Pappisvirka avattiin kaikille sukupuolesta riippumatta vuonna 1986. On uskomatonta, että yhä edelleen joudumme vääntämään naisiin kohdistuvasta syrjinnästä kirkkomme sisällä.
SLEYn suunnalta on esitetty kompromissia. Esitykseen kuului, että syrjivän virkakannan edustajien toimintavaltuuksia laajennettaisiin nykyisestä. Toisin sanoen pitäisi tehdä lisää tilaa järjestöille, joiden toiminnassa ylläpidetään syrjinnän kulttuuria. Kirkossamme pappisnaiset joutuvat yhä säännöllisesti kokemaan kyseenalaistamista ja ulossulkemista näiden järjestöjen toiminnassa mukana olevien seurakuntalaisten taholta. Jos todella halutaan kompromissia, on vastavuoroisesti kysyttävä, mitä SLEY ja muut järjestöt ovat valmiita tekemään kitkeäkseen tätä kirkkomme pappeihin kohdistuvaa syrjintää?
On Raamatun mukaista lopettaa kaikenlainen syrjintä. Piispakunnan tehtävänä on puolustaa kirkon ykseyttä ja pitää kiinni yhteisistä pelisäännöistä. Vihkimyksiä eri kirkosta hakevat järjestöt ovat päättäneet siirtyä kirkon oman virkakannan ulkopuolelle. Samaan aikaan ei voi olla osa yhteistä perhettä ja toimia tietoisesti yhteisiä pelisääntöjä vastaan. Kiitos arkkipiispa Tapio Luomalle, joka on selkeästi ottanut aiheeseen kantaa kirkon yhtenäisyyden puolesta.
Inkerin kirkon piirissä toteutetut vihkimiset järjestöjen kotimaantyöhön ovat yksinkertaisesti tuomittavia: Käytäntö rikkoo niin kirkkojen välistä kuin Suomen evankelisluterialisen kirkon sisäistä yhteistyötä. Kirkkomme ykseyden kannalta on myös osoitettava raja, jonka yli ei voida mennä. Vihkimisten hakeminen piispallisen kaitsennan ulottumattomista on tällainen.
Katri Korolainen
kirkolliskokousedustaja
Helsinki
Minni Kuisma
kirkolliskokousedustaja
Kotka
Tässä sekoitetaan asioita. Ensiksi jos ei hyväksy homoseksuaalisuutta ja pitää avioliittoa normatiivisena naisen ja miehen välisenä, se ei ole tasa-arvon vastustamista. Toiseksi vanha virkakanta ei ole kirkossa harhaoppi. Kirkolliskokous edustajien tulisi tämä tietää.
Mitä tulee sitten Inkerin kirkon vihkimykseen, siinä yhdistykset, järjestöt rikkoivat kirkon ykseyttä. Siitä heidän tulee kantaa vastuu ja heidät tulee vastuuttaa siitä.
Hups, lähti vähän liian aikaisin. Joten tuon kommentin voi poistaa.
Eli kirkolliskokousedustajat ovat oikeassa siinä,että
Inkerin kirkon vihkimykset rikkovat kirkon ykseyttä. Järjestöjen ja yhdistyksten tulee kantaa vastuu ja heidät tulee vastuuttaa siitä. Sleyn ehdottama kompromissi ei ollut mikään kompromissi, vaan tarkoitus on luoda oma kirkko kirkon sisälle.
”Vanha virkakanta ei ole kirkossa harhaoppi.” Ongelmana ovatkin ne, joille ’uusi virkakanta’ on saellainen. Sitä sopii ihmetellä, miksi he haluavat edelloeen pysyä harhaoppisena pitämässään kirkossa – sitä hajoittamassa.
Martti Pentti ymmärrätkö kuinka nurinkurinen (lievästi sanottuna) kommenttisi on, siis kun on oikein sanoa että pappeus kuuluu vain miehille niin sitten onkin väärin sen seuraukset eli ettei naispappeus ole oikein?
Martti, koska heillä on paikka jossa ovat turvassa, omissa yhdistyksissä. Nyt hän he pyrkivät kompromissin kautta luomaan oman kirkon kirkon sisälle ja hakemaan tälle hyväksynnän.
Toinen asia on raha. Kirkko tukee näitä yhdistyksiä rahallisesti, tämä on merkittävä asia. Kirkon raha pitää virallisen Sleyn pystyssä, kirkon virallinen lähetysjärjestö. Jos kirkko lopettaa virallisen lähetysjärjestö aseman ja taloudellisen tuen, koko liike kuivuu kasaan. Se menettää olemassa olo oikeuden, siihen ei haluta sitoutua. Eli kirkko itse pitää heidät mukana rahalla.
Tässä nyt muutamia todellisia syitä, miksi he ovat harhaoppisessa kirkossa.🙂🙂
Sami P ja Martti P. Vanhalla virkakannalla olevat (johon muuten kuuluu myös uuden pitäminen vääränä) on kastettu, he ovat kasvaneet sekä toimineet Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Lisäksi he edustavat käsitystä, joka on vankasti raamatulla ja traditiolla perusteltu. Tätä porukkaa lähti LHPK:aan ja vetäytyi yhdistyksiin siinä vaiheessa, kun toimintamahdollisuudet paikallisseurakunnissa loppuivat. Tiedätte kumpikin, että kristitylle kirkko on rakas ja tärkeä, vaikka kirkko-oppi voidaan muotoilla hyvin eri tavoin. Mutta seuraako siitä, että alttariyhteys kansankirkossa todella vaurioitui tai särkyi vuonna 1986, että on yhtäkkiä kysymys jostain uudesta kirkosta kirkon sisälle? Minun käsittääkseni ei.
Ymmärrän hyvin, että monia loukkaa se, että näitä vanhauskoisia teologisia dinosauruksia yhä elää, toimii ja tulee vieläpä uusia. Vaikka tarkoituksena ei todellakaan ole loukata yhtään ketään. (Asiattomuudet tai törkeydet ovat asia erikseen eikä niitä pidä suvaita). Mutta se, mitä en todellakaan ymmärrä, on, että muutamasta pappisvihkimyksestä järjestöjen palvelukseen tehdään nyt ongelma samaan aikaan kun toiset papit ja seurakunnat saavat avoimesti rikkoa kirkon opetusta avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Vastakkain on – valitettavasti – kaksi toistensa kanssa yhteen sovittamatonta paradigmaa kristinuskosta. Paradigmaero sitten näkyy eri asioissa. Tietenkin jakolinjoja on useampiakin. Ne ovat kuin hiusmurtumia, jotka hyvinkin voivat johtaa kirkon murtumiseen.
Ja te, jotka näitä kommentteja luette: Koettakaa nyt ihan oikeasti ymmärrää, että kristikansassa on niitä herätysliikekristittyjä – ja paikoitellen yllättävän paljon – jotka eivät halua, että he ja heidän lapsensa joutuisivat käymään naispappien pitämissä jumalanpalveluksissa tai että heille rippikoulussa opetetaan liberaalia kristinuskoa. Tämän porukan pinna on ollut pitkä. Mutta se on katkeamassa. Asioita voidaan katsoa monista näkökulmista, mutta yksi niistä on se, että Tarvaisen ehdotus oli aivan liian kesy…
Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on… ? Tässä voi lopulta käydä niin, että kaunis ja kristillinen iskulause ”tulkaa kaikki” lopulta saa aikaan ”lähtekää loputkin: -efektin. Ja voittajana taitaa olla lähinnä ns. Alakerran isäntä, jota myös erilleenheittäjäksi nimitetään.
Marko kirjoitat; ”Mutta se, mitä en todellakaan ymmärrä, on, että muutamasta pappisvihkimyksestä järjestöjen palvelukseen tehdään nyt ongelma ”.
Tähän sinun kannattaisi perehtyä. Nämä järjestöt, säätiöt ja rekisteröidyt yhdistykset pyrkivät luomaan kirkon sisälle kirkkoa. Tämä on koko ajan niiden tavoite ja tahtotila. Heidän tekonsa todistavat siitä. Näin he soveltavat tunnustuskirjojen ajo- ohjeita uudessa tilanteessa uudella tavalla. Sleyn ehdotus tukee juuri tätä näkemystä. Tämä on heidän kirkko-oppi.
Järjestöt ( eivät kaikki) ovat rasite kirkolle, koska he ovat irronneet piispallisesta kaitsennasta. He ovat myös rikkoneet ykseyden, kirkon näkemyksen mukaan, eivät tietenkään omasta mielestään, puolustaessaan oikeaa uskoa. Tilanne voi jo nyt olla, että on aika irrottaa järjestöt kirkon taloudellisesta tuesta. Esim Sley ry. on jäsenmäärältään hyvin pieni yhdistys.
”Vastakkain on – valitettavasti – kaksi toistensa kanssa yhteen sovittamatonta paradigmaa kristinuskosta.” Tämä valitettava vastakkainasettelu oli ymmärtääkseni tuttu jo Paavalille. Hän kiteytti sen kirjaimen ja hengen vastakkaisudeksi. Tiedämme, kummalle puolelle hän asettui. ”Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi. Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka (2. Kor. 3:5-8)! ”
Martti, on hyvin vaikea ostaa tätä argumentaatiota, kirjaimesta ja hengestä. Virkateologia on selvä Raamatun teksteissä,kirkon kanoneissa, pyhien kirjeissä ja kirjoituksissa sekä palveluskaavoissa. Paavali puhuu tuossa kohdassa ymmärtääkseni tyypillisesti kahdesta eri liitosta. Totta kai Mooseskin osasi palvella Jumalaa ja luotti armoon. Vanha liitto valmisti tulevaan. Kysymyksessä on siis vastaus oletettuun kysymykseen jota mahdolliset judaistit pohtivat.
Martti Pentti. Olen sitä mieltä, että sanoitat vastakohdan väärin. Henki ja kirjainhan tarkoittavat Vanhan liiton ja Uuden liiton vastakkaisuutta tilanteessa, jossa vanhasta liitosta pidetään kiinni, vaikka uusi on jo astunut voimaan. Kyse on siis pelastushistoriallisesta ja pelastusta koskevasta käsiteparista. Ns uusprotestantismi selitti reilu 100 v sitten sillä tavoin kuin Sinä. Kuuliaisuus Kristukselle ja Hänen käsky(i)lleen ei ole kirjaimesta kiinni pitämistä vaan Hengestä, koska Pyhä Henki ohjaa meidät kiinni Sanaan eikä siitä eroon.
Sami P. Tässähän nimenomaan ei ole kysymys kirkon luomisesta kirkon sisälle vaan kirkon perinteisen virkakäsityksen seuraamisesta Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisäpuolella sillä tavoin kuin piispa Olavi Rimpiläinen ohjasi. Hänhän kritisoi mm. Lähetyshiippakunnan itsemäärittelyä kirkoksi vaikka tuki LHPK:aa eri tavoin. Tiedät hyvin, että SLEY nimenomaan ei ole lähtenyt LHPK:n tielle. Totta kai tilanteessa on erilaisia jännitteitä ja ristiriitaisuuksia, muun muassa herätysliikejärjestöjen omista teologisista painotuksista mutta myös piispakunnan linjauksista johtuen. Ymmärtääkseni luterilainen kirkko opettaa että myös kirkolliselle esivallalle ollaan kuuliaisia, mutta tämä kuuliaisuus ei ole sokeaa tottelevaisuutta.
Ja ihmettelen jälleen, miksi koko tämä asia ylipäänsä koskee Sinua, kun koko luterilaisuus on mielestäsi harhautunutta.
Näen ’vanhan virkakäsityksen’ oikeastaan vanhatestamentillisena pappisjohtoisen uskonnon heijastumana. Uusi testamentti puhuu vain Jeesuksen ylimmäisestä pappeudesta ja kaikkien Hänen seuraajiensa yleisestä pappeudesta.
Marko, lähetyshiippakunta perustettiin vara sleyksi. Monet sleyn työntekijät olivat sitä perustamassa, hallituksesta lähtien. Rimpiläinen on kirkkokäsityksessä ei oikeassa. Sley luo ja on luonut samoja rakenteita osoittaen näin olevan kirkko kirkon sisällä.
Martti, ut:ssa on erityinen virka, joka seuraa vt:n typologista linjaa.
Markolle, vielä sen verran, että sleyn hallituksessa toimii tälläkin hetkellä jäseniä jotka eivät ole kirkon jäseniä, mutta jolla on läheiset yhteydet LHPKhon.
Marko, kiitos hyvistä kommenteistasi👍😊
”Ut:ssa on erityinen virka, joka seuraa Vt:n typologista linjaa.” Uudessa testamentissa luetellaan useita seurakunnallisia palvelutehtäviä. MIkä niistä olsisi se muita erityisempi? Episkopaalit ymmärtävät sen olevan piispan virka, presbyteerit vanhimman, joillekin se on apostolin virka.
Sami P. Juu, Rimpiläisen perusvirhe taisi olla se, että hän ei kääntynyt ortodoksiksi, I presume 🙂
Minulla ei ole mitään erityistä sisäpiiritietoa sen enempää SLEY:stä, LHPK: sta kuin vaikkapa Svenska Kulturfondenista ja OIkeutta Eläimille -yhdistyksestä. Mutta voin ajatella, että kirkosta on erottu siellä ja täällä samalla kun on läheiset suhteet erilaisiin kristillisiin yhdistyksiin tai toimijoihin. Kuten kirkosta on erottu siksi, että lapsi voisi osallistua ET:n opetukseen, ärsyynnytty arkkipiispan linjauksiin tai liikaan konservatismiin.
Martti Pentti. Saksankielinen Augsburgin tunnustus ei ota kantaa muuten kuin toteamalla: ”… vom Gott eingesetzt”. Yksi tapa todeta asia on yksi virka – kolme säiettä: piispa – pappi – diakoni. Tällöin pitää tietysti lähteä Uudesta testamentista, apostolisista isistä ja vanhasta kirkosta eikä omasta ajastamme. Koska olemme muutenkin lähempänä Roomaa kuin Geneveä kuuntelisin herkällä korvalla vaikkapa edesmenneitä Bo Giertziä ja Seppo A Teinosta.
Kiitos tästä mielipiteen vaihdosta.
”Pitää tietysti lähteä Uudesta testamentista.” Lähdetäänpä sitten: ”Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija. Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle. Tervehtikää Priscaa ja Aquilaa, työtovereitani Kristuksen Jeesuksen palveluksessa. He ovat panneet henkensä alttiiksi minun takiani, ja heitä kiittävät minun lisäkseni myös kaikki pakanuudesta kääntyneiden seurakunnat. Sanokaa terveisiä myös heidän talossaan kokoontuvalle seurakunnalle. Terveisiä ystävälleni Epainetokselle, joka on Aasian työn ensi hedelmä Kristukselle. Terveisiä Marialle, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän hyväksenne. Terveisiä Andronikokselle ja Junialle*, heimolaisilleni ja vankilatovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksen omia jo ennen minua. Terveisiä Ampliatukselle, rakkaalle uskonveljelleni. Terveisiä Urbanukselle, työtoverillemme Kristuksen palveluksessa, ja ystävälleni Stakykselle. Terveisiä Apellekselle, joka on koeteltu Kristuksen palvelija. Terveisiä Aristobuloksen perheväelle. Terveisiä heimolaiselleni Herodionille. Terveisiä Narkissoksen talonväkeen kuuluville, jotka ovat Herran omia. Terveisiä Tryfainalle ja Tryfosalle, jotka tekevät ahkerasti Herran työtä. Terveisiä Persikselle, rakkaalle sisarelle, joka on nähnyt paljon vaivaa Herran työssä. Terveisiä Rufukselle, jonka Herra on valinnut, ja hänen äidilleen, joka on kuin äiti minullekin. Terveisiä Asynkritokselle, Flegonille, Hermekselle, Patrobakselle, Hermakselle ja heidän kanssaan oleville veljille. Terveisiä Filologokselle ja Julialle, Nereukselle ja hänen sisarelleen sekä Olympakselle ja kaikille muillekin pyhille.” Laskujeni mukaan tuossa mainitaan kymmenen naista.
Martti Pentti, kerta kiellon päälle. Tiedät hyvin, että niin miehiä kuin naisia tarvitaan kristikunnassa eri tehtävissä. Kukaan ei ole sitä kiistänyt. Muun muassa Seppo A Teinonen piti esillä tarvetta pappisvirasta, ”isän virasta” erilliselle ”äitiviralle”. En jaa tulkintaasi funktionalistisesta pappisvirasta. Tästä ei nyt kannata jatkaa. Hyvää viikonloppua.
Martti jatkan mielälläni virkateologiasta. Kirjoitat; ”Uudessa testamentissa luetellaan useita seurakunnallisia palvelutehtäviä. MIkä niistä olsisi se muita erityisempi? ”
Seurakunnassa tehtävät on määritelty. Ei kuka tahansa saanut toimia. Eritysempi, oli papilliset ja liturgiset tehtävät. Ehtoollisen asettivat miehet koska he toimivat pappeina. Pappeus oli siis rajattu miehille.
Niin. Kirjoittajien mukaan ”Inkerin kirkon vihkimiset lisäävät hajaannusta.” Olisiko sitten niin, että viimeisimpänä vastoin evlut-kirkon virallista kantaa Korson ja Lohjan seurakunnan – avatut spn-ovet – hajaannuksen kenties estävät? Mikäli Inkerin kirkon piirissä toteutetut ”vihkimiset järjestöjen kotimaantyöhön ovat yksinkertaisesti tuomittavia”, niin miksei sitten samalla logiikalla olisi tuomittavaa myös tämä ”hapatetaikina”, joka leviää estottomasti ja valtoimenaan Suomen evlut-kirkon seurakunnissa?
Naispappeuden osaltahan tuo vuosi 1986 oli ratkaiseva. Kirkolliskokous uusiutui, kun vaalit käytiin naispappeuden varjossa. 22 naisedustajan ryhmä kohosi 32:een edustajaan. Vastustajien rintama väheni. Rovaniemen piispainkokouksessa oli enää vain yksi piispa, piispa Rimpiläinen, joka oli naispappeutta vastaan. Perustevaliokunta ehdotti naispappeuden toteuttamista. Äänestyksessä 6.11. naispappeus sitten toteutui. Äänestyksessä tarvittava 3/4 määräenemmistö ylittyi kuudella äänellä.
Tähän samaan pyritään nyt tässä kirkkoa jakavassa spn-kysymyksessä. Seuraavat kirkolliskokousvaalit toimitetaan vuoden 2024 helmikuussa. Tulkaa kaikki -liike (.. ja keitä muita kaikkia asialla lieneekään. Osa seurakunnista ainakin tekee parhaansa) yrittää ponnistaa voimansa, että seuraavien kirkolliskokousvaalien lopputulos olisi mahdollisimman suotuisa tämän agendan läpiviemiselle seuraavien 4 vuoden aikana. Mikäli näin käy asia on ratkaistu myös kirkon johdon osalta. Voidaan vedota sitten siihen, että kirkolliskokous näin päätti. And that´s it!
Jaha. Seuraavaksi kirkolliskokous kokoontuu Linnasmäen opistolla. Tuosta ei ainakaan Henki-lehdessä ollut mainintaa.
Otetaanpa tähän välikevennys. Kosti ja muut, mitäs jos perustetaan päiväkoti ja muutetaankin se rukoushuoneeksi 😉
Sehän Marko sopii. Minulla on juuri kaksi lastenlasta hoidettavana. Hauskaa on ollut ja lopussa iltarukous huoneessa. 🙂
Ehkä kirkolliskokous kokoontuu sitä seuraavalla kerralla Linnanmäellä. Sotilaspapit voisivat kokoontua Tykkimäellä. Vanhauskoiset voisivat tehdä retken Helvetinjärvelle.
Hyvä idea 😇
Keskustelin blogistien mielipiteistä muutaman ei-liberaalin naispastorin kanssa. Heidän kokemuksensa oli se, että kyseenalaistaminen oli vähäistä. Sensijaan on varmaan totta, että monet herätysliikkeitä edustavat seurakuntalaiset kyseenalaistavat ja väistävät naispastoreita, jotka heidän mielestä eivät sitoudu kirkon perinteiseen uskoon. Tällainen väistäminen, jossa henkilöiden maailmankatsomukset eroavat, on normaalia. Molempiin suuntiin.
Tietysti kannattaa kysyä miksi ei saisi kyseenalaistaa ja väistää? Miksi se muka olisi syrjimistä? Valitsenhan minä muutenkin elämässäni keiden kanssa haluan olla tekemisissä. Se on juuri ihan normaalia. Esim. jos joku vaikka nälvisi minua toistuvasti uskoni vuoksi, niin ei minun ole mikään pakko kuunnella, vaan voin väistää kohteliaasti.
Epäilen että kyseenalaistamisessa on useinkin
kyse papin teologiasta eikä sukupuolesta. Itse suhtaudun samalla tavalla liberaaliin nais- kuin miepappiin.
Jakolinjoja on tosiaan monia erilaisia. Kuten myös väistämisen teologisia perusteluja. Yksi niistä on, että papin sukupuoli nähdään nimenomaan teologiseksi ja opilliseksi kysymykseksi. Tulokseksi tulee uusjako, jossa yhdet hyväksyvät naispappeuden mutta eivät spn-avioliittojen kannattamista ja toiset eivät hyväksy kumpaakaan. Vielä enemmän hajontaa saadaan, jos otetaan mukaan vaikkapa evoluutioteorian hyväksyminen/hylkääminen ja uskontunnustuksen tulkinta…
Hannu Vuorinen,
Minulla olisi kaksi kysymystä liittyen kommenttiisi:
1);Mitä tarkoitat ei-liberaalilla naispapilla?
2) Seuraavaa ajatustasi ( siteeraus alla) jäin myös miettimään. Miksi, tarkemmin ottaen, monet herätysliikkeisiin kuuluvat kyseenalaistavat ja väistävät naispappeja? Mikä on tarkemmin se ” kirkon perinteinen usko” johon nämä naispastorit eivät heidän mielestään sitoudu?
”monet herätysliikkeitä edustavat seurakuntalaiset kyseenalaistavat ja väistävät naispastoreita, jotka heidän mielestä eivät sitoudu kirkon perinteiseen uskoon.”
Ymmärrän niitä, jotka pitävät pappisviran avaamista myös naisille vääränä ratkaisuna, vaikka itse olenkin sitä mieltä, että tuo ratkaisu oli oikea ja on tuonut enemmän hyötyä kuin vahinkoa evankeliumin asialle. Paras kuulemani saarna oli naisen pitämä, huonoin taas miehen pitämä. Nille, joille papin sukupuoli on omantunnon asia mielelläni soisin mahdollisuuden osallistua sellaisiin messuihin, joissa ei papin henkilö tuottaisi mielipahaa. Muissa toimituksissahan yleensä pyrittäneenkin ottamaan asianosaisten toivomukset huomioon, mikäli se suuremmitta vaikeuksitta on mahdollista. Mutta vaatimusta erillisvihkimyksistä en ollenkaan ymmärrä. Eihän toimituksen pätevyys ole siitä kiinni, kuka vierellä seisoo ja polvistuu alttarin äärellä. Onhan ehtoollinen vielä pyhempi toimitus kuin pappisvihkimys, eikä minulla ehtoollispöytään käydessäni ole mitään mahdollisuutta eikä liioin oikeutta tarkistaa vierustoverieni hengellistä tilaa. Pappiskandidaatin henkilökohtaista soveltuvuutta arvioi piispa, ei toinen vihkimystä hakeva.
Yrjö S. Osallistumisella yhteisvihkimykseen viestitettäisiin minun ymmärtääkseni hyväksyntää viralle ja opilliselle käytännölle, jota ei voida pitää oikeana.
Tämä on sitä samaa jargonia, että mukamas paksusti voivassa ilman ja mitään ristinvainoa elävässä valtakirkossa mukamas syrjittäisiin naispappeja tai muita saman henkisiä. Päinvastoin, kaikki sitä ja sen seurauksia (avioliiton muutos paineet ym ym) kritisoivat odottaa ennenpitkää vaientamisen lisäksi oven näyttö. Potkuja jaellaan heille näissä piispojen toimistoissa. Salomäki antoi hiljan myös pari vaihtoehtoa eräälle vanhalle rovastille, joko lähdet itse tai virallisesti erotetaan. Siinä sitä ollaan, pitäisi tulla totinen herääminen unesta.
Luin alla olevasta Niko Huttusen erittäin vastenmielisestä blogikirjoituksesta nuoren naisteologin hyvän kommentin. Kommentti nimimerkillä ”How Do You Sleep”.
https://nikohuttunen.blogi.net/blog/
On tietysti hyvä tiedostaa Venäjän vaikuttamisyritykset. He ovat tässä todella hyviä.
Mutta mitä puolustukseksi? Perusta lehden pääkirjoituksessa Santeri Marjokorpi kirjoittaa mm. näin;
” Vaikka Venäjä on nähnyt itsensä jonkinlaisena kristillisten ja konservatiivisten arvojen esitaistelijana ja läntisen moraalisen rappeutumisen vastustajana, pitäisi olla kaikille selvää, että aggressiivisen hyökkäyssodan aloittamisessa ei ole mitään konservatiivista eikä siviilien pommittamisessa mitään kristillistä. ” https://www.perustalehti.fi/2022/07/kulttuurien-taistelusta-ukrainan-sotaan/
Sami, mitä ihmeen Venäjän vaikuttamisyritystä tässä on? ! Ei yhtikäs mitään!
Et näytä tajuavan, että ei ole rikollista kannattaa kristillisiä perhearvoja, kristillistä seksuaalietiikkaa ja normaalia naisen ja miehen välistä avioliittoa. Ja itse noudattaa niitä elämässään. Sillä ei ole mitään tekemistä Venäjän hyökkäyssodan hyväksymisen kanssa Ukrainaan! Koeta nyt tämä tajuta!
Se että nämä ns. heteronormatiivista patriarkalismia, toksista maskuliinisuutta, rakenteellista syrjintää ja rasismia ym. toitottavat ideologiansa ja uuskielensä läpitunkemat luovat salaliittoteorian kristillisistä arvoista, perhekäsityksestä ja seksuaalietiikasta ym. kiinnipitäviä vastaan, niin se kuuluu näiden kulttuurimarxilaisten agendaan. He pyrkivät nimenomaan vastakkainasettelujen luomiseen hajaannuksen ja epäjärjestyksen aiheuttamiseksi kaikkialla yhteiskunnassa.
Ja siis ei ole rikollista edustaa klassista kristinuskoa ja pitää kiinni Raamatusta Jumalan sanana ja ilmoituksena ja kristikunnan enemmistön edustamasta virkakäsityksestä, jossa seurakunnan paimenen virka katsotaan olevan miehelle tarkoitettu.
Paitsi, että sinä, Riitta Sistonen, toistat äärioikeiston salaliittoteoriaa kulttuurimarxilaisista ja kultuurimarxilaisten agendasta.
Jorma Hentilä, juuri tuli todistetuksi ajamasi agenda. Se siitä.
Jorma, tunnetko vallankumousjohtaja Keke Vaaran?
Keke Vaara on esiintynyt joskus Aku Akassa.
Korjaus: Aku Ankassa.
Poliittisen ja kristillisen laita(ääri)oikeiston puheenparressa ”kulttuurimarxismista” on tullut stiiknafuulia, mielikuvituksesta tempaistu mitään merkitsemätön iskusana, joka kelpaa feminismin ja kaikenkaisen muun hapatuksen vastustaniseen ja kuvaamaan salaisiin suunnitelmiin perustuvaa konservatiivisiin arvoihin kohdistuvaa uhkaa.
Sana on tuontitavaraa Atlantin takaa, missä se on äärioikeiston ja valkoisen ylivallan ajajien käytttämä salaliittoteoria.
Sari Roman-Lagerspetz
1) Tarkoitan pastoreita, jotka ei leimaudu konservatiivisiksi -jotain vastaan , mutta työssään satsaa vahvasti raamattuun, perhe/ tavoittavaan työhön. Eli peruskonservatiivitkin kokee heidät turvallisiksi.
2) Minusta kyse on paljolti siinä, että nämä henkilöt ottavat synnin/ Jumalan tahdon etsimisen tosissaan ja puhuvat siitä niin, että tietyt seurakuntalaiset saavat kosketuspintaa. Ja siksi kokevat nämä hyvinä oppaina myös esim. Paavalin kirjeiden ymmärtämisessä. Kaikilta työntekijöiltä ei löydy omakohtaisuutta.
Suomen yleisin pöllölaji on Liberaalicus, Liberaalicus, joka ääntelee: ”Emme välitä mistään vanhasta ja perinteisestä. Huhuu. Ei enää nykyaikana, ei enää nykyaikana. Huhuu, huhuu.”
Kommentti otsikkoon;. Inkerin kirkon vihkimykset lisäävät hajaannusta ja lisäävät syrjintää. 1) Sikäli , kun kirkkojärjestyksen vastaista toimintaa tapahtuu, se hämmentää seurakuntalaisia. Toistaiseksi lienee niin, että samaa sukupuolta olevien vihkimiset ovat kaikilla mittareilla synnyttäneet enemmän hämmennystä kuin inkerin kirkon pappien toiminta. 2) Huoli siitä, että herätysliikeuskolliset välttelevät oman seurakuntansa pappeja on mielestäni nykyään minimaalinen. Konservatiivien lukumäärä seurakunnissa vähenee koko ajan – 30 vuotta sitten tilanne oli varmasti toinen. Nytkin, kuten eräässä kommentissa totesin, välttely ( = kirjoittajien syrjintä ) perustuu useimmiten siihen, että henkilöillä on erilaiset raamattunäkemykset, jolloin kosketuspinta on ohut.