Ihmiset, jotka innostuvat, ovat rohkaisevia ja motivoivia ihmisiä! Sellaisten ihmisten lähellä on hyvä olla. Onneksi tälläisiä ihmisiä on keskuudessamme – vaikkakin innon tappajia sattuu myös olemaan kaikkialla.
Olen törmännyt maailmalla innostajiin mitä erilaisimmissa paikoissa. Nämä ihmiset ovat aina tehneet syvän vaikutuksen. Jotkut heistä elävät hyvissä oloissa, jotkut taas sodan ja köyhyyden keskellä. Heitä kaikkia yhdistää halu tehdä maailmasta parempi paikka ja he tekevät sitä konkreettisesti pohtimatta turhaan kannattaako.
Yksi näistä tapaamistani innostajista on syyrialainen Abu Omar. Hän vietti 11 kuukautta syyttömänä vankilassa Syyriassa missä häntä kidutettiin jatkuvasti. Hän pääsi lopulta vankienvaihdossa vapaaksi ja Jordaniaan pakolaisleirille. Hänen kädet, selkä ja olkapäät olivat erittäin heikossa kunnossa, kun suuren osan vankila-ajasta Abu Omarin kädet olivat olleet käsiraudoissa kiinni täysin luonnottomassa asennossa selän takana.
Aina kun tapaan Abu Omarin pakolaisleirissä niin hänen hymynsä on herkässä sillä hänen elämän merkitys on löytynyt heikompien auttamisesta. Olosuhteitaan hän ei kiroa vaikka siihenkin olisi syytä.
Joka aamu Abu Omar herää neljältä ja aloittaa päivittäisen rutiininsa: pari tuntia vettä kaivolta perheille, joissa on vammaisia henkilöitä ja yksinhuoltajaäitejä. Lähes 50 perhettä selviää päivästä toiseen Abu Omarin avulla.
Puoli kahdeksalta on sitten edessä työt huoltomiehenä YK:lla. Viiden jälkeen taas on edessä ruoan ja kaasupullojen toimittamista autettaville perheille, koska he eivät niitä pysty itse kuljettamaan pehmeässä hiekassa.
”Auttaminen on veressäni” Abu Omar pohtii nöyränä, kun utelin häneltä mikä motivoi auttamaan.
Perjantaisin ja lauantaisin Abu Omar hankkii ja toimittaa viikon ruokatarvikkeet avustettavilleen. Silloin ilo on ylimmillään perheissä, jotka eivät itse pysty menemään leirin kauppaan ostoksille.
Kun kävelimme yhdessä kaivolle ämpärin kanssa niin Abu Omar tuumasi: ”Haluan auttaa sillä mitä minulla on – se antaa elämälleni merkityksen!”
Kun sitten erkanimme niin Abu Omar muistutti: ”Minun ja sinun kädet yhdessä – niillä voimme luoda paremman maailman!” Ja sitten hän lähti taas kantamaan vettä taas yhdelle kiitolliselle perheelle.
Abu Omaria kuunnellessa tulee aina mieleen, että mitä me oikein aina valitamme!
On parempi olla innostaja kuin masentaja! Sillä innostuminen rakentaa parempaa maailmaa meille kaikille! Eikö?
Kirkko voisi luopua noista yhteiskunnallisista tehtävistään ja keskittyä laumansa paapomiseen. Väestökirjanpitoa tekee ja valtio, minkä takia sitä pitää kirkonkin tehdä. Hautaustoimi valtiolle ja hautausmaista uskonnottomia. Minun jakeluun ei vaan uppoa, se että miksi yleensäkkään kirkolla pitää olla verotusoikeus. Eikä uskonnollinen yhteisö pystyisi itse keräämään jäsenmaksujaan?
Verotusoikeus mahdollistaa kirkon jäsenten tasaveroisen kohtelun siten, että verorasitus on kaikille suhteellinen. Verotus takaa kirkolle laajan ja tasapuolisen rahoituksen jäseniltään. Yhdenvertaisuusnäkökulmasta tilannetta helpottaisi, jos kaikki uskonnolliset yhteisöt voisivat halutessaan liittyä verotusjärjestelmään todelliset kulut itse korvaten. Tällöin valtio ei pyrkisi vaikeuttamaan kirkon työtä, mutta uskonnolliset yhdyskunnat olisivat yhdenvertaisemmassa asemassa.
Mitä yhteisöveroon tulee, mielestäni on itsestään selvää, että jos valtio velvoittaa kirkkoa huolehtimaan joitain yhteiskunnallisia tehtäviä lakisääteisesti, tulee kirkon saada budjettirahoitus nykyisen suhdanneherkän ja alueellisesti epätasa-arvoisen yhteisöveron sijaan.
Pertti Paasi.
Olen samaa mieltä kanssasi, että tässä olisi hyvä mahdollisuus realisoida koko kirkon yhteiskunnalliset tehtävät. Oma jäsenmaksu jne. Lähtökohtana valtion ja kirkon ero myös meillä Suomessa joka tulee väistämättä vastaan hyvinkin nopeasti.
.
Pertti Paasi: ”Väestökirjanpitoa tekee ja valtio, minkä takia sitä pitää kirkonkin tehdä. Hautaustoimi valtiolle ja hautausmaista uskonnottomia.”
Väestökirjanpito on jo valtiolla. Kirkko pitää rekisteriä vain omista jäsenistään, joita on vielä n. neljä miljoonaa. Väestötietojärjestelmä (vtj) on yhteinen.
Se tarkoittaa rahassa sitä, että kirkon omat rekisteripalvelut tuovat valtiolle/kunnille satojen miljonien säästöt, kun vtj:a hoidetaan neljän miljoonan kansalaisen osalta kirkon palkkaamilla työntekijöillä eikä valtion/kuntien viranhaltijoiden toimesta.
Hautausmaiden ylläpidon luovuttaminen valtiolle / kunnille toisi satojen miljoonien säästöt kirkon varsinaiseen tehtävään – elävien kanssa toimimiseen. Kirkko on silti aina kantanut vastuun myös siitä, että ihminen on kuoltuaankin niin arvokas, että hänet on saatettava kunniallisesti haudan lepoon.
Seurakuntien tehtäväksi on nykyisin lailla määrätty myös kirkkoon kuulumattomien hautaaminen yhteiskunnallisena palveluna. Hautaustoimesta aiheutuvat kustannukset tulisi kattaa kokonaisuudessaan valtiolta saatavalla jako-osuudella yhteisöveron tuotosta sekä hautaustoimesta saatavilla maksuilla.
Näin ei kuitenkaan käytännösä tapahdu. Kirkko siis kustantaa myös muiden kuin omien jäsentensä hautauskustannuksia.
Mikäli valtio/kunnat ottaisivat tämän huolekseen, sinne siirtyisi valtava maa- ja kiinteistömassa sekä tuhansia työntekijöitä palkkauskuluineen.
Paljonko Pertti Paasi olisi valmis nostamaan kansalaisten verorasitusta, jotta tästä savotasta selvittäisiin..? Ja mistä löytyisivät ne poliitikot, jotka olisivat valmiita Paasin ehdottamiin veronkorotuksiin (sitähän nämä muutokset väistämättä merkitsisivät)?
Ns. reaalipoliitikot, joille veronkorotukset ovat ainakin vaalipuheissa myrkkyä, ovat sangen tyytyväisiä nykytilaan, jossa kirkolle korvataan nämä yhteiskunnalliset palvelut rahassa.
”Halvalla menee, mutta menköön”, ajattelee varmasti moni poliitikko. Maksetaanko tämä valtiolle / kunnille edullinen korvaus kirkolle yhteisöveron osuutena vai jollain kertakorvausperiaatteella, on itse asian kannalta yksi hailee.
Kun lisäksi tulee museoviraston (siis valtion hallinnon) suojelemat kirkkorakennukset, joiden ylläpito on seurakuntien velvollisuus, on kohtuullista, että valtio kompensoi rahalla sitä, mitä se itse haluaa suojella.
Tai sitten on lopetettava kirkorakennusten valtiollinen suojelu (lue: holhous), ja annettava seurakunnallinen päätösvalta siitä, kuinka nämä rakennukset soveltuvat moderniin seurakuntaelämään.
Nykyiselläänhän suojeltujen rakennusten käyttöä rajoittavat museoviraston määräykset tekevät (vanhoista) kirkoista enemmän museoita kuin seurakuntalaisten tarpeisiin mukautuvia ja joustavia toiminnan paikkoja.
Mielestäni kirkko voisi luopua näistä yhteiskunnallisista velvoitteista, jos vain valtio/kunnat olisivat halukkaita ottamaan koko kakun itselleen. Mutta haluaako valtio ostaa nämä palvelut (kiinteistöt ja henkilöstön) kirkolta kokonaan itselleen hoidettaviksi..?
Kun lisäksi tulevat kirkon tekemä perheneuvonta, lapsi- ja nuorisotyö sekä diakoniatyö, valtio & kunnat selviävät edullisesti perheiden, lasten ja nuorten sekä aikuisten pahoinvoinnin ehkäisystä, kun kirkon työ tukee yhteisiä intressejä. Sen on tunnustanut vankkumattominkin ateisti.
Summa: kirkon varsinainen viesti (evankeliumi) on ilmaista, mutta kuljetus maksaa. Siihen osallistutaan maksamalla kirkollisveroa, joka tänä vuonna valtakunnallisesti on keskim. n. 1,43% (pääkaupunkiseudulla 1%). Tällä ylläpidetään ja kasvatetaan siis koko yhteiskunnan hyvinvointia.
Minusta olisi erikoista, jos valtio ei osallistuisi mitenkään korvaamaan kirkolle sen tekemää työtä, jos se kuitenkin katsoo oikeudekseen nauttia sen tuottamista palveluista, joilla merkittävästi lisätään kaikkien kansalaisten hyvinvointia – ei vain kirkon omien jäsenten etuja.
Jounin sadat miljoonat eurot tuntuvat varsin suurelta määrältä, kun maistraattien koko toimintamenot ovat esimerkiksi kuluvan vuoden talousarviossa 32 miljoonaa euroa. Ja tässä siis ovat mukana syntyneiden rekisteröinnin lisäksi mm. venerekisteri ja moni muu asia, jota kirkko ei hoida.
Voi olla, ettei summa ole ”satoja miljoonia”, vaan ”ainoastaan” reilut sata miljoonaa. Vai paljonko pitää laskea lisäkustannuksia kirkon reskisteripalveluita hoitavien työntekijöiden ottamisesta valtion / kuntien palvelukseen..?
”Verotusoikeus mahdollistaa kirkon jäsenten tasaveroisen kohtelun siten, että verorasitus on kaikille suhteellinen. ” Tuossa ei ole taas järjen häiventäkään. Eli annetaan kaikkille järjestöille ja yhdistyksille samalla verotusoikeus? Mikä siinä olisi niin vaikeaa, että kirkko keräisi itse jäseniltään jäsenmaksunsa ilman valtiota, niin kuin muutkin tekevät? Tässä ei ole taas mitään muuta takana kuin se, että ei kirkko voisi ikimaailmassa tuollaiseen suostua. Jäsenmäärät alkaisivat tippumaan ropisemalla, kun postissa tulisi 200-1000€ maksulappu kerran vuodessa. Ja siitä päästäänkin taas seuraavaan johtopäätökseen, kirkkoa kiinnostaa vuosisadasta toiseen vain raha ja valta – mikään ei ole muuttunut.
Samalla kun saataisiin purettua verotusoikeus, niin seuraavaksi purkulistalle valtionkirkkojärjestelmä, jota kirkon jäsenet kierrellen kansakirkoksi kutsuvat.
Miksi valtion pitäisi tehdä uudistus, joka heikentäisi yhden valtion näkökulmasta positiivisen instituution asemaa merkittävästi, kun se voisi yhtä lailla lisätä yhdenvertaisuutta mahdollistamalla tuon verotusoikeuden kaikille rekisteröidyille uskontokunnille, jos uskonnot näin haluavat. Toisin kuin sinulla, valtion intresseissä ei ole kirkon tuhoaminen.
Siksi, koska on valtiolle huomattavan paljon edullisempaa tehdä kaikista uskontokunnista tasavertaisia poistamalla kahdelta uskontokunnalta verotusoikeus, kuin antaa se kaikille. Valtio ja kirkko nyt vain eivät kuulu yhteen modernissa, sivistyneessä yhteiskunnassa. Esim. Norjassa valtionkirkkojärjestelmä poistettiin 2013 ja Tanskassa hautauspalvelut toimitetaan valtion toimesta.
Minun intresseissäni ei ole kirkon tuhoaminen, vaan oikean yhdenvertaisuuden lisääminen ja valtiokirkkojärjestelmän purkaminen. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä kukin uskontokunta tekee jäsentensä kanssa, kunhan toimitaan lain puitteissa.
Hei, ymmärtääkseni kirkko ostaa veropalvelun valtiolta, joten ei se ilmaista taida olla. Ja valtio taas toivottavasti jatkossa antaa kirkolle tarvittavan määrän rahaa hautuumaiden yms. ylläpitoon, josta nykyään ymmärtääkseni joudutaan nappaamaan kirkollisverosta puuttuvia rahoja esim. hautuumaiden ylläpitoon.
Verorasituksen suhteellisuus tarkoittaa sitä, että kirkollisveroa maksetaan vain verotettavista tuloista. Jos on paljon tuloja, maksaa enemmän kuin se, jolla on vähän tuloja. Ja jos ei ole tuloja ollenkaan, ei maksa veroakaan. Jos seurakunnilla olisi jäsenmaksu, se olisi aika vaikea saattaa edellä mainitun tavoin oikeudenmukaiseksi.
Norjan valtiokirkkouudistus oli pääpiirteissään sama, joka meillä tehtiin vuonna 1869. Kirkko itsenäistettiin paitsi valtiosta myös kunnista. Norjassa oli näihin vuosiin asti kirkko osa valtionhallintoa. Papit olivat valtion virkamiehiä ja kirkon budjetista päätettiin suurkäräjillä.
Evlut kirkko maksaa korvauksen verohallinnolle, 22 miljoonaa euroa. Ort kirkko ei maksa.
Valtionkirkoille palvelu on tietysti käsittämättömän arvokas, ilman sitä koko järjestelmä käytännössä romahtaisi.
”Jos seurakunnilla olisi jäsenmaksu, se olisi aika vaikea saattaa edellä mainitun tavoin oikeudenmukaiseksi.”
Teemun argumentti on näennäisesti näppärä, mutta todellisuudessa täysin epärelevantti. Seurakunnilla olisi tietenkin täysi vapaus määrätä jäsenmaksujensa suuruus ja myös myöntää niistä alennusta tarvitseville. Jäsenyys ei olisi kenellekään välttämätön. Eihän se ole edes kirkon opin mukaan pelastuksen edellytys.
Oikeudenmukaisuus olisi siten kirkon itsensä käsissä. Mene ja tiedä, ehkäpä se sitten aiheuttaisi ylivoimaisia ongelmia totuutta ja hyvyyttä julistavalle organisaatiolle.
Kirkon diakonia- lapsi- ja nuorisotyön – muutama mainitakseni – toiminnan tietoinen alasajo on kaikkea muuta kuin valtiolle edullista.