Kotimaa haastatteli piispa Aarre Kuukauppia Lähetysseuran tuen päättymisestä Inkerin kirkolle vuonna 2022. Seuraavat kolme vuotta Lähetysseura tukee edelleen sopimusten mukaisesti Inkerin kirkkoa.
Olemme keskustelleet Inkerin kirkon kanssa omavaraisuuden kehittämisestä jo vuodesta 2008–2009. Olemme myös lähettäneet työntekijöitä kehittämään kirkon omavaraisuutta sekä rakentaneet mahdollisuuksia siihen mm. Kelton koulutuskeskuksen rakennushankkeiden avulla.
Arvostamme sitä, että piispa näkee yhteistyön tärkeänä Lähetysseuran ja Inkerin kirkon kannalta. Paljon on saavutettu. Olemme yhdessä kehittäneet seurakuntaelämää Keski-Venäjällä ja vahvistaneet teologista koulutusta. Ymmärrämme surun, joka liittyy työn luovuttamiseen. Tilannekuvan täsmentämiseksi haluamme vielä nostaa esille näkökohtia, jotka eivät tulleet ilmi haastattelussa:
Lähetysseuran tavoitteena on paikallisten toimijoiden vahvistaminen. Esimerkiksi kun taloudellinen tuki Kelton koulutuskeskukselle on vähentynyt, olemme samalla korjanneet ja luovuttaneet asuntoja, joiden vuokratulojen kautta tulotaso on mahdollista säilyttää. Lisäksi käymme keskusteluja siitä, miten Uralin seurakuntien hallinnollista, taloudellista ja toiminnallista omaehtoisuutta voidaan kehittää.
Tiedämme, että talous on haaste. Inkerin kirkolla on kuitenkin lukuisia kumppanuusseurakuntia ja -järjestöjä Pohjoismaissa, ja kirkon johto tekee myös suoraa varainhankintaa Suomessa. Olemme huolestuneita siitä, että vaikka auttamishalu on iso, Suomen toimijat eivät toimintaa tai rakentamista tukiessaan pohdi, miten kirkko tulevaisuudessa pystyy kantamaan vastuuta omasta työstään. Näitä asioita olemme kumppanuudessa pitäneet esillä.
Kuukauppi kysyy myös, onko taustalla teologista harkintaa. Työn luovuttaminen kumppaneille ei koske vain Venäjän työtä, vaan koko Euroopan työtä. Lähetysseura on neuvotteluissa ilmaissut Inkerin kirkolle, että sen tulisi tehdä päätöksiä, jotka ovat yhdenmukaisia Luterilaisen maailmanliiton sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden linjauksen kanssa. Syyt työn luovuttamispäätökselle ovat kuitenkin strategisia, eivät teologisia. Monelle Afrikan ja Aasian kirkolle Lähetysseura on ainoa kumppani. Siksi myös toivomme Inkerin kirkon ymmärtävän, että tarpeet voivat olla suurempia muualla, kuten esimerkiksi Angolassa ja Nepalissa.
Kirkkojen välillä yhteys säilyy, vaikka emme enää lähetä rahaa tai työntekijöitä. Myös vuoden 2022 jälkeen tulemme seuraamaan Inkerin kirkon työtä ja rukoilemaan sen puolesta. Meillä on myös muita tukimuotoja, jotka jatkuvat sen jälkeen. Olemme iloisia siitä, että piispa Kuukauppi arvostaa työtämme ja uskomme, että se mitä olemme yhdessä rakentaneet, voi tuottaa siunausta koko Venäjälle.
Tero Norjanen
ulkomaantyön johtaja
Suomen Lähetysseura
Tero Norjanen ;”Syyt työn luovuttamispäätökselle ovat kuitenkin strategisia, eivät teologisia.”
Pankkityötä tehnneenä en henk.koht. muuta ajatellutkaan. Syyt ovat strategisia ja poliittisia, kun kirkolla on se laskennallinen kattamaton eläkevastuuvajauskin.
Nythän entisen Terrafame Groupin, nykyisen valtion erillisyhtiö Suomen Metallijalostuksen omistama Ferrovankin ajautui konkurssiin, jolloin yhtiöön sijoittaneet menttävät sijoituksensa. Valtion tappio on lehtitietojen mukaan n. 3,1 miljoonaa ja esimerkiksi yhtiöön työeläkerahoja sijoittanut työeläkeyhtiö Ilmarinen menettää n. puoli miljoonaa. ” Ferrovanin tavoitteena oli rakentaa metallintuotantolaitos vanadiinin erottamiseksi terästuotannon sivutuotteena muodostuvasta kuonasta. Vanadiinin pääkäyttökohde on korkealaatuisen teräksen tuotanto.”
Miten käy kirkon eläkerahaston vastuullisten sijoitusten tuotoille?
”Olemme huolestuneita siitä, että vaikka auttamishalu on iso, Suomen toimijat eivät toimintaa tai rakentamista tukiessaan pohdi, miten kirkko tulevaisuudessa pystyy kantamaan vastuuta omasta työstään.”
Ketä Suomen toimijoita SLS tässä mahtaa tarkoittaa?
Manu Ryösö,
Mitä arvelet keitä puoluenormatiivisen Suomen toimijat voisivat olla? Löytyisikö ainakin osa kysymästäsi tiedosta tästä linkistä:
https://www.terrafame.fi/ajankohtaista/uutiset/2018/05/terrafame-groupin-tehtava-ja-nimi-muuttuvat.html?tagged=Terrafame
Nyt en kyllä osaa sano. Menee minun osaamisalueeni ulkopuolelle…;-)
Ei voi mitään, mutta rivienvälistä voi lukea.
Miksiköhän Norjanen viittaa naispappeuteen ja sukupuolivähemmistöihin, joiden molempien pohjalla on teologiset näkemykset, kun hän samalla esittää ettei syyt ole teologisia ?
Mikäli Lähetysseuran päätökset ovat ainoastaan strategisia, niin miksi Luterilaisen maailmanliiton linjaukset on mainittu neuvotteluissa noinkin selvästi?
Kosti Vasumäki :”Mikäli Lähetysseuran päätökset ovat ainoastaan strategisia, niin miksi Luterilaisen maailmanliiton linjaukset on mainittu neuvotteluissa noinkin selvästi?”
Ehkä kysymys on siitä, että Luterilaiseen Maailmanliittoon kuuluvien kirkkojen (Suomen evl.kirkko järjestön kolmanneksi suurin) ja Missourisynodin tukeman Kansainvälisen luterilaisen neuvoston välit ovat tällä vuosikymmenellä kiristyneet ja niiden keskusteluyhteyskin on toistaiseksi poikki. Tilanne vaikuttaa samantyyppiseltä kuin Ortodoksikirkossa Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaatin tämänhetkinen ristiriita, jossa patriarkaateilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään.
Tässä perheessä emme aviopuolisoina ja lasten vanhempina ole koskaan hyväksyneet suurvaltojen keskinäistä valtataistelua, joka rikkoen ja hajoittaen heijastuu poliittisina strategisina konflikteina eri puolilla maailmaa elävien ihmisten arkipäivään piittaamatta YK:n ihmisoikeuksista ja niihin perustuvasta kansainvälisestä oikeudesta ja kansainvälistä oikeutta noudattavista sopimuksista, jotka vallankäyttäjät ovat itse hyväksyneet. Sateenkaarilippu ei tule koskaan olemaan meidän kirkkomme lippu.
Tuula Hölttä; tuossa Luterilaisen maailmanliiton linjauksessa todetaan ( jota en tosin kokonaan lukenut) mm,
”Jäsenkirkkojen itsenäisyyttä omien olosuhteidensa keskellä ja omassa todellisuudessaan kunnioitetaan.”
Ehkä Lähetysseura olisi voinut ottaa omaa kantaansa muodostaessaan myös tuon Luterilaisen maailmanliiton yleisen linjauksen myös huomioon. Ehkä se on niin tehnytkin.
Professori Antti Laato toteaa kirjassa – Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 101 – muun muassa; ” Voiko Raamatun sanasta ”ei” tulla ”kyllä”. Vaikuttaa siltä, että Luterilaisen maailmanliiton kontekstissa se tarkoittaa sitä että, ”ei” sanasta voi tulla ”kyllä”. Se näyttää merkitsevän samaa myös Suomen ev.lut.kirkossa.
Laato käsittelee myös Paavalin argumentointia (Room. 1:20) epäjumalanpalveluksesta.
Oma kantani ev.lut.kirkon jäsenenä tuli varsin selväksi luettuani tuon Antti Laaton artikkelin.