Pappisvirka avattiin kaikille sukupuolesta riippumatta vuonna 1986. On uskomatonta, että yhä edelleen joudumme vääntämään naisiin kohdistuvasta syrjinnästä kirkkomme sisällä.
SLEYn suunnalta on esitetty kompromissia. Esitykseen kuului, että syrjivän virkakannan edustajien toimintavaltuuksia laajennettaisiin nykyisestä. Toisin sanoen pitäisi tehdä lisää tilaa järjestöille, joiden toiminnassa ylläpidetään syrjinnän kulttuuria. Kirkossamme pappisnaiset joutuvat yhä säännöllisesti kokemaan kyseenalaistamista ja ulossulkemista näiden järjestöjen toiminnassa mukana olevien seurakuntalaisten taholta. Jos todella halutaan kompromissia, on vastavuoroisesti kysyttävä, mitä SLEY ja muut järjestöt ovat valmiita tekemään kitkeäkseen tätä kirkkomme pappeihin kohdistuvaa syrjintää?
On Raamatun mukaista lopettaa kaikenlainen syrjintä. Piispakunnan tehtävänä on puolustaa kirkon ykseyttä ja pitää kiinni yhteisistä pelisäännöistä. Vihkimyksiä eri kirkosta hakevat järjestöt ovat päättäneet siirtyä kirkon oman virkakannan ulkopuolelle. Samaan aikaan ei voi olla osa yhteistä perhettä ja toimia tietoisesti yhteisiä pelisääntöjä vastaan. Kiitos arkkipiispa Tapio Luomalle, joka on selkeästi ottanut aiheeseen kantaa kirkon yhtenäisyyden puolesta.
Inkerin kirkon piirissä toteutetut vihkimiset järjestöjen kotimaantyöhön ovat yksinkertaisesti tuomittavia: Käytäntö rikkoo niin kirkkojen välistä kuin Suomen evankelisluterialisen kirkon sisäistä yhteistyötä. Kirkkomme ykseyden kannalta on myös osoitettava raja, jonka yli ei voida mennä. Vihkimisten hakeminen piispallisen kaitsennan ulottumattomista on tällainen.
Katri Korolainen
kirkolliskokousedustaja
Helsinki
Minni Kuisma
kirkolliskokousedustaja
Kotka
Messuyhteisöjen messut vetävät hyvin kävijöitä, vauvasta vaariin. Toisin näyttää olevan kansankirkossa.
Kaksikymmentä henkeä messuyhteisön kokoontumistilassa näyttää suuremmalta joukolta kuin kaksikymmentä henkeä kirkkosalissa.
Olin tänään kirkossa, messuyhteisöksi luonnehdittavassa. Mukana oli tansanialainen vieras, joka ihmetteli: miten täällä on niin paljon väkeä, suuri sali väkeä täynnä? Saksassa käydessään kirkot olivat lähes tyhjiä jumalanpalveluksissa.
Peristeisesti kristittyjen yhteystarve ei ole kiinni siitä, onko valtion hallitsija demokraattinen vai diktaattori, jos kirkko itsessään pitäytyy evankeliumin totuudessa ja todistuksessa, vajavaisenakin yhteisönä. Haluttiinhan (?) naapurin kirkkoihin pitää yhteyttä myös naapurin kirkkojen ahdingon (jopa vainoamisen) aikana ”suuren ja mahtavan” (eikä aivan ihannedemokratian tyyssijana olleen) Neuvostoliiton aikana, josta siellä olevat vainotut ja kärsineet (kidutetutkin) kristityt lienevät kiitollisia. Ja monet täkälaiset kristityt oppivat ymmärtämään, että kristillisyys voi myös maksaa paljonkin.
Nyt jos koskaan rajan takana tarvitaan tukea, ettei kaikki ”info” tule hvaltion kanavien taholta. Käsittääkseni Venäjän ortodoksien kirkon ja Inkerin kirkon suhde valtiovataan on tyystin erilainen.
”Putunistikortti” kuulostaa mielestäni populistiselta.
”Suuri sali väkeä täynnä…” Kuinka suuri sali? Kirkkomme ovat yleensä sadoille kuulijoille rakennettuja. Rukoushuoneet ja seurakuntatalot lienevät pienempiä. ’Suuri sali väkeä täynnä’ on suhteellinen käsite. En väheksy messuyhteisöjen osallistuja-aktiivisuutta, mutta niiden jäsenmäärää kannattaa katsoa tarkemmin.
Itse myös olen menossa kirkkoon klo 17.00 messuyhteisöksi luonnehdittavaan tapahtumaan. Todennäköisesti väkeä on paljon, kuten oli myös aikaisemminkin. (paikkoja 550. Katsotaan onko 300) Ihme tosin on, kuten Jukkakin otti esille entisen Neuvostoliiton ja evlut-kirkon yhteydenpidon sekä Inkerin kirkkoon, että myös ortodoksiseen kirkkoon, eikä tälläistä ”härdeliä” syntynyt kuin nyt. Hieman minuakin ihmetyttää, kun annetaan ymmärtää kuinka uskaliasta on nyt käydä Inkerin kirkossa. Tuliaisina voi olla vaikka minkälaista informaatiovaikuttamista. Joku/t tässä nyt pelaavat jollakin kortilla ja johonkin suuntaan.
Kosti, tuossa vähän näkökulmia; https://www.maanpuolustus-lehti.fi/patriarkka-kirill-ja-ukrainan-sota/
Martti,
En laskenut laskenut henkilöitä – mutta paljon enemmän kuin ”kymmenet”; kaikki eivät saliin mahtuneet. Myöhemmin iltapäivällä oli tulossa toinen jumalanpalvelus.
Yhteisöjä lienee eri kokoisia, toiset osallistujat kiinteämmin, toiset löyhemmin EVL-kirkkoon sitoutuneita. Veikkaisin, että nuoret ehkä löyhemmin.
Meidän ”isojen” kirkkojen jumalanpalveluksiin osallistujien määrää en osaa kommentoida tarkemmin. Pohjanmaalla kenties tilanne voi poiketa monista pääkaupunkiseudun kirkoista? Tilastot olisivat sinänsä mielenkiintoisia. En usko, että p.o. pappisvihkimykset vaikuttavat EVL-kirjon jäsenmäärään. Väheneminen tullee pääasiassa muuta kautta; niiden, jotka jo muutenkin ovat etääntyneet.
Jäsenmäärät yhteisöissä tietenkin ovat pieniä verrattuna koko EVL-kirkon jäsenmäärään. Yhteisöthän joutunevatvat itse monista kustannuksistaankin huolehtimaan, mikä ei ehkä lisähoukutin ole.Toisaalta yhteisöihin ja EVL-kirkkoon sitoutuneet osallistuvat kahteenkin ”kustannuspaikkaan.
Oma erillinen kysymyksensä on ns. vapaiden suuntien ja Venäjän vastaavien kirkkojen suhde. Ehkäpä SUPO niitäkin seurailee. Niitähän taisi seurailla sekä SUPO ja KGB myös Neuvostoliiton aikana.
Ja voisi myös pohtia, miten pitäisi suhtautua yhteistyöhön esim. Kiinan (ei niin joka suhteessa demokraattisesti esimerkillisen valtion) kirkon ja Suomen kirkkojen yhteistyöhön, vaikka pappisvihmyksiä ei tietääkseni ole esiin tullutkaan.
Mikä osapuoli nähdään suurempana ”kolonialistisena vallankäyttäjänä”? Ja miten olemukseltaan erilaisia kristillisiä (tai muitakin) vähemmistöjä tai peräti vähemmistöjen vähemmistöjä arvioidaan? Siinä pohdittavaa.
Sami terveisiä messuyhteisön messusta. Tässä myös hieman näkökulmia. Pappi piti puheensa pyörätuolissa, kun etenevän sairauden takia jalat eivät enää kanna. Aihe. Aarre saviastioissa. Hän puhui Jobin kirjasta lainaten myös Paavalia; ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat.” Tiedätkö Sami, mitä tarkoittaa odottava usko? Tuo pappi sen tiesi. Sitä samaa opetetaan myös meille, eikä ainoastaan meille, vaan sitä on opetettu kaikille Kristuksen opetuslapsille kautta kirkkohistorian ja opetetaan edelleen niinkauan kuin maa pysyy.
Kosti kirjoitat : ” Ihme tosin on, kuten Jukkakin otti esille entisen Neuvostoliiton ja evlut-kirkon yhteydenpidon sekä Inkerin kirkkoon, että myös ortodoksiseen kirkkoon, eikä tälläistä ”härdeliä” syntynyt kuin nyt. Hieman minuakin ihmetyttää, kun annetaan ymmärtää kuinka uskaliasta on nyt käydä Inkerin kirkossa. Tuliaisina voi olla vaikka minkälaista informaatiovaikuttamista. Joku/t tässä nyt pelaavat jollakin kortilla ja johonkin suuntaan.”
Missä olit koulun historiantunnilla? Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa vallitsi n.s. kylmä rauha (tai kylmä sota). Rajalinjat sosialististen ja ei-sosialististen maiden välillä vakiintuivat. Sosialistisissa maissa sisäiset riidat johtivat Varsovan liiton hajoamiseen ja lopulta sekä Neuvostoliiton hajoamiseen että Saksan yhdistymiseen.
Sitten elettiin tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautuvaa rauhan aikaa hetkisen. Ja tässä läntinen Eurooppa teki pahan virheen. Uskottiin, että Venäjä muuttuu. Mutta vaikka Neuvostoliitosta oli tullut Venäjä, se ei muuttunutkaan. Kohta se palasi sekä sisä- että ulkopoliittisesti uudeksi Neuvostoliitoksi. Putinin johdolla.
Neuvostoliiton aikoina Suomen ev.lut. kirkko piti yllä hätää kärsivään naapurimaan kirkkoihin, joita vainottiin. Nyt nykyisen Venäjän uskonnolliset piirit, olivat ne sitten ortodokseja tai luterilaisia, hännystelevät Putinin politiikkaa. Muuten ne eivät voisi olla olemassa. Kyllä se nyt on ihan jokaiselle ajattelevalle ihmiselle pitäisi olla selvää, ettei nykyhallinnon vastustajille hyvin käy.
Miksi, sinun sanojesi mukaan, yhteys Neuvostoliiton ortodoksiseen kirkkoon ei synnyttänyt ”härdeliä” kuten nyt yhteys venäläiseen Inkerin kirkkoon? Neuvostoliiton ortodoksinen kirkko oli vainon kohde. Mutta kun Venäjä hyökkäsi veljesmaansa Ukrainan kimppuun helmikuussa 2022 (tai oikeasti jo 2014), niin ortodoksinen kirkko siunasi ja siunaa sodan.
Sodasta ja Putinin politiikasta ylipäänsä erimieltä olevat on vaiennettu ja vaiennetaan. Olet varmaan tahtomattasikin törmännyt uutisiin, joissa kerrotaan, miten Venäjällä toimineet länsimaiset järjestöt ja yhteisöt on yksi toisensa perään lakkautettu ”epätoivottuina järjestöinä” tai ”länsimaisina agentteina”. Mutta Inkerin kirkko sen kun porskuttaa.
Putinin agenda on rikkoa lännen yhtenäisyyttä. Putinin agenda on paluu menneisyyteen. Miehet olivat miehiä ja naiset naisia. Ja tässä on myös syy, miksi Inkerin kirkko saa Putinin siunauksen. Se edustaa tismalleen niitä arvoja, joita Putin haluaa edistää länsimaisen liberaalin demokratian murskaamiseksi.
Kiitos Seija historialuennosta. Enpä tiennytkään mitään ”kylmästä sodasta”. Voi harmi. Voin iloksesi kertoa, että olin Itä-Saksassa vuonna 1989 ja näin paitsi Etelä-Saksassa ja Berliinissä, kuinka DDR oli kaatumassa. Kuten sitten kaatuikin, kun olin jo palannut Suomeen. Ehdin edellisenä päivänä kulkea tuolla kadulla, jolla seuraavana päivänä valtionpäämiehet juhlistivat 40-vuotiasta DDR:ää. Olivat viimeiset juhlat. Noista Inkerin kirkon vainoista tiedän myös jotakin, kun tutustuin erääseen Suomeen muuttaneeseen 80-vuotiaaseen inkeriläisnaiseen, joka oli ollut 20 vuotta Stalinin leireillä.
Arvaa mitä tuo inkeriläisnainen kerran totesi? Minulle on tapahtunut niin paljon Jumalan ihmeitä, etten jaksa edes kertoa kaikista niistä, kun miljoonat kuolivat ympärillä. Nyt hoidan vaimoni kanssa hänen hautaansa. Mitä Inkerin kirkkoon tulee, heidän virka- ja avioliittokäsityksensä ovat olleet alusta asti samat, huolimatta siitä, kuka Venäjällä on ollut vallassa. Mikäli Belgissa asut, sieltä on varsin helppo arvostella Inkerin kirkkoa ja sitä ahdinkoa, missä se on historiansa aikana elänyt ja elää edelleen.
Olen samaa mieltä kuin Jukka tuosta ”Putunistikortista,” Eikä pelkästään ole niin, että ”miehet olivat miehiä ja naiset naisia,” vaan niin on ollut luomisen alusta alkaen. Se on Seija biologiaa.
Kosti : Kiitos kiinnostavasta historialuennosta sinun taholtasi.
Menee blogin asian vierestä, mutta Belgian maaperällä on koettu Euroopan historian tähän mennessä kammottavimpia taisteluita. Belgialaiset, jos ketkä tietävät, mitä on joutua vallatuksi maaksi. Joten en oikein ymmärrä pointtiasi.
Olen elänyt monessa Euroopan maassa, kaikilla niistä omat järkyttävät sotahistoriansa.
Biologia voi tuottaa monillekin yllätyksiä: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005247605.html
Inkerin kirkon ajatukset ja asenteet tukevat niitä ajatuksia ja asenteita, joita Putinin Venäjä edustaa. Olet joko heidän puolellaan tai heitä vastaan.
Anteeksi, piti mennä edellisen kommenttiketjun jatkoksi. Voiko sitä jotenkin siirtää?
Seija, kuka tässä nyt sodan kauheutta puolustaa, mutta Inkerin kirkon arvot eivät kukistuneet vainoissakaan, eikä heillä ole tarvetta muuttaa arvojaan nytkään. Heidän arvonsa ovat Jumalan sanassa, eivätkä ne ole silloin Putinin Venäjässä. Jos olen jollakin puolella, niin pitäydyn siinä mitä (Jesaja 45: 5 ja 7) sanoo:
”Minä olen Herra. Ei ole ketään toista, ei ole muuta jumalaa kuin minä… minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen.” Saman toistaa (Aamos3:6) ”Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?” Kuten myös (Valit3:38).
Vaan ken tämän uskoo tässä tilanteessa?
Inkerin kirkko Neuvostoliiton aikana ei ole sama kuin Inkerin kirkko Putinin aikana. Neuvostoaikana se turvautui länteen, koska oman maan hallinto vainosi sitä. Nyt se hännystelee Putinin hallintoa ja käy Putinin rinnalla sotaa länsimaista demokratiaa vastaan.
Länsimainen demokratia näyttää tosiaan olevan monille tällekin palstalle kirjoittaville suorastaan kirosana. Ja kaiken huipuksi sille ollaan löytävinään perusteet ihan Raamatusta.
Seija, tottakai voit olla Inkerin kirkosta mitä mieltä haluat. Mutta mielestäni ei kannata tulkita liian yksioikoisesti Inkerin kirkon asemaa. Vaikeassa tilanteessa se on nytkin. Moni pelkää vainojen palaavan. Eivätkä välttämättä ole väärässä. Demokratia tuskin tarkoittaa sitä, että me länsimaissa olisimme erityisen hyviä ja synnittömiä ihmisiä. Mutta maailma, joka ei halua oppia tuntemaan evankeliumin sanassa Jumalan rakastavaa tahtoa ihmiskuntaa kohtaan, löytää itsensä sodan, nälän ja kulkutautien kourista.
Jumalan luomisteot näyttää olevan tällä palstalla monelle kirosana. Myös ne Raamatussa annetut hyvät ohjeet avioliitosta ja seurakunnan pappeudesta. Demokratian nimissä voidaan koettaa ujuttaa melkein mitä vaan ja nyt jopa tätä tilannetta käytetään hyväksi, kuten vihkimyksen saaneet papit olisi jotenkin Venäjän asialla. Kaiken takana on kuitenkin perinteisen kristillisyyden viha, keinot vaan muuttuu tilanteen mukaan.
”Kaiken takana on kuitenkin perinteisen kristillisyyden viha, keinot vaan muuttuu tilanteen mukaan.” Onko se, mitä nyt mieluusti nimitetään ’perinteiseksi kristillisyydeksi’ kovinkaan vanha ajatustapa? Sitä perustellaan toki kaukaa historiasta valikoiduilla teksteillä, Raamatullakin. Pidän sitä kuitenkin korkeintaan parinsadan vuoden ikäisenä vastaliikkeenä tieteelliselle ajattelulle. Mitä ’vihaan’ tulee, pätevästi perusteltua arvostelua ei tule sekoittaa siihen. Vihaa perustellaan useimmiten valheilla.
Pietarin vihkimisissä on syytä katsoa myös isompaa kuvaa.
Meillä on naapurissamme raakaa hyökkäyssotaa käyvä maa. Emme tiedä – eikä lännessä ylipäänsä tiedetä – , ketkä muodostavat tosiasaillista valtaa käyttävän ryhmän. Putin on huipulla. Mutta mihin hän nojaa? Tämä pitää yllä arvaamattomuutta – mikä on tarkoituskin. Ero Neuvostoliiton aikaan on merkittävä. Tiesimme, ketkä istuvat NKP:n politbyrossa, tosiasiallisessa vallan keskuksessa.
Venäjä pyrkii eri tavoin horjuttamaan läntisiä yhteiskuntia ja vaikuttamaan niiden kansalaisiin. Yksi keino on ortodoksinen kirkko, joka yrittää levittäytyä – ja on levittäytynyt – tuhansien kilometrien päähän Moskovan patriarkaatin alueesta. Emme tiedä, missä määrin idässä lasketaan Inkerin kirkon varaan suomalaisiin vaikuttamisessa. Tämä näkökohta on kuitenkin otettava huomioon. (En tarkoita, että Pietarissa äskettäin vihityt olisivat jotenkin epäilyksen alaisia.)
Myös Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisiin kylmän sodan aikana. Mutta me tunsimme/tiesimme vaikuttamisen keinot aika hyvin. Ne olivat hyvin perinteellisiä.
Toisin on nyt. Digimaailma on avannut mittaaamattomat väylät ihmisten näkemyksiin ja kansalaisyhteiskunnan mielialoihin vaikuttamiselle. Ja kuten hyvin tiedämme, Suomesta löytyy otollista maaperää näkemykselle läntisen maailman moraalisesta rappiosta, jota vastaan Venäjä – omasta mielestään – käy sotaa, Moskovan patriakkaatin tukemana. (Samaa viestiä myös Kuukauppi näytää välittävän.)
Jorman puheenvuoroon voin yhtyä.
Jorma on siinä oikeassa,
että naapurimme käyttää (mm.) sekä oikeiston että vasemmiston ”laitoja” aiheuttaakseen eripuraa ja hajaannusta. Ja ilman muuta on oltava varovainen ja viisas ylipäänsäkin. Valitettavasti on myös niin, että täällä lännessäkin osataan olla ovelia (tieten tai tietämättään) ja käyttää niin ”putinkorttia” kuin ”Trumpistikorttia” ym. asioissa, joiden tausta ei pohjimmiltaan ole noissa henkilöyhteyksissä tai heidän tavoitteissaan heidän retoriikastaan huolimatta. Poliittinen retoriikka on useinkin varsin kekseliästä, kuten omassa hallituskysymyksessä lienemme huomanneetkin. (Ei ole hallituksen kritiikki tai puoltomielipide).
Ajatus ”läntisen maailman rappiolitlasta” ei ole uusi, eikä Putinin inspiroima keksintö, vaikka toki Putin sitäkin omassa agendassaan retoriikallaan hyödyntää. Vastaavasti entinen Neuvostoliitto käytti omassa propagandassaan rauhan ja edistyksen retotoriikkaa, joka usein meni läpi kuin kuuluisa väärä raha. Se ei tietenkään tarkoitta sitä, että rauhan ja edistyksen (mitä se sitten onkaan?) edistäminen olisi ollut jotenkin moraalitonta itsessään.
Naapurimaamme saa aikaan hämmennystä juuri silläkin, että me täällä käytämme ”putinkorttiretoriikkaa” ajattaessa tietyn ryhmän agendaa. Emme täällä lännessäkään aivan puhtoisia hyvyyden asianajajia ole, vaikka ei rappioajatusta hyväksyttäisikään.
Erityisen vaarallista on, jos täällä lännessä kuvitteamme olevamme ”erityisen hyviä” ihmisiä – itsessämme parempia ihmisiä kuin idässä. Syntisiä me olemme täälläkin. On täälläkin osattu valtaa kähmiä – yhtenäisyydenkin nimissä. Kerrotaanpa entisessä Neuvostoliitossa rukoillun, että Herra varjelisi lännessä kristittyjä. Ja jotkut ovat sanoneetkin kylmän sodan lopulla ja sen päättyessä: idässä kristillisyys säiyi ja jopa kasvoi vainoista huolimatta, kommunismin se kesti. Kiinassakin. Lännessä hyvinvointi paljolti väljähdytti kritillisen uskon. En tällä viittaa ns. päivän kristillis-kirkollisiin kiistoihimme.
Olisi tärkeää pitää asiat ja asioita vallanhimossaan käyttävien tavoitteet erillään keskusteluissa. Hyviäkin asioita käytetään usein kyseenalaisiin tarkoitusperiin. Niin idässä kuin lännessäkin.
Vanha sanontahan on: kun keinot loppuvat siirrytään ”konsteihin”. Tilaisuus tekee ”varkaan” – myös vallankäytössä. Niin idässä kuin lännessäkin.
Historia yrittää opettaa – mahdammeko kuitenkaan oppia?
Tästä Pietarin vihkimisestä olemme nyt myös itse tehneet Putinille yhden hajaannuttamisvaikutteen. Olimmepa sitten itse vihkimisen tausta-aatteista sitä tai tätä mieltä.
Jukka käyttää nyt samaa logiikkaa kuin äärioikeisto yrittäessään tehdä ”suvakeista” suvaitsemattomia. Hänen (ja heidän) tarkoitusperänsä ovat ilmeiset.
Jukka, yritin ymmärtää, miten kommenttisi liittyy kirjoittamaani tekstiin; en onnistunut.
Putinin tai Trumpin pyrkimyksiä ei vastusteta siksi, että ne ovat mainittujen henkilöiden ajamia. Niitä vastustetaan siksi, että ne uhkaavat oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Eihän kansallissosialkismikaan ollut Hitlerin henkilön vuoksi paha. Niinpä ’putinkortti’, ’trumpkortti’ tai vaikkapa ’natsikortti’ eivät viittaa pinnallisesti henkilöihin ja heidän seuraajiinsa vaan heidän päämääriensä pelottavaan syvälliseen sisältöön.
Jorma hyvä, ja Seija myös
Pahoittelen jos en onnistunut viestinnässäni. Tarkoitukseni oli enemmänkin ajattelun aiheiden antamiseen kuin ehdottomien väitteiden lataamiseen. Jorman kommentit toki ovat ihan hyviä pointteja. En niitä kumoa.
En ota tässä kantaa siihen miten hyvä tai paha tuo vihkiminen on. Enkä sinänsä ns. suvaitsevaisuuteen tai suvaitsemattomuuteen vaan ”mielenkiintoiseen” retoriikkaan, jota tuntuvat monetkin hyödyntävän – oikealla ja vasemmalla; liberaaleissa että konservatiiveissa.
Jo toki tuosta vieraan vallan vaikuttamisesta kannattaa olla huolissaan.
Kirkkopolitiikka on politiikkaa, ja sen yhteys suurvaltapolitiikkaan on oma kysymyksensä.
En ottanut kantaa Putinin enkä Trumpin itsessään; en myöskään oikeiston (saati äärisellasten) puolesta. En myöskään muita ryhmiä vastaan.
Leimaaminen ”ääriryhmiin” niin oikealla, vasemmlla, konservatiivi- kuin liberaalipiireissä on mielestäni työtä, joka ”putinkortin” tai ”trumppikortin” ym. lailla kerryttää helposti bonuksia itänaapurin ”saldoihin”. Ko. valtionpäämiehiä voi ja on syytäkin kritisoida.
Seijalle:
En ymmärrä mikä näissä nyt oli ”äärioikeistolaisuuteen” viittaavaa? Sekä oikealla että vasemmalla laidalla on paljonkin retoriikan samankaltaisuutta.
En tunnustaudu äärioikeistolaiseksi tai ääriväsemmistolaiseksi. Lähinnä ihmettelijäksi.
***
Jessikka Aro (”Putinin trollit”) on kirjoittamut, että itämaapuri saattaa tukea niin äärioikeistoa että äärivasemmistoa saadakseen hajaannusta aikaan. Tarkoitus tuntuu ”pyhittävän” keinot.
Digitaalisuus ja some ym. antavat mahdollisuuksia uudenlaiseen vaikuttamiseen, sminkä Jessikka Aro kirjassaan hyvin tuo esille. Median yleistä tilannetta taas on kuvannut hyvin Katleena Kortesuo (”Journalismin kuolema”).
Viittauksella putin- jai trumppikortteihin viittasin vain ja ainoastaa noiden käyttöön meillä retorisesti. En ko. valtiollisten vallankäyttäjien ominaisuuksiin mielipiteisiin tai tarkoutusperiin. Näitä ja muitakin ”kortteja” käytetään toisinaan varsin tarkoitushakuisesti.
Neuvostoliiton aikanaa tilanne ja tavat olivat erilaisia. Mutta joka tapauksessa niillä vaikutettiin Suomen politiikkaan. Jotkut sen oivalsivat, toiset eivät. Jotkut eivät ehkä välittäneetkään tai olivat hiljaa. Hajoittamispyrkimykset lienevät jo Neuvostoliiton ainaka olleet myös KGB:n menetelminä käytettyjä.
Putinista ja Trumpoista voi varoitella mutta noiden ”korttien” varomattomastä käytöstä syntyy vain eripuraa. ja saldoja naapurille.
Ja tietenkin vieraiden valtojen uskonnollitsiin toimijoihin on suhtauduttava asianmukaisella tavalla. Kuka vaikuttaa kehenkin.
Jukka : Omien aatteiden verhoaminen pitkällisiin lausekiemuroihin ei nyt oikein onnistu sinulta. Kyllä ne sieltä läpi paistavat.
Seija hyvä,
Mitä niistä kuultaa läpi?
Kerro ihmeessä täsmällisemmin, jos rivien välistä noita aatteitani tulkitset.
Eiköhän meillä kaikilla moniakin aatteita ole.
Vihkimistapausta voi ja saa kritisoida. Aitoa keskustelua (oikeastaa dialogia) suorastaan odottaisinkin.
Jukka: Kaikki tänne kirjoittamasi postaukset kertovat paljonkin aatemaailmastasi. Ei se, että sanot joka välissä ’en nyt puolusta sitä tai tätä’ peitä ollenkaan sitä, mitä oikeasti kommenteissasi puolustat, mitä vastustat.
Esimerkiksi on hyvä ottaa tuo vastauksesi Jormalle. Jorma kertoo joitakin merkittäviä asioita, joita tulisi ottaa huomioon suhteessa Venäjään. Sinä käännät omassa vastauksestasi koko keskustelun päälaelleen ryhtymällä varoittelemaan jostakin Trump- tai Putin-kortin käytöstä.
Juuri tämäntyyppisestä vastaukset, joita sinulta satelee lähes joka ainoaan keskusteluketjuun, kertovat, kenen lauluja laulat.
Niin Seija. Kenen lauluja laulat? Itse veisaan sellaista valitusvirttä, että sodat ovat Jumalan vastaus muistisairauden ongelmaan. Kun kansa/t haluavat unohtaa Jumalansa siitä voi seurata se sama, mikä tulee esiin Jeremian ja Hesekielin profetioissa: miekka, nälkä ja rutto. Vai käytänkö kenties kiellettyä kieltä?
Seija hyvä, (ja Jorma myös)
Pyydän anteeksi, jos annoin käsityksen, että tässä shteessa arvostelisin Jormaa, se ei ollut tarkoitukseni. Pyrin tuomaan näkemyksiä edelleen fundeerattavaksi. Osoitin viesti Jormalle pohdittavaksi vain tuodakseni tällaisia näkemyksiä ja kokemuksen mediassa yleisesti useammankin kerran esiintyneestä retoriikasta ja asioista. En siis kohdistanut kritiikkiäni Jorman toimintaan tai hänen kommentteihinsa, saati niitä vastaan. Jorma mielestäni kommentoi täällä asiallisesti, vaikka en aina hänen kanssaan samaa mieltä olekaan. Siitä tunnustus Jormalle.
Ei tarkoitukseni ole myöskään ”kääntää” asiota päälaelleen” vaan tuoda esiin retoriikkaa, joka mielestäni kärjistää diskuteerauksia. Osuutensa soppaan lienee useammallakin osapuolella. Ja SOME tietenkin on oiva alusta kärjistyksille. En varoittanut Jormaa ”Putin-” tai”Trump-kortin” käytöstä; esitin huoleni ko. ”korttien” käytöstä yleisesti tarpeettomasti, esimerkkeinä retoriikkatyypistä. Tunnustan vajavaisuuteni tässä onnistumisessani.
Tietenkin meillä kaikilla on omat aatoksemme. Arvoiltani olen konservatiiviseen suuntaan toki kallellani, sen myönnän. Kirkon virkakysymykseen minulla ei ole vahvaa kantaa, en ole siitä päättämässä tai jomman kumman pulelle asettumassa; olen vain sivusta ihmettelijä ja huolestuja. Jakautuneisuus huolestuttaa, tekeivätpä jakoa sitten kumman linjan kannattajat tahansa. Valtataistelumentaliteettia en toivo.
Olen myös ymmärtänyt, että Inkerin kirkko ei ole ”putinistinen” mutta toki Inkerin kirkon jäsenet Venäjällä lienevät vahvasti ja huolestuttavastikin sikäläisen vaikuttamisen alaisia. Siinä suhteessa näkisin, että siellä erityisesti tarvitaan tukea täältä Suomesta. Virkakysymys on tästä erillinen kysymys, joka retoriikassa sotkeentuu. Putinkin sitä voi hyödyntää.
Tässä kirjoituksessa en halunnut ottaa kantaa näkymyksiin vaan ilmiöön, joka esiintyy eri muodoissaan eri ryhmittymissä, oivatpa sitten liberaaliin, konservatiiviseen, vaemmistolaiseen, vihreään tai oikeistolaisuuteen kallellaan. Nuo luokitteluthan eivät ole aina kovin yksiselitteisiä, enkä itse mielelläni ketään halua retoriikallani luokitella noiden mukaan hyviksiksi tai pahiksiksi”, vaikka toki me kaikki kai mielessämme linkitämme ihmisä erilaisiin suuntauksiin. Varsinainen ”karsinoiva” luokitelu on eri asia; asia, jossa em. kortit ovat huolestuttavassa käytössä. Muitakin vastaavia ”kortteja” toki on – eri ”karsinoissa” omansa. Ei hyvä.
Esim. Niko Huttusen kirjoitus
”Venäjä luo luterilaista varjokirkkoa Suomeen” (https://nikohuttunen.blogi.net/blog/)
Oli mielestäni jokseenkin erikoinen. Kaikenlasta toki voi, saa ja joskus on hyväkin (tai ainakin mielenkiintoista) tuoda esiin, mutta aika hämmentävä kirjoitus tuo oli. Toki sen ymmärrän, että kirkkomme kyllä liitoksissaan natisee, ja on hyvä katsella asioita monesta suunnasta. Suvaitsemattomuuden epäjalon taidon me kaikki varmasti osaamme.
”Sodat ovat Jumalan vastaus.” Suuriin onnettomuuksiin voi suhtautua kahdella tavalla. Ne voi nähdä Jumalan antamina, ikäänkuin taivaasta langenneina rangaistuksina. Toinen tapa on tunnustaa ihmisten vastuu niiden synnyttämisessä. Jopa sään ääri-ilmiöiden kohdalla voi näin tehdä. Ihmiskunnan osuus ilmastonmuutoksen kohdalla lienee jo selvä asia. Pidän jälkimmäistä tapaa rehellisempänä. Onnettomuudet ovat ihmisten toimien tuloksia, eivät heidän yläpuoleltaan langetettuja rangaistuksia. Toki kumpikin ajattelumalli näkee meidän vastuumme lähimmäisiämme ja luomakuntaa kohtaan.
Ihmisten osuus on varmasti suuri maanpääiisissä tragedioissamme. Toisaalta Jumala on jo Raamatussa käyttänyt ihmisiä ja ”sotavaltojakin” omien rangaistustensa täytäntöönpanijana. Joten asiat eivä aina ole joko – tahi vaan toisimaan sekä – että.
En kuitenkaan ala arvailamaan, milloin kumpikin em. vaikutuksista om määräävä tai ainoa selitys. Siinä suhteessä ns. konservatiivisissä kristillisissä piireissä on toisinaan erehdytty pyrkimään ”kalifiksi kalifin paikalle”. Esimerkiksi Aasian tsunamin yhteydessä.
Itse näksin, että ei Jumala toimettomanakaan vain sivusta katso – vaikka siltäkin voi tuntua, ja vaikka asioiden hyväksyminenkin voi tuntua vaikealta. Me ihmiset tuppaamme eksyä omaan näppäryyteemmekin.
Meinaatko tämä Seija täällä, että vain hänenkaltaisten lauluja tulee täällä laulaa. Siihen henkeen kuuluu wokeismi, pitää hakea sitä ”turvallista tilaa” missä ei saisi olla totuuden siementäkään enää esillä, vaan kaikki pitää hiljentää mikä häiritsee. Tämä ei ole uusi ilmiö pride-aatteen kannattjissa ylipäänsä, mutta tulee hyvin esille usein. Monet vaikenee näitten edessä ja pelkäävät leimatuksi tuloa. Onneksi kuitenkin perinteisen kristillisyys ei häviä koskaan, koska Kristus on itse luvannut olla loppuun asti heidän kanssa, se ei voi hävitä.
On totta, että sodat voidaan nähdä sekä, Jumalan antamina ja myös ihmisten vastuuna. Tällä tavalla valitusvirret kuvaavat Jerusalemin tuhoa vuonna 586 eKr., kun Babylonia tuhosi kaupungin ja sen temppelin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen. Jumalan sallimana tuomiona Juudan luopumuksen tähden. Koska Juudan luopumus oli syvä, myös tuomio oli kova. Silloin toteutui myös se, mitä (Aamos3:6) kirjoittaa ”…. tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?”
Totta tietenkin on, että ilmastoon ovat vaikuttaneet ihmisten toimet. Totesin sen konkreettisesti, kun olin matkalla Itä-Saksassa. Reitti kulki erään kaupungin ohi, jossa oli kemian tehtaita ja ilma sinisenä savua ja puut lähes kuolleessa tilassa. Mutta on myös niin, että keskiajalla 1300-luvulla oli merkittävä ilmastonmuutos, eikä siihen ihmisten toimet vaikuttaneet.
Postaukseni on näköjään saanut aikaan pitkän kommenttiketjun. Menemättä yksityiskohtiin sanon vain sen, että tekstejäni saa kritisoida kaikessa rauhassa, eri mieltä oleminen ei ole paheksuttavaa, vaan luonnollista demokraattisessa yhteiskunnassa. Toivon tietysti hyvin argumentoituja näkemyksiä ja vastaväitteitä.
”Meinaatko tämä Seija täällä, että vain hänenkaltaisten lauluja tulee täällä laulaa.” ’Tämä Seija’ meinaa varmaankin, että hänenkin kaltaisten on lupa laulaa täällä laulujaan ilman, että niitä vähätellään ja pyritään vaientamaan. Kun toista mieltä oleva käyttää hänelle kuuluvaa sananvapautta, se ei tarkoita, että hän ottaisi sitä sinulta pois, Samuel Kettunen. – – – Jos et keksi asiallisia perusteita kannoillesi, olisi kohteliasta olla etsimättä asiattomiakaan.
Kiitos kommenteistasi Jorma.
Näinhän se kai on, että joskus puhumme enemmän tai vähän toistemme ohi ja luemme (mielestämme) toistemme ajatuksia tai sitten huomaamattamme oletamme toisten lukevan meidän ajatuksiamme.
Krittiiki usein ymmärretään sen negatiivisessa merkityksessä (somessa kai eriotyisesti). Kritiikki voi olla tietenkin myös myönteistä. Täydentävän näkemyksen esille tuomistakin voidaan tarkastella krittiikinä. Helposti me tuon viimeisen koemme (viittaamatta nyt kehenkään erityisesti) kielteisenä nainä aikoina. Asiathan eivät ole aivan sitä, miltä ne näyttävät tai miltaäniiden näytetään olevan.
Oma piirteensä on myös se, että meillä on eri tyyli ilmaista asioita, ja me saatamme tulkita sen johdosta viestejämme enemmän tai vähemman eri tavoin kuin niiden tarkoitus on ollut.
Yleinen ohjehan on, että kun keskustellaan (tai väitelläänkin joskus) asioista, ei keskustelevien henkilöiden ominaisuuksista ole viisasta alkaa tekemään asiaa. Ihmisten motiivien (ja etiikan) arvailu on on ongelmallista. Kysyvä ei eksyne ihan helposti.
Kosti: Mainitset täällä nyt pariinkin otteeseen jotakin tämäntapaista: ” Mutta maailma, joka ei halua oppia tuntemaan evankeliumin sanassa Jumalan rakastavaa tahtoa ihmiskuntaa kohtaan, löytää itsensä sodan, nälän ja kulkutautien kourista” tai ” Kun kansa/t haluavat unohtaa Jumalansa siitä voi seurata se sama, mikä tulee esiin Jeremian ja Hesekielin profetioissa: miekka, nälkä ja rutto. ”
Länsimaisissa demokratioissa on viimeisten vuosikymmenien aikana ollut huomattavan vähän sotia, nälänhätää, ruttoa. Afrikan mantereella ruttoa lukuunottamatta on ollut paljon näitä muita.
Ovatko siis afrikkalaiset sisaremme ja veljemme jotenkin erityisen haluttomia tuntemaan evankeliumin sanaa? Ja nämä vitsaukset on Jumala sitten päättänyt langettaa heidän päälleen? Ei ole tullut mieleesi, että länsimainen kerskakulutus ja luonnon tuhoaminen meidän rikkaiden maiden asukkaiden taholta voisi olla osasyy?
Mutta joo, tosi kurja juttu siis noille mustille pakanoille.
”Mutta joo, tosi kurja juttu siis noille mustille pakanoille.” Kristillisen kirkon painopiste on siirtymässä maallistuvasta Euroopasta Afrikkaan. ’Mustat pakanat’ on siis ymmärrettävä karuksi sarkasmiksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinusko_Afrikassa
Ehkäpä voisimme keskittyä siihen, miten voisimme välttää tilanteiden turhaa kärjistymistä (ja kärjistämistä) täällä Euroopassa. Olemme me onnistuneeet sotia täälläkin saamaan aikaan, vaikka ”kristitty Eurooppa” olemme ainakin aiemmin olleet. Kysyä voi, olemmeko sydämeltämme olleet kristittyjä.
Balkan on ollut sotaisa kohtuullisen lähiaikoinakin, eikä Ukrainakaan kaukana Euroopan rajoista ole – miten Eurooppa sitten sovitaankaan määriteltäväksi, rajatuksi tai rajoitetuksi. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun Turkkiakin haikailtiin EU:n jäseneksi. Ja afrikkalaisuuskin on tullut Eurooppaan vaikka manereet eivät olekaan sulautuneet. Afrikassa lienevät suurimmat (ja kasvavat) luterilaiset kirkot. Ja muutenkin kritillisyys siellä kasvaa – islamin ohella.
Jakolinjoja on meillä ja Euroopassakin olemassa, ja niiden kanssa pitäisi opetella elämään. Ne asiat, jotka ovat omia ”sotkujamme” kannattaisi hoitaa ensin paikallisesti. Ja globaalimmat asiat omana kysymyksenään. Ja erikseen sitten voisi miettiä sitä, miten ne toisiinsa liittyvät. Jos kaikki asiat ja näkökulmat pannaan samanaikaisesti samaan ”myllyyn”, ei ennuste taida olla kovin hedelmällinen.
”… eikä Ukrainakaan kaukana Euroopan rajoista ole.” Ukrainasta on noin 800 kilometriä itään Euroopan rajalle, joka kulkee perinteisesti Uralilla.