Jos lukija innostui otsikosta, niin tässä sinulle heti postia Jobilta: kokeilu kestää vain kaksi kuukautta ja kaikki kahdeksan tämän taideprojektin onnellista osallistujaa on jo kuluneena kesänä valittu 2500 hakijan joukosta. Mutta, hei, ei hätä ole tämän näköinen: unelmoida voi ilman liksaakin ja hyvää ynnä hauskaa saa tehdä itselle ja toisille ihan ilman rahatta ja hinnatta.
Kenties omille unelmillesi pontta antaa tieto siitä, millaisia unelmaduuneja valitut alkavat tehdä! Työnkuvat ovat tällaisia: Luontofilmeissä kertojaäänenä toimiminen / äidin sielunhoito / riippumattomana astrologina toimiminen / puiden kanssa soittaminen/ kirjeiden kirjoitus / kalastus ja kanojen hoito saaressa / tanssityöpajan pitäminen köyhille nuorille Brasiliassa / kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen.
Toki tarjolla olisi ollut paljon villimpiäkin ehdotuksia, kuten piristäjä / klovni / heikkouden opettaja / kukkien jakelija / roskien kerääjä, vanhojen piikkilankojen poistaja / mehiläissiirtokuntien perustaja / lupiinien kitkijä / tarinoitten kertoja / päämäärätön kävelijä / omaan perhehistoriaansa tutustuja.
Moni hakija koki haasteelliseksi (lue: ongelmiksi) paineen ja stressin, kilpailun ja rahan vaikutuksen, hierarkkisuuden, kiireen ja turhan työn. Hakemuslomakkeen täyttäjät tahtoivat pääsääntöisesti tehdä hyviä ja merkityksellisiä tekoja ja mielekästä työtä. Mielekästä? Sellaista, mikä valaisee /rauhoittaa / antaa luvan olla / vaikuttaa / auttaa / lisää rakkautta / muuttaa / ottaa huomioon / pehmentää / avaa merkityksiä / parantaa.
Projektin esittelytekstin mukaan ”hanke luo tilan poikkeuksellisille teoille: hiljaisille, syrjään jääneille / kiireessä kadotetuille / unelmoiduille / tekemättä jääneille töille. Tai sille, mitä ei vielä ole”.
Tästä Etsitkö työtä?-projektista tehdään elokuva ja näyttely. Voi olla, että idea poikii vielä jotakin muutakin. Kokeilun mahdollistavat Koneen säätiö, Alfred Kordelinin säätiö ja Taiteen edistämiskeskus Taike. Tähän mennessä hanke on tuottanut tietoa suomalaisten unelmista ja työpahoinvoinnin syistä. Taideprojektin puuhamiehet Lauri Antti Mattila ja Juhani Haukka toivovat, että valittujen unelmatyöntekijöitten esimerkki saisi muutkin suomalaiset pohtimaan, mitä he elämältään oikeasti haluavat. Koronavuosi on varmasti antanut kaikupohjaa näille mietinnöille.
Ruttopuiston rovasti on ihan täpinöissään tällaisen haasteen edessä. Se on pistetty framillekin niin inspiroivin sanakääntein, että ihan pyörryttää! Olisinpa hoksannut tämän työnhakuilmoituksen ajoissa…
Toivon, että tämän blogin kommenttiosioon syntyisi unelmoivia puheenvuoroja, sillä, yllätys-yllätys, unelmat ovat elämässä tosi tärkeitä, sillä niitten takaa paljastuvat meidän todelliset motivaatiomme!
Blogin pitäjänä minulle tarjoutuu tilaisuus ja suurenmoinen etuoikeus aloittaa unelmointi. Kas, tässä, olkaatten niin hyvät:
Meillä perussairauksiemme takia koronariskiryhmään kuuluvilla elämän piiri on kuluvan vuoden aikana kaventunut aivan tolkuttoman paljon. Kotiseurakuntani Tapiolan pitäisi sinnitellä vielä yli vuosi ilman peruskorjauksessa olevaa kirkkoa, joten normaali seurakuntayhteys on katkennut kuin veitsellä leikaten. Ikään kuin hengellinen napanuora olisi napsaistu poikki. Olo on orpo. Missä ne kaikki muut seurakuntalaiset ja työntekijät ovat? Miten heihin voisi saada kontaktin, miten kohdata ja konsultoida?
Meillä on väistötilana entinen kenkäkauppa, jota kutsutaan Virsuksi. Haluaisin perustaa VirsuTV:n! Se olisi joka toinen viikko maanantaisin julkaistava 10-minuuttinen nettipläjäys, makasiinityyppinen ohjelma, jossa olisi viisi käsiteltävää asiaa. Tyyli olisi rento, reipas, iloinen, hauska, myönteinen. Haluaisin olla aktiivisesti mukana VirsuTV-tiimissä ja toimia ensi alkuun uutisankkurina. Jos toiminta lähtisi käyntiin, voisin jättää sen nuorempien ja näkevien käsiin. Tarkoitus olisi edes jotenkin kursia kokoon sitä, minkä olosuhteitten pakko on repinyt rikki.
VirsuTV:ssä voisi esitellä työalakuulumisten lisäksi työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia jostakin spesiaalista näkövinkkelistä, sillä ei ole tarkoitus tappaa ketään tylsyyteen. Kotiseutuhistoriakin on näillä huudeilla tosi mielenkiintoista kartanoineen, linnoituksineen ja alkuperäisen Tapiolan eli Don Hertzenin kylän (kuten arkkitehti Aarne Ervin voittoisan keskustasuunnitelman nimi kuului) syntyvaiheitten osalta. Hartaus tulisi mahtua kahteen minuuttiin. Kaiken kruunaisi kanttorin yksinlaulu tai muu musiikkiesitys. Vaikkapa sellainen, jonka näin netissä: kaimani, oopperalaulaja-kanttori, vetäisi upeasti Otaniemen kappelissa flyygelin säestyksellä Satumaa-tangon erään työntekijän eläkkeellelähtöjuhlassa lähtijän toivomuksesta.
Kuva: VirsuTV:n uutisankkuri? Lippis tietysti vaihtuisi VirsuTV-tekstiin. Jos uutistenlukijan habitus pysyisi tällaisena, niin katsojat tuskin huomaisivat mahdollista henkilövaihdosta…?
Korjaus MTV:n uutiseen: unelmaduuniin otettiin 8 henkilöä.
Enpä ollut kuullutkaan tällaisesta kokeilusta. Ja nyt, kun siitä tästä bloggauksesta luin, jäin miettimään, mitä ehdottaisin. Ensin löi aivoissa vartin verran tyhjää, mutta sitten keksin: tarjoutuisin seurakuntaan kirkkoherraksi kuukauden ajaksi sillä ehdolla, että kaikki ideani toteutettaisiin. Näkisin vihdoinkin käytännössä, miten seurakuntaideoilleni kävisi, kun tähän asti niiden toteuttaminen on aina kaatunut työntekijöiden vastustukseen.
Elias: Hmmmm, mielenkiintoinen ajatus, mutta huomaatkos noista tarjotuista esimerkeistä, että niissä pestautujat eivät esittäneet vaatimuksia toisille, vaan heidän duuninsa olivat pääasiassa sellaisia, että ne toimivat yksityisyritysperiaatteella ilman että ketään tarvitsee syrjäyttää?
Voisitkohan sä toimia jonkinmoisena johdon konsulenttina?
Jos sinua kuunneltaisiin, niin minkä sorttisia ideasi olisivat?
Hmm. En oikein voi yksityishenkilönä tarjota virallisten tahojen palveluja, mutta jos tarjoamasi rajoitteet olisivat voimassa, ottaisin neljä kertaa (viikko kerrallaan) pahiten syrjäytymisvaarassa olevan lapsen Hopealammelle kokeilemaan elämää niissä olosuhteissa.
Elias: Hyvä! Ehkä tässä on syytä mainita, että erkkamaikka Eliaksen omistama 200-neliöinen Hopealammen tukkikämppa sijaitsee Ilomantsissa Patvinsuon laitamilla.
Mitä jos lähetettäisiin eniten stressaantunut kotimaa24 kommentoija aina viikoksi Eliaksen tukkikämpälle lepäämään ja puita pilkkomaan? Tai jos vaikka mahtuisi usempi kerrallaan.
Tukkilaisviikko hiihtoretkineen tekisi vaihtelua kaupungissa nenä tabletin häikäisevässä valossa sisäistä kiukkua purkavalle Kotimaa kommentaattorille.
Sitten kun kommentaattori kirjoittaisi matkastaan Kotimaahan jutun otsikolla: Ilomantsin Erämaataistelu kommentaattorikin saisi tuon 2400 oiroa/kk
Werner: Kun kyselin kommentaattoreitten unelmoivien puheenvuorojen perään, niin tulkitsenko oikein, että sinä olisit valmis painumaan kahdeksi kuukaudeksi Patvinsuolle? Ei hullumpi idea! Ja kuten ehdotit, muutamalle muullekin stressaantuneelle löytyisi isosta kämpästä oma huone.
Kyllähän se olisi varmaan ikimuistoinen reissu. Kotimaan retkikunta ja Ilomantsin taistelu pakkasta ja lunta vastaan.
Ja kyllähän Ilomantsi aina voittaa television katselun.
https://youtu.be/laCgOcnmLR8 Ilomantsi – Juice
Onko muuten rovasti Kiuru tuossa pyöreässä kuvassa kirjamessuilla tai Opettajamessuilla?
Werner: En ole ihan varma, mitkä messut ovat kyseessä, mutta Kirjamessut voisi olla valistunut veikkaus. Joka tapauksessa paikka on messukeskus ja vuosi 2016, sillä Reformaation 500-vuotisjuhla oli 2017 ja meillä kirkon mannekiineilla oli nuo fleeceliivit käytössä förskottina.
Kylläpähän se on rovasti reformattorina kirjamessuilla. Taisi olla sitä aikaa, kun piispat olivat yleisiä haastattelijoina kirjailijoille.