Mennäänpä sitten pelillisiin seikkoihin. Tämä kuuluisa lausahdus levisi suomalaisiin jääkiekkoanalyytikkopiireihin kymmenkunta vuotta sitten. Eli kun tv-studiossa on puhuttu ensin noin puoli tuntia jääkiekko-pelistä, yhtäkkiä studion juontaja sanoo, että ”jos mennään sitten hieman pelillisiin seikkoihin”. Sen jälkeen puhutaan taas pelistä.
Tuskin kellekään on vielä koskaan selvinnyt, mitkä asiat jääkiekossa ovat niitä ei-pelillisiä asioita. Onko sellainen jonkun mielestä kenties talous, josta Tampereen Ilveksessä on väännetty murheellisen pitkään? Kyseessä on seuran omistajuussotkut, jotka eivät ota millään selvitäkseen.
Voi kai ajatella niinkin, että talous monessa urheilulajissa on nykyisin myös pelillinen asia. Niin paljon raha liikkuu urheilussa, että sillä on suuria vaikutuksia ihan pelien tuloksiin.
Ihmeellinen ja ihailtava pelillinen asia on, ettei Tampereen Ilveksen vauhti SM-liigassa hyydy. Joukkue napsii etukäteen heikoksi ennustetulla joukkueella pisteitä tasaiseen tahtiin, vaikka joukkueen manageri- ja johtotasolla, isojen poikien hiekkalaatikoissa otetaan kunnolla yhteen.
Eilen oman sanaisen arkkunsa avasi Tampereen Ilveksen hallitus. Se selvittää suorin sanankääntein seuran peruuntunutta yrityskauppajärjestelyä. Hallituksen tiedotteessa nostetaan ehkä hieman yllättäen esiin myös uskonto. ”Toivotamme kaikki fanit ikään, sukupuoleen, uskontoon tai mihinkään muuhunkaan muuttujaan katsomatta tulemaan jatkossakin nauttimaan kanssamme iloisesta Ilves-kiekosta”, hallitus naulaa.
Kaikista mahdollisista muuttujista esiin nostetaan vain kaksi, se oletko nainen tai mies ja toiseksi uskonto. Uskonnosta työkseen kirjoittavia jälkimmäisen mainitseminen tietysti miellyttää. Naiset ja miehet ja kaikkien uskontojen edustajat ja kaikkien muiden muuttujien edustajat ovat tervetulleita seuraamaan lätkää Hakametsään.
Uskonto lienee selkeästi määriteltäväksi ei-pelilliseksi asiaksi jääkiekoksi, ellei sitten Ilveksen hallitus viittaa jääkiekkoon itseensä uskontona. Silloin tiedote tarkoittaisi, että myös muiden uskontojen kuten jalkapallon, salibandyn, kuviokellunnan ja vapaaottelun katsojat olisivat peleihin tervetulleita. Tätä hallitus tuskin on kuitenkaan tarkoittanut, vaan mielessä on ollut ihan kristinusko, krishnalaisuus, islam tai buddhalaisuus. Hienoa, tästä täydet pisteet hallitukselle!
OK, näkyy kuitenkin hänen seuraajansa Istanbulissa olevan Luther säätiön miehiä.
Matti, Rooman piispa taitaa olla myös Luther-säätiöläinen.
i-)
Niin mä vähän arvelinkin.
Heinilä: ”Rooman piispa taitaa olla myös Luther-säätiöläinen.”
No sittenhän Soramiehelläkin on mahiksia luterilaiseksi paaviksi. Elkeet ovat vähän jo sen sorttiset.
Kimmo, yksi paavi on ihan tarpeeksi. Ei luterilaiset tarvitse omaa paavia.
On se Pahan valtakunnassa iso poru siitä, että joku Istanbulissakin kertoo pakanoille Kristuksesta.
Kansanlähetyksen lähettämä Koskisen pariskunta tekee hienoa työtä, enkä minä voi kristittynä muuta kuin iloita siitä ja rukoilla heille terveyttä ja menestystä.
Hyvää raivaustyötä teki siellä aikoinaan Soramies, kuka voi sen kiistää?
Monet tämän palstan kirjoittajista ovat vainon asialla. Kunpa he saisivat omakohtaisen uskon ja ymmärryksen siitä, mitä elämä Kristuksessa pitää sisällään.
Nyt se näkyy olevan heille salattu,, kuten on aivan luonnollistakin.-
Heinilä: ”Rooman piispa taitaa olla myös Luther-säätiöläinen.”
Itsepähän tuon esitit. Tiedä häntä, vaikka Soramies olisi seuraava, kun seikkailee ympäri maailmaa siunailemassa sitä sun tätä.
Kimmo, sinä et ilmeisesti ole huumorimiehiä. Matti oli heti samalla aaltopituudella. Suosittelen, ette lue muille esitettyjä kommentteja, koska et niitä ymmärrä. Tyhmäkin on viisas kun mitään ei sano.
Heinilä: ”Kimmo, sinä et ilmeisesti ole huumorimiehiä.”
Juha, sarkasmiin on aina viisainta vastata sarkasmilla. Se on niin hieno huumorin laji, että sitä eivät aina kaikki heti tajua.
niin ja kenenkä piispan kaitsennan alla tuo Istanbulin kirkko on? Osaako kukaan vastata?
Mitä tuo Istanbulin kirkko tähän juttuun kuuluu?
Sari Roman-Lagerspetz
Anssi Simojoen asettaminen kytkökseksi Lähetyshiippakunnan ja Sley välille on anakronista. Sley ei lunnollisestikaan pysty enää jälkikäseen vaikutamaan siihen että Anssi Simojoki on joskus ollut mukana Sleyn toiminnassa. Lähetyshiippakunta on perustettu vuonna 2013, jollon oli kulunut jo vuosia siitä kun Anssi Simojoki olli ollut Sleyn palveluksessa.
Nykyisin Simojoki on Vakka-Suomen luterilaisen jumalanpalvelusyhdityksen palveluksessa ja toimiin Lähetyshiippakunnan Aamos -seurakunnan pastorina. Hänellä ei siis ole mitään työyhteyttä Sley:n suuntaan ja hänen pappisvirkansa Suomen ev.lut. kirkossa on tiettäväati katkolla Lähetyshiipakunnassa työskentelyn johdosta. Sekä Simojoen että Soramiehen nykyiset kytökset kohdistuvat siis Lähetyshiippakuntaan, eikä suomalaisiin lähetysjärjestöihin.
Tärkeä tieto Kivimäeltä. Turha spekulointi kytköksistä luo väärää kuvaa koko asiaa.
Uutisen perusteella Sambiassa valittiin uusi piispa ja Sambian kirkossa on sisäistä ristiriitaa. Näiden ristiriitojen vuoksi piispanvihkimys on peruuntunut toistuvasti. Risto Soramies on käynyt pyynnöstä asettamassa uuden piispan virkaansa. Sambia on Sley:n, nähtävästi entinen, lähetyskenttä. Lähettejä ei enää ole, mutta luonnollisesti ”vanhaan tuttuun” on vielä yhteydet olemassa.
Mitä tekemistä Sleyllä on koko Sambian kirkon piispanvalinnan tai Soramiehen toimien kanssa, ei avaudu mitenkään näistä kahdesta uutisesta. Syy, miksi Sley on tempaistu uutiseen mukaan, jää isoksi mysteeriksi. Asiasta voi tehdä sellaisen päätelmän, ettei Sleyllä ole mitään tekemistä koko asian kanssa, kuin ei asian suhteen myöskään tämä Lähetyshiippakunnan kanssa.
Olisiko Sley tempaistu mukaan jostain tarkoitushakuisesta syystä, mikä liittyy Suomen ev.lut.kirkon lähetysjärjestöjen viralliseen asemaan kirkossa? Sleytähän on yritetty potkia pois hyväksyttyjen järjestöjen listalta jo pitemmän aikaa siinä onnistumatta. Ei taida onnistua tämäkään kampanja.
Aikoinaan Afrikkalainen piispa Obare kävi vapauttamassa vanhauskoiset ”kirkonkirouksesta” vihkimällä piispan Ruotsissa jotta saatiin taas pastoreita. Oli se hyvä että täältä vastavuoroisesti Risto Soramies kävi auttamassa umpikujan purkamisessa Sambiassa. Näin se toimii apua annetaan sinne missä sitä tarvitaan.
näin on
juuri näin!
Eläköön kansojen välinen yhteistyö ja hyvä tahto.
Se o myös sitä kansainvälisyyttä.
Tällä palstalla herätysliikkeitä potkitaan päähän sata – nolla
Pääkohteema nähdään SLEY
Mutta ei voi olla ajattelematta ja
ääneen sanomatta sitä kallisarvoista työtä,
mitä he tekevä afrikassa ja joka puolella muallakin.
Siihen työhön siunausta edelleenkin!
Salme kaikusalo kysyy jotta onko esim. SLEY mustamaalaus tarkoitushakuista.
Tähän on yksi ja ainoa vastaus.
vastaus on KYLLÄ
Kari Valkonen: ”Aikoinaan Afrikkalainen piispa Obare kävi vapauttamassa vanhauskoiset “kirkonkirouksesta” vihkimällä piispan Ruotsissa jotta saatiin taas pastoreita. Oli se hyvä että täältä vastavuoroisesti Risto Soramies kävi auttamassa umpikujan purkamisessa Sambiassa. Näin se toimii apua annetaan sinne missä sitä tarvitaan.”
Valkonen toi hienosti esiin sen, mistä Soramiehen toiminnassa on kysymys.
Wikipedia: ”Matti Väisäsen piispan vihkimisen toimittivat Missionsprovinsenin piispat Arne Olsson, Göran Beijer ja Lars Artman sekä Kenian evankelis-luterilaisen kirkon johtava piispa Walter Obare.”
Kun Luther-säätiö on saanut vetoapua kirkon ulkopuolella toimivilta, niin on luontevaa auttaa tahoja, jotka ovat samassa tilanteessa. Varmaan pappisvihkimyksissä on tärkeää, että vihittävä edustaa samaa oikeaoppisuuden miespappisuuntaa. Toisarvoista on se, että aiheutetaan lisää hajaannusta, niin Afrikassa kuin Suomessa.
Miten oikeaoppisuuteen sopii: ”…että he K A I K K I olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”
Luther-säätiön oikeaoppisuus, joka ei yhdistä, vaan hajottaa, on samanjuurista kuin lestadiolaisuudessa ja katolisuudessa. Mutta kuin pisteenä kirkkojen riidoille katolinen kirkko julistaa, ettei pelastusta ole heidän kirkkonsa ulkopuolella. Liikkeitä yhdistäviä nimittäjiä ei löydy kuin marginaalista, muotojumalisuudesta.
Kysynkin Lähetyshiippakuntalaisilta, että jos mielestänne pelastus on saavutettavissa luterilaisen kirkon jäsenille, niin miksi piti ryhtyä repimään hajalle kirkkoa, koska eikö evankeliumin ytimessä pysymisen pitäisi olla tärkeintä?
Vai mikä on Lähetyshiippakunnalle tärkeää, kun en sitä edelleenkään ymmärrä, vaikka olen seurannut Luther-säätiön vaiheita melko tiiviisti ja keskustellut sen edustajien kanssa?
Tapio, yksikään evl-kirkon piispa ei vihi papiksi vanhauskoista. Vanhauskoisilla ei ole sijaa evl-kirkossa.
Onhan tuo ollut jo kauan nähtävissä, mikä heille on tärkeää. Lähetyshiippakunnassa halutaan saarnata sanaa ja toimittaa sakramentteja Kristuksen käskyn mukaan, että mahdollisimman moni pelastuisi. Sillä on hintansa ollut aina, kuten näemme ja tiedämme. Ken ottaa virkansa todesta, valmistautuu myös kärsimyksiin. Vaan eipä ole yksin kuitenkaan.
Luterilaisia henkilöseurakuntia on ympäri Suomen. Kannattaa käydä tutustumassa.
Lähetyshiippakunta
.
Juha Heinilälle kommenttina, ”vanhauskoisen” käsite on luterilaisuuden piirissä aika epämääräinen. Esimerkiksi Luther-säätiön linja ei ole aidosti vanhauskoinen, vaan lähempänä ns. luterilaista ortodoksiaa.
Tietyin edellytyksin ns. vanhan virkakannan edustajia on vihitty ja nimitetty virkoihin, tietyin toisin edellytyksin puolestaan ei. Luther-säätiö ja sittemmein Lähetyshiippakunta on edustanut linjaa, jonka mukaisesti toimivia ei ole vihitty. Tosiallisesti vihkimykseen liittyvä erottautuminen on ollut seurausta opillisesta erottautumisesta, ei siis toisinpäin.
Asia on hyvin havaittavissa myös herätysliikekentässämme, johon on jatkuvasti vihitty uusia pastoreita sikäli kun nämä eivät ole omaksuneet Luther-säätiön edustamaa linjaa ja puolestaan ei ole vihittty, jos kandidaatti on ollut opillisesti Luther-säätiön linjoilla.
Vuoden 1986 kirkolliskokousponsi ja vuoden 2009 tahdonilmaus ovat niin ikään toisiinsa nähden johdonmukaisia.
Vuodesta 1986 alkaen piti kailille oleman itsestään selvää, ettei pappisvirkaan vihitä ketään sellaista joka julkisesti opettaa naispapin toimittaman ehtoollisen olevan ”pelkkää leipää ja viiniä”. Tässä suhteessa piispamme ovat olleet kutakuinkin johdonmukaisia.
Tuo Kivimäen linja, että aivoissa saa ajatella naispappeudesta mitä lystää, mutta käytännössä vakaumus ei saa näkyä, ei ole raamatullinen eikä luterilainen. Vanhauskoinen on sellainen, joka pitäytyy myös käytännössä apostolisessa virkanäkemyksessä.
Kimmo Jaatila,
Kirkko ja Kaupunki lehden haastattelussa (”Luthersäätiöläiset saivat oman piispan”, Kirkko ja Kaupunki 6.5.2013) sanot, että sinä olet ”siinä onnellisessa asemassa että sinulla on kaksi piispaa”. Nämä kaksi piispaasi ovat Lähetyshiippakunnan Risto Soramies ja Suomen ev.lut.kirkon piispa Seppo Häkkinen. Haastattelun aikaan toimit SLEY:n hallituksessa, Lähetyshiippakunnan pastorina, ja myös Mikkelin hiippakunnassa, piispa Seppo Häkkisen alaisena.
Haastattelusta on kulunut nyt 1.5 vuotta. Miten tämä kuvio on toiminut? Toimiiko se ihan hyvin, että olet sekä ev.lut.kirkon pappi että myös Lähetyshiippakunnan pastori? Onko koskaan vaikeata sovittaa yhteen lojaaliutesi sekä ev.lut.kirkolle että Lähetyshiippakunnalle?
Sari, hyvin on mennyt. Olen saarnannut, kastanut ja jakanut ehtoollista. Samaa Kristusta ja hänen kirkkoaan rakentaen oli tilanne mikä hyvänsä. Piispa Häkkisen olen tavannut kaksi kertaa hyvin ystävällisissä merkeissä.
Samuel Kettunen ei ilmeisesti keksinyt enää mitään järkevää, joten pöytään piti lyödä marttyyrikortti: ”Lähetyshiippakunnassa halutaan saarnata sanaa ja toimittaa sakramentteja Kristuksen käskyn mukaan, että mahdollisimman moni pelastuisi. Sillä on hintansa ollut aina, kuten näemme ja tiedämme.”
Hintakortti heilahtaa tosi nopeasti niin lestadiolaisilla kuin muillakin lahkoilla, jotka tahtovat kääntää toimintaansa kohtaan osoitetun kritiikin joksikin yleväksi. Ainakin omaan väkeen marttyyrikortti uppoaa, ja kait se onkin pääasia.
”Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne (HARHAAN MENONNE) tähden piestään?”
Vaan kyllä kiitettävää löytää vaikka mistä kieroilusta, kun koetetaan hinkata maljan ulkopuolta kiiltäväksi.
Tapio, kuulutko evl-kirkkoon vai oletko yksinäinen susi?
juha heinilän kysymys mihin tuomaala kuuluu?
Oikeastaan ei voisi vähempää kiinnostaa mihin tuollaisen tekstin ulostaja kuuluu,
minkä hän ylenantoi tuossa.
tuollainen purkaus samuel kettusen selvitykseen mitä lähetyshiippakunnassa saarnataan
on aivan käsittämätön ja voi sanoa jotta kaverilla palo maito pohjaa pahemman kerran. Miksi?
En kyllä näe kettusen vaatimattomassa selvityksessä koskien LHPK:ta
mitään elementtiä josta kannattais pultit ottaa.
Kertoo ennemminkin tuomaalan omasta sydämen tilasta,
josta voi aistia että ei oo kaverilla oman tilan tunteminen
kunnossa.
Tuo purkaus viodaan jättä omaan arvoonsa,
voidaan todeta että tuota tekstiä ei pysty lähimmäinen käsittelemään.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5188/viitta_pappia_uhkaa_pappisviran_menetys
Sillä on hintansa, kuten jo totesin. Kunnioitettavaa, ketkä ei pakene ja mukaudu.
Kalle se jaksaa polttaa käämiään ja paahtaa syvällisen sydämen sivistyksen silaamalla linjallaan jokaisessa kommentissaan. Melkeinpä ihailtavaa sitkeyttä, ellei olisi niin ääliömäistä.
Miten kiiltävä `ja puhdas se Tuomaalan maljan sisäpuoli on?
Kovin täynnä tuntuu olevan, mahtuuko sinne enää mitään?
Kokonaisuuden hahmottamiseksi on syytä huomata, että myös evankelisen liikkeen toisella haaralla Elyllä on yhteyksiä Afrikan evankelis-luterilaiseen kirkkoon Sambiassa.
http://www.evankeliset.net/component/content/330?task=view
Jotta ei totuus unohtuisi: http://tarinoitasambiasta.blogspot.fi/2014/12/moskiittoverkkoja-tulevaisuuteen.html?m=1siinä elämää Sambiassa meille loiston keskelle.
Kiitos Kimmo Jaatila Sambian tarinoista.
Toivottavasti kaikki kommentoijat lukevat linkin takaa olleen tarinan.
Afrikan ja Sambian todellisuus on toinen, kuin mitä helposti kuvittelemme. Lähetystyö on arvokasta kristillisen rakkauden tekoja. Ja täällä me vaan viisastelemme kommenteillamme.
Arkitodellisuus on usein täysin erilaista siellä kuin meillä. Ongelmat ovat konkreettisen todellisia. Ongelmia ei tarvitse keksiä vaan ne ovat joka aika läsnä.
jorma ojala: ”Miten kiiltävä `ja puhdas se Tuomaalan maljan sisäpuoli on? Kovin täynnä tuntuu olevan, mahtuuko sinne enää mitään?”
Ei ole kiiltävä maljan sisäpuoli, kun ei ole ulkopuolikaan.
Heinilälle tiedoksi, että liityin evl.kirkkoon pari kuukautta sitten, takaisin. Välissä oli harharetki helluntailaisuuteen.
Kiitos keskustelusta ja Hyvää Joulua!