Yhteinen uskontunnustuksemme alkaa: ” Me uskomme yhteen Jumalaan,
Kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.” Tämä on ensimmäinen uskonkappaleemme.
Toisessa uskonkappaleessa kerrotaan Jeesuksesta Kristuksesta, jumalihmisestä joka on samaa olemusta kuin Isä ja tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi. Tämä samainen Jeesus kertoi kääntyvänsä Isän puoleen, jotta Isä lähettäisi seurakunnalle toisen puolustajan eli Pyhän Hengen. Tästä Pyhästä hengestä kerrotaan sitten kolmannessa uskonkappaleessa.
Tämä samainen Jeesus, josta toinen uskonkappaleemme kertoo, opetti meitä kääntymään rukouksessamme taivaallisen Isämme puoleen.
Ilmaisut Isä ja Poika ovat maskuliineja. Jeesuksesta Kristuksesta käytämme maskuliinista ilmaisua jo pelkästään siksi, että hän todella syntyi miespuoliseksi ihmiseksi.
Oppimme mukaan Kristus on sekä tosi Jumala että tosi ihminen. Koska luotoisuutensa perusteella ihmiset ovat selkeästi joko miehiä tai naisia, myös ihmiseksi tuleen Jumalan oli tultava selkeästi joko mieheksi tai naiseksi. Langenneessa maailmassa tämäkin asia on sekoittunut ja syntyvä lapsi saattaa olla myös jotain siltä väliltä, mutta Kristus tuli ihmiseksi vailla synnin perintöä. Luotuisuuden mukaisesti hänen oli oltava joko mies tai nainen. Kristus syntyi poikalapseksi, mutta hengellisessä merkityksessä hänessä ei ole miestä eikä naista. Näin Paavali opettaa Galatan seurakunnalle ja samalla myös meille.
Isä Jumala ei kuitenkaan ole Jeesuksen tavoin ihmismies. Hänellä ei siis ole sukupuolta sammalla tavoin kuin Jeesuksella. Jeesus kuitenkin käytti jatkuvasti ilmaisua Isä, joka siis on maskuliini imaisu. Mekin saamme kääntyä luojajumalan puoleen rakastavana Isänä.
Monissa pakanauskonnoissa jumalista kuitenkin käytetään feminiinejä ilmaisuja. Tyypillisesti kyseessä on jokin naispuolinen henkiolento, jota pidetään kaiken elollisen synnyttäjänä. Esimerkiksi kreikkalaisen mytologian Gaia on eräs maaemon ilmentymä. Termi Gaia on otettu uuteen käyttöön New age – liikkeessä, jonka näkemyksen mukaan ekosysteemillä on teleologinen päämäärä säilyttää ja suojella planeettamme elämää.
Meidänkin arkikielessämme luontoäiti ja maaemo ovat tuttuja sanontoja, mutta toki ilman varsinaista uskonnollista merkitystä.
Meille kristityille luonto on osa Jumalan luomaa luomakuntaa, jonka vallitsemisen ja varjelun Jumala on antanut meidän ihmisten tehtäväksi. Jumalan luomistyön tuloksena luonto synnyttää uutta elämää, mutta varsinainen luominen on Herran työtä. Meidän tulee ihmisinä olla kuuliaisia Jumalalle myös suhteessamme luontoon.
Meidät ihmiset Jumala loi omaksi kuvakseen täydentämään toisiamme miehinä ja naisina. Naiselle Jumala antoi erityiseksi tehtäväksi synnyttää uutta elämää. Miehelle hän puolestaan antoi erityiseksi tehtäväksi suojella ja varjella perhettään sillä samalla rakkaudella, jolla Jumala itse rakastaa meitä ihmisiä.
Vaikka kukaan mies ei tässä langenneessa maailmassa tähän tehtäväänsä täysin kykene, Isämme taivaassa siihen kuitenkin kykenee. Vaikka luojamme ei olekaan mies, on hän meidän kaikkien rakastava Isä.
Reino Suni Tuo on auktoriteettiin vetoamista. Olen lukenut tuosta konklaavista ja ihmettelin jo silloin millä perusteella he väittävät että juuri he ovat oikeassa.
Sukupuolesta vielä sen verran, että nainen otettiin miehestä Raamatun mukaan.
Ihminen oli aluksi vain Adam. Laki annettiin miehelle.
Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”.
Ja Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva”.
Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.
Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.
Ja mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu”.
Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.
Tuossa on myös aikamoinen ristiriita evoluution kanssa, sillä ihminen luotiin ennen eläimiä Raamatun mukaan.
Katsoitko jo jakeet 1 Moos 1:20- 31?
Aadam ei ollut mies ennen kuin hänestä irroitettiin hänelle puolisoksi nainen.
Juuri noin kuten M. Pentti toteaa. Lukekaa se Genesis kertomus jos mahdollista alkukielellä ja juutalaisten todella oman kielensä ja historiansa hallitsevien oppineiden rabbien selittämänä.
Totta, ihminen on mies ja nainen ja luomakunta on tehty ihmistä varten. Mielenkiintoista on, että Eeva on kaiken elävän äiti ja lisääntyminen alkoi vasta syntiin lankeemuksen jälkeen ja paratiisista karkottamisen jälkeen.
”Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.”
Niinpä, Eeva oli siis myös ensimmäisen oikean miehen äiti koskapa oli k a i k e n elävän äiti. Eeva olikin itse asiassa synnyttävän kohdun symboli.
”ihminen on mies..” Adam on mies v a s t a sitten kun hänestä oli erotetu androgynian toinen puoili eli chavvah! Siihen asti adam oli vain ihminen molempine sukuaihioineen. (Gn.5:2!)