Suuri isän ikävä täyttää mielen, kun saan kutsua Taivaallista isää omaksi rakkaaksi ja jopa omaksi isäksi. Mielen täyttää monet kuvat siitä mitä on olla isä, tai katsella isiä lastensa kanssa. Oman isäni kuoli kun olin pieni koululainen. Monet henkilökohtaiset muistot isästä katosi silloin. Tiedän vain kertomuksista, miten paljon isä on minua rakastanut.
Muistan kuitenkin elävästi kuinka pelkäsin sitä millaisen rangaistuksen saisin. Isoveli oli juuri äsken minulle kertonut isän odottavan keittiössä ja hänellä olisi minulle asiaa. Arvasin kyllä asian, koska tiesin mitä oli tullut tehtyä.
Vaarallisen tulitikkuleikin rangaistukseksi sain sitten käsiini isältä paperin. Siinä luki: Minä Pekka Pesonen en enää ota tulitikkuja ilman lupaa, mutta jos sen teen antaudun ilman muuta piiskattavaksi. (No koskaan aiemminkaan en ollut piiskaa saanut, enkä sen jälkeenkään.) Rangaistukseni oli siis vain tuon paperin allekirjoitus ja se toimi rangaistuksena ihmeen hyvin.
Näen mielessäni jonkun isän, joka kantaa rauhallisesti pientä poikaansa, joka raivoaa kaikella pienen pojan raivollaan. Isän siitä millään tavoin hermostumatta. Taivaalliselle Isälle saa myös raivota. Selkää ei kuitenkaan pidä Hänelle kääntää. Hän kestää hyvin raivoamisemme.
Yhtenä kesänä olin vaimon kanssa avioliittoleirillä vauvoja hoitamassa. Huomasimme kummallisen jutun. Jos joku ei saanut hoitamaansa vauvaa rauhoittumaan ja se tuotiin syliini, niin lapsi rauhoittui pian. Nyt jos saan mahdollisuuden, niin pyydän jotain äitiä, että saisin pitää hänen pientä vauvaansa hetken aikaa sylissäni. Nuo kokemukset ovat minulle jotakin aivan erityistä. Ikään kuin lapsesta tulisi minuun jotakin uutta voimaa. Vauvojenhan täytyy antaa vanhemmilleen jotain sellaista, koska muuten he ei mitenkään jaksaisi.
Olen kuullut, että pienen vauvan vieminen vanhaikotiin saa heikoimmatkin vanhukset ponnistautumaan vuoteiltaan ylös paremmin nähdäkseen. Varmasti vauvan näkeminen on heille voimaannuttava kokemus.
Joku sanoikin, että lapset on kuin pesusieniä. Ne imee itseensä kaiken. Sitten kun puristaa niitä itseään vasten saa kaiken takaisin. Ajattelen että Taivaallinen Isä ilolla riemuitsee meistä jokaisesta samalla tavalla kuin isä omista lapsistaan, tai minäkin ihan jopa vieraista.
Kerran lastenleirillä aloin väsyä lasten kykyyn imeä huomiota. Saunaan mennessä muistin, että en ole hokasannut ”puristaa”. Siksi olin niin väsynyt. Saunan jälkeen aloin ottaa vastaan ja kyllä oli antoisa leiri.
Sefanja 3:17 Hän sinusta riemulla riemuitsee.
Olen pohtinut sitä, miksi Jeesus opetti näin yksinkertaisen rukouksen, jota Lutherkin nimitti maailman suurimmaksi marttyyriksi. Kuinka monesti olen rukouksen lausunut ajattelematta lainakaan sen sisältöä ja nyt en pääse eteenpäin edes sen ensimmäisestä sanasta. Jospa seuraavassa blogissani pääsisin seuraavaan sanaan: meidän.
Psalmi 115
” 1Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden. 2Miksi pakanat saisivat sanoa: ”Missä on heidän Jumalansa?”
3Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.”
Ja kristillinen vastaa.
”Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tapahtukoon sinun tahtosi, niin maanpäällä kuin taivaassa ”
Tässä on Jumalasta tehty sukupuoli-olento. Eikö hänessä tulisi olla myös femipuoli, jotta voisi femiä ymmärtää. Miehet eivät ymmärrä, eivät isätkään.
Sukupuoli on suvullisesti lisääntyvien eliöiden ominaisuus. Jumala ei ole suvullisesti lisääntyvä eliö. Siis: Jumalalla ei ole sukupuolta. Sana Isä on vertauskuva Jumalan asemasta ihmisiin nähden, ja Kirkkoon nähden. Kristukseen kastetut muodostavat perheen, jonka isä Jumala on. Antiikin perheessä juuri isällä oli kaikki valta ja kaikki vastuu perheestään. Äidillä oli valtaa lapsiin ja orjiin nähden, mutta hänen oli alistuttava miehensä tahtoon. Siksi onkin sanottu: Kenellä on Jumala Isänä, sillä on Kirkko äitinä.
Minulla ei ole sen jälkeen ollut mitään ongelmia vaimoni puheen ymmärtämisessä, kun sain oppia avioliittoleirillä siihen ratkaisun. Siellä opetettiin: ”katso vaimoasi silmiin, kun kuuntelet ja sano minä ymmärrän.” Rakastuneet parit puhuessaan katsovat toisiaan silmiin, niin ymmärtämisvaikeuksia ei ole.
Kuoreensa vetäytyneet parit katsovat toisistaan poispäin. Eivätkä edes halua ymmärtää toisiaan.
Siinä se miesten ja naisten välisen ymmärtämisen vaikeus oikeasti on.
Jos parilla on hyvä tunneyhteys, niin ymmärtämiseen ei tarvita edes sanoja.
Tarkoitatako, että myös Isä Jumalan pitäisi mennä kursseille ja sen jälkeen katsoa meitä silmiin ja sanoa ” Ymmärrän ” .
Jumala ymmärtää minua monin verroin paremmin kuin minä itse. Hän tuntee ne puolet minusta, jotka pyrin salaamaan muilta ihmisiltä ja nekin puolet, jotka jäävät salaan myös minulta itseltäni.
Tarkoitan sitä, että kyllä meissä on jokaisessa femiinii-ja maskuliinipuoli olemassa. Olemmehan Jumalan kuvia. Niinpä ne ominaisuudet on myös Jumalan olemuksessa havaittavissa, kun luemme tarkemmin Raamattua.. Turha Raamattua on syyttää naisten sortamisesta. Kyllä miehet osaa sen ilmankin. Nykyisin osat on välillä päin vastoin. Naiset on alkaneet sortaa miehiä. Vastakkainasettelu sen kun pahenee.
Jotkut naiset jopa vaativat ettei heitä saa kohdella arvostaen, siksi että ovat naisia. Ei esim. saisi avata naiselle ovea.
Väkivallan uhalla tottelevaiseksi. Julmaa. Sitä miehet käyttävät edelleen sekä lapsia, että naisia kohtaan.
Charlotan huoli on aivan oikeutettu. Meidän on hyvä tietää, että vaimon pieksäjille joko se on fyysistä tai psyykistä, ei ole hyötyä pitää edes rukouksia. Heitä Jumala ei tahdo kuulla:” Samoin, te miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi”, 1 Piet 3:7.
Kristuksessa ei ole miestä, eikä naista, vaan kaikki kunnioittavat toisiaan ja palvelevat toisiaan. Olkaa kaikki toistenne orjia.
Siinä on hyvä lähtökohta, että jokainen pitää toistaan itseään parempana, miesten tulee pitää naista itseään parempana, ja naisten tulee pitää miehiä itseään parempina. Näin se menee, jos asiat ovat Kristillisellä tolalla, jos joku muuta väittää, niin se ei ole Kristillistä aatosta lainkaan.
Isä…. Joka olet Taivaassa. Minua puhuttelee tuossa rukouksessa juuri, tuo ”Taivaassa.”
Olisihan se kiinnostavaa tietää miksi suomalainen mies lyö vaimoa. Mikä kulttuurissamme antaa sellaiselle ikään kuin luvan. Jotainhan tässä on pielessä, kun sitä maassamme tapahtuu niin paljon.
Pekka Pesonen
” Miksi mies lyö naista ”
Mika Waltarin jossain kirjassa oli kommentti: ” Kun mies ei tiennyt mitä sanoa, hän löi”
Aikoinaan naiset ja lapset olivat miehen omaisuutta, heille sai tehdä mitä mies halusi, myydä vaikka orjaksi. Tytär naitettiin kenelle vanhemmat halusivat. Tosin poikakin joutui tässä tapauksessa ottamaan sen, kenet vanhemmat olivat valinneet.
Lisäksi, Koraani sallii naisen kurittamisen jos nainen ei tottele. Miehet hakkaavat myös hevosia ja potkivat koiria.
Koraanissa nainen on vain pelto, johon mies kylvää siemenensä. ” Vaimo on sinun peltosi, mene pellollesi milloin haluat.” Myös kristillisesti, aikoinaan, naisella ei ollut mitään osuutta lapsen syntymään, hän oli vain alusta, jossa miehen siemen kasvoi isommaksi. Uskottiin, että siemenessä lapsi oli jo valmiina, pienoiskoossa. Jos sanot muslimiehelle, että vain Jumala voi antaa elämän ja ottaa sen myös pois. Hän vastaa: Myös minä voin antaa elämän ja ottaa sen myös pois.
Epämääräisen asiasta tekee se, että sikiäminen oli kuitenkin synti, johon nainen houkutteli. Nainen siis houkutteli syntiin jumalan kuvan, eli miehen. Ja siksi lapsi pitää kastaa, koska se on synnissä siinnyt, ja naisesta syntynyt. Vasta kasteessa lapsesta tulee puhdas, se pääsee isä-aurinkoisen valtakuntaan.
Naiset ovat fyysisesti heikompia ja heikkous ei ole ollut kunnioitettava ominaisuus.
Heikkous oli halveksittua soturikulteissa, joissa jumala oli myös voima, tai voima voimille.
Naisella ei ole edes omaa nimeä. Hän on ensin Isän nimessä ja avioiduttuaan pojan nimessä. Näin ollen naiset vaeltavat ensin isän ja avioiduttuaan pojan nimessä. Isän ja pojan nimessä. Olen kuullut tapauksista, joissa poika voi nousta isää vastaan jos Isä on väkivaltainen äidille, ja näin poika voi pelastaa äidin.
Naiset ovat taistelleet naisten oikeuksista, lasten oikeuksista, eläinten oikeuksista, ihmisoikeuksista, yleensä heikompien puolesta. Naiset siis parantavat maailmaa, koska naisilla on myötäelämisen kyky, empatia, jota miehillä ei luonnostaa ole. mutta viiveellä he haluavat antaa naiselle sen mitä nainen haluaa. Ja asiat muuttuvat, mutta hitaasti, koska mies katsoo, että häntä nyt sorretaan. Hänen valtansa auktoriteettina on uhattuna.
Naiset siis herättävät miehessä henkisyyden ja miehet toimijoina tekevät, tosin vastentahtoisesti ja mutrusuin sen, mihin kehitys vääjäämättömästi on kulkemassa.
Eli oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Ja naiset antavat miehen saada kunnian muutoksesta, koska kunnia ei ole naiselle tärkeä, vaan se, että näkee asioiden muuttuvan. Se riittää.