttämiseksi yleensä lausutaan Herra sanala. ”
Jassoo, mutta miten tämä ” meidän Jumalamme nimi” käy yksiin Jeesus jumalan kanssa?
Toinen ajatus olisi Vesa, joka on usein mainuttu profeetoilla; ” Lähetän palvelijani veran, omalta pohjalta hän on kasvava ” jne. Ajatuksena on siis Daavidin jälkeläinen, joka on tuleva.
Mitä Vesa on hepreaksi tai arameaksi ?
Jesajassa kohtaa sanotaan Messiasprofetiaksi. ” Isain kannosta puhkeaa virpi ja vesa versoo hänen juuristaan. ”
Jos pidämme puuta esikuvana kuten tässä pidetään, niin onhan selvää, että juurista ei verso erilainen puu kuin mitä emäpuu on, koska niillä on samat juuret.
Vesalla ei ole ilmajuuret, se versoo kannosta, kuten kirjoitus kertoo.
Lisäksi vesa on myös monikossa ilmoitettu. Mutta Mariaa ei ole kannoksi mainittu.
Tarja
Kiitos mielenkiintoisesta pohdiskelusta.
Vuoden 1933 käännöksen mukaan
Jesaja:
11:1 Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.
Ensimmäisen vaimoni, jo edesmeneen, nimi oli Virpi. Siksi annoimme esikoisellemme nimen Vesa.
Tuo virpi on hepreaksi חֹ֖טֶר , ḥō-ṭer
”ja vesa” on hepreaksi וְנֵ֖צֶר , wə-nê-ṣer .
Kumpikin sana on yksikössä eli kyseessä on runollinen toisto. Jesajan kirjahan on kokonaisuudessaan runoteos, kolmea lukua lukuunottamatta.
Kumpikin sana kuvaa sellaista versoa, vesaa, virpiä, puun tai pensaan oksaa tai erityisesti tässä yhteydessä hakatun puun tai pensaan jäljelle jääneestä juuristosta nousevaa uutta alkua, jota tapaa erityisen voimakkaana esimerkiksi ruusuilla.
Yhteen aikaan olin Kumlingen kirkkoherra Ahvenanmaalla. Kerran yritin raivata hautausmaalta yhtä väärään paikkaan kasvanutta ruusua. Kaivoin juuret melkein metrin syvyydeltä pois maasta, todetakseni, että hyvin nopeasti sieltä nousi uusia versoja.
Juutalaisessa kollektiivisessa ajattelutavassa tuo Iisain kanto kuvaa että samasta suvusta nousee tuo profeetan kuvaama uusi Jumalan valtakunnan hallitsija. Yksittäisellä sukupolvella tai hekilöllä ei tuossa kollektiivisessa ajattelussa ole yhtä merkittävää asemaa kuin meillä suomalaisessa ajattelussa. Niinpä kun eräs haara Daavidin jälkeläisten sukua oli siirtynyt Juudeasta Galileaan Nasaretiin Herodes Suuren hallintoa pakoon, niin Jesajan profetiaa voitiin ilman ongelmia soveltaa tuohon suvun haaraan kuuluneen Joosefin ja Marian perheeseen syntyneeseen Jeesukseen.
Tähän voidaan verrata Afrikassa bamileke-alueella vaimoni sukuun kuuluva vallan perimysjärjestystä. Seuraava päällikkö voi olla kuka tahansa hallitsevan dynastian miespuolinen jäsen. ( Sama suku on hallinnut jo dynastian perustamisesta asti 1300 -luvun puolesta välistä alkaen) Edellinen päällikkö voi määrätä, kuka suvun jäsen häntä seuraa tai jos hän ei ole antanut määräystä, niin valinta tehdään perheen jäsenten keskuudesta ( lue suomalaisittain ymmärtäen laajan suvun keskuudesta).
Verso sanoista jälkimmäinen muistuttaa toista heprean sanaa נָצַר , nāṣar , joka tarkoittaa ”vartioida, pitää silmällä jne” . Tällä sanalla on etymologinen historia varhaisiin seemiläisiin juuriin. Nasaretin kaupungin nimi on johdettu tästä sanasta.
Niinpä Vapahtajamme nimitys Jeesus Nasaretilainen sisältää paitsi ajatuksen hänen kotikaupungistaan myös sen aikaisessa juutalaisessa mielikuvien maailmassa koko ajan mukana kulkevan viittauksen Jesajan kirjan profetiaan.