Ajankohtaisen Kakkosen Islam-illan (29.10.) jälkeen jäin pohtimaan kahta asiaa. Ensinnäkin, lisäsikö ohjelma ymmärrystä islamia kohtaan vai kävikö päinvastoin? Esimerkiksi perussuomalaisten edustajat saivat paljon tilaa ja toinen heistä onnistui heittämään loistavan repliikin: ”Outoa, kun minä joudun nyt perussuomalaisena puolustamaan homoseksuaalien oikeuksia…” Studiossa istunut nuori imaami oli hetkeä aikaisemmin antanut ymmärtää, että homoseksuaalisuudesta pitäisi oikeastaan seurata kuolemanrangaistus.
Ohjelmasta jäi vaikutelma, että puhuttiin kovin erilaista lähtökohdista käsin. Monikulttuurisuus ja -uskontoisuus ei ole helppo laji, varsinkaan jos keskustelijoiden taustaoletukset ovat vuosikymmenien päässä toistaan (jopa vuosisatojen).
Raikasta ajattelua ohjelmassa edustivat muutamat nuoret islamilaiset naiset. Esimerkiksi islamilainen feminismi saattaa olla yksi radikaaleimmista aatteista nyky-Suomessa.
Toinen ohjelman herättämä iso hämmennys liittyy tylyyn ajatukseen, jonka mukaan vieraisiin kulttuureihin tutustuminen ei lisääkään ymmärrystä ja avoimuutta, vaan voi vaikuttaa päinvastoin. Näin tapahtuu jos ihminen joutuu pakotettuna sopeutumaan asioihin, joita ei ole pyytänyt. Yhteiskunnallinen muutos ikään kuin laitetaan yksilön ratkaistavaksi. Tämä tuli mieleen, sillä tuore Yhteiskuntapolitiikka lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että myös Suomessa pääkaupunkisedulla keskiluokkainen kantaväestö pyrkii muutamaan pois maahanmuuttajien (huom. kaikki eivät ole islamilaisia!) kansoittamilta asuinalueilta (”valkoinen pako”).
Mikä siis avuksi? Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi ja -uskontoisemmaksi. Kulttuuriset yhteentörmäykset tulevat osaksi arkipäivää. Niitä on opittava sekä sietämään että ratkomaan. Uusien suomalaisten on pakko tulkita omaa perinnettään uudestaan ilman että menettävät identiteettinsä. Jäykkyydellä ei voi rakentaa tulevaisuutta – ei myöskään kantasuomalaisten puolelta.
Ainoaksi mahdollisuudeksi jää entistä parempi kotouttaminen eli maahanmuuttajien pääseminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Se edellyttää poliittisia päätöksiä – ja rahaa mm. kieliopintojen ja koulutuksen järjestämiseen. Jos Suomi ei pysty kotouttamaan näin pientä maahanmuuttajajoukkoa, niin mitä tapahtuu jos/kun määrä kaksin-, kolmin-, tai kymmenkertaistuu?
P.S. Islam-ilta katsottavissa Yle Areenasta
Kuten sanoin, puhutaan ”taitolajista”. Mutta eihän meitä kristittyjä ole kehotettu välttämään vaikeita asioita, vaan heittäytymään rohkeasti myös jännitteisiin tilanteisiin. Niistä ja usein vasta niistä voi syntyä jotakin syntymisen arvoista.
Ennakko-odotus toteutui: islam-illasta tuli mössö. Harmitti, että ainoa tutkijaperäinen tietäjä Ari Hukari ei päässyt artikuloimaan riittävästi. Aihe on mitä ajankohtaisin. ISIS-jihad -lippu liehuu maailmalla ja stereotypiat voimistuvat. Häviäjinä ovat rauhaa hakevat muslimit ja kristityt. Nyt jos koska tarvittaisiin Maimonideksen, Averroeksen ja Franciscuksen sielunveljeyttä ja näkemystä rinnakkaiselosta.
Annen viesti minulle ”Joo Salme. Kivempi sulkea silmät kun puhutaan joistain ikävistä asioista.”
Olen aistivinani viestissä jonkinlaisen piikin, mutta annan sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Olen jo sen verran elämää nähnyt, että osaan itse arvioida mitä ohjelmia kannattaa katsoa ja mitä ei. Varsinkin kun on jo kertynyt elämän kokemusta ja asiatietoa eri kulttuureista ja ihmisten käyttäytymisestä elävän arkierealismin kautta.
Meillä jokaisella on elämässä oma sarkamme. Minun sarkani ei ole tutkia ja kertoa jatkuvasti asioista, mitkä ovat pielessä vaan elää todeksi ja kertoa siitä, mikä rakentaa ja ylläpitää elämää.
Joten en aio katsoa ohjelmaa jälkikäteenkään.
”Esimerkiksi perussuomalaisten edustajat saivat paljon tilaa ja toinen heistä onnistui heittämään loistavan repliikin: ”
Onko se blogisin mielestä jotenkin ikävää, kun perussuomalaisetkin saavat osansa tilasta, ja onnistuvat lausumaan jotain fiksua?
Eli pitäisikö heidän saada vain olla läsnä ilman puheoikeutta?
Tai ainakin saada esiintyä vain negatiivisessa valossa?
Demokratia?
Mitä on ymmärtää ja mitä on hyväksyä? Ainakin sielunhoidossa ja psykoterapiassa erityisesti varoitetaan liikaa ”ymmärämästä”. Ymmärrämmekö me toisiamme, edes me kristityt, saati Abrahamin toiset jälkeläiset?
Nürnbergissä toimii alunperin Suomen Lähetysseuran sinne perustama ”Brücke”, kohtauspaikka muslimeille ja kristityille. Sen toiminnassa ei ollut ongelmaa siitä, etteivät muslimit olisi tulleet. He tulivat, mutta joskus toimintaa haittasi, etteivät kristityt tulleet. Tai, jos he tulivat, dialogi kärsi siitä, etteivät evankeeliset kristityt aina oikein tienneet, mikä oli heidän oma kantansa. evankeelisen / luterilaisen kirkon kanta.
Minusta islam-ilta oli hyvä ja valaiseva. Eniten nousivat esille aktiiviset naiset. Kai on lopulta niin, että niin juutalaisuudessa, kristinuskossa kuin islamissa on historiallisesti pitkään vallinnut patriarkaalisuus, miesten ylivalta, joka nyt vähitellen näyttää olevan murenemassa.
Englantia puhuva ”seisoo alapuolella” (I understand), suomea puhuva ”kietoo kätensä …ympärille” (ymmärrän), japania puhuva ”erottaa toisistaan” (wakarimasu), kun sanoo jotakin ymmärtävänsä. Suomea puhuva myös käyttää aisteista tarkimpaa, nimittäin tuntoaistia, kun hän sanoo jotakin käsittävänsä (käsitän).
Kun kristitty ja muslimi Suomessa kohtaavat toisensa, eikä olisi somaa, että he ”ymmärtäisivät” ja ”käsittäisivät” toisiaan eli halaisivat toisiaan tai ainakin ystävällisesti kättelisivät.
Ann Arborissa 1978 englantia opiskellessani paras opiskelukaverini oli uskovainen muslimi, turkkilainen sosiologian professori Ankaran yliopistosta. Hän piti suomalaisia kaukaisina serkkuinaan. Kurssin päätyttyä ja jatkaessani matkaa Japaniin, hän kutsui kotiinsa ja antoi lähtölahjaksi Koraanin sekä hänen mukaansa sen parhaan selitysteoksen Sören Kirkegaardin erään teoksen. Minä annoin hänelle Raamatun ja opastin häntä lukemaan sitä Kirkegaardin näkökulmasta. Ymmärsimme toisiamme eli halasimme erotessamme.
Olen itse asunut Saudi-Arabiassa ja kokenut ja nähnyt islamin todellisuuden arkielämässä. Kyllä nämä puheenvuorot ”ymmärtää islamia” tuntuvat todella naivistislta jopa korneilta. Joitakon voi pitää NKP:n aikanaan lanseeramlla termillä ”hyväntahtoisina hölmöinä”. ”ymmärrys islmaia” kohtaan ei voi tarkoittaa mistään kristillistä perinteistä tai suomalaisesta kulttuurista luopumista tai joustmista omassa elämässään islamille. Ymmärrys voi tarkoittaa vain että muslimit voivat harjoittaa usontoaan uskononvapausperiaatteiden mukaan kunhan noudattaat Suomen lainsäädäntöä.
Islam iltaan palatakseni, muutama huomio.
1. Islam on selvästi sisäisessä kriisissä ja sen dogimit aivan hujanhajan uskovien ymmärryksessä.
2. Islam on Kristillinen lahko siinä missä jehovan todistajatkin.
3. sharialaki on vanhan testamentin lakikokoelma.
4. Suomaliaset voivat suhtautua islamilaisiin, kuten jehovan todistajiin.
5. Ei tarvitse pelätä, muslimi yrittää miellyttää jumalaa ja pyrkii pääsemään tämän lähelle hyvillä töillä ja lakia noudattaen.
6. Islam haluaisi että kaikki ihmiset ovat islamin uskoisia.
7. Radikaalit huligaanit eivät edusta islamia.
8. jihad on sisäinen uskon kamppailu, maallistuneessa maassa.
9. islam ei pakota omiaan säädöksiin, vaan toteaa mikä on oikein ja mikä väärin.
10. Islamia ei voi itse oppia koraania lukemalla. vaan siihen tarvitaan opettajat jotka polveutuvat suoraan heidän profeetastaan.
Paljon jäi vielä arvailujen varaan.
Tuossa lienee ennemminkin kyse aidosta kristillisestä yläviistoisesta omahyväisyydestä kuin rakkaudesta, joka ei muuten tarvitse sisällölleen mitään etuliitteitä.