Informaatiosodankäynnin aate on hyvä yleistys monille kohtaamillemme asioille ja ajatustottumustemme selittäjäksi.
Niin sanotun statistisen informaatioteorian mukaan informaatio on asian suhde todennäköisyyteen. Koska todennäköisyyksiä on paljon, on vaikea hahmottaa, mistä on kysymys.
Itse asiassa informaatiosodankäynti on luonteva seuraus käsityksistä, joiden ilmaisuja ovat informaatioyhteiskunta, postmodernismi, totuudenjälkeinen aika ja fake news.
Informaation luonne asian omaksutuimmassa merkityksessä liittyy siihen, että se ei ole välttämättä tietoa. DNA sisältää informaatiota, valhe ja vitsi ovat informaatiota, ”kehonkieli” sitä ja niin muodoin myös loru ja höpinä.
Informaatiota ovat virsi, harhaoppi ja kiista siinä kuin sovitteleva sopimuskin.
Jos joku kertoo, että riihitontut uhkaavat ihmiskuntaa, kyse on epäilemättä informaatiosta. Kunniasanalla.
Kun informaatiota lisätään, tieto ja käsitys asioista hälvenee. Juuri näin on Venäjä huonolla yrityksellä mitä ilmeisemmin koettanut tehdä. Ukraina on menestynyt paremmin ja tämä voi liittyä toiseen kuin statistiseen informaatioteoriaan.
On näet kehitetty myös niin sanottua semanttista informaatioteoriaa. Siinä ollaan kiinnostuneita informaation merkityksestä ja totuudesta.
Semanttisen informaatioteorian kiinnostuksenkohteena ei ole väitteiden todennäköisyys vaan niiden paikkansapitävyys. Tämä on tietysti tiedon kannalta hieman ongelmallista, koska yleensä tietoteoriat olettavat, että paikkansapitävä tieto on todennäköisintä.
Mutta eräästä toisesta näkökulmasta asiassa on oma vitsikkyytensä.
Ajatellaan väitettä: on todennäköisempää että tänään on maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai tai sunnuntai kuin että tänään on tiistai.
Tämä totuus ei heilauta ketään eikä anna tietoa mistään, mutta se näyttäisi olevan statistisen informaatioteorian mukainen tulema informaatiosta.
Onhan siinä lähtökohtaisesti informaation määritelmä tämä: inf (F) = – log p(F) eli toisin sanoen informaatio on yhtäkuin lauseen välittämän tapahtuman todennäköisyys.
Semanttinen informaatioteoria olisi kiinnostuneempi siitä, voidaanko osoittaa, että tänään on tiistai.
Väikkyi mieleen verratessa viime aikojen uutisia Venäjältä ja Ukrainasta. Venäjän informaatiosodankäynti ei näytä sisältävän semanttisia ominaisuuksia, ilmeisesti sotilaat eikä ehkä edes valtionjohto tiedä, miksi se käy sotaa. Perusteita tähän ei ainakaan kyetä antamaan.
Venäjän toiminta sisältää massiivisesti informaatiota mutta vastaavasti minimaalisesti merkityksiä. Voisi sanoa myös, että Venäjän sotatoimi on kvantitatiivinen.
Ukraina puolestaan näyttää taistelevan pikemminkin semanttisen informaatioteorian näkökulmasta. Se ainakin esittää näkemyksen merkityksestä. Sen ponnistelu on kvalitatiivista.
Näin helppoa ja yksinkertaista on siis sodankäynti ja siinä menestymisen taito.
Mutta teema on yllä olevaa letkautusta syvällisempi. Eri toimintamuodoissa esiintyy kiusausta toteuttaa niitä statistisen informaation näkökulmasta. Yleensä laadulliseksi kehittämiseksi sanottukin on lähinnä eri kvantiteettien mittaamista.
Merkitykseen ja tarkoitukseen on pitkä matka.
