Huomenna meillä on taas arvostuksen kohteena isät. Isänä olemine on todella positiivisesti arvostettava elämän rikkaus. Me ihmiset synnymme poikina ja tyttöinä, emme isinä ja äiteinä. Isäksi tuleminen vaatii määrättyä elämänkatsomusta ja ennenkaikkea elämänkumppanin samanlaista käsitystä elämän antamasta rikkaudesta.Isyys ja äitiys ovat todellä rikkautta ja rakkautta.
Kitkon opissa pitäisi isän päivä olla vuoden arvostetuin päivä. Kirkon jumala on isä. Mikä on kirkon oppi ?
Kommenttiketjua silmäiltyäni vaikuttaa, että ainakin osa kommentoijista on käsittänyt väärin kehityspsykologi, psykoterapeutti Päivimaria Kuivamäen seuraavan lausuman: ” Itse pidän tärkeänä sitä, että myös ihmisillä, joilla on perinteinen kristillinen arvomaailma, on oikeus tulla kohdelluksi terapiassa asiakaslähtöisesti. Usein asiakaslähtöisyyttä korostetaan, mutta on kristittyjä avuntarvitsijoita, jotka kokevat, ettei heidän arvojaan kunnioiteta.”
Mielestäni hän sanoo selkokieleisesti, että kaikki klassisen kristinuskon viitekehyksen omaavat avuntarvitsijat eivät koe, että heidän arvojaan kunniotettaisiin kun he hakevat terapiaa.
Kuitenkin kaiken terapian tulee olla asiakaslähtöistä, myös ei-kristillisissä terapiapalveluissa tulee toimia asiakaslähtöisesti eli kunnioittaa asiakkaan kristillisiä, myös klassisen kristinuskon mukaisia, vakaumuksia ja ajatuksia.
Minun mielestäni kyllä tuli ymmärretyksi, joskin suurin osa aikaisemmasta keskustelusta ei koske sitä, mitä klassisen kristinuskon viitekehyksen omaavat avuntarvitsijat ajattelevat asiasta.
Sinänsä termi ”klassinen kristinusko” on sangen propagandistinen ja sillä yritetään viestiä, että oma ajattelumalli olisi jotenkin enemmän kristinuskon mukainen kuin muiden tapa ajatella.
Kysyisin kuitenkin, että jos lääkärin vastaanotolle saapuu potilas, jonka arvomaailman mukaan syöpä paranee parhaiten televisiota katselemalla, onko tällöin eettisesti oikein, että lääkäri suorittaa tämän mukaista hoitoa?
Mielestäni asiakaslähtöisyys ei tarkoita sitä, että asiakasta johdetaan harhaan eikä se tarkoita edes turvautumista asiakkaan toivomiin turhiin ja tehottomiin hoitokeinoihin. Minusta rehellisyys on parasta asiakaslähtöisyyttä.
”Kysyisin kuitenkin, että jos lääkärin vastaanotolle saapuu potilas, jonka arvomaailman mukaan syöpä paranee parhaiten televisiota katselemalla, onko tällöin eettisesti oikein, että lääkäri suorittaa tämän mukaista hoitoa?”
Yllä olevassa tapauksessa oikea tapa toimia, on ohjata potilas tarkempiin tutkimuksiin mielenterveyspoliklinikalle.
Esimerkki on absurdi, eikä liity mitenkään uutisen aiheeseen.
Mielestäni esimerkki liittyy keskusteluun siinä mielessä, että eheytyshoitoja usein puolustetaan sillä argumentilla, että potilaalla pitäisi olla oikeus saada haluamiaan hoitoja. Esimerkin tarkoitus oli osoittaa, että tällainen lähetystymistapa ei aina johda järkevään lopputulokseen.
Salme, minä luen uutista otsikosta lähtien juuri eheytysterapioihin liittyvänä. Ennen siteeraamaasi kohtaa Kuivamäkikin puhuu juuri niistä, ja sitten ikään kuin selittää asiaa tarkemmin juuri ”klassisen kristuniuskon” kannattajien näkökulmasta. Asiakaslähtöisyyshän ei tosiaan voi psykoterapeutti-ammattinimikettä käyttävän kohdalla tarkoittaa eheytysterapian antamista.
Tietysti uutista voi lukea pelkästään eheytysterapioihin liittyvänä jos haluaa katsoa asiaa hyvin kapealta sektorilta ja lukea mukaan sellaista, mitä uutisessa ei lue. Uutisesta käy kyllä ilmi, että Suomen ACC ei ole perustettu harjoittamaan eheytysterapiaa (mitä se sitten lieneekin) vaan http://www.accfinland.org/?page_id=14 kokonaisvaltaista kristilliselle arvopohjalle perustuvaa sielunhoitoa ja terapiaa.
Kuivamäki puhuu eheytyksestä, koska sitä häneltä kysytään. Olisi tietysti korrektia kysyä muutakin asiaan liittyvää.
ACC tekee Suomessa hyvää työtä ja koulutusta ammattitaitoisten henkilöiden kautta, varsinkin kun kristillisellä arvopohjalla toimivaa sielunhoidon opetusta ei juurikaan maassamme ole.
Miksi vaikuttaa siltä, että tämäkin toiminta halutaa saattaa huonoon huutoon tavalla tai toisella?
Vastaan uudestaan ja selkeämmin, koska edellinen kommenttini ei tullut ymmärretyksi. Kuivamäki puhuu uutisessa eheytysterapiasta ja tästä johtuen tämä keskustelu lähti pyörimään eheytysterapioiden ympärillä.
Tällä keskustelulla ei ole mitään tekemistä ACC:n kanssa ja tässä keskustelussa ACC:ta ei laiteta yhtään minkäänlaiseen valoon, ei hyvään eikä huonoon. Keskustelu ei kosketa ACC:n työntekijöiden antamia terapioita.
Nyt en ymmärrä, miksi Salme kimpoilee ACC:n ”terapeuttien” osalta. Mielestäni tämä keskustelu ei kosketa heitä millään tavalla.
Meillä on nyt Jusun kanssa erilaiset käsitykset uutisen sisällöstä. Mutta saahan niin ollakin.
Tämä uutinen käsittelee mielestäni Suomen ACC ry:tä ja siihen kuuluvien terapeuttien toimintapoja.
Suomen ACC ry:n puheenjohtajan on kehityspsykologi, psykoterapeutti Päivimaria Kuivamäki, joka on haastateltavana.
Jusu sanoo: ”Keskustelu ei kosketa ACC:n työntekijöiden antamia terapioita.”
Minä käsitän uutisen siten, että siinä nimenomaan kysytään, minkälaista terapiaa Suomen ACC jäseninä olevat terapeutit antavat.
Uutisessa puhutaan ACC:sta, mutta kommenteissa esiintyvä kritiikki kohdistuu eheytysterapioihin, ei ACC:hen. En osta kritiikkiäsi siitä, että kommenteissa lytätään ACC:ta. Eheytysterapioita niissä kyllä lytätään, yleisellä tasolla.
Muistelen, että psykoterapia on nimikkeenä varattu terveydenhuollon ammattitoimintaan. Tällöin se ei edes saa sisältää homoudesta eheyttämistä. Saatan toki muistaa väärin sen, onko tuo virallinen ammattinimike.
Jusu: ”Mielestäni lääketieteen piirissä vallitsee hyvin suuri yhteisymmärrys siitä, että ihmisen seksuaalinen identiteetti on myötäsyntyinen ja pääsääntöisesti muuttumaton ihmisen ominaisuus aivan samalla tavalla kuin vaikka kätisyys tai silmien väri.”
Olet sanonut tuon monta kertaa, ja joka kerta olen pannut merkille saman. Käytät tuossakin ilmaisuja ”hyvin suuri” yhteisymmärrys ja ”pääsääntöisesti” muuttumaton.
Jos ”hyvin suuri yhteisymmärrys” tarkoittaa sinulle ”ehdottoman varmaa faktaa” tässä asiassa, tarkoittaako kaikissa muissakin? ”Pääsääntöisesti” taas ei mitenkään päin voi tarkoittaa samaa kuin ”ehdottoman”.
Joka tapauksessa kun sinäkin, joka vannot täysillä ehdottoman muuttumattomuuden nimeen seksuaalisuuden suhteen, käytät noinkin varovaisia ilmaisuja, sekin kertoo siitä että tilaa muutokselle on.
Vaikutti siihen muutokseen sitten mikä tahansa. Väkisin muuttamista sen sijaan ei täälläkään kannateta.
Setankin sivuilla luki ainakin jossain vaiheessa että seksuaalinen suuntautuneisuus voi muuttua elämän aikana jopa useaan kertaan. (Taitaa nyttemmin olla poistettu…)
Identiteetti taas on asia jonka kanssa ei synnytä, se rakentuu tavalla tai toisella. Erilaisten tekijöiden ja myös omien valintojen yhteistuloksena.
On aika epäreilua sanoa jokaiselle, joka on kokenut muutosta seksuaalisuudessaan että on syntynyt ”fifti-fifti”-biseksuaaliksi. Vaikka ihminen miten sanoisi olleensa aiemmin täyshomo tai hallitsevasti homo, niin ulkoapäin annetaan totuutena tuo määritelmä ja se pitää vain uskoa? Ei sekään minusta ihan oikein ole.
Voi myös kysyä onko kukaan lopulta ihan täysin homo tai hetero. Jos liikkuvuutta homous-heterous-janalla voi olla joillakin ihmisillä, miksei sitä voisi olla kenen tahansa kohdalla?
Kaiken kaikkiaan asia vaikuttaa olevan niin monitasoinen eikä lainkaan mustavalkoinen, ettei nähdäkseni ole mitään syytä epäillä sen ihmisen kertomusta joka on kokenut muutosta seksuaalisuudessa.
Ei myöskään sitä, että seksuaalisuuteen voi vaikuttaa jokin asia, joka on saanut ihmisen epätasapainoon tai ahdistuneeksi. Ei myöskään ole millään lailla epäuskottavaa ettei muutosta yrityksestä huolimatta tule.
Jos ihminen itse kokee seksuaalisuutensa ahdistavana, ja siihen johtaneita tekijöitä hoidetaan, jonka seurauksena seksuaalisuus muuttuu, mikä siinä on ongelmana? Onko se joltakulta pois? Mistä tämä mieletön vimma ja tarve uskoa, ettei seksuaalisuus voi koskaan muuttua?
Hyvin suuri yhteysymmärrys tarkoittaa sitä, että suuri enemmistö ihmisistä ajattelee asiasta samalla tavalla. Se tarkoittaa myös sitä, että voi olla yksittäisiä ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla. Se, että jokin asia on fakta, ei edellytä että jokainen uskoo siihen.
Pääsääntöisesti tarkoittaa sitä, että suuri enemmistö asioista tapahtuu tietyllä tavalla. Se tarkoittaa myös sitä, että voi olla yksittäisiä harvinaisia poikkeuksia, jotka eivät noudata pääsääntöä. Esimerkiksi pääsääntöisesti ihmiset syntyvät miehiksi tai naisiksi. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että Suomessa syntyy vuosittain noin 20 lasta, jonka sukupuolta ei pysty tunnistamaan.
Käytin termiä seksuaalinen identiteetti synonyyminä termille seksuaalinen suuntautuneisuus. Jos ne eivät ole mielestäsi synonyymejä, voit lukea kirjoitukseni kuin olisin puhunut suuntautuneisuudesta. Kannustan perehtymään kokonaisuuteen ja pyrkimään ymmärtämään kirjoittajan tarkoitus sen sijaan, että takerrutaan yksittäisiin sanoihin ja pyritään väärinymmärtämään aina kun siihen on tilaisuus.
Voit mielestäni aivan vapaasti rakentaa teorioita seksuaalisuuden janasta sekä siitä, miten ahdistuneiden ihmisten seksuaalisuus muuttuu. Minä en puhunut yksittäisten ihmisten mutu-päätelmistä vaan siitä, miten suuri enemmistö alan asiantuntijoita nämä asiat pääsääntöisesti näkevät.
Käytöksen vaihtaminen ja varioiminen ei ole sama kuin olemuksellinen aito muutos. Käytöksen vaihtaminen on paljon helpompaa bi-seksuaaleile kuin muille.
Laitoin jo aiemmin linkkiä tälle sivustolle. Jos joku sanoo oikeasti valinneensa homouden, niin mikä kukaan on sitäkään kiistämään?
http://www.queerbychoice.com/index.html
Mitä taas tuohon ”uskovaisuus” -rinnastukseen tulee niin… Oliko sen tarkoitus jotenkin hätkähdyttää? No hui.
Kukaan ei tietääkseni ole väittänyt ettei uskonnollinen vakaumus voisi muuttua? Tai kieltämässä siitä eheytymistä, jos sen kokee ahdistavana.
Asiassa on kaksi puolta:
(1) Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa sitä, mitä sukupuolta kohtaan ihminen luonnostaan kokee romanttisia tunteita. Pääsääntöisesti tämä on ihmisen omasta tahdosta riippumaton ja merkittävät muutokset suuntautumisessa ovat äärimmäisen harvinaisia.
(2) Puolison sukupuoli tarkoittaa sitä, kumpaa sukupuolta olevan puolison ihminen valitsee kumppanikseen. Tämä on puhtaasti jokaisen ihmisen oma valinta.
Tyypillisesti ihminen valitsee puolison (2) joka vastaa hänen seksuaalista suuntautumistaan (1). Aina näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi yhteisön asettamat odotukset ja painostus voivat johtaa ristiriitaan kohtien (1) ja (2) välillä. Ihminen valitsee puolison, jota kokee häneltä odotettavan.
Kun minä puhun eheytysterapioiden toimivuudesta, tarkoitan kohdan (1) mukaista seksuaalista suuntautumista. Monelle eheytyksen onnistumisen kriteerinä on heterosuhteessa eläminen (2). Jälkimmäisen kriteerin mukaan maailmassa on varmasti tuhansia ”onnistuneesti” eheytyneitä.
Maailma on iso ja sieltä löytyy varmasti jos jonkinlaisia radikaaliryhmiä. Queer by Choice olkoon yksi heistä. Tuskin kukaan haluaa kristillisyyttäkään arvioitavan Westboron babtistikirkon toiminnan perusteella. Tästä syystä puhun suurista enemmistöistä ja pääsäännöistä.
”Tampereen konferenssi on viides Suomessa järjestetty. Ohjelmassa ei ole seksuaali-identiteettiin liittyvää luentoa tai kanavaa.
– Pääpuhujamme on eteläafrikkalainen psykologian professori, joka puhuu kollektiivisesta traumasta ja siitä toipumisesta. Puhumme myös Suomen historiasta ja sodista.”
Suosittelen, että he, joilla on vahvoja enneakkoasenteita konferenssia kohtaan, menisivät paikan päälle kuulemaan, mitä siellä puhutaan, niin ei tarvitsisi jatkuvasti esittää mitä kummallisempia luuloja ACC:stä tai jostain muusta järjestöstä ja riepotella niitä lehtien keskustelupalstoilla.
On epäkunnioittavaa langettaa jatkuvasti varjoa ammattipätevyyden omaavien henkilöiden työn ylle ja siten saattaa heidät epäedulliseen valoon ja hankaloittaa heidän toimintaansa ja yrittää riistää apua hakevilta oikeutus asiakaslähtöisen avun saamiseen.
Tässä keskustelussa on puhuttu tähän asti vain eheytysterapiasta. Jokainen, joka osaa lukea, pystyy lukemaan uutisesta, että konferenssissa asiaa ei käsitellä. En myöskään näe tässä keskustelussa riepottelua tai epäluuloa ACC:ta kohtaan.
Viimeisen viiden vuoden aikana alan kaksi suurinta toimijaa, Love in Action ja Exodus International, ovat ilmoittaneet luopuvansa eheytysterapioiden antamisesta. Kumpikin järjestö on todennut, että eivät vuosikymmenien yrittämisen jälkeen ole milloinkaan onnistuneet seksuaalisen suuntautumisen muuttamisessa. Lisäksi he myönsivät hoitojen olevan epäeettisiä ja potilaille mahdollisesti vahingollisia. Järjestöt ovat pyytäneet anteeksi toimintaansa.
Länsimaissa terveydenhuollon ammattilaiset eivät saa antaa eheytysterapiaa lääketieteellisenä hoitona. Terveydenhuoltoa valvovat viranomaiset puuttuvat tämän kiellon rikkomiseen ja yleensä kieltoa rikkova terveydenhuollon ammattihenkilö menettää toimilupansa. Lääketieteen näkökulmasta eheytyshoitoja pidetään toimimattomina ja potilaille haitallisina.
Lääketiede ei tunne terapiamuotoa, lääkehoitoa tai muuta lääketieteellistä operaatiota (esim aivokirurgia), jolla seksuaalista suuntautumista voisi muuttaa. Luonnollisestikaan lääketiede ei ota kantaa siihen, muuttuuko ihmisen seksuaalinen suuntautuminen rukoilemalla ja virsiä laulamalla. Mitään tieteellistä näyttöä eheytysterapioiden toimivuudesta ei ole, yrityksiä niiden toimivuuden osoittamiseksi on lukuisia.
Minusta jokainen voi muodostaa näkemyksensä hoidoista näiden tosiasioiden valossa. Minun mielestäni kirkko voisi keskittyä Jumalan sanan julistamiseen. En varsinaisesti katso, että ihmisen seksuaalisuudella operoiminen olisi kirkon ydinosaamista. Jättäisin sen terveydenhuollon ammattilaisille.
On surullista jos/kun tämänkin uutisen yhteydessä juututaan keskustelussa pelkästään eheytysterapiateoriaan.
Ihmisillä on monenmuotoista tarvetta terapiaan ja sielunhoitoon, eikä niillä tarpeilla välttämättä ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Kuten nytkin konferenssissa kyseessä ovat kriisit, kriisiterapia.
On monemmuotoista hyväksikäyttööä työssä, kotona, opiskellessa. On erilaista väkivaltaisuutta, jonka käsittelyssä/toipumisessa tarvitaan terapiaa. On ääretöntä yksinäisyyttä, monenlaista riippuvuutta, masentuneisuutta, syrjäytyneisyyttä, omaishoitajana paineen alla jaksamista, työuupumusta, nettikiusaamista, koulukiusaamista, ongelmia sukulaisten kesken jne. jne.
Ihmisten avuntarve on määrätön. On kiitettävä asia, että yhteiskunnassa on tarjolla monenlaista apua, myös kristilliseltä arvopohjalta saatavaa.
Suomen ACC vastaa tähän tarpeeseen ammattitaitoisten toimijoiden kautta.
Ei täällä mitään jumiteta. Eiköhän kukin ole vapaa kommentoimaan aihetta haluamastaan näkökulmasta. Eli ei muuta kuin tervetuloa jumittamaan omilla aiheilla. Aivan turha se on rutista, että muut puhuvat väärästä aiheesta.
Kiitos kutsusta, täällähän minäkin jo kommentoin ja yritän pitää ohjaksia käsissä, ettei kokonaan jumituta pois varsinaisesta aiheesta eli asiakaslähtöisesta kristillisestä sielunhoidosta ja terapiasta.
Liisa Tuovinen muistaaksen sanoi,ettei kirkko saisi käyttää toimistaan sana terapia. Minusta käsite sileunhoitokin on kysenalainen,koska sielua vastaava kreikan sana on psykhe ja tuskinpa siellä kovin paljon on psyykkisten ongelmienkaan hoitoon ammatillista koulutukseen perustuvaa hoitoa. Vaativa ammatti-psykologinkin koulutus vienee vuosikausia.
Seppo, nämä ACC ry:n jäseneksi liittyneet (tai konferensseissa käyvät) ammattihenkilöt eivät ole kirkon työntekijöitä (toki heitäkin voi joukossa olla) vaan psykologian ammattilaisia, joilla on itsellään kristillinen vakaumus tai he haluavat kuulla, miten toimitaan kun yksilökeskeisessä terpiassa otetaan huomioon asiakkaan kristillinen vakaumus.
Näin vältytään niiltä ikäviltä tilanteilta, joissa kristillisen vakaumuksen omaava asiakas kokee joutuvansa omituiseen valoon terapeutin erilaisen arvomaailman johdosta tai jopa painostetuksi muuttamaan vakaumustaan tai arvomaailmaansa. Tosin haluan uskoa, että viime mainittua ei tapahdu.
Vaativan ammatti-psykologin (kuten Seppo asian ilmaisi) koulutuksen saaneiden joukossa on myös kristittyjä. Sen ei pitäisi olla kenellekään yllätys.
Sielunhoito-sana on täysin relevantti näissä yhteyksissä. Psykologiakin on sielutiedettä.
http://yle.fi/uutiset/erityisopettaja_nykyopetus_vaarantaa_nuorten_psyyken/7062447
Psyyken hoitoa tarvitaan myös tulevaisuudessa.
Kyllä sitä isäksi tullaan sangen usein ihan tietämättään ja vahingossa.
Sekin pitää paikkansa, mutta sekin lähtökohta elämän rikkaudelle ymmärretään. Eläämässämme ei ole mitään sataprosenttista totuutta kuin kuolemamme.
Te olette kaikki tyynni Korkeimman poikia, sanoo Psalmi.
Ja ISÄKSI, evankeelisesti, ei ole lupa sanoa ketään muuta, kuin sitä joka on taivaissa. Teillä on vain yksi Isä.
Paavalin mukaan se isä on Paavali itse, koska hän on synnyttänyt teidät evankeliumin kautta. Siis neitseellisesti.
Minä luulen, että juuri tästä on syntynyt satu joulupukista ja tontuista, pukillahan ei alunperin ollut edes muoria ja tyttötonttuja on alkanut ilmestyä vasta viime aikoina. Eli, yksi isä ja pojat.
Voisko sanoa, että Valkohapsisen perhe laajenee feministiseen suuntaan ja tyttöjä syntyy todennäköisesti ylösnousemuksen kautta, koska pukki ja muori ovat jo vanhoja, eikä heidän sovi harrastaa likioloa sellaisessa mielessä, mitä vauvantulo edellyttää, eikä siksi voida näyttää myöskään vauvanhoitoa, joten tyttöjä syntynee, eli nousee kuin sieniä sateella, ihan valmiina pakkauksina työhön ja puuron keittoon. Ja pojathan ovat kuolemattomia jo alunpitäen olleet, joten he tietysti askartelevat autoja ja junia maailmaloppuun saakka.
Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se havainto, (lisäyksensä edelliseeni,) että Taivaan isän tarhaan nousevat tyttöpapit ja Valkohapsisen tyttötontut nousevat samoihin aikoihin, ikäänkuin ylös mitättömyydestä, olemattomuudesta näkyviksi.
Talitha Koum. Tyttö nouse ylös.